Kanadan pankkipalveluista olen löytänyt yhden positiivisen asian, nimittäin rahaa pystyy täällä laittamaan tilille automaatilla. Automaattiin siis näpytellään summa ja rahat/shekit laitetaan pankin tarjoamiin kirjekuoriin ja kirjekuoriluukusta sisään. Ilmeisesti automaatti tulostaa jotain kirjekuoren päälle, jotta rahat menevät oikealle tilille. Olen kyllä tainnut käyttää pankin sisällä olevia automaatteja eli en ole varma olisiko kadun puolella tätä mahdollisuutta. Tämä on minulle kätevä juttu, koska saan palkkani aina käteisenä. Saan myös tositteen maksetuista veroista yms muista maksuista kirjanpitäjältä, että älkää nyt huoliko, en minä pimeästi täällä töissä ole!
Kanadassa joutuu käyttämään pankin omaa automaattia eli ei ole kaikkeja pankkeja kattavaa ottomaattia. Tästä syystä siis minun pitää aina matkustaa Thunder Bayhin (eli 110 km päähän), kun mieli tekisi eroon piilotetusta rahakätköstä kotona. Ja jos rahaa voisi tallettaa vain pankin aukioloaikana niin minähän olisin ihan pulassa!
Oman pankin automaatti ei ole kuitenkaan ainoa mahdollisuus rahan nostoa varten. Liikkeistä löytyy pienempiä, omillaan seisovia automaatteja, mutta Allu ei luota niihin, joten eipä tule sellaisesta otettua rahaa kuin hätätapauksessa. Ilmeisesti niihin on helppo asentaa kortin kopioimislaitteistoa.
Täällä juuri harkitsen, että kannattaisikohan minun avata pankkitili tähän yhteen pankkiin, joka täältä kyläpahasesta löytyy. Bonuksena olisi, että palkka menisi liukkaammin tilille. Tiedustelin heiltä myös ulkomaisen tilisiirron mahdollisuutta, ja voisin sen tällä pankilla tehdä netissä (!) vaivaiseen €15 hintaan (konttorissa $45). Minulla on nimittäin tulossa opintolainan lyhennys kesäkuussa, eli pitäisi siirtää vähän rahaa Suomeen. Ihan kolikot eivät lainan lyhennykseen riitä!
Tästäpä pääsimmekin kätevästi aiheeseen kolikot. Minusta on hassua kun kanadalaiset tuntuvat suhtautuvan kolikkorahaan vähän silleen pakollisena turhana. Tämän voisi jo päätellä siitä kun kolikoita ei kutsuta sanalla
coins (kolikot) vaan sanalla
change (vaihtoraha). Do you have change? eli: onko sinulla kolikoita. Kanadassa on minun kokemukseni mukaan normaalia pantata kolikkorahaa taskun pohjalla, josta se sitten nakataan johonkin kotiin tullessa. Lompakossa useimmilla on pelkästään seteliraha (esim. Allu). Joillakin on pieni rahakukkaro, jossa "vaihtorahaa" säilytellään.
Tästä johtuen kanadalaisella on kotona kasvava kolikkomeri, ja jotenkinhan tästä on eroon päästävä. Ratkaisuna on kolikkokääreet, joita voi ostaa kaiken maailman tilpehöörikaupoista lähtien. Pankkiin voi ymmärtääkseni viedä kolikkorahaa vain käärittynä rulliksi. Tässä kohtaa minua alkaa ihmetyttämään. Maassa, jossa kaikki pitää todistella lapuilla ja lipuilla, minä voin rullailla kolikkorullaan mitä vaan huvittaa ja viedä sen pankkiin ja saada siitä setelirahaa. Oho onpas helppoa! Onko tämä vinkki kolikoiden arvostuksesta: ei ne ole niin arvokkaita, että niitä kannattaisi alkaa laskemaan?
Muistetaan tässä nyt, että olen töissä tarjoilijana eli tipeistä minulle kertyy enemmän kolikoita kuin mitä ehdin käyttämään. Vein pankkiin viimeksi 450 dollarin edestä kolikoita. Eli ihan ei pikkurahoista ole minun mielestä kysymys. Ka-zing! En kyllä huijaa, koska olen rehellinen suomalainen. (Ja saattaahan niillä toki olla joku menetelmä siellä pankissa miten ne niitä tarkistelee. Tai sitten antavat vain suoraan toiselle asiakkaalle ne ja siis ongelma ei ole heidän!)
Toisaalta kolikoilla on kaikilla omat nimet: $2 on
toonie, $1 on
loonie, 25 snt on
quarter, 10 snt on
dime, 5 snt on
nickel ja 1 snt on
penny. Olipa muuten aluksi kummallista kun ei ollutkaan 50 snt ja 20 snt kolikoita! Nyt siihenkin on jo tottunut. (Luin tosin Wikipediasta, että on olemassa myös 50 snt kolikko, joita vain ei ole kauhean paljoa liikenteessä. Enpä ole koskaan törmännyt
half-dollariin! Pitääpä kysyä Allulta, onko hän nähnyt.)
P.s. Ajatuksena oli lyhyesti mainita näistä asioista, mutta tulipa taas kirjoitettua oikein romaani!