Kanadalaisen loma

Minä (palkattomalla) lomalla.

Nyt muistui mieleen yksi niistä juttuaiheista! Kiitos Annika! Lue hänen juttu Kanadan työsuhde-eduista.

Loma!

Olen ollut ihan järkyttynyt kanadalaisten lomien pituudesta. Tai siis lyhyydestä! Lakimääräinen vuosiloma vakituisella työntekijällä on kokonaiset 10 päivää eli kaksi viikkoa! Pidempään olleet saattavat saada kolme viikkoa. (Miten minusta tuntuu, että olen jo kirjoittanut aiheesta kertaalleen, lienenkö höyrynnyt sitten muualla!) KÄÄK! Googlettelujeni perusteella suomalainen saa viisi viikkoa lomaa. Muistelisin vielä jossain mainittavan, että lomasta vähintään kolme viikkoa on pidettävä kesäkuukausien aikana peräjälkeen, mutta en keksi mistä tämän idean olen ottanut. Joka tapauksessa suomalainen on tottunut pitkiin kesäiltoihin, jätskikojuihin ja uimarantareissuihin lomatunnelmissa.

Suu loksahti auki kun Allun työkaveri (vakituinen työsuhde ministeriössä) kertoi tuosta kahden viikon lomastaan. Hän kertoi ottavansa viikon kesällä ja viikon talvella. Ainakin tänä talvena hän piipahti aviomiehensä kanssa lomalla ulkomailla. Lomailu tuolla tavalla on tietysti hauskaa, mutta itseä kuitenkin haluttaisi olla lomalla myös ihan vain kotona - köllötellä, lukea kirjoja, katsoa telkkaria ja touhuta kotihommia. Nytkin kun tulimme Torontosta ja jouduin menemään suoraan reissusta töihin tuntui, että en olisi neljän päivän lomalla ollutkaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin kuitenkin tullut kotiin jo päivää ennen, eli olisin saanut vähän rentoutua illan ja seuraavan aamun ennen iltapäivällä alkavaa työvuoroa. Jos loma on pituudeltaan viikon, ei siinä kauheasti voi sekä lomailla kotona että lentää ulkomaille humputtelemaan.

Milloin kanadalaisraukka rentoutuu? Minua huolestuttaa. Eihän viikon tai kahden lomalla ehdi päästä edes lomafiilikseen ja työasioista eroon. Minä laskisin ainakin jokaikisen päivän. Kaksi päivää lomaa takana, vielä 12 jäljellä, onhan tuota vielä. Viisi päivää takana, yhdeksän jäljellä, voi ei, en ole saanut vielä mitään aikaiseksi. Kahdeksan päivää takana, o-ou, puoliväli jo ylitetty, kohta takaisin töihin. Ja niin edelleen! Onneksi tein opeopinnot niin ehkä vielä joskus nautiskelen pitkistä lomista, maasta huolimatta. Haaveillahan saa!

Tosin tämän listauksen mukaan amerikkalainen saa pyöreät nolla päivää vuosilomaa, että ehkä täällä asiat ovat kuitenkin vähän paremmin. Käytännössä varmaan reilu työnantaja saattaa antaa lomaa Amerikassakin (kuten voi antaa äitiyslomaakin vaikkei sitä laissa ole määrätty). Moni minimipalkalla elävä jää silti varmasti ilman palkallista lomaa!

Hei Kanada ja USA! Nyt heti kaikille kunnon lomat! Eiks niin!

Kyllä joskus on vaan kivaa olla suomalainen!

Jos on varaa, hankin kolme lasta - tai munuaiskiven

Juttelin erään yhdysvaltalaisen ystäväni kanssa ja hän kertoi vähän heidän terveydenhuollostaan. Munuaiskiven poisto oli maksanut vaatimattomat 60 000 dollaria. Synnytys puolestaan verotti kukkaroa 20 000 dollarin verran. Käsittämätöntä! Miten oikeasti kenelläkään amerikkalaisella on varaa mennä lääkäriin?!

Ystäväni on saanut myös yhden lapsen Kanadassa asuessaan ja se synnytys oli puolestaan maksanut 1500 dollaria. Tämä kuulostaa jo kohtuulliselta.

Hän myös kertoi, että USA:ssa terveydenhuollon saa ilmaiseksi jos ansaitsee vähemmän kuin 10 000/ vuosi. Käytännössä siis sossun tuella elävät saavat ilmaiset terveydenhuollon eikä heidän edes kannata haaveilla töistä, sillä heti kun tuo raja ylittyy, terveydenhuollosta joutuu maksamaan.

Kävin eilen muuten hammaslääkärissä. Onneksi meillä on Allun töistä saama vakuutus, joka korvaa toivon mukaan suurimman osan maksuista. Lisää Kanadan terveydenhuollosta tässä kirjoituksessa.

Ollaanpa siis siellä Suomessa onnellisia, että terveydenhuolto on niinkin hyvää!

Terveydeksi

Olen onnekkaana (?) päässyt kokeilemaan ontariolaista terveydenhuoltoa jopa kolmeen kertaan! Jännä juttu, sillä Joensuussa asuessani en käynyt kertaakaan kunnallisella puolella lääkärissä, kiitos YTHS:n.

Täällä provissi vakuuttaa asukkaansa ja myös minä sain kolmen kuukauden odotteluajan jälkeen OHIP-korttini. OHIP tulee sanoista Ontario Health Insurance Plan. Tämä kolmen kuukauden odotteluaika on muuten myös voimassa jos muuttaa provinssista toiseen.

Ensimmäinen lääkärireissu koski nyrjähtänyttä nilkkaa ja kustansi minulle n. 350 dollaria/251 euroa kun se tapahtui ennen tuon maagisen kolmen kuukauden tultua täyteen. Silloin tuli tuumattua, että kannattikohan tuo koko reissu... Eipä sille nyrjähtäneelle nilkalle voi oikein edes tehdä mitään ja kinkkasin kotiin kainalosauvojen kanssa (olivat vieläpä vanhaa mallia jolle sukulaiset nauroivat mahat kippurassa kotosuomessa). No, tulipahan ainakin selvitettyä, ettei kyse ollut mistään vakavammasta! Allulla on työpaikan kautta sairausvakuutus, joka korvaa myös minut, mutta ei ole vielä ihan selvillä, että korvaavatko myös tämän.

Takkuisen alun jälkeen olen käynyt lääkärillä korttiani näyttämällä ihan ilmaiseksi. Hieno juttu! Onneksi asiat eivät ole täällä niin kuin USA:ssa. Juttelin kesällä amerikkalaisten turistien kanssa ja he kertoivat että maksavat 1000 dollaria kuussa sairausvakuutusta, mutta silti lääkärissä käynti voi maksaa tuhansia. Oikeastaan sairausvakuutus on siis hyödyllinen vain jos tarvitsee jonkun isomman leikkauksen. Terveydenhuoltouudistuksesta oltiin kuitenkin montaa mieltä: osan mielestä hyvä juttu, mutta osaa pelotti se, että kun rahalla ei enää pötkitäkään lääkärin vastaanotolle niin joutuu sitten tarvittaessa odottamaan leikkausta yms muun "rahvaan" kanssa. Kyseessä oli kuitenkin melko varakkaat turistit, joten mahtaa olla köyhemmän väestön parissa mielipiteet erilaisia.

Kanadassa (tai ei ainakaan Ontariossa?) terveydenhuoltoon ei kuulu hammashuolto. Tämä onkin minulle ajankohtainen aihe, kävin nimittäin tänään hampaiden puhdistuksessa. Tämä "lysti" maksoi 240 dollaria  eli 172 euroa. Tuli ihan tarpeeseen, nimittäin edellisen kerran hampaat on varmaankin kunnolla puhdistettu lukioaikoina... Hyvä Maria! Se YTHS:n hamppilääkärihän oli maksoi niinkin paljon kuin 13 euroa/40 minuuttia. Allu kävi myös itse eilen ja sai passituksen mennä vielä ensi viikolla uudestaan.

Onneksi Allun työpaikalta saama vakuutus kuitenkin korvaa hammashuollon vaikkakaan ei ihan kokonaan. Jos pelkkä hampaiden puhdistus maksaa tuon verran niin paljonko maksaa sitten ihan oikea hammaslääkäri! Apua! Ei ihmekään, että aikoinani tarjoilijana työskennellessä yhdellä kokillamme ei ollut juurikaan hampaita enää jäljellä. Vakuutukseen ei ollut varaa ja ilman vakuutusta hänellä ei ollut varaa käydä hammaslääkärissä. Ratkaisu - omin käsin pihdeillä hampaat pois.

Allu saa tosiaan kesäaikana metsäpalomiehenä nämä terveysedut, vaikkakaan tähän nykyiseen sopimukseen ne eivät kuulu. Koska hän olisi kuitenkin ollut metsäpalomiehenä jonnekin lokakuulle asti ja on sieltä jollain tapaa virkavapaalla, hän saa edelleen nämä edut. Sen jälkeen maksamme erillistä vakuutusta hammashoitoa varten (kuuluu siihen muutakin, mutta tuo nyt ehkä päälimmäisenä tarpeena). Muistaakseni tämä maksaa meiltä vähän alle 300 euroa kuukaudessa. Huh huh! Aika kova hinta, mutta näillä hinnoilla ei varmasti tarvitsisi käydä kuin kerran hammaslääkärissä niin jo kannattaa maksaa vakuutusta. Ja vakuutusyhtiöt nauraa...

Hampaiden puhdistus sujui tosin melko rattoisissa merkeissä, oli meinaan tuolissa hieronta ja samalla pystyi katsomaan telkkarista valitsemaansa ohjelmaa! Ei siellä YTHS:llä ollut kyllä tuollaisia...

Valitsisin kuitenkin ennemmin Suomen systeemin kuin tämän!

Kuponkihulluutta

Kuinka monta muropakettia ihminen tarvitsee?

Meillä näkyy kanavaa jos minkälaista ja niille mahtuu myös kaikenlaista tositelkkariohjelmaa. Eräs näistä ihmeellisistä ohjelmista esittelee ihmisiä, jotka juoksevat alennusten perässä ja mitään ei osteta ilman kuponkia.  Tervetuloa Extreme Couponingin maailmaan!

Meillä on keittopurkkeja vain yksi.

Kuponkien keräily on ohjelman ihmisille elämäntapa. Usein siihen on ajauduttu kun ollaan jouduttu rahallisesti ahdinkoon ja jatkettu myös sen jälkeen kun asiat ovat paremmalla tolalla. Myös osalla kuponkihulluus on suvussa periytyvää. "Kupongittelulla" saatetaan ruokkia koko suku pilkkahintaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole ja vaatii kokonaisvaltaista sitoutumista tavoitteeseen sekä suurta ajallista panostusta. Useimmat kertovat käyttävänsä kuponkien leikkelyyn, alennusten etsimiseen ja ostosten suunnitteluun kokopäivätyön verran viikossa. Yllättäen suurin osa on siis kotirouvana (useimmiten he ovat naisia, mutta eivät aina). Kupongit pidetään tietysti ojennuksessa siististi kansioissa. Lehdet joko tilataan, niitä kerätään tutuilta (esim. yksikin lapsi toi äidilleen aina koulusta opettajan antamat lehdet) ja rohkeimmat sukeltavat ihan reippaasti lehtiroskikseen.

Kuponkihullujen mottona on miksi ostaa vain yksi alennuksesta kun voi ottaa sata! Ei ihmekään, että heidän talonsa tai asuntonsa täyttyvätkin varastopinoista. Varastopino voi olla vaikkapa autotallissa, mutta tilanteen sitä vaatiessa myös lapsen sängyn alla sekä omassa vaatekaapissa (missä kyseinen rouva piti vaatteitaan, sitä en arvaa!). Kuponkihulluilla saattaa olla siis esimerkiksi 150 pakettia vessapaperia, laatikollinen deodorantteja, 40 muropakettia tai hyllyittäin valmiskeittoja. Eräällä naisella oli sanomansa mukaan 35 000 dollarin edestä ruokaa ja tavaraa varastopinoissaan. Toinen puolestaan voisi ruokkia perheensä viiden kuukauden ajan varastopinollaan.

Mihin laitat 20 pakettia jauhoja?

Ja ne alennukset sitten! Ohjelmassa ostetaan satojen dollareiden edestä tavaraa, mutta itse maksu jää hyvin alhaiseksi. Esimerkiksi kärryissä on 800 dollarin edestä tavaraa ja maksuksi tulee pyöreät nolla euroa. Tai 600 dollarin edestä ja maksu on päätähuimaavat 5 dollaria. Yleensä kuponkihullujen tavoitteena on käyttää 0-50 dollaria ostosreissullaan.

Miten näihin summiin sitten päästään? Lähtökohtana on siis alennus, esimerkiksi 2 yhden hinnalla. Tähän kun lisätään kaupan tai valmistajan kuponkeja saadaan yksittäisen tuotteen hinta alhaiseksi ellei jopa ilmaiseksi. Lisäksi kaupan kanta-asiakaskortilla saatetaan saada alennusta. Esimerkiksi tonnikalasta voi olla alennus ja lisäksi kuponkihullulla on riittävästi "-50 senttiä ostoksestasi" -kuponkeja ja näin olemme saaneet 10 tonnikalapurkkia 25 sentillä. Kuponkihullujen taktiikkana on siis katsoa viikon alennukset ja alkaa yhdistelemään niitä mapeissa lymyäviin kuponkeihin.

Taisi tulla ostettua tämä astianpesuaine ihan normaalihintaan... Aijai!

Jännitysmomenttina ohjelmassa on yleensä aina se kun kassakone ei enää hyväksykään uusia kuponkeja! Esimerkiksi kuitin maksimirivimäärä ylittyy kuitissa! Aapuuuaaa! Aina löytyy kuitenkin joku ratkaisu, että homma saadaan jatkumaan. Vieressä seuraavat muut asiakkaat katsovat suut ammollaan kun kassakone näyttää aina vain alhaisempaa hintaa.

Sitä minä kyllä ihmettelen, että miten kaupat hyväksyvät samasta tuotteesta monta erilaista kuponkia. Suomessahan yleensä lukee "alennusta ei voi yhdistää toiseen tarjoukseen". Kyseessä on siis amerikkalainen tv-ohjelma eli heillä tämä tuntuu käyvän päinsä!  Kanadassakaan ei ymmärtääkseni tällainen kupongittelu onnistuisi.

Onko lähikaupassa sokeri alennuksessa? Nyt ostoksille, sokerihan säilyy ikuisesti!

Kuponkihullut mainostavat katsovansa tarkkaan, että aina vanhemmat käytetään ensin ennen kuin siirrytään uudempiin tuotteisiin. Mietin kyllä vähän, että tuleekohan kuitenkin osalla heitettyä tavaraa pois. Aika hyvät systeemit täytyy olla käytössä, että saa kaikki käytettyä ajallaan. Ehkäpä tähän kokopäivätyöhön kuuluu myös ruokailujen suunnittelu niin, että kaikki tulee aina käytetyksi.

Mielestäni kupongit on ihan kivoja, mutta en kyllä jaksaisi ihan tuollaiseen hommaan ryhtyä. Puhumattakaan siitä, että en olisi valmis uhraamaan näin isoa osaa asunnostani varastopinon käyttöön... Enkä varsinkaan vaatekaappia!

Onneksi osa käyttää kuponkikelpottelutaitojaan myös hyvään lahjoittamalla ruokaa hyväntekeväisyyteen!