Työnhakuun liittyvässä tekstissä on kuvituksena tänään Chilin ja Pippan työ eli aurinkoisen paikan etsiminen.
Työnhaku tuskin on kenenkään lempparilistalla kovin korkealla. Nyt Thunder Bayssa olen ollut jopa vähän yllättynyt kuinka helposti olen päässyt haastatteluun. Tähän mennessä työnhaku on ollut aina vaikeaa ja rasittavaa. Olen soitellut perään Allun neuvojen mukaisesti useaan kertaan. Kuulemma jos ilmoituksessa lukee, että ei puhelinsoittoja, pitää silti soittaa. Kyseessä on testi, eli jos oikeasti haluaa työpaikan niin soittaa silti. Lieneekö kuitenkaan totta, jotenkin en pysty uskomaan että täällä oltaisiin niin katalia. Minä olen suomalainen ja jos jotain nimenomaan kielletään niin en ala sitä vastaan kapinoimaan. Itse ainakin työnantajana ärsyyntyisin, jos minulle soiteltaisiin jos erikseen olisin maininnut, että ei soittoja.
Joka tapauksessa sain nyt haastattelun ihan ilman että soitin minnekään ja ahdistelin ketään! Peukut pystyyn siellä! Tässäpä kuitenkin muutamia asioita mitä olen huomannut työnhausta Kanadassa.
Suosittelijat eli references
Lähes joka työpaikka vaatii suosittelijoita. Pikkupaikkakunnan ravintoloihin olen päässyt ilman suosittelijaa, mutta vähänkin haluttuun paikkaan pääseminen vaatii suosittelijan ja mieluiten useamman. Täällä ei harrasteta työtodistuksia, ja jotenkin työnantajan täytyy varmistaa, että olet ihan hyvä tyyppi. Onhan se tietysti hyvä tapa saada tietää henkilöstä lisää, mutta työnhakijalle tämä voi tuottaa ongelmia. Kävin eräässä toimistotyöntekijöitä välittävässä välitystoimistossa ja he vaativat kolmea suosittelijaa.
Minulla on työkokemusta Kanadasta kolmesta eri paikasta. Näistä yhden esimies on suosittelijani. Toinen on ollut aikaisemmin suosittelijana minulle kyllä, mutta työkokemuksesta on vähän turhan kauan aikaa ja tästä syystä en haluaisi alkaa sinne taas soittelemaan, että muistattekos minua... Kolmannen paikan pomoa en halua pyytää, koska hän oli pomona ei ihan parhaimmasta päästä ja jotenkin en usko, että hän antaisi minusta hyvää kuvaa vaikka hyvin siellä hommani teinkin ja olin työkavereiden ja asiakkaiden keskuudessa pidetty. Tässäpä onkin suosittelijasysteemin ongelma: mitäpä jos et jostain syystä tule toimeen esimiehen kanssa, niitäkin kun on monenlaisia, ja se pilaa mahdollisuuden saada toista työpaikkaa.
Yksi suosittelija kun ei ole vielä riittävä, olen pyytänyt Suomen työpaikoista esimiehiä suosittelijoiksi, mutta hyvin monesti työnantajia ei huvita alkaa kyselemään sieltä asti vaan palkkaavat ennemminkin jonkun muun.
CV
CV:stä sen verran, että täällä ei ole tapana laittaa ikää, syntymäaikaa tai kuvaa hakemuksen tai CV:n yhteyteen. Tarkoituksena on välttää työnantajan syrjintää iän tai ulkonäön tai oletettavasti myös ihonvärin perusteella. Ihan ok käytäntö, mutta kyllähän sitä tietysti koulutuksen ajankohdasta vaikkapa näkee, että minkä ikäinen ihminen on. Viimeistään haastattelussa käy ilmi nämä asiat. Jos kokonaan haluttaisiin välttää syrjintää, niin tulisi varmaankin tehdä niin kuin Helsingin kaupunki kokeilussaan, jossa työhakemuksista poistetaan nimi, ikä ja sukupuoli ennen kuin niitä aletaan käymään läpi!
Kokeet
Allu hakee melkein jo työkseen työpaikkoja, lähinnä koko ajan samalta ministeriöltä. Muutamiin paikkoihin Allu on kutsuttu ensimmäisenä kokeeseen, jossa testataan hänen tietojaan työpaikan aihealueesta. Jos tästä kokeesta pääsee läpi, siirtyy haastatteluun. Näin saadaan mahdollisesti sadoista hakijoista karsittua osa pois. Allun hakemat työpaikat ovat akateemisesti koulutetuille ja niissä aiheen osaaminen on oleellista.
Mutta olen se minäkin päässyt testeihin! Henkilöstön välitysfirma laittoi minut tietokonetestiin toimistohommia varten. Kokeessa testattiin Wordin ja Excelin osaamistani yhteensä 1 h 10 minuutin verran. Näpyttelytaidot pääsivät myös testiin (kuinka nopea ja tarkka) samoin kuin aakkostuskykyni. Lisäksi minun tuli muokata virallinen kirje paremmaksi (kielioppivirheitä, oikeinkirjoitusta ja kirjeen ulkoasun muokkaamista) ja testata kuinka nopeasti pystyin tunnistamaan ovatko kaksi numeroa sama vai eri. Luulen, että pärjäsin tässä kokeessa ihan hyvin.
Toisessa työhaastattelussa pääsin myös aakkostamaan, laittamaan numerot suurimmasta pienimpään ja päivämäärät oikeaan järjestykseen. Onneksi on tuota aakkostuskokemusta, että olen aika nopea!
Sitten vielä loppuun avautumista erään Allun työnantajan palkkaamiskäytännöistä. Eräs suuri valtion piiriin kuuluva työnantaja vaatii n. 15-20 sivuisen ansioluettelon. Ovelaa tässä on se, että asiaa ei mainosteta missään eli jos et tunne käytäntöä jää työpaikka saamatta. Ilmeisesti tämä on nyt muutettu korkeintaan viisisivuikseksi, mutta moni edelleen lähettää noita pitkiä ansioluetteloita, joten jos lähetät vaatimusten mukaisen lyhyemmän niin kyllähän ne pidemmät näyttävät paremmilta ja kutsua haastatteluun ei välttämättä tule.
Mitäpä ihmettä siihen pitkään ansioluetteloon sitten laitetaan? Voi kuule, siinä pitää listata joka ikinen työn vaatima ominaisuus/osaaminen ja selittää usealla esimerkillä kuinka sinulla tämä on. Kerran Allua ei kutsuttu erääseen haastatteluun, mutta yllättäen hänen kaverinsa, joilla on vähemmän kokemusta ja koulutusta, kutsuttiin. Allu soitti henkilöstöosastolle, ja kävi ilmi, että Allu ei päässyt haastatteluun, koska oli unohtanut mainita osaavansa käyttää internettiä. Kyllä. Täytyy ehkä myös mainita, että hakemus lähetettiin netissä. Hei haloo!
