torstai 29. joulukuuta 2011

Piha koreana

Mainitsin jo aikaisemmin kanadalaisten hullut joulukoristelut. Tässäpä vähän kuvamateriaalia!

Ottawan Orlèansista löytyy Taffy Lane -niminen katu, jolla lähes jokainen talo on koristeltu uskomattomin joulukoristein. Kävimme siellä maanantaina ja trafiikkia kadulla oli meidän lisäksi muitakin! Allu kertoi, että jonain vuonna ruuhka oli niin kova, että kadulla joutui ihailemaan koristeita puolen tunnin verran ennen kuin pääsi sieltä pois. 

Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta koristeille. Joukossa on välkkyvää ja vilkkuvaa ja liikkuvaa ja vilkuttavaa ja soivaa ja niin edelleen. Toivottavasti kuvista jonkunlaista ideaa kuitenkin saa! 







Viimeinen kuva ei ole Taffy Lanelta, osui vain muuten silmään tämä talo kun ajelimme ympäriinsä!


Koristeluun uppoaa varmasti ihan kiitettävä määrä rahaa. Puhumattakaan sähkölaskusta! Useimmat eivät kyllä ihan näin reippaalla kädellä ripustele jouluvaloja pihalle. Meillä on lupaamani mukaisesti yksi valo kieputettuna pihan pensaaseen. Pärjättiin! 

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Joulu Ottawassa, osa 3: Joulupöydässä

Joulupöytään kävimme joulupäivänä seitsemän maissa. Meitä oli yhteensä kahdeksan: Allun vanhemmat, kaksi veljeä, veljen tyttöystävä, perhetuttu sekä me kaksi. 


Tältä näytti hienon ruokailuhuoneen (tähän pöytään pääsee vain erikoistilanteessa) hienosti katettu pöytä. Ilmeisesti astiasarjan ovat Allun vanhemmat saaneet aikoinaan häälahjaksi. Pöytää koristaa myös kotipaikkakunnallani tehty kynttilä, jonka vanhempani lähetti meille tähän tarkoitukseen. 







Ruokana meillä oli kalkkunaa, kalkkunan täytettä, bataattilaatikkoa, vihreitä papuja ja paahdettuja manteleita, perunamuusia, karpalohilloa, kastiketta sekä minun tekemää rosollia. Allun äiti oli joutunut valmistamaan täytteen kalkkunan ulkopuolella kun Allun isä oli ostanut vahingossa kalkkunan, joka piti laittaa uuniin jäisenä ja ilman täytettä. Minua ei tämä haitannut, kun tykkään enemmän täytteestä näin valmistettuna. Pavut olivat myös oikein herkullisia, samoin kalkkuna ja kastike. Allun veljen tyttöystävä laittoi perunamuusin sekaan kevätsipulia, ja se oli oikein maittava lisä muusille. Rosolli oli menestys - Allun äiti otti sitä lisää kolme kertaa!



Tein Allulle oman pienen rosollikulhon, kun hän on allerginen omenalle. 



Noita papuja voisin tehdä joskus itsekin, ovat todella herkullinen lisäke!



Allun äidin tekemä ja minun koristelema kakku. Kanadalaiset kakut ovat minun makuun todella makeita. 



Allun veljen tyttöystävä toi korillisen omia leipomuksiaan. Vasemmanpuoleinen "norsun korva" oli lempparini - ei ollut liian makea vaan just hyvä!

Eilen pelailimme pelejä Allun serkkujen kanssa ja minulle iski siinä touhussa nälkä. Lähdin siis etsintäreissulle, nyt on pakko saada kalkkunaa! Mutta ei, kalkkunaa ei löytynyt mistään! Ei kellarissa, ei jääkaapissa, kuka sen puolikkaan kalkkunan ehti syödä? Hätä iski nälkäiseen. Mielessäni syytin Allun veljiä kalkkunan katoamisesta... Asia kuitenkin selvisi, kun Allun vanhemmat tulivat kotiin: kalkkuna oli sijoitettu tilanpuutteen vuoksi autotalliin, missä oli sopivan viileää. Huh! 

tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulu Ottawassa, osa 2: Joulusukat ja muu lahjonta



Kanadan lapset avaavat lahjat vasta joulupäivän aamuna. En ole tosin ihan varma, että onko joillain tapana avata jo aattona. No, me kuitenkin jännitimme pukin tuloa aamuun asti. Ja kappas, Joulupukki oli yön aikana tuonut kaikille joulusukat! Aloitimme aamun siis joulusukkien tutkimisella, jonka jälkeen siirryimme aamupalapöytään.


Koiratkin saivat oman joulusukan. Siitä paljastui tosi herkullisia siankorvaherkkuja. 



Omassa joulusukassani piiliotteli t-paita (itseostama, hihhii), pieni enkelityyny, violetti UglyDoll, toblerone, lankasakset, kirjanmerkki, perinteinen kanadalainen tiskirätti (virkattu pinkki-kelta-oranssi), karkkikeppi sekä joulukoriste, jossa hurmaava (kröhm) kuva minusta, äidistäni ja Allun äidistä, kun syömme eväitä. Allun isä myhäili kuvasta onnellisena - taisi olla junaillut kuvan tonttujen kanssa!


Pippa porona. 

Aamupalan jälkeen siirryimme itse asiaan eli lahjavuoren kimppuun! Ensin Allun isä luki tosin perinteisen joulusadun. Olin ollut tosi kilttinä! Sain ompelukoneen (jeeee!!!), yöpaitasetin, t-paidan, ompelutarvikkeita sekä Fiskarsin sakset, joita Allun vanhemmat olivat metsästäneet joka kiven alta (halusivat nimenomaan sellaiset, jotka olisi tehty Suomessa). Kaikki lahjat olivat mieluisia!

Kaikenkaikkiaan mukava joulupäivä, viihdyn ihan hyvin Allun vanhempien luona, vaikka jollain tapaa kaipaan sitä jouluaaton tunnelmaa, mitä Suomessa on. Tuntuu vähän kummalliselta availla lahjoja päiväsaikaan ja jopa auringonpaisteessa kun on tottunut Lapin pilkkopimeään jouluun. Onneksi tänne oli päivää ennen tuloamme satanut kuitenkin vähän lunta, ettei tullut elämäni ensimmäinen lumeton joulu!

Tarina jatkuu vielä ainakin joulupöydän merkeissä!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulu Ottawassa, osa 1: matka ja joulukoristeet

Täällä sitä ollaan, Ottawassa! Pukki on jo käynyt, kalkkunaa on syöty, vieraita on kestitetty, joulunjälkeisalennusmyynneissä on rahaa tuhlattu, yms. Ajattelin kertoilla joulunvietostamme useassa postauksessa, kun kuvia ja kertomuksia on niin paljon.

Aloitetaanpa siis matkastamme tänne Ottawaan. Matkustimme siis autolla koko lähes 1400 kilometriä. Lähdimme aamulla kuudelta ja perillä olimme vasta keskiyöllä. Pysähdyimme matkalla syömässä pari kertaa sekä ulkoiluttamassa/ ruokkimassa koiria. Koirat pärjäsivät hyvin autossa, vaikka tylsistytti tietenkin välillä. Minuakin tylsistytti!

Urheat matkalaiset tirsoilla.

Perillä meitä odotti Allun vanhemmat sekä veli, joka lensi tänne joulunajaksi Vancouverista. Kuulumisten vaihdon jälkeen uni maittoi! Aamulla kuvailin sitten vähän joulukoristeita. Tänä vuonna Allun vanhemmat olivat koristelleet kuusen vanhoilla koristeilla, joista osa on lasten tekemiä. Mukana on myös muutama perinteisemman näköinen joulupallo. Tosi nätti kuusi mielestäni!


Pukki oli käynyt jo salaa ennen jouluyötä kun kuusenalus oli täynnä lahjoja jo tullessa. 


Piparkakkutalo oli tehty kuulemma yhteistyössä koko perheen kesken. Siitä on jo muutama hiiri käynyt nakertamassa. 


Allun vanhemmat ovat ahkeria käymään kirkossa - tämä näkyy myös joissain koristeissa. 


Äiti lähetti minulle lippuja, jotta voimme tehdä lippunauhan kuuseen!


Hauskat jouluaiheiset legot!


Liput pääsivät kuuseen!

 Nyt kun vain muistaisin ottaa nämä lähtiessä mukaan, että meidänkin kuusi saa edes vähän aikaa olla isänmaallinen!


Keittiössä on jättiläismäinen lumiukkokynttilä, joka on kuulemma ollut vakiovieras joulun aikaan jo 25 vuoden ajan. 

Nyt tekisi mieli mennä jääkaapille etsimään kalkkunanjämiä... nam! Lisää aiheesta kun pääsen joulupatojen ääreltä taas pakenemaan. 

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulutohinaa



Apua. Nyt on varmaankin ollut Maria-tädillä joulukiire kun on blogikin päässyt melkein unohtumaan. Olen minä kyllä miettinyt kaikenlaista, mistä voisi kirjoittaa. Nyt kun muistaisi vain, että mitä ne huiput ideat nyt olivatkaan?!

Joulunvietto alkaa täällä lähestymään. Olen jopa ensimmäistä kertaa omillani koristellut joulukuntoon asuntoa! Meillä on joulukuusi (!), keittiön ikkunassa valot sekä ulkona jouluvalot pensaaseen kiedottuina. Kuusen haimme porukalla Allun työkaverin äidin omistamasta metsästä (ovat muuten suomensukuisia). Paistelimme samalla makkaraa ja vaahtokarkkeja tulilla. Koirat juoksivat lasten kanssa kilpaa!



Eilen lahjoimme toisiamme töissä. Olen ollut näköjään kilttinä! Arpa antoi minulle toisen kokeista ja ostin hänelle Pandan lakritsia, Fazerin minttusuklaata sekä Marimekon patalapun Suomen väreissä. Tuntui olevan ihan mieluinen lahja. Minä sain (sattumalta) häneltä takaisin lahjan; LCBO:n eli paikallisen Alkon lahjakortin joulupöydän viinihankintoihin. Kiitoksia vaan!



Olen tänään töissä viimeistä päivää ennen joululomaa. Huomenna auto starttaa kohti Ottawaa (1400 km). Mitähän koirat tykkäävät pitkästä matkasta? Pitää tietenkin pysähdellä ja jos tuntuu, ettemme jaksa perille asti niin sitten jäämme jonnekin yöksi. Ostin matkalle Trivial Pursuit -korttipelin kun ajattelin, että siinä olisi hauska ajanviete matkalle. Muuten kuuntelemme radiota (yleensä CBC Radio 1) tai kuuntelemme musiikkia iPodilta.



Mattimyöhäisenä joudun tänään vielä jouluostoksille. Tässäpä myös syy siihen, että jouduin heräämään tänään aikaisin! Alkoi tässä pikkuhiljaa valkenemaan, että sehän on tänään ostettava jos meinaa jotain ostaa. Onneksi Allun veljien lahjatoiveet ovat melko helppoja - toinen on muuttanut vähän aikaa sitten omilleen ja tarvitsee kodintarvikkeita. Toinen puolestaan haluaa sukkia, sillä sukat ovat vähissä hänellä. Löytyy täältä korvestakin!



Kirjoituslistalla oli ainakin joulukoristeet ja joulun vietto kanadalaisittain! Jos siis joulupyhinä kaipaa pientä sukellusta tänne kauas niin minä saatan olla jotain kirjottanut!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Ruudun ääressä

Olen jäänyt koukkuun syksyn sarjauutuuksiin! Tässä esittelyssä lempparini.

Once Upon a Time


Perheetön Emma löytää itsensä satujen keskeltä, kun hänen ovelleen kolkuttaa 10-vuotias Henry, Emman adoptoimaksi antama poika. Emma lähtee viemään Henryä takaisin adoptioäidilleen. Kaikki ei olekaan niin yksinkertaista, kun Henry kertoo Emmalle erikoisen teoriansa: kaikki kaupungin asukkaat ovat oikeasti satuhahmoja, ja Emma on ainoa, joka heidät voi pelastaa. Jännää!


Pan Am

Pan Amissa seikkailevat legendaarisen Pan Am -lentoyhtiön hehkeät lentoemot Maggie, Kate, Laura ja Colette. 60-luvulle sijoittuvasta sarjasta löytyy romantiikkaa, salaisia tehtäviä ja tietenkin upeita vaatteita. Milloin ollaan Pariisissa rouskuttamassa upeita leivoksia, tai Lontoossa pubissa siemaillen olutta, joskus myös Berliinissä kuuntelemassa Kennedyn puhetta. Tehdäänpä välillä välilaskuja epäilyttäviin valtioihinkin. Aina silti tukka ojossa ja vaatteet rypyttömiä! Mahtavaa!


Ringer

Bridget on ollut kuivilla puoli vuotta kun hän todistaa murhan. Pelko ammattirikollista vastaan saa Bridgetin pakenemaan poliisilta. Hän hakee apua identtiseltä kaksoissiskoltaan Siobhanilta. Siobhan kuitenkin katoaa ja Bridget varastaa hänen identiteettinsä. Salaisuuksia alkaa paljastua ja johan menee jännäksi!

P.S. Useimmat sarjat ovat täällä nyt joulutauolla. Greyn Anatomiakin jäi niin jännään kohtaan viikkoja sitten ja jatkuu vasta  tammikuussa! Buhuu!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Autolla liikenteessä, luonnollisesti

Syyskuussa pääsimme ihailemaan vanhoja autoja paraatin muodossa. 

Joko olen kirjoittanut autoilusta? Ihan kuin muistaisin joskus maininneeni, mutta en kyllä tähän hätään löytänyt sopivaa kirjoitusta.

Kanada on USA:n malliin rakennettu autoja varten. Autolla mennään kauppaan, postiin, kirjastoon, töihin, ostoksille, kylään, urheilemaan, ja niin edelleen. Jopa automaatille voi mennä nousematta autosta kun on Drive Through. Jotenkin minusta tuntuu, että urheilu on urheilua ja asia erikseen, muuten mennään autolla. Allun eräs entinen työkaveri kulki autolla töihin, vaikka asui alle sadan metrin päässä töistä.



Kävelevät kyllä jotkut liikuntaintoiset, vaikka kävely on tehty haastavammaksi kuin Suomessa. Jalkakäytävät (ainakin näin pienemmillä paikkakunnilla) ovat olemattoman kokoiset ja niitä ei välttämättä ole joka paikassa. Olen päräytellyt itse pyörällä kauppaan aiheuttaen samalla ihmetystä. Kassalla täti saattaa kysyä tarvinko apua ostosten kantamisessa autoon. Ei kiitti, olen pyörällä liikenteessä ja kyllä tässä pärjätään! Aiheutin kerran oikein ahdistusta ja päänvaivaa tällä. Autolla? Ei kai? Voi hyvänen aika! Miten me tästä nyt selvitään!? Voi kunpa löytäisin sinulle kyydin kotiin! Ai pärjäätkö? Ihanko varmasti? Voi sinua raukkaa...

Pärjäsin!

Ja pärjäsin myös ajotestissä ja saan vihdoin ajaa autoa ilman aikuisen valvontaa! Jeee! Kirjoitan tästä ajokortin saamisesta vielä oman postauksen, sillä nyt työt kutsuvat!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyys!

Tässäpä minä mallaan Thunder Baysta kirpputorilta löytynyttä supisuomalaista ylioppilaslakkia! Suomi löytyy täältä yllättävilläkin tavoilla. 

Vietin viime itsenäisyyspäivänkin Kanadassa, sillä olin silloin täällä vierailulla. Tänäkin vuonna juhlistin itsenäisyyspäivää katsomalla Linnan juhlat netistä (kiitos YLE Areena lähetyksestä koko maailmalle) hyvässä seurassa skypen välityksellä. Arvostelimme pukuja, niiden istuvuutta sekä pälätimme muista tärkeistä asioista. Valitettavasti emme olleet asianmukaisesti pukeutuneita eikä kädessä ollut kuohuviinilasia. Veikkailin, ettei töissä olisi ymmärretty, jos olisin ilmaantunut iltavuoroon pienessä juhlahiprakassa.

Ulkosuomalaisena isänmaanrakkaus korostuu. Kuuntelin aamulla tippa linssissä Finlandiaa sekä höystin työasuani (valkoinen paita ja mustat housut) sinisellä hiuslenkillä ihan tarkoituksella päivän kunniaksi. Töissä olen kuuluttanut ja luennoinut Suomen itsenäisyydestä ja itsenäisyyspäivästä ja juhlintaperinteistämme. Linnan juhlien selostaminen ulkomaalaisille on aina melko huvittavaa... Siis sit ne kaikki kättelee presidenttiä, siinä menee pari tuntia, juu tosi moni katsoo sitä, jne. Saan yleensä vähän kummastuneita katseita... Kotona luennointi on mennyt jo perille: Allu ymmärtää jo Linnan juhlien tärkeyden.

Koirat sen sijaan ymmärsivät itsenäisyyspäivästä yhtä paljon kuin komennoista poistua sylistä. Hah, kyllä virneet hyytyy niitten naamoilta kun huomenna Allu kuskaa ne eläinlääkäriin tarkastukseen!

Toivottaisin tähän kohtaan hyvää itsenäisyyspäivää, mutta kun aikaeron takia siellä kotosuomessahan on jo itsenäisyydet juhlittu! Minä jatkan juhlintaa täällä. Onnea Suomi!

P.S. Vilkaiskaapa Canadan Sanomien sivulta juttu suomalaisesta Sennistä, 5 v, joka muutti isovanhemmilleen syksyksi asumaan Thunder Bayhin. Aika rohkea tyttö!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Suut makiaksi kanadalaiseen malliin!

Kanadalaisia herkkuja, osa 1

Huom. Olen saanut vaikutuksia Allun kanadanranskalaisilta juurilta, joten nämä ruoatkin ovat myös ostin siltä suunnalta. 


Poutine (lausutaan putin, joskus jopa melkein putsin jos henkilö on ranskankielinen)

Otetaan kasa ranskalaisia. Lisätään päälle cheese curdseja (sellaisia jänniä juustopalasia, jotka vinkuvat kuin leipäjuusto syödessä). Monissa paikoissa laitetaan ihan vain juustoraastetta. Kruunataan komeus ruskealla kastikkeella. Monen baarinjälkeisherkku. Syödään myös päivänvalossa.

Ranskalaisten päälle täällä laitetaan muutenkin yleisesti ruskeaa kastiketta. Ravintolassakin minä aina kysyn jonkun tilatessa ranskalaisia, että haluatko gravy on your fries. (Toinen kummallinen juttu: ranskalaisten päälle pirskotellaan myös etikkaa.)



Butter tart

Leivonnainen, jossa keskellä fariinisokerista ja voista sekä rusinoista/ pecanpähkinöistä tehty täyte. Ihan herkullisia, vaikka omaan makuuni rusinat ovat kummallisia täytteessä (täällä on myös rusinapiirakkaa?!). Allu tykkää rusinoista, minä pähkinöistä. Ostamme yleensä rusinaversioita, koska ne ovat yleisempiä, ja Allun mieleen nuo ovat muutenkin enemmän kuin minun.



Tortière

Kanadan lihapiirakka. Makuuni ehkä turhankin lihaisa, mutta Allun ja veljiensä lemppariherkkuja.



Pet de Soeur

Nämä leikkisästi nimetyt nunnan pierut ovat herkullisia, jämäpiirakkataikinasta tehtyjä kanelikiekkoja. Allun mummi tehtaili näitä aina pakasteeseen ja ihmetteli, mihin herkut aina katosivat. Kyseessähän oli Allun serkut, tädit sekä sedät, jotka kilpaa napsivat mummin pakasteesta jäisiä kiekkoja parempiin suihin. Lopulta porukka jäi kiinni, kun eräs serkku erehtyi sanomaan mummille hänen tarjotessa herkkuja, että "ei kiitos, tykkään niistä jäisinä". Mummi ei tästä onneksi vihastunut, vaan nunnien pieruja saa mummin pakasteesta edelleenkin herkkuhimon iskiessä.


Kuvat ja reseptit: poutine, butter tart, tortière, pet de soeur

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Maksullisesta koulutuksesta

Kanadalaiset muistavat aina kertoa, että hei meillä on maksuton koulutus. Haha! Ehkä tämä on vertailukohtana USA:lle, näin suomalaisen näkökulmasta Kanadassa koulutus ei ole maksutonta.

Peruskoulutus on Kanadassa periaatteessa maksutonta; kaikenlainen jatkokoulutus puolestaan on maksullista. Eli käytännössä koulutus high schoolin jälkeen on siis maksullista. Peruskoulutuksessakin joutuu eri tavalla ostamaan tarvikkeita kuin Suomessa. Kirjat, taidetuntien tarvikkeet, koulun reissut, pizzalounaat, vihkot ja kynät, yms, verottavat vanhempien kukkaroita (riippuen koulusta).

Yliopistossa lukukausimaksua joutuu maksamaan arviolta 2500-15 000 dollaria (1800-10 900 €) per lukukausi. Tämä on siis oma arvioni, että voi mennä metsäänkin. Tutkiskelin vähän ja esimerkiksi Toronton yliopistossa lakia opiskeleva maksaa 23 000-26 000 dollaria (17 000-19 000 €) vuodessa opinnoistaan. Allu on maksanut Collegessa ollessaan n. 1000 dollaria/ lukukausi (725 €) sekä yliopistossa n. 4000 dollaria/ lukukausi (2900€).  Kanadan korkeakouluissa ei välttämättä ole samanlaista kirjastosysteemiä kuin meillä vaan useimmat kirjat joutuu opiskelija ostamaan itse. Allu oli maksanut kirjoistaan n. 100 dollaria/ kirja (73 €).

Opiskelu täällä tuntuu olevan myös paljon ankarampaa kuin Suomessa: jos et pääse läpi koulutehtävästä/ tentistä, tervetuloa uudelleen seuraavana vuonna. Tentin voi uusia oikeastaan vain jos on ollut vaikkapa sairas. Juttelin tästä siskoni kanssa, ja hän ehdotti, että ehkäpä tämä johtuu juuri tästä koulutuksen maksullisuudesta: joka opiskelijalta nyhdetään mahdollisimman paljon rahaa ja tässäpä oiva syy saada vuoden lukukausimaksut lisää.

Muutenkin opiskelijaa velotetaan vaikkapa opiskelijatodistuksen tulostamisesta. Olen Suomesta saanut opiskelijatodistuksia, opintorekisteriotteita, tutkintoni on lähetetty ulkomaille, yms, ja koskaan en ole penniäkään näistä konkreettisesti maksanut.

Mistä nämä rahat koulutukseen sitten tulee? Opiskelijoille on kyllä tarjolla opintolainaa (joka on Suomeen verrattuna suuruudeltaan iso), mutta sen saa vain jos vanhemmat ansaitsevat tarpeeksi vähän. Tästä syystä Allu ei ole saanut koskaan opintolainaa. Vanhempien tulot vaikuttavat ilmeisesti siihen asti, kun olet asunut poissa kotoa viiden vuoden ajan.

Moni opiskelija tekee töitä opintojen ohessa kuten Suomessakin. Täällä osa-aikaisia työpaikkoja ja määräaikaisia ja hyvin palkattuja töitä tuntuu olevan tarjolla kuitenkin paljon enemmän kuin Suomessa. Minäkin suurimman osan opiskeluajastani etsiskelin työtä, mutta niitä ei vain ollut tarjolla ja mieluisiin oli hakijoita pilvin pimein. Aika moni opiskelija on täällä tarjoilijana. Kanadassa ravintolassa kun on melkeinpä aina pöytiintarjoilu niin senkin vuoksi tarvitaan enemmän työvoimaa. Toisaalta vaikkapa metsäpalomiehenä työskentely kesäisin tuo tilille 15-18 euroa/tunti ja siihen ylityöt päälle.

Tietyllä tavalla jos vanhemmat ovat alemminpalkattuja, saattaa täällä helposti itsekin joutua samanlaisille aloille. Suuri laina taskussa on pelottava asia kun tulevaisuuden työmarkkinoista ei ole varmuutta. Sano ei maksulliselle koulutukselle ja muista, että ehkä se 100 euron ylioppilaskunnan maksu ei ole niin paha asia!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Jätä viesti vastaajaan...

Tässäpä vaikean takana ollut kännykkäni!

Jos minun kohdalle osuu puhelinvastaaja, ensimmäinen reaktioni on panikoida ja lopettaa puhelu. Normikanadalainen kuitenkin läpättää luuriinsa sujuvasti terveiset ja muistaa sanoa nimensä, puhelinnumeronsa ja kaikki muut tärkeät ja olennaiset asiat. Minä kirjoitan paperille ja soitan uudestaan, jos on pakko jättää viesti. Jos kyseessä on kännykkä, lähetän ennemmin viestin. Tämä on mielestäni ihan normaali tapa toimia pelottavien puhelinvastaajien kohdalla. Jos joudun joskus ex tempore jättämään viestin jollekulle niin siitä tulee yleensä aika kamala. Minun silmääni kanadalaiset ovat siis sujuvia puhelinvastaajien käyttäjiä!

Monella työpaikalla (esim. Allun töissä) täytyy vastaajaviesti nauhoittaa joka päivä. Eli siis näin: "You have reached Allu XX, (tähän ammattinimike). Tänään on perjantai 25. marraskuuta. Olen toimistolla koko päivän, mutta en ole juuri nyt pöytäni ääressä. Ole hyvä ja jätä nimesi ja numerosi niin otan sinuun yhteyttä mahdollisimman pian". Työpaikalla saattaa olla myös puhelinvastaajapoliisi, joka soittaa ihmisten puhelimiin ja testaa onko viesti varmasti vaihdettu oikeaksi. Onko Suomessa tällaisesta kuultukaan?

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kouluruokailu on no no!

Jännä juttu tullut esille tästä breakfast programmista, missä olen ollut joskus apuna. Itse pidin ohjelmaa ihan hyvänä juttuja, mutta monien paikallisten mielestä se ei olekaan. Olen kuullut, kuinka aamupalan tarjoilu ilmaiseksi koulussa on aivan järkyttävää ja kamalaa, kyllä pistää vihaksi, SINUN verorahoilla ne siellä syö. Siinähän vanhemmat oppivat, ettei lapsia tarvitse enää ruokkia vaan koulu hoitaa sen. Onko tämä sitten niin kauhea asia? Eikö tärkeintä olisi kuitenkin se, että kaikki lapset saisivat ruokaa? Täällähän lapset eivät saa lounasta koulussa niin kuin Suomessa.  Onko näiden samojen ihmisten mielestä sitten ihan hirveää, että vanhemmat ovat tottuneet siihen, ettei lapsille tarvitse pakata eväitä mukaan?

Tässä näkyy Suomen ja Kanadan hyvinvointimallien erilaisuus. Kun Suomessa on normaalia, että lapset ruokitaan koulussa niin täällä voi ihan hyvin ajatella, että mitä se koulu tukkeutuu minun alueelleni, kyllä MINÄ ruokin lapseni. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa oletetaan, että yhteiskunta pitää huolta (esimerkiksi siis ruokkii lapset koulussa). Täällä vaikka perusterveydenhuolto onkin maksutonta niin silti täytyy ihmisellä olla vakuutus. Huolenpito kuuluu siis yksilön vastuulle. Tässäpä tuli konkreettisesti huomattua, että joskus teoriat ovat ihan paikkansapitäviä!

perjantai 18. marraskuuta 2011

When life is sweet...


Sain Akissfromthepastin Akilta tällaisen hienon tunnustuksen. Kiitos paljon! Sinne vain kaikki estetiikasta, sisustuksesta ja elämän kivoista asioista kiinnostuneet tutustumaan! Minut haastettiin samalla paljastamaan kymmenen asiaa itsestäni. Koska olen kapinallinen ajattelin paljastaa kymmenen eri asiaa kuin mitä Aki. Haha!

1. Mun lempparieläimet on pöllö ja norsu.

2. En tykkää kuumista juomista eli esimerkiksi kahvista tai teestä. Kummatkin ovat lisäksi mielestäni tosi pahoja. Yäk! Toisaalta tykkään kyllä juoda glögiä joulun aikaan...

3. Kun olen lähdössä reissuun piirrän luonnoksen vaatteista, mitä otan matkalle mukaan. Kätevät nuolet ja muut merkinnät vaatteiden yhteensopimisesta kuuluvat tietysti asiaan.

4.  Tykkään lautapeleistä kuten Carcassonne, Matkalippu (Ticket to Ride) sekä Thurn und Taxis.

5. Tykkään leipomisesta enemmän kuin leipomusteni syömisestä. Jostain syystä Allun työpaikalla tykätään minusta... Kun leivontainto iskee, johonkinhan ne on kaikki tungettava!

6. Teen koruja, lähinnä korvakoruja sekä kaulakoruja.

7. Minulla on kinder-adventtikalenteri. Yksi tunnustus Allun puolesta: sillä on lego-joulukalenteri!

8. Olen tunnetusti aika sottainen ihminen. Ehkäpä alan jo näin 28-vuoden iässä oppimaan, koska tiskaan nykyisin joka päivä (!) ja yritän laittaa tavarat paikoilleen (!). Tietysti nyt kun meillä on koiria niin on pakkokin laittaa vaikkapa askarteluvälineet pois, etteivät ne ala liikaa kiinnostamaan.

9. Olen tehnyt itse joulukortit siitä lähtien kun olen muuttanut pois kotoa. Yritän aina keksiä jonkun hienon ja erilaisen idean joka vuodelle. Lähetänkin joulukortteja aika vinon pinon joka vuosi. Tämän vuoden joulukortit ovat lähteneet jo Suomea kohden!

10. Rakastan vaatteita ja nyt kun minulla on työ, missä joudun käyttämään tietynlaisia vaatteita, sekä koirat, joita joutuu luonnollisesti viemään ulos pitkin päivää, pelkään että jumitun "tylsiin" vaatteisiin. Kääk kamalaa!

Haluan ojentaa vuorostani palkinnon ja haasteen eteenpäin seuraaville:

Kanadassa kirjoittavat:
Maiju maailmalla
Tarinoita maailmalta
Yugata's room

Muualla maailmaa:
Une telle fille en France - Ranska
Omamaamansikka - USA

En tunne kauheasti muita ulkosuomalaisten blogeja. Tänne voi vinkata, jos on tiedossa hyvä!

Esittelyssä Chilli ja Pippa


Äiti ja tytär ovat vähän erinäköisiä, mutta niillä on samanlaiset silmät!

Chilli ja Pippa (ent. Chillin ja Princess) ovat oikein mukava parivaljakko. Chillissä on whippettiä sekä basset houndia - aika erikoinen yhdistelmä! Pippasta löytyy näiden lisäksi jonkinlaista terrieriä sekä mäyräkoiraa. Voin kertoa, että ainakin mäyräkoiran itsepäisyyttä löytyy!

Koirat ovat näin kolmen päivän perusteella sopeutuneet melko hyvin. Yöpaikka on tiedossa ja sinne marssitaan heti kun jompi kumpi meistä sitä osoittaa. Koirat osaavat istua ja isompi haluaisi tarjota tassua myös, mutta esim. kävelykäyttäytymistä pitäisi kyllä harjoitella. Koirat vetävät tosi paljon ja vastaantulevat koirat ja ihmiset saavat osakseen haukut. Varsinkin pienempi uhittelee isoillekin koirille kuin jokin pelottavakin monsteri. Muuten ovat kyllä ystävällisiä ja hännät heiluvat.

Minusta saa kuvan vain jos minua rapsuttaa.  

Olen ollut eilisen ja tämän päivän vapaalla, joten koirien ei ole tosin tarvinnut olla yksin. Keskiviikon kokeilu mitä jos jättäisimme ne vapaaksi asuntoon neljän tunnin ajaksi kun olemme töissä ei ollut varsinaisesti menestys. Mitään ei ollut järsitty, mutta isompi oli ilmeisesti loikannut kirjoituspöydän päälle ja tutkinut kasveja ja tiputellut ja kaadellut muita juttuja. Koiranruoan sijasta äiti oli pelastanut eväiksi paahtoleipää keittiön tasolta  sekä pakasterasian nuoltavaksi. Pari "mukavaa" ylläriäkin oli jätetty eri puolille asuntoa...

Chilli muistuttaa itseasiassa Allun perheen koiraa, nyt jo edesmennyttä, Sandya. 

Heidän yöpaikkansa sijaitsee vierashuoneessamme, joten ehkäpä lukitsemme ne sinne seuraavan kerran kun lähdemme molemmat. Siellä ei ole kokolattiamattoakaan niin jos hätä tulee niin minulla on helpompi se siivota!

Molemmat haluaisivat olla sylikoiria. 

Allu laittoi pihalle sellaisen juoksunarun, että voimme päästää ne sinne vähän vapaammin. Pitää varmaan rakentaa niitä kaksi, jotta molemmilla on oma. Allu on ihan että "isin tytöt". Heh! Huomenna Allun pitää mennä käymään Thunder Bayssa ja ostamme samalla lisää koiratarvikkeita, esim. valjaat, koiranhäkki autoon. Chillillä on myös tosi kulunut kaulapanta, joten myös uusi kaulapanta on ostoslistalla. Tyyli ennen kaikkea! 

Lepuuttelemassa eläintensuojeluyhdistyksestä mukaan saadulla viltillä. 

En mä oikein tiedä onko koiran omistaminen täällä erilaista kuin Suomessa... No, ainakin koirien asuja löytyy pilvin pimein, tavallisia ja sitten tietysti myös Halloweeniksi ja jouluksi. Täällä Pohjois-Ontariossa koirat näyttävät matkustavan usein myös ihan rennosti lava-auton lavalla... Sieltä ne sitten kuikuilevat kun omistaja on syömässä/kaupassa/pankissa/ym. Useimmat koirat, mitä löytyy huostaanotettuina tai luovutettuina, ovat saksanpaimenkoiria/ huskyja/rottweilereja/yms, vähän isompia ja "koviksempia" koiria. 

Me olemme oikein tyytyväisiä keskikokoiseen ja pieneen hauvaamme!

P.S. Jos ihmetyttää, niin Pippan nimeksi kaavailimme ensin Katea, mutta päätimme sitten vaihtaa vielä nimi hänen siskoonsa. ;)