tiistai 28. elokuuta 2012

Matka



Matka New Yorkin kautta sujui yllättävänkin helposti. Kävin Toronton lentokentällä jo USA:n tullissa ja passintarkastuksessa, joten minun ei tarvinnutkaan hakea New Yorkin puolella matkatavaroitani! Jes! Myöskään sitä vihreää lappua eivät laittaneet passiini vaan leimasivat vain?! En kyllä ihan ymmärrä että miten tämä sitten toimiikaan, mutta kun sitä ärsyttävää lappua ei kukaan minulle antanut niin kai ne ovat sitten muuttaneet taas hieman näitä käytäntöjä.

No niin, saavuin siis New Yorkiin täynnä tarmoa ja bongailin onnellisena lentokoneesta vapaudenpatsaan. Suunnittelin I love NY -paidan hankkimista... Kunnes huomasin, että omatoimiset matkatavaroiden käsittelijät olivat ottaneet laukustani vähän tippiä itselleen!!! New York -fiilikset menivät kyllä sen siliän tien.

Torontosta lähtenyt kone oli sen verran pieni, että meidän piti kaikkien antaa isommat matkatavaramme portilla ruumaan laitettavaksi. Eli käytännössä siis sellaiset carry-on-kokoiset laukut joutui luovuttamaan pois. Tämä tuli itselleni aika yllättäen, joten annoin sitten laukkuni suuremmin miettimättä mitä siellä oli. Saimme ne sitten New Yorkin puolella siellä portilla takaisin. Jostain syystä pojilla kesti melko kauan saada ne sieltä koneesta ulos... Ja kuinkas ollakaan, minulla oli Amerikan rahaa sivutaskussa valmiina lentokentällä shoppailuihin ja syömiseen. Olihan siellä edelleen - kun menin maksamaan syömisiäni olivat "ystävälliset" pojat jättäneet minulle kaksi yhden dollarin seteliä!

Oma syynihän se silleen oli, että jätin rahaa laukkuun ja vieläpä päällä olevaan taskuun. Sen takia varmaan harmittikin eniten kun jos olisi tullut mieleen silloin laukkua pois antaessa, että ota nyt hyvä ihminen ne rahat pois niin ei olisi koko asiaa tapahtunut. Olisi siellä muuten ollut eurojakin samassa taskussa (eri rahat oli eri kukkaroissa), mutta ne eivät sentään kelvanneet. Oppia ikä kaikki, en muuten aio tehdä samaa virhettä toistamiseen!

Tein asiasta kyllä valituksen, vaikka tiesin, että eipä niitä rahoja saa koskaan takaisin. Olisi varmaan kannattanut mennä jo siellä kentällä huutamaan jonnekin matkatavarapalveluun, mutta olin asiasta niin järkyttynyt ja harmissani, että päätin jättää sen väliin. Rahojen menetyksen ohella itkeminen jossain tiskillä ei tuntunut kivalta ajatukselta. Aikaakaan minulla ei ollut kovin kauaa.

Jäi t-paita ostamatta!

(Kuva: Helsingin rautatieasemalla olevasta VR:n historiaa esittelevästä näyttelystä)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Suomessa

Terveisiä Suomesta!

Täällä sitä ollaan oltu jo melkein kaksi viikkoa! Alkushokki on jo ehkä hieman parantunut. Osaan jo vastata sujuvasti suomen kielellä, punnita omat hedelmäni ja olla moikkaamatta jokaista vastaantulijaa.

Olin ensin kaverini luona Vantaalla pari yötä ja sitten vielä toisen kaverin luona Helsingissä yön ennen kuin hyppäsin junan kyytiin kohti Joensuuta. Maksoin muuten junalipustani viime kuussa 15 € eli kannattaa kytätä VR:n sivuja alennusten toivossa! Pääkaupunkiseudulla oli kivaa, mutta oli kiva jatkaa matkaa Joensuuhun. Siinä vaiheessa olin ollut reissussa jo pari viikkoa niin alkoi tehdä mieli jo purkaa tavarat!

Kyllästyin tosin tavaroideni raahaamiseen niin pahasti, että jätin toisen laukun Vantaalle kaverini luokse. Todisteena taisteluistani laukkujen kanssa minulla on (nykyisin himmeä) mustelma käsivarressa. Enkä missään vaiheessa raahannut tavaroitani edes yksin!  Huh! Tulipa ehkä pakattua vähän liikaa. Vaikkapa monen kesävaatteen olisin voinut jättää Kanadaan kun eipä täällä kauhean kesä enää ole. Parina päivänä on ollut kyllä yli +20C, mutta kyllä se silti melko vilpoisalta tuntuu vaikkapa kun vertaa siihen Ottawan +36C!

Asustelin sitten su-pe uudessa kämpässäni melko vähäisillä varusteilla kunnes tänä viikonloppuna siskoni ja hänen miehensä tulivat tuomaan minulle huonekaluja sekä vanhemmillani säilytyksessä olleita tavaroitani. Nyt on kuulkaas sohvat ja ruokapöydät ja haarukat ja imurit ja kaikki!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Ottawan ostoksia

Miten käy kun peräkylällä asuva Maria pääsee isolle kirkolle? No se menee tietysti shoppailemaan eikä tule kotiin tyhjin käsin!

Kaikki alkoi kun ostin mukavat sandaalit, jollaisia minulla ei aikaisemmin ole ollutkaan (tai no ehkä lapsena).Suosittelen muuten Apple Saddlery -nimistä hevostarvikekauppaa jos halajaa terveyskenkiä - siellä on iso valikoima Birkenstockeja. Omani ovat Merrel -merkkiset, mutta Allu osti huonoksi menneiden Birkenstockien tilalle uudet.



Jo matkan alussa ostin itselleni kaksi toppia Smart Set -nimisestä liikkeestä. Shoppailu ulkomailla on muuten joskus mielestäni hankalaa kun ei tunne liikkeitä ollenkaan. Voi kyllä katsella ulkoa, että ovatko vaatteet mielenkiintoisen näköisiä ja minkälaista porukkaa siellä on, mutta jotenkin en ole löytänyt kovinkaan montaa kauppaa jotka tuntisin ihan omakseni. Täällä on mielestäni aika paljon ostoskeskuksissa vähän vanhemmille/ konservatiivisemmin pukeutuville kauppoja, joista käännyn aika nopsaan takaisin. Joissakin paikoissa taas hinta tulee esteeksi. Sitten taas jotkut paikat tuntuvat jo liian teineiltä omaan makuuni (ja ensi tammikuussa lasiin kolahtavaan kolmeenkymmeneen ikävuoteeni). Smart Set tuntuu kuitenkin suht osuvan omaan tyyliini ja hintahaarukkakaan ei ole kovin paha. Olen tosin alennusmyyntiostelija! Aikaisemmin tykkäsin myös vierailla Costa Blanca -nimisessä kaupassa, mutta nyt ne ovat kaikki kadonneet?!

Eilen vietin varmaan kaksi tuntia Forever21-liikkeessä kokeillen miljoonia eri mekkoja/ hameita/ toppeja/ yms. Olin katsellut muiden blogeista, että tuolta saa näköjään kivan näköisiä mekkoja. Poistuin 2x mekon ja 2x topin kanssa. Suosittelen piipahtamaan kyseisessä liikkeessä jos se sattuu eteen. Ottawassa on yksi eli ihan keskustassa Rideau Centerissä. Jos yritän verrata Suomessa oleviin liikkeisiin niin sanoisin, että on lähimpänä Gina Tricotia ja henkkamaukkaa.

Kenkäkaupoista lempparini taitaa olla Aldo, josta olen ostanut yhdet sandaalit, balleriinat sekä yhdet korkokengät. En tosin tällä reissulla!



Place D'Orléansista eli lähimmästä ostoskeskuksesta ostin Tommy Hilfiger -trenssin, jotta näyttäisin kuulilta kun tulen Suomeen. Osa heidän tuotteistaan ei ole oikein minun tyyliä, mutta olen sieltä varmaan silti jotain löytänyt. Jostain syystä niillä on ollut aina alennuksia kun olen siellä käynyt. Nytkin sain tuosta puolet pois ja maksoin n. 70 euroa (n. 85 CAD). Euron valuuttakurssi näyttäisi kyllä olevan ihan kamalalla tolalla tällä hetkellä kun 1 CAD = 0,81 EUR. Muistan sen kesän kun yksi dollari oli 66 eurosenttiä! Siinä mielessä minulle hyvä juttu kun tulen täällä dollareineni niin saan niillä paljon enemmän euroja, mutta olisihan se mukavampaa jos eurolla menisi vähän paremmin...

Höyrähdin myös kirpputorilla (Value Village) ja ostin (kah, tämä sana tuleekin joka lauseeseen) haalarimekon, topin, farkkutakin ja mekon. Toisella kertaa myös korvikset ja kaksi rannekorua.

Pakotin myös Allun ostamaan minulle pinkin pöllöpaidan ja itselleen vihreän puupaidan. Joskus vastaan tulee vaatekauppa mistä me molemmat saamme jotain! Hei kai pöllöt on vielä muotia Suomessakin?! Puuthan nyt on aina muotia, että Allu on turvassa.

Nämä Forever21 -mekot maksoivat 24 ja 29 dollaria. 

Onneksi olin jo suunnitellut ottavani kaksi laukkua (maksan yhdestä ylimääräisestä), että mahtuvat nämä uudet ostokset vielä mukaan. Kotoa lähtiessä toinen laukku painoi 23 kg ja toinen jotain huomattavasti vähemmän, n. 12 kg. Carry on -laukussa oli tosin enemmän tavaraa kuin mitä sinne loppujen lopuksi tulee, mutta uskon että enköhän selviä pakkausoperaatiosta melko kivuttomasti. Peukut pystyyn!

P.S. Minulle saa vinkata kivoja vaate- ja kenkäkauppoja tulevaisuutta varten!

perjantai 3. elokuuta 2012

Kukkuu!

Hei olen hengissä! Kesä on vain tullut kirjoitusintojen tielle. Aurinko paistaa ja linnut laulaa... ja Maria se kun paiskii töitä. Mutta nyt kuulkaas tuli muutos! Työt muuttavat muotoaan ja siirtyvät piirun verran itään. Nimittäin sellaiseen paikkaan kun Suomi!

Miten tähän päädyttiin?

Turhauduin Ontarion opettajavaatimuksiin ja alkoi tuntumaan, että olen täällä aina vaan tarjoilija. Haeskelin siis keväällä opettajan paikkoja Suomesta Allun siunauksella. En kuitenkaan saanut mitään koko vuoden tai vakituista paikkaa, koska minullahan ei ole kokemusta yhtään kun valmistuin Kanadassa ollessani. Vähän yllättäen minulle tarjottiin syksyn pituista opettajan pestiä Suomesta ja hetken tuumailtuamme päätin ottaa sen. Saan siitä tarpeellista kokemusta ja näen enemmän perhettä ja kavereita. Allu jää tänne, sillä hänen sopimuksensa on joulukuun loppuun (kuten minunkin). Näemme sitten myöhemmin, mihin seuraavaksi suuntaammme.

Ensi tiistaina olisi jo lähtö Suomeen. Lennän ensimmäistä kertaa USA:n kautta kun kaikki muut liput olivat niin turkasen kalliita. Jänskättää! Onko kenelläkään vinkkejä? Lennän siis New Yorkin kautta.

Olemme nyt vähän lomailemassa Ottawassa ennen minun lähtöä. Syksyllä kirjoittelen sitten huomioita Suomesta hieman punavalkoisin lasein. Pysy mukana kelkassa vaikka se taitaakin sitten muuttua supisuomalaiseen potkukelkkaan!