keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Luottoa

Viime vuonna hankin vihdoin kanadalaisen luottokortin. Oikeastaan kaksi, toisen pankista ja toisen kauppaketjulta. Ilman luottokorttiakin pärjäisi, mutta helpottuu elämä kun voin ostaa matkaliput ynnä muut harvat nettishoppailut omalla kortilla, ettei tarvitse lainata Allun korttia tai ostaa OP:n visalla, sitten kun joutuu maksamaan ne euroissa niin kirpaisee.

Alan tosin vihdoin ymmärtää, miksi niin monella kanadalaisella(ja amerikkalaisella) on kamalat luottokorttivelat. Minimimaksuni ovat nimittäin suunnattomat 15 dollaria! Jos kortti olisi käytetty luottorajaan asti, saisin maksella kyllä vuosikausia ellen jopa vuosikymmeniä tuota 10 dollaria kuussa. Suurin osa maksusta olisi varmasti pelkkää korkoa!

Kai se olisi ihan hyvä asia, jos sattuisi tulemaan joku hetkellinen rahanpuute, mutta muuten en näe mitään tarvetta noin alhaiselle minimimaksulle. (Ja silloinkin minusta se pienempi maksu pitäisi saada pyytämällä.) Luottokorttiyhtiön lihava kassa sekun paisuu!

Eräässä edellisessä työpaikassani oli työntekijä, jolle soitteli töihin perintätoimisto aina välillä. Hänellä oli luottokorttivelkaa ja olipa vielä jo kertaalleen maksunsa maksanut, mutta sitten hairahtanut taas ja ottanut luottokortin ja niinpä oli taas samassa veneessä. Aika surullista. Onhan noita Suomessakin varmasti, mutta kyllä minun korkeakouluopiskelijana saadussa luottokortissakin oli 50 euron vähimmäismaksu.

Pikavippifirmoja on täällä joka kulmalla. Kai niillä on pakko olla asiakaskuntaa, kerta niitä niin monta on! Telkkarissa pyörii jatkuvasti mainoksia, joissa luvataan lakiapua pienentämään luottokorttien korkoja. Onkohan muuten Suomessa näkynyt Gail Vaz-Oxladen ohjelmat Til Debt Do Us Part ja Princess? Gail rempseään tapaansa kouluttaa pariskuntia ja nuoria naisia rahankäyttöön. Olen katsonut ohjelmaa aina joskus, jos olen sattunut telkkarin ääreen sopivaan aikaan. Yleensä pariskunnat ja prinsessat tajuavat oman rahankäyttönsä seuraukset ja alkavat kiltisti Gailin ohjeiden mukaan maksamaan velkojansa pois. Poikkeuksiakin tietysti on: no mut kun mä haluun nää isot talot ja viisi autoa, ei mua kiinnosta että olen viiden vuoden päästä miljoonaveloissa.

Luottokortilla maksaminen on täällä minusta yleisempää. Suomessa jos luotolla maksaa niin silloin vähän häpeillen sanotaan, että luotolta (tosin nykyään kai näppäillään itse kummalta puolelta). Täällä moni ostaa luottokortilla ruokaa, yms muuta jokapäiväistä. Tietysti houkutuksia on monenlaisia, minunkin kaupan luottokortilla kerää jotain pisteitä kun sitä käyttää. Itsestä tuntuu vaan hassulta ostaa jotain sellasta velaksi, minkä voisi ostaa pankkikortillakin.

torstai 23. tammikuuta 2014

Tammikuun tuskailut

Jopas on koetelleet tammikuun aikana minua eri laitteet ja kulkupelikin vielä. Ensin hajosi tietokoneesta virtajohto ja hetken tuumailtuani päätin korvata koko tietokoneen uudella. Tietokone oli jo muutaman vuoden vanha ja kertaalleen koko höskä asennettu uudelleen. Akkukin kesti ruhtinaalliset 15 minuuttia, joten jos olisin johdon tilannut olisin halunnut samalla akunkin. Tilasin siis Future Shopista uuden, hieman pienemmän (mahtuu vanhempien joululahjaksi lähettämään Marimekon unikkokuosiseen läppärilaukkuun) tietokoneen. Nyt onkin harjoittelu tämän Windows kasin kanssa! Tietokone itsessään on englanniksi, mutta näppäimistön sai asetettua suomeksi. Jee! Onneksi sormet muistavat mistä tulee mikäkin näppäin, sillä ulkonäöllisesti näppäimistö on amerikkalainen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Seuraava koettelemus oli sitten auto. Yhtäkkiä lämpö lakkasi toimimasta ja samalla moottori ylikuumeni. Viime perjantaina ajelimme kotiin koirapuistosta aika hiljakseen kun piti pysähtyä jatkuvasti kun viiva oli punaisella. Autossa oli järkyttävän kylmä kun puhaltimet piti olla täysillä kun ikkunat muuten huuruttuivat. Huh mikä seikkailu! Vein auton maanantaina sitten autotohtorille. Ei maksanut auton korjaus onneksi kuin vajaan satasen ja taas sitä mennä pöristetään. Autokorjaajakin oli (Kanadan) suomalainen ja sujuvasti onnistui korjaus suomeksi. Tämäkin katastrofi selätetty.

Lauantaina jouduin kiroilemaan puhelinta auton lisäksi. Ja vähän Allua, koska hän oli lähtenyt työmatkalle ja minä en löytänyt laturia sitten mistään. Saatoin ehkä syyttää häntä molempien latureiden rohmuamisesta. Lopulta se kuitenkin löytyi, ja ei kun puhelin laturiin. Kahta tuntia myöhemmin ihmettelin, miksi puhelin sanoo 1 % jäljellä... Ei kai... Ei ole tosissaan... Puhelin rikki. Ei latautunut, ei sitten millään. Sain puhelimen vihdoin tänään vaihdettua uuteen (maksoimme ekstraa jostain vakuutuksesta). Kaikki muuten hyvin, mutta valkoiset olivat loppu ja jouduin ottamaan mustan. Nyyh. Kaikki ok, mutta ikävä edellistä puhelinta.

Eilen vielä internetti takkuili niin eikös toivota, että tämä oli tässä...

Terveisin nimimerkki "Samana päivänä uusi tietokone ja puhelin, kunpa vain olisi rahat riittäneet uuteen autoon."

P.S. Olipa muuten hyvä juttu, että ostin uuden koneen kun nyt tässä kuvitusta etsiessä tuolta vanhalta tietokoneelta sain yhtäkkiä eteeni sinisen blue screen of deathin! Siispä voitte vain kuvitella sen vanhempieni antaman unikkokodin uudelle tietokoneelleni.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Islannin kautta

Kävin syksyllä Suomessa kolmen viikon vierailulla. Tai siis - luulin meneväni syksyllä, mutta siellähän oli täysi talvi jo pohjoisessa! Olin sentään ollut fiksu ja ottanut talvikamppeet kuitenkin mukaan. Matka oli oikein mukava!

Lensin Icelandairilla ensimmäistä kertaa ja kokemukseni perusteella suosittelisin kyllä lentoyhtiötä Atlantin ylittämiseen. Ruoasta piti maksaa, mutta se ei minua haitannut. Ruumaan sai laittaa kaksi laukkua ilmaiseksi, joten ennemmin maksan 12 euroa siitä sämpylästäni kuin 50-100 euroa toisesta matkalaukusta... Palvelu toimi hyvin ja sain katsella omasta telkkariruudusta mitä halusin. Matka tuntui myös huomattavasti lyhyemmältä kuin Lontoon tai Frankfurtin kautta. Lento Islantiin oli vain hieman yli viisi tuntia ja sieltä Helsinkiin reilu kolme tuntia muistaakseni. Torontosta lentää Frankfurtiin 8,5 tuntia ja Lontooseen vajaa 8, eli Islannin kautta säästää jo heti matka-ajassa. Säästin minä hinnassakin, tämä lippu oli nimittäin halvin koskaan ostamani lippu Eurooppaan ja takaisin (n. 500 euroa)!

Suurin harmitus oli se, että Islannissa minulla oli molempiin suuntiin vaihtoaikaa vain tunti. Minua olisi nimittäin kiinnostanut shoppailla Islannin tuliaisia kentältä! Menomatkalla lentoni oli vielä myöhässä, eli jouduin juoksemaan suoraan vain seuraavaan koneeseen. Paluumatkalla ostin maailman nopeiten tulivuoren tuhkaa sisältävän saippuan. Olisi sitä aikaa ollut vähän enemmänkin, koska odottelimme jonkun aikaa pääsyä koneeseen. Toinen miinuspuoli oli Pohjois-Amerikkaan lähtiessä portin pienet tilat. Samalta alueelta lähti monta lentoa Pohjois-Amerikkaan ja ihmisiä oli aivan solkenaan eikä ollut läheskään kaikille istumapaikkoja vaan ihmisiä seisoskeli vähän joka puolella. Eipä se silleen haitannut, kun aikaa oli kuitenkin niin vähän. Eri asia varmasti jos olisi vaikka lasten kanssa liikenteessä.

Islannin jäätiköt ja karu maasto näytti sen verran kauniilta matkatessamme sen yli, että haaveilen jo Islantiin suuntautuvasta lomamatkasta. Icelandairiltahan voi osta stop over -matkoja samalla lentohinnalla, joten jospa joskus tekisin sitten niin. Mukavampihan tietysti olisi kahdestaan tai porukassa, nythän matkustin yksin.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Muodonmuutos



Syksyn projekteihin kuului myös tämä sohva. Olimme ostaneet sen jo yli vuosi sitten käytettynä. Sohva koostuu pelkästään tyynyistä, joten suunnittelin heti tekeväni sille uudet tyynynpäälliset. Viime syksynä kävin sitten IKEA:ssa ja ostin sieltä tätä kangasta ja ei muuta kuin hommiin! Olisikohan siinä mennyt reilu viikko kun surruttelin illalla töitten päälle näitä. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen!




Emme ole oikeastaan ostaneet juuri mitään uusia huonekaluja. Meidän sänky ja vierashuoneen sänky ovat molemmat IKEA:sta ja hankittu tänä syksynä. Lisäksi meillä on kaksi valkoista hyllykköä ja keittiössä oleva aputaso pyörillä. Uusia sohvia olemme kyllä vähän katselleet, mutta muista huonekaluliikkeistä kuin IKEA:sta ei tunnu löytyvän mukavaa sohvaa (ainakaan siis jos ei ole muutamaa tonnia siihen laittaa rahaa). Kirppareilta katson kyllä aina, jos sattuisi lykästämään, mutta amerikkalainen tyyli ei sitten nappaa millään eikä varsinkaan sieltä 90-luvulta...



P.S. Ennen joulua näimme eräässä käytettyjen huonekalujen kaupassa vinon pinon näitä samoja sohvia ja saman sarjan tuoleja ilman pehmusteita. Allun mielestä minun pitäisi ostaa muutama lisää ja tuunata ne ja myydä eteen päin. Jos projekteista olisi pulaa, voisin vaikka innostuakin tästä ideasta.

P.P.S. Olipa aikamoinen seikkailu. Otin tuon ylimmän kuvan viikonloppuna ja aioin heti laittaa kuvat koneelle. Etsin kameran johdon, istahdin sohvalle ja tökkäsin kameran koneeseen. Ei muistikorttia! Siis täh?! Muistikortti löytyi tänään suklaakaapista! Siskoni lähetti minulle suklaapatukoita teipattuna maalarinteipillä yhteen. Muistikortti oli kiinni tässä teipissä! Aikamoinen mysteeri. Katsoin kyllä kuvaa ottaessa intensiivisesti telkkarista Scottia, joten syytän tästä häntä!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Älykäs vai älytön?

Kesällä kerran kävi pieni vahinko.

Olemme vihdoin siirtyneet älypuhelinaikaan! Palveluntarjoajamme rakentaa parhaillaan 4G-verkkoa tänne pohjoiseenkin. Tällä hetkellä kuuluvuus säilyy hyvin länteen päin mennessä, mutta Thunder Baysta itään suuntaessa kentät katoavat n. 30 minuutin ajomatkan jälkeen ja palaavat vasta vähän isommissa pitäjissä. Esimerkiksi vanhoilla kotikulmillamme meillä ei ole kuuluvuutta. Hätänumeroon voi tietysti soittaa toisen firman verkkoa käyttäen.


Puunkaatohommissa.

Uutisissa on puhuttu, kuinka Kanadassa on maailman kalleimmat kännykkäpalvelut. Tuntuu nämä meidänkin liittymät melko kalleilta. Minun maksaa $56.50 (n. 40 euroa) ja siihen sisältyy 500 Mb dataa, 500 minuuttia (myös vastaanotetut lasketaan) ja rajoittamaton määrä tekstiviestejä. Kerran Allulla meni minuutit yli ja hän maksoi tunnin pituisesta vastaanotetusta kaukopuhelusta (Ottawa, eli samaa provinssia kuitenkin...) sata dollaria! Olin suorastaan pöyristynyt!


Herkullinen lounassalaatti: keitettyä pastaa, rucolaa, viinirypäleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja, prosciuttokinkkua, tuoretta parmesania ja pestoa. 

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen näihin meidän liittymiin. Ainakaan meidän ei tarvinnut ottaa mitään monen vuoden sopimusta ja kännyköistäkään ei maksettu mitään, vaan joka laskusta menee pieni prosenttiosuus puhelimeen. Allulla oli edellinen luuri näin jo maksettu, mutta minulla oli sitä 14 dollaria jäljellä. Ei siis kovasti kirpaissut. 

P.S. Kuvituksena tänään on älypuhelimellani otettuja kuvia. 

torstai 9. tammikuuta 2014

Taloprojekti: kaksi vihreää etupihalla

Ensin niitä oli kaksi...

Jo alusta asti nuo isot puskat eivät kuuluneet suosikkeihimme. Olohuoneesta ja ruokailuhuoneesta ei näkynyt ulos kunnolla. Puskien parturointikaan ei olisi auttanut, kun vihreää on vain ihan ulkopuolella ja puun sisäpuoli vain tyhjiä oksia. Eräs kirpakka talvipäivä siis pistimme töpinäksi. (Suurimmaksi osaksi Allu siis...)


Ja katos! Nyt talosta näkyy jopa numerot! Toinen puska jäi vielä paikalleen, sillä siihen oli kätevä laittaa jouluvalot. (Meillä on melko hillityt - vain yhtä väriä eikä mikään vilku tai soi. Myös puhallettavat jouluhahmot puuttuu.) Todennäköisesti toisellekin tulee kaatotuomio, vaikka ei tuo mielestäni nyt pahaltakaan näytä. Lähempänä tietä meillä on jokin puska (mielestäni se on ennemmin kyllä puu) sekä nuori pihlaja, joten puutta ei piha jää, vaikka tuokin lähtisi.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Ihana leipä


Olen löytänyt ruisleipää! Syksyllä huomasimme, että lauantaisin järjestettävällä Farmer's Marketilla on leipämyyjä, joka tekee myös hyvinkin suomalaisen oloista ruisleipää. Tosin tavallisessa ruisleivässä ei yleensä ole siemeniä päällä, niin kuin tässä, mutta hyvin ne nekin uppoaa. Lauantaisin siis suuntaamme yleensä aamusta hakemaan leipää. Joskus on käynyt niin että nämä ovat jo loppu, siksi pakkasessa on hätävarana vähintään yksi. Ottawassa muuten Allun vanhemmat löysivät Fazeria ja ruisleipää IKEA:n takana olevasta Lakomka -liikkeestä, joka myy eurooppalaisia ja venäläisiä herkkuja. Lakomka sijaitsee osoitteessa 
1127 Baxter Rd. 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Taloprojekti: olohuone

Aloitetaanpa talon esittely olohuoneesta!



Olohuone näyttää jo meiltä, vaikka onkin maalauksen tarpeessa. En ole kovinkaan ihastunut ruskeisiin seiniin, sillä koko huone tuntuu melko pimeältä niiden kanssa. Emme ole ihan päättäneet, mitä väriä näihin seiniin lätkitään, mutta jotain vaaleaa joka tapauksessa. Mielestäni kanadalaiset "perinteiset" värit ovat kovin tummia: viininpunaista, tumman vihreää, yms. Maalauksen vuoksi emme ole laittaneet tauluja seinille, sillä ne kaikki reiät pitäisi sitten paklata. Olohuone on maalausprojekteissa ainakin itselläni seuraavaksi vuorossa.




Tykkään erityisesti meidän matosta. En muista olenko maininnut, mutta kokemukseni mukaan Kanadassa ei monestikaan laiteta mattoja lattialle jos on puulattiat. Joululomalla olimme vierailulla Allun kaverilla, ja mietin, miten ihmeessä täällä on jotenkin kummallista ja tuntuu keskeneräiseltä. Lopulta tajusin, että se oli se mattojen puute, joka aiheutti minussa tämän tunteen. Matot voivat olla myös melko kalliita. Tämän hinta taisi olla $200, mutta ostimme sen alennuksesta n. 50 dollarilla. 


Tältä olohuone näytti heinäkuussa.

Takaseinälle oli joku talon aikaisempi omistaja laittanut (ameriikan) modernit seinävalot. (Suomessa nämä lamput eivät mielestäni ole modernia tyyliä edustavat.) Ihmettelimme muutettuamme miksi valoihin ei löydy mistään katkaisijaa. Selvisihän se, kun Allun isä tuli vierailulle. Seinälamppuihin ei ollut katkaisijaa seinällä, vaan niissä olisi pitänyt olla katkaisija itsessään. Tästä syystä takaseinällä on nyt kolot molemmin puolin ikkunaa. Ostimme IKEAsta uudet seinälamput katkaisijalla, mutta niitä ei ole vielä taiteiltu seinälle. Ei harmittanut edelliset lamput, sillä ne eivät tyyliltään miellyttäneet meistä kumpaakaan. 

Kanadassa ei muuten useasti ole kattolamppua olohuoneessa ollenkaan, eikä ole meilläkään. Ruokailuhuoneen puolella on kattolamppu ja eteisessä myös (molemmat olohuoneen kanssa oikeastaan samaa tilaa kun välissä ei ole ovia), joten tilassa on kuitenkin tarpeeksi valoa. 

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uusi vuosi



Täällä taas. 

Juuri kun sain lokakuisen Suomen reissun karkit syötyä pois alta ja kaapista kummittelemasta postipoju toi lisää siskolta ja veljeltä. Ei se auta kuin rouskuttaa menemään! Nyt suuta kohti etenee Hyvää makumaasta. Nam!

Joulu meni oikein leppoisasti Allun perheen luona Ottawassa. Oltiin siellä lauantaista lauantaihin ja matkustaessa menee kaksi päivää suuntaansa. Mahottoman kilttinä olin taas ollut ja lahjoja kuusen alla kuin lapsiperheissä. 

Tällä viikolla olen taas uurastanut töissä, lukuunottamatta tietysti uudenvuodenpäivää. Tämä päivä tuntuikin sitten ihan joltain muulta kuin perjantailta. Jo sitä jaksaa vähän huilatakin reissun ja työkiireiden jälkeen. 

Pakkasta meillä on riittänyt. Maanantaina oli aamulla -51 kun tuuli otettiin huomioon! Minä sekun kävelen reippaasti töihin säällä kuin säällä. Täksi viikonlopuksi on lupailtu vähän lauhempaa ja lumisadetta. Aamulla oli kyllä tuulen kanssa vielä -29, mutta nyt on jo varmasti lämpimämpää.



Leppoisaa uutta vuotta kaikille!