perjantai 29. huhtikuuta 2011

Yllärilaatikko



Tilattiin paikallisista tuotteista koostuva ruokapaketti eli Locavore Box!

Fort Francesissa asuessamme paikallinen kauppahalli tarjosi palvelua, jossa sai kahden viikon välein (vai muistanko oikein... olikohan se kerran kuussa?) enimmäkseen paikallisista tuotteista koostuvan vihannes-, hedelmä- ja leipälaatikon. Yhden laatikon hinta oli 20 dollaria (14,20 €).

Paljastuuko laatikosta omppu?

Muutettuamme tänne Drydeniin päätimme tutkailla, josko täällä olisi tarjolla samantyylisiä ruokalaatikoita. No tottahan toki! Täällä tosin laatikoita voi saada vain kesäaikaan ja täytyy tilata ja maksaa koko kesä kerralla. Erona täkäläisessä paketissa on myös se, että siihen sisältyy myös joitain lihatuotteita, leivän sekä paikallisten kasvisten ja vihannesten ohella. Fort Francesissa boksissa oli myös aina tiettyjä ruoka-aineita (kuten perunoita, sipulia sekä banaania). Ilmeisesti Drydenin ruokapaketissa ei ole hedelmiä ollenkaan (tai ei ainakaan muualta tuotuja hedelmiä) eikä etukäteen tiedä, mitä vihanneksia laatikossa on.

Vaiko sittenkin avokado?

Ruokapaketti maksaa $150 (106,50 €) per kesä ja sillä pitäisi saada seitsemän laatikkoa. Yhden laatikon hinnaksi tulee siis n. 15 euroa. Luontoäidistä riippuen syksyllä voi saada myös eri maksua vastaan kahdeksannen laatikon, tai jos tuottajilla ei ole riittävästi tuotteita kaikkiin ruokapaketteihin, saa hyvityksenä rahaa takaisin. Boksin mukana saa myös ruokaohjeita, jos sinne on eksynyt jotain harvinaisempaa herkkua. Tulossa on myös pari teemaboksia!

Vai tuttu herra Pottu!

Ainoa harmitus Drydenin ruokapaketissa on sen noutoajat: boksin voi noutaa vain tiettyinä tiistaina 15:30-17:30 välisenä aikana. Marginaali ei ole kovin suuri! Mitä jos Allu on metsässä vesiletkun kanssa ja minulla on töitä juuri siihen aikaan! Boksin voi lunastaa kyllä joku muukin, että jospa jos tällainen tilanne käy niin saamme jonkun nakitettua hakemaan ruokalaatikon. Jos laatikkoa ei noudeta, se lahjoitetaan paikalliselle ruokapankille.

Piileksiikö laatikossa pieni ruusukaali?

Mielestäni tällainen ohjelma on loistava tapa tukea paikallisia viljelijöitä ja tuottajia! Puhumattakaan siitä, että saa itse tuoreita paikallisia vihanneksia ja ehkäpä myös jotain, mitä ei yleensä tule ostettua. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä ensimmäisestä ruokaboksista paljastuu! Raportoin sitten myöhemmin!

Pitkä porkkana?

Ensimmäinen boksi on tarjolla tosin vasta heinäkuussa, joten joudutte hieman odottelemaan.

Ei kai sentään appelsiini?

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Suomen sanomia


Thunder Bayssa julkaistaan Canadan Sanomia, joka on viikoittain ilmestyvä suomenkielinen sanomalehti. Etusivulla mainostetaan esimerkiksi iltamia: huhtikuun 30. päivä olisi tarjolla Finlandia Clubilla näytelmä, ovipalkintoja, arvontaa ja tanssia!  

Lehden sisältönä on uutisia Suomesta, Kanadasta ja muualta maailmasta. Lukijoilta -palstalla on Vienon kirjoitus Australian Kultarannikoilta, eli ulkosuomalaiset muualla maailmassa ovat myös edustettuna. 


Lehdellä on kirjeenvaihtajia Torontossa (jossa julkaistaan myös johtavaa kanadansuomalaista viikkolehteä, Vapaata Sanaa), ympäri Kanadaa ja Yhdysvaltoja sekä myös ihan kotosuomessa. Harmikseni Lasse Talvitien mainio puutarhanhoitoon liittyvä kolumni ehti jo nettisivuilta vaihtua, olisin linkittänyt kaikille katsottavaksi!


Lehdestä uutisten ja artikkeleiden ohella löytyy myös urheilupalsta, jolla on urheilu-uutisia Suomesta sekä NHL:n suomalaispelaajista. Ja rouville vapuksi munkkiohje!


Ostin lehden pääsiäisen Thunder Bayn reissulta Hoito-ravintolasta, jonka yläkerrassa sijaitsee myös Canadan Sanomien toimitus. Hintaa irtonumerolla oli $1,60 eli noin 1,15 €. Lehden voi tilata Kanadassa $80/vuosi (n. 57,50 €), USA:an $125/vuosi (n. 90 €) ja Suomeen $200/vuosi (n. 144 €).


Kanadan parlamenttivaalit ovat myös näkyvillä lehdessä: John on hoksannut mainostaa itseään myös suomeksi! (HST= Harmonized sales tax = arvonlisävero?).



Lehden nettisivut ovat osoitteessa www.canadansanomat.com.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kun Turku ja Karjala kohtasivat Kanadassa

Nappasimme Thunder Baystä myös mukaan Suomen herkkuja. Paikallisesta supermarketista löytyi hapankorppuja, Turun sinappia sekä ruotsalaista näkkileipää (kaupoista löytyy yleensä kyllä Vasan sekä Ryvita -merkkisiä näkkäreitä). Nyt grillikausi voi kunnolla alkaa kun Maria saa pistää kunnon sinappia makkaran päälle! Paikallinen sinappi on hyvin etikkaista (ja värikin on kummallisen keltainen...). Ihan menettelee, mutta Turun sinappia se ei voita. Voinette huomata kuinka hapankorput on jo avattu, niitä oli jo pakko vähän nakertaa jo ensihätään. 


Hoito-ravintolasta ostimme pari karjalanpiirakkaa kotiin viemisiksi. Hoitoon ja Finlandia Clubiin voi tutustua tästä. Ravintola on yksi Thunder Bayn kuuluisimmista, ja he erikoistuvat aamiaiseen. Jono on viikonloppuisin pitkä, jos saapuu paikalle vähänkään myöhemmin. Me kuitenkin astelimme sinne jo ennen kymmentä ja pääsimme jonottamatta sisälle. Sinänsä hassua, että suomalaisesta ravintolasta on tullut paikallinen aamiaispaikka, sillä Suomessa ei juurikaan aamupalalle ravintoloihin riennetä. 

Tältä näyttää Kanadassa tehty karjalanpiirakka: 


Ja maistuu myös paikallisen "munasalaatin" kera. Ilmeisesti ovat täällä tuumanneet, että ihan perinteinen munavoi ei mene kaupaksi.  Munasalaatissa on siis ainakin keitettyjä kananmunia, majoneesia ja kevätsipulia. Egg salad sandwich on aikalailla perussettiä ravintoloiden lounaslistoilla ja kaupan valmisruokahyllyissä.


Aikamoisen lastin saimme tuota munasalaattia kahden karjalanpiirakan tarpeisiin! Tietysti makuasia kuinka paljon sitä piirakan päälle laittaa, mutta kuten kuvasta näkyy, niin taidamme syödä sitä myös ihan tavallisten leipien kanssa. 


Suunnitelmissa on leipoa myös itse karjalanpiirakoita. En ole koskaan niiden tekoa kokeillut, mutta eiköhän se rypytys onnistu täälläkin päin! Ulkonäöllä ei ole niin väliä, kunhan maku on kohdallaan. Raportoin sitten kun leivontainnostus on levinnyt ruisleivästä näihin upeisiin Karjalan antimiin. Terveisiä Joensuuhun!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäinen

Pääsiäiseksi suuntasimme taas Thunder Bayn sivistykseen. Täällä pääsiäisloma on myös nelipäiväinen, joskin aika moni kauppa tuntui olevan tänään maanantaina auki. Kaupat ovat kiinni siis ainakin perjantaina sekä sunnuntaina ja osa myös maanantaina. Pääsiäisperinteisiin kuuluu suklaamunien etsintä (lapsille) sekä juhla-ateria, jolloin paistetaan kinkku.

Lauantaina meidät oli kutsuttu kaverimme Kellyn äidin Francinen luo päivälliselle ja kortinpeluuseen. Tässäpä herkullinen juhla-ateria kanadalaisittain (vaikkakin meillä oli kalkkunaa kinkun sijasta):


Lautasella on kalkkunaa sekä linnun kyljessä uunissa paistettuja perunoita, porkkanoita ja lanttua. Kalkkunan vieressä komeilee täyte, jossa oli ainakin leipäpalasia, sipulia, kuivattuja karpaloita ja mausteita. Lisukkeena oli myös kasvisruokaa eli israelilaista kuskusta (joukossa oli yksi kasvisihminen, joka oli tehnyt myös itselleen samantyylistä täytettä kuin meillä mutta ilman kalkkunan läsnäoloa). Ruoan kanssa oli myös tarjolla karpalohilloa sekä kastiketta. NAM! Katosi suihin melko nopeasti.

Jälkiruoaksi Allu ja minä tehtiin apple crispiä, tosin hieman muuntaen. Kyseessä on siis paistos, jossa on normaalisti omenoita viipaleina, voita, hieman jauhoja, kaurahiutaleita, fariinisokeria ja kanelia. Tätä saa lähes jokaisesta ravintolasta, ja se nautitaan yleensä jätskin kera. Meidän tekemässä versiossa oli kaneli jätetty pois ja lisätty lisäksi viinirypäleitä ja mantelilastuja.

Oli erittäin maittavaa ruokaa! Näyttipä tuo Allullekin maistuvan...



Kelly ja ystävänsä Emily sekä Chris.

Ja sitten alkoi kortinpeluu. Francine on kova pelaamaan korttia ja kortit otettiinkin esille jo ennen jälkiruokaa. Pelasimme peliä nimeltä Skip-Bo (etäisesti tuttu pakkaus ja nimi, onko Suomessakin?).


Muut pelasivat myös peliä nimeltä Euchre (lausutaan "juukr") sekä aikaisemmalla kerralla opettamaamme Touta (Joutsenoaikoina opittu peli). Saimme myös ihailla kuinka pieni Lizzie-koira flirttasi ja komensi poikaystäväänsä Leijonaa, joka on pehmolelu. Aika kului siis rattoisasti!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Service not included!

Ensimmäinen ero täällä Suomen ravintoloihin verrattuna on tietysti tipin antaminen. Kanadassa palvelu ei kuulu ruoan hintaan, vaan siitä pitää erikseen maksaa tarjoilijalle. Tietysti jos palvelu ei pelannut niin voi jättää antamatta tippiä tai antaa vähemmän kuin sen vaaditun 15 % ruoan hinnasta. Tippaaminen on siis oletus, mutta ei pakko.

Mitenkäs lyhyen matikan käynyt sitten saa laskettua sopivan summan tipille? Ontariossa arvonlisävero on nyt muistaakseni 13 %. Tipin voi siis melko kätevästi laskea katsomalla kuinka paljon on maksanut veroa ja pyöristämällä sen ylöspäin sopivaan tasalukuun. Itse tarjoilijana työskennelleenä annan hyvän tipin ellei palvelu ole ollut suorastaan aivan kamalaa.



Tarjoilijana ollessani oli näin suomalaiselle aina niin käsittämätöntä, että joka päivä lähti töistä käteisen rahan kanssa. Ja sitten sai vielä palkkaakin erikseen! Ohhoh! Tarjoilijan palkka on yleensä minimipalkka, joka silloin v. 2007 taisi olla 8 dollaria eli n. 5,70 €/h, eli ei tosissaan mikään päätä huimaava. Palkan pystyi kuitenkin aivan hyvin tuplaamaan tipeillä ja hyvä tarjoilija kiireisessä vuorossa vaikka triplaamaankin. Meillä ei tarjoiltu alkoholia, joten luulen, että alkoholia myyvissä ravintoloissa laskun yhteissumma voi humpsahtaa sen verran ylöspäin, että tipeistä saatu ansio on vielä parempi.

Työpaikassani oli vaatimuksena antaa tipeistään keittiöhenkilökunnalle tietty osuus joka vuoron jälkeen. Osuus laskettiin jotenkin kokonaismyynnistä, mutta en muista miten, viittaan tässä kohtaa toisen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen... Yleensä annoin 3-7 dollarin edestä kokille ja keittiöapulaisille tippiä jaettavaksi. Pidin hassuna, että osa muista tarjoilijoista jurputti tästä! Helppo tietysti sanoa näin perheettömänä, mutta itse en pitänyt tätä ollenkaan pahana apuna heidän palkkoihinsa.

Jossain vaiheessa systeemiä muutettiinkin sitten niin, että tarjoilija sai itse päättää kuinka paljon antoi tippiä vuoronsa päätteeksi keittiöhenkilökunnalle. Annoin sen jälkeen varmaankin noin tuplasti kuin mitä aikaisemmin. Jos itsellä on vyölaukku (!) täynnä käteistä niin minä katsoin, että myös keittiöhenkilökunnalle kuuluu siitä kiitos. Pahoin pelkään, että osa tarjoilijoista jätti tipin kokonaan antamatta tämän muutoksen astuttua voimaan. Jostain syystä eräskin kokki vieläkin nimittää minua lempparitarjoilijakseen... Näin pysyi siis myös hyvissä väleissä keittiöhenkilökunnan kanssa! 

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kevät otti takapakkia



Oi kevät! Tässä näkymä ikkunastamme viikko sitten. Lumet olivat jo melkein kaikki sulaneet, pikkulinnut lauloi, koirankakka haisi, puroja joka puolella, kävelinpä kerran ilman pitkähihaista paitaakin ulkona...

Kunnes tuli viime viikonloppu. Tänään:


Tältä näyttää meidän maalaistalo lauantaisen lumimyrskyn jälkeen. Aurinko joutuu taas aloittamaan työnsä alusta.

Aina pistää hymyilyttämään kun ihmiset kommentoivat täällä minulle, että "Mites tää talvi, on kyllä aika pitkä, eikö? Mitenkäs sä pärjäilet?". Siinä vaiheessa on hyvä muistuttaa Suomen sijainnista ja omasta kotikunnastani, joka sijaitsee siellä napapiirin toisella puolella. On se meilläkin talvi nimittäin...

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Suomalainen design


Thunder Bayn alueen suomalaisuuden vuoksi täältä saattaa tehdä Arabia-aiheisiä löytöjä. Kuvan Botanica -sarjan koristelautaset löytyivät Thunder Baystä kirpputorilta, olivat 5,80 €/kpl! Katselin vähän netistä niin näitä myydään Suomessa 40-50 eurolla kipale... Ovat kuitenkin niin kiva löytö, että emme raaski myydä.

Löytöjä saattaa tehdä myös Drydenin pikkukaupungissa. Vuonna 2007 löysin paikalliselta kirpputorilta Marimekon kangaskukkaron. Raitakuosi tuntui epäilyttävän tutulta... Ei kai, voiko olla...?!

Voi! Olemassa olevaa lompakkoani Marimekko kevensi vajaalla parilla eurolla.



Täällä on huomannut kuinka erilaista on designin arvostaminen Suomessa. Siellä usein nuorena päätetään, mitä astiasarjaa kerätään (ja se on totta kai suomalainen) ja sitten pikkuhiljaa kartutetaan astiastoa. Täällä tunnutaan ostavan kaupasta valmis halpa astiasarja. Jokainen suomalainen tuntee Marimekon, Iittalan, Arabian, ja varmasti melko harvassa on se suomalainen, joka ei omista yhtäkään heidän tuotteistaan.

Melissa antoi minulle pari vanhaa numeroa tilaamastaan sisustuslehdestä Canada's Style at Home. Molemmista löytyy suomalaista!



Jee hyvä me!

Tänään aion mennä käymään tuolla Drydenin kirpputorilla, ensimmäistä kertaa tänne muuton jälkeen. Peukut pystyyn!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Roskien oma päivä

Kanadassa roskia ei viedä omatoimisesti asuinalueen lähimpään roskikseen tai tungeta tien vieressä sijaitsevaan jäteastiaan. Sen sijaan roskia pantataan kotona (esim. vajassa, autotallissa, keittiössä) kunnes koittaa se mahtava päivä - garbage day! Silloin aamutuimaan isät ja äidit kiikuttavat roskapöntöt tien viereen, josta roskakuski ne nappaa. Samoin  toimitaan paperin, metallin, pahvin, muovin, yms kierrätykseen menevän kanssa. Meillä tämä roskapäivä on nyt kerran kahdessa viikossa (ensi kuussa vaihtuu viikoittaiseksi). Myös kierrätyspäivä on kahden viikon välein, eli niinä viikkoina nyt "talvisaikaan" kun ei kerätä roskia.

Sinänsä kätevää, että kierrätys on tehty helpoksi: kaikki samaan törppöön ja haetaan kotipihalta. Ongelmaksi tässä systeemissa muodostuu kuitenkin sukuvika eli huono muisti. Mites sitten kun unohtuu roskapäivä!

Kierrätysjutut kerätään tällaiseen siniseen pönttöön:



Täällä Drydenissa jokaisesta roskapussista velotetaan $1,75. Maksu osoitetaan suoritetuksi laittamalla tarra roskapussiin. Tarroja voi ostaa esim. ruokakaupoista. Kierrätykseen menevä on ilmaista.

Tässä olemme arvuutelleet haetaanko meidän roskat vai joudummeko viemään ne erikseen kaatopaikalle. Mehän asumme "niin korvessa" (n. 2 km siihen kun alkaa keskusta), että meille asti ei riitä kunnan vesi vaan pitää olla oma kaivo. Meille ei myöskään tuoda postia ovelle vaan se haetaan reilun kilometrin päästä.

Tänään olisi pitänyt olla keräyspäivä mutta siellä se keräyslaatikko tönöttää edelleen! Ehkä oli toiveajattelua laittaa se pihalle...

torstai 7. huhtikuuta 2011

Suomi Kanadassa


Täällä päin Kanadaa törmää Suomeen yllättävänkin useasti. Ylläoleva kuva on Finland -nimisestä kylästä. Thunder Bayn lähellä ovat myös Lappe (ilmeisesti "Lappi") sekä Suomi, jossa en valitettavasti ole päässyt vielä vierailemaan. Alla kuvia Thunder Baysta ja sen lähialueilta. Valinnan varaa olisi ollut vaikka kuinka kuvien ottoon, sillä Thunder Bayn 110 000 asukkaasta 10 % on suomensukuisia. Ja se näkyy!









Puhelinluettelossa on pitkä rivi Mäkejä.
Tai siis Makeja!

Jokaisella tuntuu olevan myös tarina suomalaisesta naapurista/ työkaverista/ tuttavasta. On Matti joka ei puhu vieläkään englantia ja sitten tietysti se mies, joka on taitava korjaamaan tavaroita/ rakentamaan taloja/ kalastamaan/ metsästämään/ jne. On pitkää, on lyhyttä; on hiljaista, on puheliasta. Eräs suomensukuinen tuttavamme mainitsi, että hänen isoisänsä oli ollut vaitonainen koko ikänsä, kunnes vanhoilla päivillään alkoi kertomaan tarinoita Suomesta. Tuttavamme suurena haaveena nyt eläkkeelle jäämisen kynnyksellä on päästä käymään ensimmäistä kertaa Suomessa. Toisena suurena haaveena on tietysti omatekemä rieska - mummi kun niitä aikoinaan paisteli ja ne olivat niiin herkullisia. Suu mauskuttaen pyysi minua hankkimaan sen oikean rieskan ohjeen - harmi vain että kyseessä oli etelän mummi ja täten pikkupojan suussa ei ollut lättänä Lapin rieska vaan etelän limppumaisempi versio. No, eiköhän se sekin onnistu.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Paikasta A paikkaan B


Suomalaisena ja lappilaisena olen tottunut pitkiin välimatkoihin. Kun Suomessa sanon kotini olevan 600 km päässä opiskelupaikkakunnastani, eurooppalaiset vaihto-opiskelijat ovat ihmeissään. Vau! Sä et varmaan mene usein käymään kotona... No en kun se on niin KAUKANA!

Sitten sitä muuttaa Kanadaan ja huomaa, että Suomi on oikeasti pieni maa (tai sitten Kanada on vaan niin iso). Esimerkiksi Allun välimatka opiskelupaikkakunnalta kotiin oli vaatimattomat 1400 km. Suomi mahtuu kolme kertaa Ontarion provinssiin, missä asun. Olen matkustanut linja-autossa 27 tuntia putkeen poistumatta Ontariosta. Osa matkustajista oli matkalla Kanadan toiselle laidalle ja kommentoivat matkaansa tyyliin "perillä ens tiistaina". Minun matka oli vielä siis lyhyt!

Muutimme juuri 200 km päähän eikä matkan varrella ole ainuttakaan kylää, kaupunkia, nähtävyyttä, ei mitään. Näimme sen sijaan viisi jänistä, kaksi pöllöä, yhden ilveksen sekä yhden ketun.


Automatkoille onkin syytä varustautua hyvin. Kerran Allu ajeli Ottawasta Thunder Bayhin ja matkalla pääsi bensa loppumaan sillä pikkukylän bensa-asema olikin suljettu eikä seuraavaa mailla halmeilla. Allu jäi sitten tien päälle! Ei siinä muu auttanut kuin kävellä lähimpään kylään ja alkaa koputtelemaan oville... Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu - Allu pääsi lopulta perille.


Kuva: maps.google.com