Sääntöjä ja voikukkia

Mehän asutaan nyt tällasessa semi-gated communityssä. Asuinalue on alunperin rakennettu kuulemma 70-luvulla ja kohderyhmänä oli silloin lähinnä vanhemmat ihmiset (helppoa kun ei tarvitse itse leikata nurmikkoa, yms). Kappas, 70-luvulla ihan tähän kulmille perustettiin myös Lakeheadin yliopisto. Joku neropatti täytyi olla kyllä kyseessä, koska yliopiston läheisestä sijainnista johtuen täällä asuu myös tosi paljon opiskelijoita. Mummelit + bailaava nuoriso = erinomainen naapurisopu.

Olemme tämän saaneet tuta myös itsekin, nimittäin aivan meidän vieressä asuu kaksi siskosta. Olemme heidän kanssaan ihan hyvissä väleissä, sillä emme järjestä bileitä, mutta naapurisopu oli koetuksella voikukkien takia. Kyllä, luit oikein. Heillä on käynnissä voikukkasota, johon yritettiin värvätä myös meitä. Ilmoitimme, että emme aio ostaa mitään suihkeita, kun nurmikko täällä kuitenkin leikataan, ja ne voikukat ei meidän mielestä ole mikään itse piru. Siitähän riemu repesi ja saimme kuulla kuinka emme siis ollenkaan pidä huolta tästä paikasta. Kyllä vähän nauratti... Myrsky on onneksi jo vähän laantunut heidän puoleltaan ja saattavat he jututtaa vähän jostain muustakin aiheesta jos satumme olemaan samaan aikaan pihalla. (Toivottavasti he eivät muuten osaa suomea, hehhee! No mutta kohta me muutetaan!)

Saimme postissa viime viikolla asuinalueen tiedotuslehden. Siitä opimme mm. seuraavaa:
- Jos mielii tehdä kukkapenkki, siitä tulee lähettää hallitukselle suunnitelma hyväksyttäväksi.
- Verhoina ei saa käyttää lippuja tai lakanoita.
- Terassin aidalla ei saa kuivata pyykkiä.
- Terassilla saa olla pyykkinaru, kunhan se ei ole korkeampi kuin aita.
- Koirat ei saa haukkua. (Ha, naapurin koira haukkuu taukoamatta kun on pihalla.)

YMS! Ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen ostaa itse tällaiselta alueelta asuntoa... Harkitsen ompelevani "Rakastan voikukkia" -lakanan verhoksi.  Kiitos ja hei.

Muuttolinnut

Olen ollut Kanadassa jo kaksi viikkoa. Lähdinkö edes koskaan? Yllättävän nopeasti sitä sopeutuu taas. Ruisleipää on kamala ikävä, en ehkä sanonut kunnollisia hyvästejä!

Meillä olisi edessä muutto täältä pikkukylästä Thunder Bayhin, sillä Allun työt alkavat siellä ensi viikolla. Valitettavasti meillä ei vain ole vielä kämppää! Minulla on kaikenlaisia kohtuuttomia vaatimuksia, kuten esim. että talossa olisi seinät. Kävimme katsomassa nimittäin yhtä asuntoa, joka oli vanhassa omakotitalossa (yläkerta erillinen asunto omalla sisäänkäynnillä). Pääkerroksessa oli olohuone, pieni vessa, makuuhuone ja keittiö. Kaikki siihen mennessä ihan lupaavaa. Kunnes suuntasimme kellariin, missä sijaitsi varsinainen kylpyhuone. Kappas! Portaat viimeistelemättömät (olisiko ollut joku matto niissä päällä joka oli revitty nyt pois) ja yhdestä seinästä pilkottaa eristeet kun siihen ei ollut laitettu mitään sisäseinää. Juhuu! Näitä ei vuokranantajalla ollut aikomuksena nyt korjata, kun ilmeisesti rahat loppuivat kesken. Asuisiko hän itse samanlaisessa? Vuokra $995 (752 €).

Thunder Bayssa on aika huono vuokratilanne johtuen viime vuonna kaupunkia kiusanneesta tulvasta. Hyvät asunnot menevät heti. Sikaa en halua ostaa säkissä, joten haluan käydä potentiaalisia katsomassa, mikä on vähän hankalaa täältä 110 km päästä. Asuntoa olisi hyvä päästä katsomaan nimittäin mahdollisimman pian, muuten joku muu sen ehtii napata. Sovin kerran näytön seuraavalle päivälle ja kuinkas ollakaan, vuokranantaja ei enää vastannut puhelimeen sinä päivänä. Kävimme talon pihallakin ja koputimme oveen eikä tultu avaamaan (vaikka selkeästi näimme että siellä joku oli). Taisi olla jo asunto vuokrattu...

Niin monessa asunnossa on inhoamani kokolattiamatto. Nytkin meillä sellainen on (ihana, n. 80-luvulta) mutta nyt aion olla niin inhottava, että en kelpuuta kämppää, josta en pidä. Kyllästyttää jo asua näissä meidän pikkukylien kun-muutakaan-ei-saa -asunnoissa. Kokolattiamatottomiakin asuntoja löytyy, mutta meidän hakuprosessia entisestään vaikeuttaa koirat. Ehkä n. puolissa asunnoista tai taloista mitä katselemme ilmoitetaan "no pets".

Menemme tänään katsomaan Allun kaverin vanhempien taloa. He ovat tarjonneet, että voisimme asua siellä jonkun aikaa ennen kuin löydämme jonkun muun. Voi osoittautua toimivaksi ratkaisuksi nimittäin Allulla on huomenna työhaastattelu yhteen Etelä-Ontarion paikkaan.

Kiitos Suomi!

Suomessa kiittelin seuraavia asioita:

Astiankuivauskaappi

On se vaan niin kätevä juttu tuo astiankuivauskaappi. Kanadassa tiskialtaan kohdalla on yleensä ikkuna, josta voi tiskipuuhien ohessa vakoilla naapureita. Minä olen pitänyt palopuheita astiankuivauskaappien puolesta, mutta eivät kaikki kanadalaiset niistä tunnu innostuvan. Ennemmin minä ainakin korjaan tiskit kuivumaan kaappiin ja säästän pöytätilassa kuin vilkuilen pihalle. Kun tiskataan niin silloin tiskataan eikä katsella haaveillen pihalle!

Stop!
Stopmerkit puuttuu joka kulmasta ja liikenne sujuu ihan eri tavalla. Kanadassa (taas puhun tälleen mututuntumalla, että siis ainakin Ontarion kokemukseni on tämä) kolmion sijaan viljellään joka risteykseen stopmerkkejä. Hermot menee tämän kanssa. Jotenkin ihan ärsyttää, että ei tarvitse ihmisen edes katsoa liikennettä kun pysähtyä pitää kuitenkin. Järjen käyttö ei ole siis suotavaa. Kaiken huippu on se kun risteykseen saatetaan laittaa joka suuntaan stoppi. Siis jokainen vuorollaan pysähtyy ja ensimmäisenä tullut menee ensin. Saattaa joutua myös pysähtymään vaikka vain vasemmalla on tie ja itse menee suoraan. Jes!

Yllättäen refleksini oli pysähtyä joka risteyksessä Suomessa ollessani...

Vesijohtovesi
Kylläpä maistuu vesijohtovesi hyvältä! Kanadassa joutuu juomaan aina kloorivettä. Toisissa paikoissa maistuu onneksi vähemmän, mutta olen myös maistellut sellaista herkullista uimahallin vettä. Yäk! Yllätys oli taas karmea kun palasin Kanadaan ja päätin ottaa janooni vettä hanasta.

Verot on jo hinnassa
Kanadassa hinnat ilmoitetaan aina ilman veroa, eli kassalla vasta saa tietää kuinka paljon ostos oikeasti lompakko verottaa. Eksyin aina miettimään Suomessakin, että "hmm siis tää on 5 €, hetkinen paljonkos se sitten on, ei kun ai niin tässähän on se vero jo!". Rasittava systeemi, eikö kanadalaiset voisi säätää lakia, että kaikkien tulee ilmoittaa hinta veroineen. Yksittäiset yhtiöt eivät varmasti tähän lähde, sillä asiaa tietämätön julistaisi varmasti, että onpa tuo kauppa kallis verrattuna muihin.

Mitä sinä kiittelet ollessasi Suomessa/ulkomailla?

Havaintoja kanadalaisten kodeista

Kanadalaiset kodit ovat vähän erilaisia kuin suomalaiset. Tässäpä "pientä" listausta minun huomaamistani eroista.

Huonekalukaupoissa on aivan ÄLYTTÖMÄN isoja huonekaluja. Isompi on siis parempi. Tietysti jos peppu on iso niin silloin tarvitsee ison tuolinkin, mutta onko kaikki muka niin isoja, että tavallinen keittiöntuolikin on eriskummallisen iso? Eipä ole tullut huonekalukaupoista tuotua mitään kotiin, kun itse tykkään vähän siroimmista huonekaluista.

Huonekalujen lisäksi isoja ovat myös pöytälamput. Tämä löytyi kirpputorilta. 

Tässä kotirouvana ollessa (eli työttömänä) olen luonnollisesti tutustunut myös eri tv-kanavoiden tarjontaan. Tykkään erityisesti talonosto-, remppaus- ja sisustusohjelmista. Näistä olen oppinut mm. sen, että taloahan ei missään tapauksessa voi harkita, jos sieltä ei löydy teräksisiä keittiökoneita eli jääkaappia ja hellaa. Ruoka maistuu varmaankin paremmalta, jos sen tekee teräksisellä uunilla?! Niin sen täytyy olla. Minua aina ihmetyttää, että miksei sitä taloa voi ostaa ja sitten itse ostaa keittiökoneet sellaisina kuin haluaa jos ne kerta on pakko olla teräksisiä...

Meillä joudutaan nauttimaan tavallisella, vanhalla uunilla tehdystä tavallisesta, tylsästä ruoasta. 

Huomaa pöllö,eli söpö munakellomme!

Toinen tärkeä huomio: vessaahan ei missään tapauksessa pysty jakamaan lasten tai vieraiden kanssa. Ihan hirveetä! "Musta tuntuu niin epämiellyttävältä jos joku vieras käyttää mun henkilökohtaista vessaa". Siis täh?! Vessa kuin vessa, sanoo yhden vessan talossa nuoruutensa asunut. 

Tässäpä meidän ainoa vessamme. Vieras, huom, jos tulet kylään, joudut käyttämään meidän kanssa samaa vessaan. On täällä hotellejakin, jos ei kelpaa.

Vessat sijaitsevat myös suomalaisittain kummallisissa paikoissa. Mikäli talossa on monta kerrosta, vessa on harvoin pääkerroksessa eli siellä missä on olohuone ja keittiö. Ja toinen juttu: bideesuihkuja ei ole missään! 

Muita tarpeellisia huoneita kanadalaisissa kodeissa ovat leikkihuone sekä perhehuone. Perhehuoneessa katsotaan telkkaria ja hengaillaan perheenä. Virallinen olohuone on vain vieraita varten ja siellä jäykistellään eikä nosteta jalkoja sohvapöydälle. 

Seuraavaksi siirrymme maan alle! Joka talossa on kellari, joka voi olla keskeneräinen tai valmis. Edellisessä paikassa kellari oli todella epäilyttävä ja pelottava paikka, jonne en mennyt kuin pakosta. Tässä talossa pyykkihuoneemme sijaitsee kellarissa, jota on juuri vähän rempattu, joten kellari ei ole hassumpi ja sinne uskaltaa mennä ilman apujoukkoja.

Siellä se häämöttää!

Pyykkikoneemme on iäkäs, mutta toimii kiukuttelematta. 

Seuraava aiheeni onkin kokolattiamatot. Siis mitä, onko siellä vielä kokolattiamattoja, kuulen teidän kyselevän. Sanoisin, että kokolattiamatto ei varsinaisesti ole enää mikään muodikas vaihtoehto, mutta monissa kodeissa edelleen sellainen on ja niitä ostetaan ihan uutenakin. Olen kuullut asunnonetsintäohjelmissa kommentteja kuinka kokolattiamatto on niin "helppo pitää puhtaana"?!? Öö siis tarkoitat varmaan, että mahdoton pestä. Maton voi imuroida, mutta kunnon pesuun pitää vuokrata jostain kunnon pesuri. Kyseinen rouva varmaankin tarkoitti: helppo pitää puhtaana, koska kaikki lika menee mattoon piiloon! Tahran päälle voi laittaa vaikka lipaston. 

Sisustusohjelmissa laitetaan myös mattoja kokolattiamaton päälle. Näin meilläkin. Voidaan leikkiä, ettei meillä ole kokolattiamattoa.

Pieni nippelitieto: puulattialle ei välttämättä laiteta mattoja kuten suomessa (paitsi sisustusohjelmissa tämä on suosittua). Olen muuten huomannut, että matot ovat täällä tosi kalliita! Perinteisiä räsymattoja tai niiden tyylisiä ei ole kauheasti liikkeellä (tuo meidän on Ikeasta... ), ja muut matot ovat isoja ja paksuja ja hinta voi olla nelinumeroinen! Halvat matot ovatkin sitten pikkiriikkisiä.

Lamput ja verhot kuuluvat usein asuntoon. Molempien asentaminen on muuten aikalailla ammattilaisten hommaa... No, ainakin lamput on sähkömiesten juttuja. Verhosysteemejä on erilaisia ja esim. meidän ostama verhotanko ei nyt sitten sovikaan meidän verhojen kanssa! (Meillä oli muuttaessa tänne muualla verhot, mutta ei makuuhuoneessa...) Olemme siis nyt kiinnittäneet verhon pyykkipojilla, kätevää, eikö?

Tässäpä "hieno", toimistoista tuttu liehukeverho olohuoneestamme. 

Verhoja+verhosysteemejä kutsutaan usein nimellä window treatments.  Nimikin jotenkin antaa olettaa, että nyt on kyse jostain vähän monimutkaisemmasta kuin verhoista. 

Kattotuulettimet/valaisimet ovat myös melko suosittuja.

Toin nämä retroverhot Suomesta!

Sitten keittiöön: astioidenkuivauskaapista ei ole kukaan kuullutkaan. Sen sijaan tiskialtaan edessä on usein ikkuna, että tiskaaja voi ihailla maisemia samalla kuin tiskaa... Ennemmin ottaisin sen kaapin; nimittäin kun minä tiskaan niin minä tiskaan, enkä katsele ikkunasta haaveillen.

Meidän astiankuivausteline on sijoitettu toiseen altaaseen, sillä  pöytätila on niin vähäistä, ettei sitä raaski astioiden kuivaukseen uhrata. 

Sitten astiakaapille: Corelle on kanadalaisten perusastiasto, joka maksaa n. 80 dollaria ja on lasia. Nää on sit niin käteviä arkiastioina, ajattelevat kanadalaiset. Hieno astiasto kaivetaan kaapista vain juhlapäivinä.

Corelle-astioiden materiaali on siis sellaista kätevää, jota voi nakella ja kolistella vaikka kuinka eikä se mene rikki. Itse en Corellesta välitä, sillä mun mielestä lapset syö tällaisilta kevyiltä, näitähän-ei-rikki-saa-millään -astioilta. Minä olen aikuinen ja tahdon syödä painavilta lautasilta (esim. Arabia). Ostin siis kirpputorilta oikeita lautasia.

Emme ole Corellelta välttyneet kuitenkaan, meillä on nimittäin Allun vanhempien vanha, retrokuvioinen astiasto.  Sinänsä tykkään kuviosta, mutta tunnen oloni lapsukaiseksi syöntipuuhissa. Niitä lapsia odotellessa... 

Tästäpä pääsemmekin sopivasti makuuhuoneen puoleen. Täällä makuuhuoneissa on harvoin vaatekaappeja niin kuin meillä (siis sellaisia, joissa on vaatetanko toisella puolella ja hyllyjä toisella puolella). Sen sijaan voi olla vaatehuone tai pieni komero. Vaatehuoneessa ei juuri koskaan ole mitään hyllyjä (tai ehkä pari ylhäällä), vaan sieltä löytyy usein vain vaatetanko. Alusvaatteet ja muut, jotka eivät henkareille taivu, säilytetään lipastossa makuuhuoneen puolella (dresser). Minä kun olen tottunut laittamaan vaatteeni hyllyille niin on hankalaa säilytellä nyt siis suurinta osaa henkareilla. Enhän minä muista pitää edes kaikkia vaatteita kun ne ovat siellä piilossa! Jostain syystä meidän vaatehuoneet ovat aina melko täynnä, mistäköhän tuo johtuu?!

Siellä ne on kuin sillit purkissa!

Minusta tuntuu, että kanadalainen ostaa lakanasetin jokaiseen makuuhuoneeseen. Sitten kun se on likainen, se pestään ja laitetaan sama takaisin. Ainakin anoppilassa olen nukkunut tasan samoissa lakanoissa koko viiden vuoden ajan. Joka talossahan on pakosta myös kuivausrumpu, joten lakanat saa saman päivän aikana takaisin petiin. Pussilakanoitahan täällä ei myöskään ole käytössä yleisesti (vain kuuleilla ihmisillä kuten meillä, jotka on käyneet Ikeassa), vaan sen virkaa toimittaa lakana, joka on epäkäytännöllisyyden huippu.

Kanadalaiset petaa myös sänkynsä todella ärsyttävällä tavalla: peitto ja sen kyljessä oleva lakana tungetaan jalkopäästä patjan alle, jotta nukkuja on sellaisessa paketissa. En tykkää tästä tyylistä yhtään, sillä haluan tarvittaessa laittaa varpaat peiton ulkopuolelle. Hotellissa/vieraillessa revin siis ensimmäisenä peiton patjan alta pois, että voin nukkua villinä ja vapaana kuin suomalainen.

Kanadassa myös peitto ostetaan sängyn koon mukaan eli pariskunnalla on siis aina yhteinen peitto.

Kanadassa ei myöskään ole havaintojeni mukaan välttämättä päiväpeittoa. Meillä on tällainen virkattu tilkkutäkki!

Eikö tämä juttu koskaan lopu... miettii siellä lukija jos toinenkin!
Viimeisenä tahdon kiinnittää huomionne oviin sekä ovennuppeihin. Täällä on ovenripojen sijasta kaikkialla ovennupit.

Tässäpä vanhan mallinen ovennuppi, uusissa on lukko tuossa nuppiosassa. 

Lukot tuntuvat olevan täällä aika heppoisia. Ilmeisesti voi aika helposti murtautua kotiinsa, jos on avain unohtunut (en ole kyllä itse kokeillut...). Onpa turvallinen olo siis...

Kanadan parlamenttitalossa oli muuten Abloyn lukot, pistin merkille kun kävin siellä kesällä! Turvallisuudessa kanadalainen luottaa siis suomalaiseen!