Kävin syksyllä Suomessa kolmen viikon vierailulla. Tai siis - luulin meneväni syksyllä, mutta siellähän oli täysi talvi jo pohjoisessa! Olin sentään ollut fiksu ja ottanut talvikamppeet kuitenkin mukaan. Matka oli oikein mukava!
Lensin Icelandairilla ensimmäistä kertaa ja kokemukseni perusteella suosittelisin kyllä lentoyhtiötä Atlantin ylittämiseen. Ruoasta piti maksaa, mutta se ei minua haitannut. Ruumaan sai laittaa kaksi laukkua ilmaiseksi, joten ennemmin maksan 12 euroa siitä sämpylästäni kuin 50-100 euroa toisesta matkalaukusta... Palvelu toimi hyvin ja sain katsella omasta telkkariruudusta mitä halusin. Matka tuntui myös huomattavasti lyhyemmältä kuin Lontoon tai Frankfurtin kautta. Lento Islantiin oli vain hieman yli viisi tuntia ja sieltä Helsinkiin reilu kolme tuntia muistaakseni. Torontosta lentää Frankfurtiin 8,5 tuntia ja Lontooseen vajaa 8, eli Islannin kautta säästää jo heti matka-ajassa. Säästin minä hinnassakin, tämä lippu oli nimittäin halvin koskaan ostamani lippu Eurooppaan ja takaisin (n. 500 euroa)!
Suurin harmitus oli se, että Islannissa minulla oli molempiin suuntiin vaihtoaikaa vain tunti. Minua olisi nimittäin kiinnostanut shoppailla Islannin tuliaisia kentältä! Menomatkalla lentoni oli vielä myöhässä, eli jouduin juoksemaan suoraan vain seuraavaan koneeseen. Paluumatkalla ostin maailman nopeiten tulivuoren tuhkaa sisältävän saippuan. Olisi sitä aikaa ollut vähän enemmänkin, koska odottelimme jonkun aikaa pääsyä koneeseen. Toinen miinuspuoli oli Pohjois-Amerikkaan lähtiessä portin pienet tilat. Samalta alueelta lähti monta lentoa Pohjois-Amerikkaan ja ihmisiä oli aivan solkenaan eikä ollut läheskään kaikille istumapaikkoja vaan ihmisiä seisoskeli vähän joka puolella. Eipä se silleen haitannut, kun aikaa oli kuitenkin niin vähän. Eri asia varmasti jos olisi vaikka lasten kanssa liikenteessä.
Islannin jäätiköt ja karu maasto näytti sen verran kauniilta matkatessamme sen yli, että haaveilen jo Islantiin suuntautuvasta lomamatkasta. Icelandairiltahan voi osta stop over -matkoja samalla lentohinnalla, joten jospa joskus tekisin sitten niin. Mukavampihan tietysti olisi kahdestaan tai porukassa, nythän matkustin yksin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustus. Näytä kaikki tekstit
perjantai 17. tammikuuta 2014
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Reissussa, osa 4: Auton vuokraus
Mitä tehdä kun täältä...
... pitää päästä tänne!
Allun muistojen mukaan Torontosta Niagaralle ajaa viisi tuntia... Älkää uskoko sitä, sillä matkaa on oikeasti vain 128 kilometriä. Nokkelana matkanjohtajana otin kotoa mukaan meidän oman navigaattorin, jonka australialainen Matilda opasti meidät perille (suurimmaksi osaksi... käänny vasemmalle, tee U-käännös, palaa takaisin samalle tielle ja jatka samaan suuntaan mihin olit alunperinkin menossa - ei ehkä mikään maailman paras vinkki). (Meillä on tapana aina välillä vaihtaa navigaattorin kieltä/ääntä - englannin kielisiä löytyy vaikka ties kuinka monta, tällä kertaa otimme australianenglantia puhuvan Matildan!) Navigaattorinhan saisi autonvuokraamostakin, mutta miksi maksaa ylimääräistä jostakin mikä omasta autosta löytyy!
Olin vuokrannut meille halpisliikkeestä auton lähes puolella hinnalla mitä muilla yhtiöillä oli (2 päivää minivan eli mukavasti mahtui viisi ihmistä matkalaukkuineen oli $196/145 € sis. ekstravakuutus, rajanylitysmaksu, yms). Paylessin toimisto sijaitsi Pearsonin lentokentän lähettyvillä. Etsimme siis myös keskustasta autoa, mutta kyseessä oli sunnuntai ja kaikki paikat tuntuivat aukeavan vasta puolilta päivin ja halusimme lähteä kuitenkin vähän aikaisemmin liikenteeseen. Lähdimme hotellilta muistaakseni klo 8:30. Olin kuvitellut, että vuokrafirma olisi ihan siellä lentokentällä, mutta meidän piti ensin mennä ilmaisella bussilla Viscount-asemalle, josta soitimme firman pojat hakemaan. Lopulta taisimme hypätä vuokra-autoon klo 11:30, joten aikamoiset seikkailut meillä siinä olikin. Toisaalta siinä vaiheessa oltiin kuitenkin jo kaupungin ulkopuolella (Pearson on muistaakseni 40 kilometrin päässä Toronton keskustasta), että jos sieltä keskustan putiikista olisi päässyt vaikka 12:30 lähtemään niin voitettiin tässä matka-aikaa kuitenkin huomattavasti.
Seuraavalla kerralla harkitsen ehkä vähän tarkemmin otanko suoraan kentältä vai halvemman vähän mutkien takaa. Toisaalta, jos säästöä haluaa niin tuo oli mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Jos kiire tai mukavuudenhaluinen, kannattaa ottaa suoraan kentältä. Muuten palvelu oli mielestäni ihan normaalia ja autolla päästiin sekä Niagaralle että takaisin. Huvittavaa oli muuten se, että saimme ilmaisia kilometrejä käyttöömme 500 ja palattuamme mittari näytti meidän matkanneen 497 kilometriä! Eipä tullut siis lisäkustannuksia. Ha! Vähänkö oltiin hyviä!
(Muuten, vieraani mietiskelivät, että miten Niagara lausutaan englanniksi. Kuvittele miten sana Viagra lausutaan englanniksi ja muuta vain ensimmäinen äänne n:ksi. Eli siis: /naɪ’ægrə/.)
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Elävien kirjoissa
Kanadan "punainen jaffa"
Kesästä ja keväästä jo haaveilen, mutta valitettavasti talvi on ja pysyy. Innolla suunnittelen kavereitteni kesäkuun reissua Kanadaan. Jos on matkavinkkejä Torontoon, Niagaran putouksille tai Buffaloon, USA:an, niin laittakaa kommenttia!
tiistai 28. elokuuta 2012
Matka
Matka New Yorkin kautta sujui yllättävänkin helposti. Kävin Toronton lentokentällä jo USA:n tullissa ja passintarkastuksessa, joten minun ei tarvinnutkaan hakea New Yorkin puolella matkatavaroitani! Jes! Myöskään sitä vihreää lappua eivät laittaneet passiini vaan leimasivat vain?! En kyllä ihan ymmärrä että miten tämä sitten toimiikaan, mutta kun sitä ärsyttävää lappua ei kukaan minulle antanut niin kai ne ovat sitten muuttaneet taas hieman näitä käytäntöjä.
No niin, saavuin siis New Yorkiin täynnä tarmoa ja bongailin onnellisena lentokoneesta vapaudenpatsaan. Suunnittelin I love NY -paidan hankkimista... Kunnes huomasin, että omatoimiset matkatavaroiden käsittelijät olivat ottaneet laukustani vähän tippiä itselleen!!! New York -fiilikset menivät kyllä sen siliän tien.
Torontosta lähtenyt kone oli sen verran pieni, että meidän piti kaikkien antaa isommat matkatavaramme portilla ruumaan laitettavaksi. Eli käytännössä siis sellaiset carry-on-kokoiset laukut joutui luovuttamaan pois. Tämä tuli itselleni aika yllättäen, joten annoin sitten laukkuni suuremmin miettimättä mitä siellä oli. Saimme ne sitten New Yorkin puolella siellä portilla takaisin. Jostain syystä pojilla kesti melko kauan saada ne sieltä koneesta ulos... Ja kuinkas ollakaan, minulla oli Amerikan rahaa sivutaskussa valmiina lentokentällä shoppailuihin ja syömiseen. Olihan siellä edelleen - kun menin maksamaan syömisiäni olivat "ystävälliset" pojat jättäneet minulle kaksi yhden dollarin seteliä!
Oma syynihän se silleen oli, että jätin rahaa laukkuun ja vieläpä päällä olevaan taskuun. Sen takia varmaan harmittikin eniten kun jos olisi tullut mieleen silloin laukkua pois antaessa, että ota nyt hyvä ihminen ne rahat pois niin ei olisi koko asiaa tapahtunut. Olisi siellä muuten ollut eurojakin samassa taskussa (eri rahat oli eri kukkaroissa), mutta ne eivät sentään kelvanneet. Oppia ikä kaikki, en muuten aio tehdä samaa virhettä toistamiseen!
Tein asiasta kyllä valituksen, vaikka tiesin, että eipä niitä rahoja saa koskaan takaisin. Olisi varmaan kannattanut mennä jo siellä kentällä huutamaan jonnekin matkatavarapalveluun, mutta olin asiasta niin järkyttynyt ja harmissani, että päätin jättää sen väliin. Rahojen menetyksen ohella itkeminen jossain tiskillä ei tuntunut kivalta ajatukselta. Aikaakaan minulla ei ollut kovin kauaa.
Jäi t-paita ostamatta!
(Kuva: Helsingin rautatieasemalla olevasta VR:n historiaa esittelevästä näyttelystä)
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Toronto, päivät 3 & 4
Lauantaina aamiaisen (kotitekoiset pannukakut ja muroja) jälkeen teimme superpyrähdyksen läheiseen ostoskeskukseen. Aikaa oli mahtavat puoli tuntia ja siinä ajassa sain ostettua itselleni uudet balleriinat ja mätsäävän laukun. Allu ei jäänyt minua huonommaksi vaan osti samassa ajassa itselleen hupparin sekä liivin muistotilaisuutta varten.
Allun mummi oli kuollessaan jo 93-vuotias ja hän kuoli jo aikaisemmin tänä vuonna. Hautajaiset pidettiin Ottawassa, missä hän asui vanhainkodissa pari viimeistä vuottaan. Hän oli kuitenkin suurimman osan elämästään asunut Torontossa, joten luonnollisesti Allun äiti siskoineen päätti pitää myös muistotilaisuuden siellä. Vieraita tulikin melko määrä, nimittäin ainakin 80 henkilöä! Muistotilaisuus oli kaavaltaan melko samanlainen kuin mitä Suomessa - papin puheita sekä virsiä. Allun äiti ja täti, Allu sekä hänen serkkunsa Janice myös sanoivat muutaman sanan. Allun mummista eli Bettystä oli esillä monta kuvaa niin nuoruudesta kuin uudempiakin. Esillä olivat myös hänen vanha nukke sekä sairaanhoitajakoulun diplomi.
Tilaisuuden jälkeen tarjolla oli virvokkeita ja kahvia sekä pieniä kolmioleipiä, kasviksia ja dippiä sekä monenlaisia jälkiruokaherkkuja. Muistotilaisuus pidettiin hautaustoimiston tiloissa ja heiltä tuntui olevan todella monta ihmistä auttamassa.
Muistotilaisuuden jälkeen suuntasimme isäntiemme kanssa läheiseen pubiin illalliselle. Allun äitin jalkoja vipatti kuitenkin jääkiekkoa katsomaan, joten emme viipyneet myöhään.
Sunnuntaina suuntasimme munakasaamiaisen jälkeen keskustan lentokentälle (Toronto City/ Billy Bishop Airport) ja vietimmekin siellä sitten vähän kauemmin kuin oli tarkoitus. Sumua oli nimittäin sen verran, että lentomme peruutettiin ja meidät buukattiin maanantaiaamun lennolle. Seikkailimme hetkeksi keskustaan ja söimme Casey's -nimisessä ketjuravintolassa ja päivän paras osuus olikin heidän Stacked sandwich - kanaa, pekonia, cheddarjuustoa, omenalohkoja ja seesaminsiemencoleslawta herkkuleivässä. Jonotimme paikkaa päivän muilta lennoilta, mutta palattuamme kentälle päätimme, että emme jaksa odottaa koko iltaa siellä. Suosiolla vaan maanantaiaamun lennolle! Suuntasimme siis takaisin Allun vanhempien tuttujen luo ja olimme yötä heidän vierashuoneessaan.
Neljän päivän matkasta tulikin sitten viiden päivän reissu ja menin suoraan reissusta töihin! Torontoon pitää päästä vielä uudestaan!
Allun mummi oli kuollessaan jo 93-vuotias ja hän kuoli jo aikaisemmin tänä vuonna. Hautajaiset pidettiin Ottawassa, missä hän asui vanhainkodissa pari viimeistä vuottaan. Hän oli kuitenkin suurimman osan elämästään asunut Torontossa, joten luonnollisesti Allun äiti siskoineen päätti pitää myös muistotilaisuuden siellä. Vieraita tulikin melko määrä, nimittäin ainakin 80 henkilöä! Muistotilaisuus oli kaavaltaan melko samanlainen kuin mitä Suomessa - papin puheita sekä virsiä. Allun äiti ja täti, Allu sekä hänen serkkunsa Janice myös sanoivat muutaman sanan. Allun mummista eli Bettystä oli esillä monta kuvaa niin nuoruudesta kuin uudempiakin. Esillä olivat myös hänen vanha nukke sekä sairaanhoitajakoulun diplomi.
Meillä oli Allun äidin toiveesta vähän värikkäämmät hautajaisvaatteet kuin yleensä.
Tilaisuuden jälkeen tarjolla oli virvokkeita ja kahvia sekä pieniä kolmioleipiä, kasviksia ja dippiä sekä monenlaisia jälkiruokaherkkuja. Muistotilaisuus pidettiin hautaustoimiston tiloissa ja heiltä tuntui olevan todella monta ihmistä auttamassa.
Muistotilaisuuden jälkeen suuntasimme isäntiemme kanssa läheiseen pubiin illalliselle. Allun äitin jalkoja vipatti kuitenkin jääkiekkoa katsomaan, joten emme viipyneet myöhään.
Sunnuntaina suuntasimme munakasaamiaisen jälkeen keskustan lentokentälle (Toronto City/ Billy Bishop Airport) ja vietimmekin siellä sitten vähän kauemmin kuin oli tarkoitus. Sumua oli nimittäin sen verran, että lentomme peruutettiin ja meidät buukattiin maanantaiaamun lennolle. Seikkailimme hetkeksi keskustaan ja söimme Casey's -nimisessä ketjuravintolassa ja päivän paras osuus olikin heidän Stacked sandwich - kanaa, pekonia, cheddarjuustoa, omenalohkoja ja seesaminsiemencoleslawta herkkuleivässä. Jonotimme paikkaa päivän muilta lennoilta, mutta palattuamme kentälle päätimme, että emme jaksa odottaa koko iltaa siellä. Suosiolla vaan maanantaiaamun lennolle! Suuntasimme siis takaisin Allun vanhempien tuttujen luo ja olimme yötä heidän vierashuoneessaan.
Neljän päivän matkasta tulikin sitten viiden päivän reissu ja menin suoraan reissusta töihin! Torontoon pitää päästä vielä uudestaan!
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Torontossa... päivä 2!
Perjantaina pomppasimme ylös ja suuntasimme ylös aamupalalle. Isäntämme olivat kattaneet pöydän koreaksi bageleilla ja erilaisilla hilloilla. Puuro oli myös keitettynä! (Huh, onneksi ei muffinsseja!) Hyppäsimme aamupalan jälkeen taas metroon ja suuntasimme tällä kertaa kaupoille. Kävimme tutkimassa niin H&M:llä (ööh anteeksi mutta meillä täällä pohjoisessa ei ole tätä niin oli pakko käydä kun oli vieroitusoireita) kuin MEC:issä (Allun lempparikauppa).
Kävimme myös Batan kenkämuseossa (arvatkaa kenen idea! no ei ainakaan Allun!). Laitan täältä kuvia erikseen kun niitä on noin miljoona, enkä jaksa käydä niitä nyt läpi...
Illalla tapasimme Allun pari vanhaa kaveria panimoalueella ja söimme erinomaisessa Mill Street Breweryssä. Herkullisista vaihtoehdoista valitsin ankka- ja päärynäleivän, joka oli todella maittava. Join jopa pari olutta (!!) enkä irvistänyt... O-ou onko Kanada tehnyt minusta kaljanjuojan?!
Kävimme myös Batan kenkämuseossa (arvatkaa kenen idea! no ei ainakaan Allun!). Laitan täältä kuvia erikseen kun niitä on noin miljoona, enkä jaksa käydä niitä nyt läpi...
Sinne se katoaa!
Metro oli ihan kätevä menopeli Torontossa, vaikkakaan se ei ollut mielestäni yhtä selkeä ainakaan aluksi kuin Lontoon metro. Linjoilla oli värikoodit, mutta näitä ei käytetty kuin kartoissa että metroasemalla joutui kuitenkin pähkäilemään mihinkäs sitä pitikään mennä. Metromatkan pystyi joko maksamaan käteisellä ($3/ 2,30 €) tai ostamalla automaatista poletteja (hinta oli alhaisempi kun osti useamman). Kummallista oli mielestäni se, kun lipusta ei saanut automaattisesti lappua vaan piti erikseen ottaa vaihtolippu jos sellaista tarvitsi. Eikö metrossa ole tarkastajia? Eihän ne voi millään tietää kuka on maksanut jos monella kertalipun maksaneella ei ole lippua todistukseksi. (Bussissakin oli outo systeemi - vaihtolippu pyydettiin kuljettajalta, joka ojensi pinkasta lappusen.)
Illalla tapasimme Allun pari vanhaa kaveria panimoalueella ja söimme erinomaisessa Mill Street Breweryssä. Herkullisista vaihtoehdoista valitsin ankka- ja päärynäleivän, joka oli todella maittava. Join jopa pari olutta (!!) enkä irvistänyt... O-ou onko Kanada tehnyt minusta kaljanjuojan?!
Panimoravintolasta löytyi myös pieni kauppa, josta sai ostaa erilaisia oluita.
Kävimme kavereita odottaessa designjuttuja myyvässä kaupassa, josta löytyi myös Iittalaa! Panimoalue oli todella karismaattinen vanhoine tiilirakennuksineen ja harmitti, ettemme ehtineet tutkiskella siellä pidempään. Ensi kerralla sitten enemmän!
Illan päätteeksi kävimme myös eräässä toisessa pubissa, jonka nimi oli osuvasti Betty. Allun mummin kutsumanimi oli nimittäin Betty (ja matkan tarkoitushan oli oli osallistua hänen hautajaisiinsa). Sitten metrolla nukkumaan!
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Toronto! Päivä 1!
Aloin kirjoittamaan Toronton raporttia ja huomasin, että tästä tulee aika pitkä sepustus! Päätin siis postata tälleen päivä kerrallaan.
Matka alkoi kello puoli neljä aamulla kun heräsimme ja lähdimme huristelemaan kohti lentokenttää.Ääk! Oli kyllä vähän liian aikaista. Perille pääsimme kuitenkin. Lensimme Porter-lentoyhtiöllä, joka maksaa saman verran tai vähemmän kuin muut lentoyhtiöt, mutta tarjoaa matkustajilleen ilmaisen pikkusnäkin ja juoman lentokoneessa sekä mukavan odotteluhuoneen lentokentällä. Tässäpä minun pikku boksini sisältöineen
Toronto ei valitettavasti ottanut meitä vastaan kovin mukavasti. Koimme vastoinkäymisen kun hyppäsimme Porterin bussista Union Stationin eteen. Olimme ajatelleet, että laitamme matkalaukut lokeroihin ja seikkailemme kaupungilla kunnes Allun vanhemmat saapuisivat iltapäivällä. Kappas! Union Stationilta (joka on siis rautatieasema) ei löytynytkään enää lokeron lokeroa "turvallisuussyistä". Parin tunnin seikkailujen jälkeen löysimme viimein kaukoliikenteen bussiterminaalin lokerot, ja pääsimme jatkamaan kaupungille vähennetyin kantamuksin.
Suuntasimme ensimmäisenä päivänä Kensington Market -kaupunginosaan. Sieltä löytyi hauskoja pikku vintageputiikkeja ja muita huippuja kauppoja. Eräästä kaupasta löytyi jopa Marimekon tavaroita! Ostin vintageliikkeestä itselleni laukun sekä myös Marimekkoa myyneestä kaupasta hauskan Knit Your Own Dog -kirjan. Kartutin myös Bill Brysonin kirjojen kokoelmaani antikvariaatista löytyneellä A Walk in The Woodsilla.
Illalla suuntasimme metrolla kaupungin laidalle Allun vanhempien tuttavien luokse. He asuvat "aidatussa yhteisössä" (mahtava käännökseni sanoista gated community), jonne ei pääsekään vierailemaan sitten niin helposti. Kyse on siis kerrostaloista, joiden alue on kokonaan aidattu (lukuunottamatta sisääntuloportin vieressä kulkevaa kävelytietä). Asukkaat pääsevät portista sisään kaukosäätimellä, vieraiden tulee esittäytyä porttimiehelle, joka sitten tiedustelee asukkailta, voiko henkilöitä päästää sisään (paitsi jos asukkaat ovat ilmoittaneet vieraiden tulosta etukäteen).
Talot olivat melko hienot, paikalta löytyi niin uima-allas kuin tenniskentätkin. Asukkaiden käytössä oli myös muutama hotellihuoneen tyyppinen vierashuone, jonka saattoi vuokrata vierailleen ($60 tai 46 € /yö). Allun vanhemmat nukkuivat tuttujensa asunnossa vierashuoneessa ja me olimme puolestaan tällaisessa hotellihuoneessa. Me olimme ensimmäisessä kerroksessa, mutta ylhäällä yhdeksännessä kerroksessa oli hienot maisemat, josta en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa!
Kanadalaiset muuten rakastavat vessoja ja niitä pitää aina olla riittävä määrä. Tässäkin kahden makuuhuoneen asunnossa oli kokonaiset kolme (3!) kylpyhuonetta. Pariskunnan oma, toinen vierashuoneen vieressä ja vielä kolmas eteisestä. Huh huh! Eipähän ainakaan kenelläkään tulee epämiellyttävää oloa kun joutuu käyttämään jonkun toisen vessaa...
Talon ihailun sekä iltadrinkin jälkeen suuntasimme petiin, kun alkoi aikainen herätys painamaan. Huomenna lisää Torontoa!
Matka alkoi kello puoli neljä aamulla kun heräsimme ja lähdimme huristelemaan kohti lentokenttää.Ääk! Oli kyllä vähän liian aikaista. Perille pääsimme kuitenkin. Lensimme Porter-lentoyhtiöllä, joka maksaa saman verran tai vähemmän kuin muut lentoyhtiöt, mutta tarjoaa matkustajilleen ilmaisen pikkusnäkin ja juoman lentokoneessa sekä mukavan odotteluhuoneen lentokentällä. Tässäpä minun pikku boksini sisältöineen
Porterin maskottina toimii vekkuli pesukarhu.
Maailman minikokoisin voisarvi sekä mandariinilohkoja. Oli hyvää!
Toronto ei valitettavasti ottanut meitä vastaan kovin mukavasti. Koimme vastoinkäymisen kun hyppäsimme Porterin bussista Union Stationin eteen. Olimme ajatelleet, että laitamme matkalaukut lokeroihin ja seikkailemme kaupungilla kunnes Allun vanhemmat saapuisivat iltapäivällä. Kappas! Union Stationilta (joka on siis rautatieasema) ei löytynytkään enää lokeron lokeroa "turvallisuussyistä". Parin tunnin seikkailujen jälkeen löysimme viimein kaukoliikenteen bussiterminaalin lokerot, ja pääsimme jatkamaan kaupungille vähennetyin kantamuksin.
Suuntasimme ensimmäisenä päivänä Kensington Market -kaupunginosaan. Sieltä löytyi hauskoja pikku vintageputiikkeja ja muita huippuja kauppoja. Eräästä kaupasta löytyi jopa Marimekon tavaroita! Ostin vintageliikkeestä itselleni laukun sekä myös Marimekkoa myyneestä kaupasta hauskan Knit Your Own Dog -kirjan. Kartutin myös Bill Brysonin kirjojen kokoelmaani antikvariaatista löytyneellä A Walk in The Woodsilla.
Aurinko paisteli mukavasti!
Illalla suuntasimme metrolla kaupungin laidalle Allun vanhempien tuttavien luokse. He asuvat "aidatussa yhteisössä" (mahtava käännökseni sanoista gated community), jonne ei pääsekään vierailemaan sitten niin helposti. Kyse on siis kerrostaloista, joiden alue on kokonaan aidattu (lukuunottamatta sisääntuloportin vieressä kulkevaa kävelytietä). Asukkaat pääsevät portista sisään kaukosäätimellä, vieraiden tulee esittäytyä porttimiehelle, joka sitten tiedustelee asukkailta, voiko henkilöitä päästää sisään (paitsi jos asukkaat ovat ilmoittaneet vieraiden tulosta etukäteen).
Ulkona olevat parkkipaikat olivat kaikki vieraiden käyttöön - asukkaiden autot pääsivät kerrostalojen alla oleviin parkkihalleihin.
Talot olivat melko hienot, paikalta löytyi niin uima-allas kuin tenniskentätkin. Asukkaiden käytössä oli myös muutama hotellihuoneen tyyppinen vierashuone, jonka saattoi vuokrata vierailleen ($60 tai 46 € /yö). Allun vanhemmat nukkuivat tuttujensa asunnossa vierashuoneessa ja me olimme puolestaan tällaisessa hotellihuoneessa. Me olimme ensimmäisessä kerroksessa, mutta ylhäällä yhdeksännessä kerroksessa oli hienot maisemat, josta en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa!
Kanadalaiset muuten rakastavat vessoja ja niitä pitää aina olla riittävä määrä. Tässäkin kahden makuuhuoneen asunnossa oli kokonaiset kolme (3!) kylpyhuonetta. Pariskunnan oma, toinen vierashuoneen vieressä ja vielä kolmas eteisestä. Huh huh! Eipähän ainakaan kenelläkään tulee epämiellyttävää oloa kun joutuu käyttämään jonkun toisen vessaa...
Talon ihailun sekä iltadrinkin jälkeen suuntasimme petiin, kun alkoi aikainen herätys painamaan. Huomenna lisää Torontoa!
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Kuulumisia
Minulla on niin monta juttuaihetta mielessä, mutta ei aikaa kirjoittaa! Viime viikolla paiskin töitä kuusi päivää niin jaksamista ei kauheasti jäänyt blogitouhuihin. Toivon mukaan huomenna saisin tehtyä vähän hommia blogiin eteen. Vapaapäivä nääs!
Torstaina hyppäämmekin sitten lentokoneeseen ja päräytämme Torontoon! Olen odottanut tätä reissua innolla, vaikkakin matkalle on surullinen syy: Allun mummin muistotilaisuus. Hän oli kuollessaan jo yli 90-vuotias, että oli kyllä elänyt pitkän ja mukavan elämän. Allu perhe on hauskaa ja viihdyttävää seuraa niin uskon, että matkasta tulee mukava. Jotain nähtävyyksiäkin ajattelimme nähdä. Palaan siis aiheeseen myöhemmin!
Torstaina hyppäämmekin sitten lentokoneeseen ja päräytämme Torontoon! Olen odottanut tätä reissua innolla, vaikkakin matkalle on surullinen syy: Allun mummin muistotilaisuus. Hän oli kuollessaan jo yli 90-vuotias, että oli kyllä elänyt pitkän ja mukavan elämän. Allu perhe on hauskaa ja viihdyttävää seuraa niin uskon, että matkasta tulee mukava. Jotain nähtävyyksiäkin ajattelimme nähdä. Palaan siis aiheeseen myöhemmin!
tiistai 21. helmikuuta 2012
Paluu kotiin
Herään huomenna kello neljä ja tadaa, vain 27,5 tunnin päästä saavun Thunder Bayhin.
Tässäpä hieman tunnelmia Suomen reissultani kuvien muodossa:
Suomen reissu on ollut hauska ja antoisa, mutta olen kyllä ihan innoissani paluusta Kanadaan. Tällä hetkellä koti on kuitenkin siellä. Ja onhan minulla ikävä jo sekä Allua että koiria! Tosin ikävä on myös perhettä ja kavereita, jotka jäävät tänne taakse. Kylläpä elämä on hankalaa. Nyt kaikki vain reissulle Kanadaan!
No niin ja sitten asiaan. Kuinka monta suklaalevyä mahtuukaan Marian laukkuun? Arvaa ja voit voittaa mahtavan yllätyksen! Kerro myös, mitä itse tuot/toisit itsellesi Suomesta ulkomaille. Arvata voi ainakin perjantaihin 24.2. asti (vaikka keskiyöhön Suomen aikaa). Tai kunnes olen pahimmasta jet lagistani selvinnyt ja kykenen laskemaan suklaalevyt. Arvon voittajan. Onnea matkaan!
Tässäpä hieman tunnelmia Suomen reissultani kuvien muodossa:
Suomen reissu on ollut hauska ja antoisa, mutta olen kyllä ihan innoissani paluusta Kanadaan. Tällä hetkellä koti on kuitenkin siellä. Ja onhan minulla ikävä jo sekä Allua että koiria! Tosin ikävä on myös perhettä ja kavereita, jotka jäävät tänne taakse. Kylläpä elämä on hankalaa. Nyt kaikki vain reissulle Kanadaan!
No niin ja sitten asiaan. Kuinka monta suklaalevyä mahtuukaan Marian laukkuun? Arvaa ja voit voittaa mahtavan yllätyksen! Kerro myös, mitä itse tuot/toisit itsellesi Suomesta ulkomaille. Arvata voi ainakin perjantaihin 24.2. asti (vaikka keskiyöhön Suomen aikaa). Tai kunnes olen pahimmasta jet lagistani selvinnyt ja kykenen laskemaan suklaalevyt. Arvon voittajan. Onnea matkaan!
torstai 26. tammikuuta 2012
Marian matkavinkit
Suomen reissu se kun lähenee! Enää neljä yötä matkaan!
Näin parin pysähdyksen taktiikalla kun matkustaa mantereiden yli käytössäni on muutama matkustuskikka. Tässäpä siis minun vinkkejä lentomatkustukseen.
Talvella pakkaan laukkuuni aina ballerinat lentokenttää varten. Paljon mukavampi tepsutella tuntikausia kesäkengillä kuin talvikengillä seuraavaa lentoa odotellessa. Olen nimittäin ylivarovainen ja otan yleensä pidemmän välilaskuajan, jos se vain on mahdollista. Sujautan talvikengät laukkuun ja ballerinat päälle turvatarkastuksen jälkeen niin jos sattuvat punnitsemaan matkustamoon menevän laukun niin ei ole kenkien vuoksi ylipainoa! Ballerinathan eivät juuri paina, mutta talvikengät voivat olla painavatkin. Lentokonetta varten puolestaan villasukat ovat pop, jos jalkoja paleltaa.
Pakkaan aina myös matkustamoon mukaan ottamaani laukkuun varavaatteita ja toalettitarvikkeet. Silloin joutuu kikkailemaan muovipussien kanssa (alle 100 ml nesteet täytyy olla läpinäkyvässä pussissa - muut tietysti kaikki ruumaan menevään laukkuun), mutta jos lento jostain syystä viivästyy tai peruuntuu, on olemassa deodorantit sun muut tarvittaessa. Ensimmäistä kertaa kun lensin Kanadaan jäi lentokoneemme Lontooseen teknisen vian vuoksi ja kaikki matkustajat pukattiin hotelliin - siinä vaiheessa kun oli jo kello lähellä puoltaa yötä. Samalla olivat kätevästi hukanneet monen matkalaukun ja myös minun molemmat laukkuni olivat tiellä tietämättömillä. En ollut silloin pakannut yhtikäs mitään tällaista tärkeää mukana olevaan laukkuun. Sain kuitenkin lentokentältä jonkun pakkauksen, jossa oli oleellisia toalettitarvikkeita sekä valkoinen t-paita. Ihoni on kuitenkin herkkä, joten käytän mieluummin omia tuotteitani, jotka eivät ole hajustettuja. Lisäksi ylisuuri teeppari ei ollut ehkä kaikkein tyylikkäimmästä päästä...
Matkatavarani ovat myös jääneet matkalle toisenkin kerran eli määränpäässä olen saanut laukkuni vasta muutaman päivän jälkeen saapumisesta. Muutama vaihtovaate on tullut siis tarpeeseen! Ensimmäisellä kerralla jouduin ostamaan vaatteita ja perusmeikkejä (en todellakaan lähde tapaamaan Allun koko ystäväkatrasta ilman meikkiä - ne vielä ajattelee, että minkä sankarin se on sieltä Suomesta löytänyt...). Tosin huono asiako tuo, pääsin shoppailemaan...
Toronton lentokentälle mentäessä kannattaa pitää myös kanadalaisia kolikoita hollilla - matkatavarakärryt nimittäin maksavat (pantti - rahan saa takaisin), mutta ovat niin kätevät kun matkustaa suuren tavaramäärän kanssa!
Tällä kertaa minulla on nelisen tuntia odottelua menomatkalla Heathrowlla Lontoossa ja tulomatkalla vain kolme tuntia. Kääk! Torontossa tosin joudun odottelemaan kymmenen tuntia mennessä ja kuusi tuntia tullessa, että ei tässä helpolla päästä! Torontossa ehtisin kyllä vaikka lähteäkin jonnekin, mutta en ole varma uskallanko sukeltaa seikkailemaan... Ja voihan olla, että tuo aamulentoni on myöhässä, jolloin aika lyhenee.
Hyvä lehti, kirja, mp3-soitin ja kannettava tietokone auttavat viihtymistä matkalla. Meillä on myös matkakokoinen Carcassonne-lautapeli, jonka otamme mukaan kaksin matkustaessa. Monella lentokentällä pääsee nettiin ilmaiseksi (muistaakseni Torontossa pääsee, Heathrowlla voi käyttää maksullisia tietokoneita).
Vain kerran olen ollut vanhemman mallisessa lentokoneessa Atlantin ylityksen ajan, jossa ei ollut kaikille omaa tv-ruutua. Oma telkkariruutu on ihan huippu juttu: siitä saa valita mieleisen elokuvan/ tv-sarjan/ dokumentin/ musiikkia tai vaikka seurata matkan etenemistä. Suosittelen siis AINA valitsemaan lentokoneen, jossa tämä on (jos se vain suinkin mahdollista). Air Canada ainakin ilmoittaa, jos on valitsemassa lentoa, jolla tätä ei ole. Yhteisestä telkkaristä näytettiin kyllä pari elokuvaa ja dokumenttia, mutta on paljon kivempi kun saa itse valita.
Eväitä en lennolle pakkaa vaan käytän hyväkseni lentokenttien ravintoloita - eiväthän ne varsinaisesti halvimpia ole, mutta kun matkustaa niin pitkälle niin saa matkalla herkutella. Matkustus sujuu aina paremmin jos on ruokaa masussa! (Oikeastaan kaikki sujuu paremmin, jos on ruokaa masussa...) Siispä kannattaa tankata tilaisuuden tullen ja nälän yllättäessä. Ne lentokoneen ateriat eivät kuitenkaan ole kovin isoja eivätkä yleensä edes kovin herkullisia. Minusta niissä on aina samanlainen tietty sivumaku. Monesti aamupala on ollut minulle myös pettymys: muffinssi ja jugurtti ei ihan vastaa minun käsitystäni hyvästä aamiaisesta. Toisaalta olen kyllä syönyt tosi hyvää herkkuleipääkin lennolla, että onnistuvat ne joskus kuitenkin.
Yksin matkustaminen on siitä ärsyttävää, että pitää aina raahata matkatavaroita mukana. Monilla lennoilla saa kuitenkin olla pieni matkustamokokoinen matkalaukku, tietokonelaukku sekä pienehkö käsilaukku mukana. Lisäksi jos talvivarusteet ovat isompaa sorttia eivätkä mahdu laukkuihin niin niitäkin joutuu vielä mukana pitämään kaiken muun lisäksi. Pakkausvinkki tietokonelaukkua silmälläpitäen muuten: se kun saa olla yleensä samanpainoinen kuin toinen matkatavara (8-10 kg) eikä tietokone kuitenkaan kovin montaa kiloa paina, pakkaan sinne kaikki melko littanat, mutta painavat tavarat. Näin säästetään ruumaan menevän ja matkustamon matkalaukun painorajoituksissa!
Olen tosin kerran tuonut matkalaukuissani kahdeksan hengen astiasarjan, että sillon ei kyllä ihan painorajoissa menty matkustamomatkatavaran kanssa - onneksi eivät punninneet!
Eipä nyt tule muita mieleen muuta kuin ota aina särkylääkettä mukaan! Mulle tulee helposti päänsärky, jos ei ole nukkunut tarpeeksi ja matkustaessa ei koskaan ole. Nytkin lähden aamun ensimmäisellä lennolla ja saavun Helsinkiin seuraavana päivänä paikallista aikaa iltapäivän puolella. Matkustan siis 26 tuntia putkeen ja yleensä en oikein saa lentokoneessa nukuttua. Kentällä saatan yrittää, mutta ei sekään toimi niin kauhean hyvin kun on aina pelko, että nyt se kone minut jättää! Ja sitten on vielä se loppupäivä ennen kuin pääsee nukkumaan... O-ou!
Omia vinkkejä saa lisätä kommentteihin!
P.S. Lentokentillä näkyy aina niin viimeisen päälle laitettuja tallaajia, että itsestä tuntuu aina nuhjaiselta. Tätä voi tietysti aina yrittää välttää valitsemalla tyylikkäät vaatteet matkalle. Tosin parikymmentä tuntia matkustaneena ei enää kovin raikas ja hehkeä olo ole ei sitten millään! Tuntuuko sinustakin aina tältä?
Näin parin pysähdyksen taktiikalla kun matkustaa mantereiden yli käytössäni on muutama matkustuskikka. Tässäpä siis minun vinkkejä lentomatkustukseen.
Mitä lennolle jalkaan? En suosittele ainakaan lumikenkiä...
Talvella pakkaan laukkuuni aina ballerinat lentokenttää varten. Paljon mukavampi tepsutella tuntikausia kesäkengillä kuin talvikengillä seuraavaa lentoa odotellessa. Olen nimittäin ylivarovainen ja otan yleensä pidemmän välilaskuajan, jos se vain on mahdollista. Sujautan talvikengät laukkuun ja ballerinat päälle turvatarkastuksen jälkeen niin jos sattuvat punnitsemaan matkustamoon menevän laukun niin ei ole kenkien vuoksi ylipainoa! Ballerinathan eivät juuri paina, mutta talvikengät voivat olla painavatkin. Lentokonetta varten puolestaan villasukat ovat pop, jos jalkoja paleltaa.
Pakkaan aina myös matkustamoon mukaan ottamaani laukkuun varavaatteita ja toalettitarvikkeet. Silloin joutuu kikkailemaan muovipussien kanssa (alle 100 ml nesteet täytyy olla läpinäkyvässä pussissa - muut tietysti kaikki ruumaan menevään laukkuun), mutta jos lento jostain syystä viivästyy tai peruuntuu, on olemassa deodorantit sun muut tarvittaessa. Ensimmäistä kertaa kun lensin Kanadaan jäi lentokoneemme Lontooseen teknisen vian vuoksi ja kaikki matkustajat pukattiin hotelliin - siinä vaiheessa kun oli jo kello lähellä puoltaa yötä. Samalla olivat kätevästi hukanneet monen matkalaukun ja myös minun molemmat laukkuni olivat tiellä tietämättömillä. En ollut silloin pakannut yhtikäs mitään tällaista tärkeää mukana olevaan laukkuun. Sain kuitenkin lentokentältä jonkun pakkauksen, jossa oli oleellisia toalettitarvikkeita sekä valkoinen t-paita. Ihoni on kuitenkin herkkä, joten käytän mieluummin omia tuotteitani, jotka eivät ole hajustettuja. Lisäksi ylisuuri teeppari ei ollut ehkä kaikkein tyylikkäimmästä päästä...
Matkatavarani ovat myös jääneet matkalle toisenkin kerran eli määränpäässä olen saanut laukkuni vasta muutaman päivän jälkeen saapumisesta. Muutama vaihtovaate on tullut siis tarpeeseen! Ensimmäisellä kerralla jouduin ostamaan vaatteita ja perusmeikkejä (en todellakaan lähde tapaamaan Allun koko ystäväkatrasta ilman meikkiä - ne vielä ajattelee, että minkä sankarin se on sieltä Suomesta löytänyt...). Tosin huono asiako tuo, pääsin shoppailemaan...
Toronton lentokentälle mentäessä kannattaa pitää myös kanadalaisia kolikoita hollilla - matkatavarakärryt nimittäin maksavat (pantti - rahan saa takaisin), mutta ovat niin kätevät kun matkustaa suuren tavaramäärän kanssa!
Matka on niin pitkä, että joskus on pakko lepuutella hieman. Pippa näyttää mallia.
Tällä kertaa minulla on nelisen tuntia odottelua menomatkalla Heathrowlla Lontoossa ja tulomatkalla vain kolme tuntia. Kääk! Torontossa tosin joudun odottelemaan kymmenen tuntia mennessä ja kuusi tuntia tullessa, että ei tässä helpolla päästä! Torontossa ehtisin kyllä vaikka lähteäkin jonnekin, mutta en ole varma uskallanko sukeltaa seikkailemaan... Ja voihan olla, että tuo aamulentoni on myöhässä, jolloin aika lyhenee.
Hyvä lehti, kirja, mp3-soitin ja kannettava tietokone auttavat viihtymistä matkalla. Meillä on myös matkakokoinen Carcassonne-lautapeli, jonka otamme mukaan kaksin matkustaessa. Monella lentokentällä pääsee nettiin ilmaiseksi (muistaakseni Torontossa pääsee, Heathrowlla voi käyttää maksullisia tietokoneita).
Vain kerran olen ollut vanhemman mallisessa lentokoneessa Atlantin ylityksen ajan, jossa ei ollut kaikille omaa tv-ruutua. Oma telkkariruutu on ihan huippu juttu: siitä saa valita mieleisen elokuvan/ tv-sarjan/ dokumentin/ musiikkia tai vaikka seurata matkan etenemistä. Suosittelen siis AINA valitsemaan lentokoneen, jossa tämä on (jos se vain suinkin mahdollista). Air Canada ainakin ilmoittaa, jos on valitsemassa lentoa, jolla tätä ei ole. Yhteisestä telkkaristä näytettiin kyllä pari elokuvaa ja dokumenttia, mutta on paljon kivempi kun saa itse valita.
Muista eväät! Tässä ihan itseleipomani karjalanpiirakka! Riisinä sushiriisiä.
Eväitä en lennolle pakkaa vaan käytän hyväkseni lentokenttien ravintoloita - eiväthän ne varsinaisesti halvimpia ole, mutta kun matkustaa niin pitkälle niin saa matkalla herkutella. Matkustus sujuu aina paremmin jos on ruokaa masussa! (Oikeastaan kaikki sujuu paremmin, jos on ruokaa masussa...) Siispä kannattaa tankata tilaisuuden tullen ja nälän yllättäessä. Ne lentokoneen ateriat eivät kuitenkaan ole kovin isoja eivätkä yleensä edes kovin herkullisia. Minusta niissä on aina samanlainen tietty sivumaku. Monesti aamupala on ollut minulle myös pettymys: muffinssi ja jugurtti ei ihan vastaa minun käsitystäni hyvästä aamiaisesta. Toisaalta olen kyllä syönyt tosi hyvää herkkuleipääkin lennolla, että onnistuvat ne joskus kuitenkin.
Yksin matkustaminen on siitä ärsyttävää, että pitää aina raahata matkatavaroita mukana. Monilla lennoilla saa kuitenkin olla pieni matkustamokokoinen matkalaukku, tietokonelaukku sekä pienehkö käsilaukku mukana. Lisäksi jos talvivarusteet ovat isompaa sorttia eivätkä mahdu laukkuihin niin niitäkin joutuu vielä mukana pitämään kaiken muun lisäksi. Pakkausvinkki tietokonelaukkua silmälläpitäen muuten: se kun saa olla yleensä samanpainoinen kuin toinen matkatavara (8-10 kg) eikä tietokone kuitenkaan kovin montaa kiloa paina, pakkaan sinne kaikki melko littanat, mutta painavat tavarat. Näin säästetään ruumaan menevän ja matkustamon matkalaukun painorajoituksissa!
Olen tosin kerran tuonut matkalaukuissani kahdeksan hengen astiasarjan, että sillon ei kyllä ihan painorajoissa menty matkustamomatkatavaran kanssa - onneksi eivät punninneet!
Eipä nyt tule muita mieleen muuta kuin ota aina särkylääkettä mukaan! Mulle tulee helposti päänsärky, jos ei ole nukkunut tarpeeksi ja matkustaessa ei koskaan ole. Nytkin lähden aamun ensimmäisellä lennolla ja saavun Helsinkiin seuraavana päivänä paikallista aikaa iltapäivän puolella. Matkustan siis 26 tuntia putkeen ja yleensä en oikein saa lentokoneessa nukuttua. Kentällä saatan yrittää, mutta ei sekään toimi niin kauhean hyvin kun on aina pelko, että nyt se kone minut jättää! Ja sitten on vielä se loppupäivä ennen kuin pääsee nukkumaan... O-ou!
Perillä ei tekisi mitään muuta mieli kuin hypätä petiin niin kuin Chili tässä. Krooh!
P.S. Lentokentillä näkyy aina niin viimeisen päälle laitettuja tallaajia, että itsestä tuntuu aina nuhjaiselta. Tätä voi tietysti aina yrittää välttää valitsemalla tyylikkäät vaatteet matkalle. Tosin parikymmentä tuntia matkustaneena ei enää kovin raikas ja hehkeä olo ole ei sitten millään! Tuntuuko sinustakin aina tältä?
lauantai 29. lokakuuta 2011
Junalla olisit jo perillä...
Välimatkojen pituus tulee esiin myös suunnitellessani reissua Suomeen. Lippu Suomeen ja takaisin maksaa tällä hetkellä reilut 700 euroa. Lento on luonnollisesti suuremmasta kaupungista eikä tuosta Thunder Baysta, joten minun pitää ensin päästä sinne Torontoon... Mitä nyt tutkiskelin niin halvin edestakainen matka Torontoon (ja lentoyhtiöiden hinnat ovat melkolailla samat) on n. 250 euroa. Kääk! Katsoin myös paljonko maksaisi ostaa yhdeltä lentoyhtiöltä liput Thunder Bay-Helsinki-Thunder Bay niin silläkään ei paljoa säästä kun lentoyhtiön lippu Suomeen on pari sataa enemmän euroissa kuin halvemmat lennot!
Bussilla säästäisin 35 euroa (jes...) ja matkahan täältä ottawaan kestää vaatimattomat 20 tuntia... Bussilla huristelu ei siis ole minusta kovin varteen otettava vaihtoehto! Miksi tämä maa on niin iso??
Joka tapauksessa reissu Suomeen on varattu helmikuulle. Jee! Katselen niitä Kanadan sisäisiä lentoja sitten vaikka tiistaina, kun sen on sanottu olevan halvin päivä maan sisäisten lentojen ostamiseen!
Bussilla säästäisin 35 euroa (jes...) ja matkahan täältä ottawaan kestää vaatimattomat 20 tuntia... Bussilla huristelu ei siis ole minusta kovin varteen otettava vaihtoehto! Miksi tämä maa on niin iso??
Joka tapauksessa reissu Suomeen on varattu helmikuulle. Jee! Katselen niitä Kanadan sisäisiä lentoja sitten vaikka tiistaina, kun sen on sanottu olevan halvin päivä maan sisäisten lentojen ostamiseen!
torstai 13. lokakuuta 2011
Kiitos vaan!
Olimme tosiaan nyt melkein viikon Ottawassa Allun serkun häissä sekä kiitospäivää viettämässä. Kanadan kiitospäivä on vähän eri aikaan kuin Amerikan, jos joku ajankohtaa ihmettelee!
Lensimme Ottawaan Thunder Baysta Porter -lentoyhtiöllä. Voin suositella lämpimästi kanadan välisiin lentoihin. Hinnat ovat samanlaiset kuin muilla lentoyhtiöillä, mutta he tarjoavat kaikille asiakkaille lennolla juomia (myös alkoholillisia) ilmaiseksi sekä usein myös pientä snäkkiä. Menomatkalla saimme Thunder Bayn ja Toronton välillä leivät ja salaatit, jotka olivat pieniä, mutta erittäin maittavia. Muilla lennoillamme saimme vihannessipsejä. Toronton ja Ottawan välinen lento kestää alle tunnin, joten sillä yleensä saa vain pienempää pureskeltavaa. Pieni pettymys oli kyllä se, että emme paluumatkalla saaneet kummallakaan lennolla tuollaista herkkuboksia (niiden ruoka-annokset tulee aina sellaisissa pienissä hauskoissa laatikoissa) vaan piti tyytyä sipseihin. Toronton lentokentällä sekä Ottawassa oli myös tarjolla kahvia ja limsaa sekä muita virvokkeita ja pieniä keksi- ja mantelipakkauksia lentäjille. Tätäpä eivät muut lentoyhtiöt ainakaan tarjoa, ellei sitten osta kallista lippua.
Perille päästiin, häitä juhlittiin hieman perinteistä poiketen kolme viikkoa varsinaisen naimisiinmenon jälkeen. Kanadalaisten hääperinteistä voisin kirjoittaa toiste ja keskittyä nyt kiitospäivän viettoon.
Meidän ottawalaiseen kiitospäivään kuului päivällinen, jossa pääosassa oli kalkkuna täytteineen (stuffing). Sivuosia tähdittivät perunamuusi, bataattilaatikko, karpalohillo, vihreät pavut voissa paahdettujen mantelinpalasten kera, minun tekemä karpalosilli sekä tietysti kastike (gravy). Maittavaahan se mielestäni on, joskin en ole aivan yhtä hulluna tuohon kalkkunan täytteeseen kuin mitä kanadalaiset... Olen maistellut monen eri ihmisen tekemää stuffingia ja todennut, että laatu voi myös vaihdella paljonkin. Jotkut paistavat täytteen myös erikseen eikä linnun sisällä. Jälkiruokana meillä oli kurpitsapiirakkaa sekä minun leipomaa mustikkapiirakkaa. Nams!
Pidän itse vähän tylsänä, että tätä samaa ruokaa syödään siis myös jouluna (ja mehän söimme myös pääsiäisenä, tosin Thunder Bayssa ja hieman erilaisena). Minulla ei valitettavasti ole kuvamateriaalia kiitospäivän ateriastamme, sillä kamera oli hukassa eikä siis päässyt reissuun mukaan. Tätä tuskaa helpottamaan ostin sitten paluumatkalla Thunder Baysta kameran eli tosi söpön sinisen Canon Power Shot Elph 100 HS 12.1 MP -merkkisen kameran. Maksoin kamerasta ja muistikortista $220/157€ eli varmaankin suunnilleen saman verran kuin mitä Suomessa tuo maksaisi. Eikä haittaa, jos se vanhempi kamera vielä löytyy niin sitten meillä on molemmilla kamerat eikä tarvitse tapella kuka sen saa milloinkin ottaa mukaansa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)