lauantai 16. helmikuuta 2013

Kylmä Kanada



Allu jutteli kerran kaverinsa kanssa näin kun oli ainakin -15 astetta pakkasta.

"Onks sulla välihousut?"
"No ei oo, tulis kuuma!"
"Jep, ei mullakaan oo."

Ei välihousuja?? Minä laitan välihousut jalkaan heti syksyllä kun on vähänkään kylmä ja keväällä ne otetaan pois vasta kun on lämmintä eikä pelkoa paleltumisesta. Ei puhettakaan, että lähtisin talvella ulos ilman välihousuja, vaikka kuinka olisi tarkoitus reippailla ja urheilla. 

Kanadalaiset ovat kyllä kovia valittelemaan kylmästä ilmasta. "Cold enough for you?", ne kyselee. Toisaalta jos ne eivät laita välihousuja jalkaan niin jopas siinä viluttaa! Onko kukaan muu hoksinut samaa, vai asunko minä vain hullulla erämiesalueella?

Laitanpa nyt välihousut jalkaan ja suuntaan -22C Thunder Bayhin. 

torstai 14. helmikuuta 2013

Valentine vs. ystävä


Ystävänpäivä yllätti minut kyllä aivan totaalisesti tänä vuonna. Tuli ihan puskista! Kukkuu, se sanoi ja asteli tupaan. Hyvää ystävänpäivää siis kaikille!

Kaupasta saisi nallekarhua, sydänpyjamaa, suklaarasiaa, jne. Minua nämä eivät kuitenkaan kauheasti innosta.  Onhan tuo rakastavaisten päivä ihan kiva ajatus, mutta varmasti kumppanittomalle vähän masentava. Itse tykkään enemmän meidän perinteestä, jossa muistetaan kaikkia ystäviä. Mistä tulikin mieleeni - koska pääsin hetkeksi unohtamaan ystävänpäivän olemassaolon, en ole myöskään lähettänyt kenellekään korttia. Pahoittelen.

Kaupat ovat tosiaan pullollaan ihania ja romanttisia lahjoja. Kirpparillakin oli laitettu valikoima vähän käytettyjä valentinen päivän lahjoja esille. Ole hyvä kulta, vähän halittu pehmolelu... Kirpparilleko ne kaikki lopulta joutuvat? Yritin miettiä tilannetta, missä ostaisin kirpputorilta tätä vaaleanpunaista. Humoristinen valentinen päivän juhla voisi olla hyvä, sinne voisin ostaa jonkun yltiöimelän paidan!

Ja nyt kun olen tuominnut valentinen päivän niin voinkin tunnustaa, että aiomme viettää sitä jopa hieman romanttisissa merkeissä. Minä pääsen nimittäin illalliselle ulos! Tuumasimme, että jos olemme kotona niin valentinen päivästä ei tule kovin romanttista kun myös Rouva B on täällä...

P.S. Tänään on myös vimppa päivä ennen töitä - aloitan nimittäin huomenna siellä minne olin aikaisemmin tällä viikolla haastattelussa!

P.P.S. Kuva tästä artikkelista, jossa muistutetaan, että suklaan sijaan valentinen päivänä kannattaa antaa aikaa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Anna mulle se työpaikka, jooko


Työnhakuun liittyvässä tekstissä on kuvituksena tänään Chilin ja Pippan työ eli aurinkoisen paikan etsiminen.

Työnhaku tuskin on kenenkään lempparilistalla kovin korkealla. Nyt Thunder Bayssa olen ollut jopa vähän yllättynyt kuinka helposti olen päässyt haastatteluun. Tähän mennessä työnhaku on ollut aina vaikeaa ja rasittavaa. Olen soitellut perään Allun neuvojen mukaisesti useaan kertaan. Kuulemma jos ilmoituksessa lukee, että ei puhelinsoittoja, pitää silti soittaa. Kyseessä on testi, eli jos oikeasti haluaa työpaikan niin soittaa silti. Lieneekö kuitenkaan totta, jotenkin en pysty uskomaan että täällä oltaisiin niin katalia. Minä olen suomalainen ja jos jotain nimenomaan kielletään niin en ala sitä vastaan kapinoimaan. Itse ainakin työnantajana ärsyyntyisin, jos minulle soiteltaisiin jos erikseen olisin maininnut, että ei soittoja.

Joka tapauksessa sain nyt haastattelun ihan ilman että soitin minnekään ja ahdistelin ketään! Peukut pystyyn siellä! Tässäpä kuitenkin muutamia asioita mitä olen huomannut työnhausta Kanadassa.



Suosittelijat eli references

Lähes joka työpaikka vaatii suosittelijoita. Pikkupaikkakunnan ravintoloihin olen päässyt ilman suosittelijaa, mutta vähänkin haluttuun paikkaan pääseminen vaatii suosittelijan ja mieluiten useamman. Täällä ei harrasteta työtodistuksia, ja jotenkin työnantajan täytyy varmistaa, että olet ihan hyvä tyyppi. Onhan se tietysti hyvä tapa saada tietää henkilöstä lisää, mutta työnhakijalle tämä voi tuottaa ongelmia. Kävin eräässä toimistotyöntekijöitä välittävässä välitystoimistossa ja he vaativat kolmea suosittelijaa.

Minulla on työkokemusta Kanadasta kolmesta eri paikasta. Näistä yhden esimies on suosittelijani. Toinen on ollut aikaisemmin suosittelijana minulle kyllä, mutta työkokemuksesta on vähän turhan kauan aikaa ja tästä syystä en haluaisi alkaa sinne taas soittelemaan, että muistattekos minua... Kolmannen paikan pomoa en halua pyytää, koska hän oli pomona ei ihan parhaimmasta päästä ja jotenkin en usko, että hän antaisi minusta hyvää kuvaa vaikka hyvin siellä hommani teinkin ja olin työkavereiden ja asiakkaiden keskuudessa pidetty. Tässäpä onkin suosittelijasysteemin ongelma: mitäpä jos et jostain syystä tule toimeen esimiehen kanssa, niitäkin kun on monenlaisia, ja se pilaa mahdollisuuden saada toista työpaikkaa.

Yksi suosittelija kun ei ole vielä riittävä, olen pyytänyt Suomen työpaikoista esimiehiä suosittelijoiksi, mutta hyvin monesti työnantajia ei huvita alkaa kyselemään sieltä asti vaan palkkaavat ennemminkin jonkun muun.



CV

CV:stä sen verran, että täällä ei ole tapana laittaa ikää, syntymäaikaa tai kuvaa hakemuksen tai CV:n yhteyteen. Tarkoituksena on välttää työnantajan syrjintää iän tai ulkonäön tai oletettavasti myös ihonvärin perusteella. Ihan ok käytäntö, mutta kyllähän sitä tietysti koulutuksen ajankohdasta vaikkapa näkee, että minkä ikäinen ihminen on. Viimeistään haastattelussa käy ilmi nämä asiat. Jos kokonaan haluttaisiin välttää syrjintää, niin tulisi varmaankin tehdä niin kuin Helsingin kaupunki kokeilussaan, jossa työhakemuksista poistetaan nimi, ikä ja  sukupuoli ennen kuin niitä aletaan käymään läpi!



Kokeet

Allu hakee melkein jo työkseen työpaikkoja, lähinnä koko ajan samalta ministeriöltä. Muutamiin paikkoihin Allu on kutsuttu ensimmäisenä kokeeseen, jossa testataan hänen tietojaan työpaikan aihealueesta. Jos tästä kokeesta pääsee läpi, siirtyy haastatteluun. Näin saadaan mahdollisesti sadoista hakijoista karsittua osa pois. Allun hakemat työpaikat ovat akateemisesti koulutetuille ja niissä aiheen osaaminen on oleellista.

Mutta olen se minäkin päässyt testeihin! Henkilöstön välitysfirma laittoi minut tietokonetestiin toimistohommia varten. Kokeessa testattiin Wordin ja Excelin osaamistani yhteensä 1 h 10 minuutin verran. Näpyttelytaidot pääsivät myös testiin (kuinka nopea ja tarkka) samoin kuin aakkostuskykyni. Lisäksi minun tuli muokata virallinen kirje paremmaksi (kielioppivirheitä, oikeinkirjoitusta ja kirjeen ulkoasun muokkaamista) ja testata kuinka nopeasti pystyin tunnistamaan ovatko kaksi numeroa sama vai eri. Luulen, että pärjäsin tässä kokeessa ihan hyvin.

Toisessa työhaastattelussa pääsin myös aakkostamaan, laittamaan numerot suurimmasta pienimpään ja päivämäärät oikeaan järjestykseen. Onneksi on tuota aakkostuskokemusta, että olen aika nopea!



Sitten vielä loppuun avautumista erään Allun työnantajan palkkaamiskäytännöistä. Eräs suuri valtion piiriin kuuluva työnantaja vaatii n. 15-20 sivuisen ansioluettelon. Ovelaa tässä on se, että asiaa ei mainosteta missään eli jos et tunne käytäntöä jää työpaikka saamatta. Ilmeisesti tämä on nyt muutettu korkeintaan viisisivuikseksi, mutta moni edelleen lähettää noita pitkiä ansioluetteloita, joten jos lähetät vaatimusten mukaisen lyhyemmän niin kyllähän ne pidemmät näyttävät paremmilta ja kutsua haastatteluun ei välttämättä tule.

Mitäpä ihmettä siihen pitkään ansioluetteloon sitten laitetaan? Voi kuule, siinä pitää listata joka ikinen työn vaatima ominaisuus/osaaminen ja selittää usealla esimerkillä kuinka sinulla tämä on. Kerran Allua ei kutsuttu erääseen haastatteluun, mutta yllättäen hänen kaverinsa, joilla on vähemmän kokemusta ja koulutusta, kutsuttiin. Allu soitti henkilöstöosastolle, ja kävi ilmi, että Allu ei päässyt haastatteluun, koska oli unohtanut mainita osaavansa käyttää internettiä. Kyllä. Täytyy ehkä myös mainita, että hakemus lähetettiin netissä. Hei haloo!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Pikapäivitys Tbaystä

Heipparallaa! Nyt iski inspiraatio vihdoin. Jospa nyt saisin taas bloggauksesta kiinni, ideoita ainakin vilisee niin että on pää täynnä!

Asumme nyt toista viikkoa Thunder Bayssa. On ollut oikein mukavaa asua vaihteeksi kaupungissa. Olemme siis nyt kaverin äidin luona, joka on tähän mennessä ainakin osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Rouva B on tosi mukava ja puhelias ja tykkää laittaa ruokaa ihan pidemmän kaavan kautta! Tähänhän voisi jopa tottua... Rouva Been mies (joka on töissä etelässä) on itseasiassa muuttanut tänne kymmenvuotiaana Suomesta! On kyllä mukavaa asua alueella, jolla on näin paljon yhteyksiä Suomeen.


Eilen meitä hemmoteltiin paistetulla riisillä, friteeratuilla kanapaloilla ja nuudeleilla vihannesten kera. Nam!

Talo on sen verran hyvällä paikalla, että makuuhuoneesta näemme nukkuvan jättiläisen! Olemme myös kävelymatkan päässä Hoito-ravintolasta ja Scandinavian delistä, josta saa mm. fazeria, ruisjauhoja, jauhelihamaustetta, silliä ja puolukkahilloa. Emme ole juurikaan etsiskelleet mitään muuta asuntoa tällä hetkellä, lähinnä odotamme tietoa, että saako Allu sen etelän paikan vai ei.


Siellä se jättiläinen tirsottelee!

Viime viikolla lähettelin muutaman työhakemuksen toimistohommiin ja tällä viikolla olen käynyt jo välitysfirman tietokonetestissä ja kahdessa työhaastattelussa (sama paikka, mutta pääsin toiselle kierrokselle). Työ olisi vain väliaikainen pesti eli huhtikuun loppuun/ toukokuun alkuun, mutta töitähän se olisi sekin ja täällä kun tarvitsee suosittelijoita työpaikkojen saamiseen niin siinäpä olisi sitten toivon mukaan yksi lisää. Monet vaatii esimerkiksi kolme suosittelijaa, ja tuntuu että monissa paikoissa minut laitetaan heti ö-mappiin kun eivät jaksa alkaa Suomeen asti soittelemaan/lähettämään sähköpostia. Rasittava käytäntö ollakseni rehellinen! Myös esimerkiksi vuokra-asunnon löytäminen vaatii suosittelijoita.

Tässäpä nämä tärkeimmät kuulumiset tältä erää, palaan asiaan muiden juttuaiheiden parissa!