tiistai 10. syyskuuta 2013

Ai miten niin nyt on jo syyskuu?





Täytyy sanoa, että on ollut kyllä aika hektinen kesä. Se alkoi talon etsimisellä ja lopulta ostolla, sitten oli kavereiden reissu kesäkuussa, sitten muutimme uuteen taloon. Huilattiin hetki ja sitten tuli taas vieras Suomesta. Tämän jälkeen tuli Allun veli vierailulle. Allun vanhemmat suunnittelevat myös visiittiä tänne loppukuusta. Ja mikäs mulla häämöttää tuossa reilun kuukauden päästä? No kolmen viikon reissu Suomeen tietenkin!

Huh huh!

Näiden lisäksi olen viime aikoina käynyt töissä, sisustanut, kääntänyt (teen joskus käännöshommia), kestittänyt vieraita, tuunannut sohvan ja käynyt mustikassa.

Tässäpä katsausta, mistä toivon mukaan voisin kohta taas kirjoitella

- sisustushaaveet
- luottokortti & pankkihommat
- tuunailuprojektit
- elokuun reissu
- uusi talo (kuvia luvassa!)
- älypuhelin

Heips!

P.S. Kuvituksena kirjakaupan lastenosastolta löytämäni... öö... hieman erikoinen lelu!
P.P.S. Kuvista näkee, että mustikkareissulla itikat söivät minut melko pahasti!

perjantai 2. elokuuta 2013

Reissussa, osa 6: Niagaran viinitilat

Nyt tuli hätä jatkaa matkakertomusta. Ensi viikolla olen lähdössä toiselle kesäreissulle niin pitää tämä edellinen saada käsiteltyä ennen uutta matkaa...

Palatkaamme siis ajassa taaksepäin eli kesäkuuhun. Niagaran putoukset oli nähty ja puolen päivän mittaisen USA:n reissun jälkeen laitoimme nokan kohti Torontoa. Matkalla vierailimme muutamalla viinitilalla. Oltiin niin kulturelleja että! Ei kun loppasuina viinejä maistelemaan...


Tässä Allu haistelee minun viiniannosta. Allu oli kuskina ja sai luvan maistaa vain ensimmäisessä paikassa. Kävimme yhteensä kolmella tilalla (vai käytiinkö me neljällä? muistikuvat hataria...). Maistelusta piti vähän maksaa. Kuvat on otettu viimeisestä paikasta, jossa maistelu taisi olla 5 dollaria, jolla sai maistaa viittä eri viiniä. Jos osti pullollisen eivät velottaneet maisteluista mitään. Lieneekö syy se, että oltiin jo muutamassa paikassa käyneet tätä ennen vai missä, mutta paikan viinit maistuivat erityisen makosilta.


Suosittelen lämpimästi viinitiloilla vierailua jos on Niagara-On-The-Laken suunnalla. Jokaisessa paikassa oli ystävälliset oppaat, jotka kertoivat asiantuntevasti viinin ominaisuuksista ja viinin valmistamisesta. Jos laskutaitoni on kohdallaan, ostimme reissulta ehkä 6-7 pulloa viiniä (siis me viisi ihmistä yhteensä - Suomeen taisi pulloja lähteä 2).

Meillä taitaa olla pullo tai pari vielä odottamassa sopivaa hetkeä. Lurps!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Reissussa, osa 5: Niagaran putoukset

Horseshoe Falls

Matkakertomus jatkuu!

American Falls ja oikealla pienen pieni Bridal Veil Falls.

Auton vuokrauksesta selvittyämme suuntasimme Niagaran putouksille ja Niagara Fallsin kaupunkiin. Kaupunki on melkoisen kaupallinen turistimeininkineen, mutta silti vierailun arvoinen. Lähellä putouksia on paljon tyyriitä hotelleja, joissa voi ihailla putouksia ihan omasta huoneesta käsin. Me valitsimme kuitenkin budjettivaihtoehdon, ja olimme motellissa keskustan ulkopuolella. 

Ohjelmaksi valitsimme Maid of the Mist -veneajelun putousten kupeeseen. Puolen tunnin reissu kustansi henkeä kohden $19.75 eli n. 14,50 €. Tällä reissulla huomasin viimeistään, että turistina joutuu kyllä maksamaan nähtävyyksistä ja museoista ihan itsensä kipeäksi. CN Toweriin ($32/23,45 €) verrattuna putouksille pääsi vieläpä oikein edullisesti! 

Porukkaa putouksia ihailemassa tuntui olevan paljon, vaikka olimmekin liikenteessä jo kesäkuussa. Epäilin jo, että joutuisimme jonottamaan veneajelua vaikka ties kuinka kauan, mutta pääsimme sinne kuitenkin yllättävänkin sutjakkaasti. 

Smurffiko se siinä? 

Tyylistä ei tarvitse veneajelulla huolehtia, sillä kaikille matkustajille jaetaan siniset kertakäyttösadeviitat. Siinä hiostavassa ilmassa vähän mietiskelin, että kannattaako koko viittaa laittaa, mutta laitoin kuitenkin. Ihan fiksusti tehty, sillä siellä putousten juurella tosiaan sataa ihan kunnolla! Ihan kuin olisi joutunut myrskyn kouriin kun vettä tuli naamalle ja tuuli riepotti viittaa.

Veneajelulla mainittiin tarina, josta etsin kotona vielä lisätietoa. 

Vuonna 1960 7-vuotias Roger, hänen 17-vuotias siskonsa Deanne ja heidän vanhempiensa ystävä Jim ovat veneretkellä Niagarajoella. Jim on joko eksyksissä tai haluaa antaa ystäviensä lapsille kunnon elämyksen ja niin he matkaavat joella eteen päin, ohi sillan, jonka kohdalla muut veneilijät kääntyvät takaisin. Hetken matkattuaan kolmikkoa kohtaa epäonni: moottori tekee tenän, vene kaatuu ja he joutuvat veden varaan. Virtaus on kova, mutta Deanne on hyvä uimaan ja päättää yrittää rannalle. Goat Island -saarella on on paljon turisteja, jotka kauhusta kankeina seuraavat Deannan kamppailua. Joukossa on rohkea rekkamies John, joka kiipeää turvakaiteiden toiselle puolelle ja ojentaa kätensä jo väsyneelle Deannalle. Deanna saadaan lopulta turvaan toisen avuliaan Johnin avustuksella, vain kuusi metriä ennen putouksia. 

Horseshoe Falls

Samaan aikaan Roger on vedessä yllään aikuisten pelastusliivit. Häntä kiukuttaa, kun hän näkee ihmisten säntäilevän ympäriinsä, mutta kukaan heistä ei tule auttamaan. Hän ei tiedä, että on putoamaisillaan Niagaran putouksia alas. Putoamisesta Roger ei muista mitään, eikä myöskään veteen iskeytymisestä. Rogerin pelastaa vedestä turisteja kuljettava Maid of the Mist -laiva. 

Jimillä puolestaan ei ole onni matkassa; hän kuolee laskiessaan alas. 

Heippa taas! Seuraavaksi suu napsasee kun päästään viinitiloille!

Lue lisää Rogerin ja Deannen tarinasta täältä. 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Onko normaalia - Grillaus


Palataanpa taas pohdiskelemaan, onko jokin mikä on täällä ihan normaalia Suomessakin normaalia. Katsos minä en aina muista.

Muutama päivä sitten olin pippaloissa, jossa alettiin porukalla miettimään miesten ja naisten töitä. Lumenluonti, roskien vieminen ulos (siis roskispäivänä kun ne viedään tien viereen), ruohonleikkuu ja grillaus mainittiin miesten töiksi, vaikka niitä osa naisista tunnusti silti tekevänsä. Allu saa mun puolesta hoitaa lumet ja roskat, mutta minä tykkään ruohon leikkaamisesta ja grillaukseenkin tungen mukaan. Aijai! Tuli naisväeltä nuhteita - jos mies saa tästä tietää niin nehän patistaa oman vaimonkin grillin ääreen kerta se Mariakin!

Olen jo kyllä aikaisemminkin huomannut, että Kanadassa grillaus on selkeästi miesten hommaa. Naiset köökissä valmistelevat salaatit ynnä muut samalla kun miehet grillaavat oluet kädessä. Onko Suomessakin näin, kyselee nimimerkki epätietoinen eli minä. Mielestäni olen kotopuolessa grillannut siinä missä miehetkin. Vai olenko vain grillaustyrkky?


Toisekseen täällä grilli laitetaan päälle vaikka 30-asteen pakkasessa. Läpi talven voi ihan hyvin grillata, jos kulku (kaasu)grillille on vaan mahdollista. Suomessa mielestäni grillaus on selkeästi kesäpuuhaa - tosin joka talosta ei välttämättä löydy kaasulla toimivaa isoa grilliä niin kuin täältä.

P.s. Matkakertomus jatkuu kunhan jaksan kirjoittaa jatkoa.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Reissussa, osa 4: Auton vuokraus

Mitä tehdä kun täältä...

... pitää päästä tänne!


Seuraavaksi suuntasimme Torontosta Niagaran putouksille. Niagara Fallshan on siis myös putousten lisäksi 83 000 asukkaan kaupunki Ontariossa. Rajan toisella puolella on USA:n New York -osavaltion Niagara Falls, jossa asukkaita on 50 000. Päädyimme vuokraamaan auton, sillä suunnitelmana oli viettää siellä yö ja käydä myös USA:n puolella. Niagarallehan pääsee Torontosta myös lukuisten firmojen tarjoamilla bussimatkoilla.

Allun muistojen mukaan Torontosta Niagaralle ajaa viisi tuntia... Älkää uskoko sitä, sillä matkaa on oikeasti vain 128 kilometriä. Nokkelana matkanjohtajana otin kotoa mukaan meidän oman navigaattorin, jonka australialainen Matilda opasti meidät perille (suurimmaksi osaksi... käänny vasemmalle, tee U-käännös, palaa takaisin samalle tielle ja jatka samaan suuntaan mihin olit alunperinkin menossa - ei ehkä mikään maailman paras vinkki). (Meillä on tapana aina välillä vaihtaa navigaattorin kieltä/ääntä - englannin kielisiä löytyy vaikka ties kuinka monta, tällä kertaa otimme australianenglantia puhuvan Matildan!) Navigaattorinhan saisi autonvuokraamostakin, mutta miksi maksaa ylimääräistä jostakin mikä omasta autosta löytyy!

Olin vuokrannut meille halpisliikkeestä auton lähes puolella hinnalla mitä muilla yhtiöillä oli (2 päivää minivan eli mukavasti mahtui viisi ihmistä matkalaukkuineen oli $196/145 € sis. ekstravakuutus, rajanylitysmaksu, yms). Paylessin toimisto sijaitsi Pearsonin lentokentän lähettyvillä. Etsimme siis myös keskustasta autoa, mutta kyseessä oli sunnuntai ja kaikki paikat tuntuivat aukeavan vasta puolilta päivin ja halusimme lähteä kuitenkin vähän aikaisemmin liikenteeseen. Lähdimme hotellilta muistaakseni klo 8:30. Olin kuvitellut, että vuokrafirma olisi ihan siellä lentokentällä, mutta meidän piti ensin mennä ilmaisella bussilla Viscount-asemalle, josta soitimme firman pojat hakemaan. Lopulta taisimme hypätä vuokra-autoon klo 11:30, joten aikamoiset seikkailut meillä siinä olikin. Toisaalta siinä vaiheessa oltiin kuitenkin jo kaupungin ulkopuolella (Pearson on muistaakseni 40 kilometrin päässä Toronton keskustasta), että jos sieltä keskustan putiikista olisi päässyt vaikka 12:30 lähtemään niin voitettiin tässä matka-aikaa kuitenkin huomattavasti.

Seuraavalla kerralla harkitsen ehkä vähän tarkemmin otanko suoraan kentältä vai halvemman vähän mutkien takaa. Toisaalta, jos säästöä haluaa niin tuo oli mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Jos kiire tai mukavuudenhaluinen, kannattaa ottaa suoraan kentältä. Muuten palvelu oli mielestäni ihan normaalia ja autolla päästiin sekä Niagaralle että takaisin. Huvittavaa oli muuten se, että saimme ilmaisia kilometrejä käyttöömme 500 ja palattuamme mittari näytti meidän matkanneen 497 kilometriä! Eipä tullut siis lisäkustannuksia. Ha! Vähänkö oltiin hyviä!

(Muuten, vieraani mietiskelivät, että miten Niagara lausutaan englanniksi. Kuvittele miten sana Viagra lausutaan englanniksi ja muuta vain ensimmäinen äänne n:ksi. Eli siis: /naɪ’ægrə/.)

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Reissussa, osa 3: CN Tower ja 360°


Kun suunnittelimme reissua meillä oli heti ajatuksena käydä vierailulla tässä kerran maailman korkeimmassa tornissa. Hinta torniin pääsystä on taas aikalailla kohdillaan... turisteilta rahat kaikki pois! $32/ 23,70 € olisi kustantanut hissimatka ylös per hlö. Olin aivan järkyttynyt hinnasta!

Ylhäällä sijaitsee kuitenkin myös tämä vähän fiinimpi ravintola joka pyörii hitaasti ympyrää. Torniin menosta ei tarvitse erikseen maksaa, jos on menossa ravintolaan. Tuumattiin siis, että syödä kuitenkin täytyy, ja mitä jos tehtäisiinkin tästä oikein kunnon elämys! Torniin oli aikamoiset jonot jo kesäkuussa, joten suosittelen tätä vaihtoehtoa, mikäli olet herkkusuu. Ravintolatiketillä pääsimme jonoista ohi ja lopulta odottelimme vain jonkin aikaa hissiin pääsyä (ehkä viisi, maksimissaan 10 minuuttia).


Leipä maistuu vaikka vähän jännittää - ei kai tuuli pukkaa tätä maahan?! 

Alkuun saimme heti vinkin: älkää jättäkö mitään "ikkunalaudalle". Se olisi nimittäin kadonnut meidän siinä pyöriessä! Laskimme, että menimme illallisen aikana ympäri 1,5 kertaa. Aluksi tosiaan vähän hirvitti korkeus, mutta siihen kyllä tottui aika nopeasti (eikä tilaamamme viinipullokaan varmasti asiaa vaikeuttanut).



Ruuaksi valitsimme kaikki neljän ruokalajin illallisen, jossa sai valita muutamasta vaihtoehdosta itselleen mieluisimman.

 Alkuun pikkupala. Tonnikalaa ja chiliä.


 Alkupala - sienipiiras prosciuttolla. Tosi hyvää!


 On ne vaan korkeita!

Kalaa ja mausteista perunaa. Maistui!


 Allun pääruoka eli possua. 






Bongaa mun paatti! P.S. Ei mulla oo!


Toronto Billy Bishop Island Airport




3/5 otti tämän eli vaahterasiirappia kolmella tavalla.  


Loput kaksi, mukaan lukien minä, otti valkosuklaamoussea ja kirsikkakavereita. 


Allun mukaan tämä näkemämme sumu on smogia eli saastetta.


Illallisen jälkeen suuntasimme yhden kerroksen alaspäin näköalatasanteelle. Harmittavasti (ja varmaankin tarpeellisesti) siellä on verkko estämässä onnettomuuksia. Näköalat olivat siis paremmat ravintolasta kuin näköalatasanteelta! Samassa kerroksessa oli myös GlassFloor, jossa saa katsella alas kun seisoo  pelkän lasin päällä korkeuksissa. Minua meinasi jänistää, en ole nimittäin varsinaisesti korkeiden paikkojen ylin ystävä. Uskaltauduin kuitenkin, ja siitä todisteena tämä hämärä kuva!

Kääk!


Allu kyseli tarjoilijaltamme, millaista on olla töissä tornissa ukonilmalla. Maisemat ovat kuulemma aivan mahtavat! Jospa seuraavalla visiitillä luontoäiti soisi meille salamointia...

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Reissussa, osa 2: Toronto

Meillä ei loppujen lopuksi ollut Torontossa aikaa kuin kaksi kokonaista päivää. Siellä voisi hyvin viettää varmasti vaikka viikon, ja siltikin jäisi paikkoja vierailematta ja nähtävyyksiä näkemättä.

 Vieraita odotellessa kävimme syömässä Allun bongaamassa Wvrstissa. 

Finnairin lento saapuu tänne iltasella, kahdeksan maissa, ja me suuntasimme Torontoon jo iltapäivällä. Pearsonin lentokentältä seikkailee keskustaan kuitenkin 1h-1,5h (piti aina mitata kuinka kauan meni, mutta ei muisti riittänyt) niin saavuimme lopulta hotellille ehkä viiden maissa. Päätimme mennä syömään kun siinä jo hiukoi matkaamisen jälkeen. Syönnin jälkeen ehdimme pikaisesti tsekata Allun lempparikaupat (MEC, Patagonia, ym), jotka olivat sopivasti ravintolan ja hotellin välissä.

Tässä muuten seikkailuohjeet Pearson-keskusta, koska niitä ei minusta missään kovin selkeästi anneta. Tai sitten en osaa hakea... Tiedä häntä. No tässä ne kuitenkin ovat: Bussi 192 "Airport Rocket" Kipling-metroasemalle (on metron viimeinen pysäkki). Siitä St. George-asemalle, jossa vaihto etelään menevään junaan. Edellisellä pysäkilla (Spadina) voi myös vaihtaa, mutta silloin joutuu kävelemään tunnelia pitkin. Jos on paljon matkatavaroita tämä tieto on oleellinen! Me jäimme pois St. Andrew -asemalla, mutta juna jatkaa edelleen Union Stationille.

Allun tekemä taideteos...

Me nautiskelimme toisena päivänä pitkästä aamupalasta ja suuntasimme siitä NHL-kauppaan yhden vieraamme toiveesta. Sieltä päätimme hajaantua Hockey Hall of Fameen ja shoppailu/tutkiskeluryhmiin. Aurinko porotti niin maan mahtavasti, että kun kaverini kanssa suuntasimme Queen streetillä siinä hiki valui norona ja suuta kuivasi. Jaksoimme kuitenkin sen verran että tutkailimme mielenkiintoisimmat kaupat ja löysin itselleni hienot korvikset.

Illalla suuntasimme Distillery Districtiin eli panimoalueelle. Ollaan käyty siellä kertaalleen aikaisemmin ja on oikein hauska paikka. Paljon ravintoloita ja designkauppoja, joita voi ihmetellä.


Syömään päädyimme Mill St. Breweryn Beer Halliin. Tarkoituksenamme oli mennä ihan alkuperäiseen (ne ovat siis lähekkäin), mutta sinne oli tunnin jono. Oli muuten aika hauska systeemi: saimme piipparin, jonka kanssa pystyi oleskelemaan koko distillery districtin alueella (tai niin se ainakin väitti). Menimme siis kauppoja tutkimaan odotellessa. Janon yllättäessä hoksasimme tämän uuden Beer Hallin ja sinnehän pääsi heti ja ilman jonottamatta, joten kävimme viemässä piipparin takaisin ja menimme sinne syömään. Ruoka oli muuten erinomaista!


Tässäpä maistelulautta, johon sai valita pitkältä listalta neljä. Maksoi ehkä 11 dollaria.

Kolmantena päivänä suuntasimme kohti Kensington Marketia, jossa on hauskoja pikkukauppoja ja muuta nähtävää. Ehti siinä yksi vieraista varovaisesti tiedustella, josko alue oli sellainen, jossa saattaa yhtäkkiä herätä ilman toista munuaista. Osa kaduista kyllä tuoksahtaa... joksenkin mielenkiintoiselta. Käymisen arvoinen paikka kuitenkin, varsinkin jos tykkää vintagekaupoista.

Grilled cheesessä syömäni juustoleipä. Oliivitahnaa, tuoretta pinaattia, tomaattia, jalopenojuustoa. Nam!

Harmittavasti sää oli hieman epävakainen, tukalan kuuma, mutta välillä tuli oikein kaatamalla vettä niskaan. Olimme kuitenkin varustautuneet sateenvarjoin, joten ainoastaan kengät taisi minulla kastua ihan litimäriksi. Onneksi oli sandaalit! Kensingtonin jälkeen hajaannuimme taas hetkeksi eri kauppoihin, mutta palasimme melko aikaisin takaisin hotellille. Meillä oli nimittäin pöytävaraus CN Towerin 360° -ravintolaan!


Kirjoittelen siitä vielä erikseen kun tämä juttu vaan pitenee ja pitenee!

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Reissussa, osa 1: Toronton hotelli

Kavereiden reissu on nyt takana päin. Olipas meillä mukavaa!

Torontossa hotelliksemme valikoitua Hyatt Regency, joka on aivan keskustassa, lähellä CN Toweria. Ostin meidän kaikki hotellihuoneet Hotwirelta, joka myy edullisemmin hotellihuoneita (ja muutakin), mutta jippona on se, että hotellin saa tietoonsa vasta kun on maksanut. Alueen voi toki valita sekä tähtiluokituksen (ja ilmeisesti myös voisi palveluja/ominaisuuksia, mutta hinta tietysti sillon pompsahtaa ylös). Meillä oli valittuna Toronto Downtown West.


Hotelli oli mielestäni hyvä. Huoneet olivat tilavia (meillä oli viidelle henkilölle kaksi huonetta) ja siistejä. Palvelu oli hyvää. Miinuspuolia olivat maksullinen netti huoneissa (ja siis hirveä kiskurihinta - $15 per YÖ per LAITE!!). Ei ymmärrettävästä syystä maksettu netistä vaan käytimme aulan ilmaista nettiä.

Olimme hotellissa torstaista sunnuntaihin, ja lauantaiyönä saimme nautiskella mekkalasta. Ilmeisesti polttari- ja synttäriporukoilla on tapana varata huone jostain keskustan ravintolasta ja siellä sitten bilettää. Olisivatkin bilettäneet huoneissaan eivätkä käytävällä... Suunnittelin siis yöllä kostoa, johon kuului aamutuimaan (jouduimme heräämään aikaisin hakemaan vuokra-autoa sunnuntaina) käytävässä suureen ääneen suomeksi jutustelu. Harkitsin myös soittelevani bilehileiden hotellihuoneiseen, he kun suureen ääneen joillekin herrasmiehille huoneensa numeron antoivat. Näistä tuli toteutettua kuitenkin vain ensimmäinen...

Menisin kuitenkin samaan hotelliin vielä toistekin, varsinkin jos olen liikenteessä viikolla. Ja viikonlopuksi varaan korvatulpat! Sijainti oli aivan täysi kymppi! Kävelimme suurimmaksi osaksi joka paikkaan. Hotellista olisi myös löytynyt ylemmän kerroksen ulkona oleva uima-allas, mutta sitä emme joutaneet reissullamme testaamaan.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kyytiläisenä

Olen kulkenut nyt bussilla töihin (siis linia-autolla, kuten meillä päin sanotaan). Matkaa täältä ei taida olla kuin kolme kilometriä, että senhän teoriassa voisi vaikka kävellä ja pyörällähän ei edes menisi montaakaan minuuttia. Näin siis Suomessa. Kanadassa jalankulkija tahi pyöräilijä ei ole haluttu vieras kadulla, ja käveleminen saatikka pyöräily ei maistu yhtä makialta. 

Olen siis päätynyt bussiin. Minulla menee ehkä 10-12 minuuttia kun pöryyttelen töihin. Pysäkki on lähellä ja työpaikkakin sopivasti bussiterminaalin vieressa. Pieni hikka meidan suhteeseen tuli kun tuli kesä ja muuttivat ryökäleet kesäaikatauluun eli entisen 15 min välein nyt linia-autot kulkevatkin 30 minuutin välein. Olin ennen juuri sopivasti töissa eli klo 11:55 tai korkeintaan klo 12:05 jos oikein myohässä oltiin. (Olin siis töissä klo 12-16). Töissä on rentoa porukkaa niin ei haittaa jos pikkasen bussin takia myöhästyy. Olisin talviaikataulujen aikaan voinut tulla tietysti 15 min aikasemmalla, mutta kun jos olen 15 min joka päivä aikasessa ja enhan minä osaa muuta tehda kuin aloittaa heti hommat niin ärsytti kun silleen tuli tehtyä ilmaista työtä joka päivä. Minä kun en käy etes tupakkitauolla! Ja nyt kesäaikatauluilla tuo ei ole edes mahdollista. Yllättäen, nyt kun busseja menee enää vain joka toinen niin sehan onkin sitten kaksi kertaa täydempi kuin aikaisemmin. Yhtena viikkona olinkin järjestään 10-15 minuuttia myöhässä niin ehdotin rehellisenä työntekijänä, että mitä jos olisinkin töissa klo 12:15-16:15. Sehän passasi hyvin (toimisto on siis auki viiteen kuten täällä on tapana). 

No mutta nyt se halvatun bussi on ollut taas koko viikon ajoissa! Tosin esimerkiksi keskiviikkona olisin ollut sen 5 minuuttia myöhässä, että ehka tämä vaihto oli silti ihan hyvä. Jäin edellisellä pysäkillä pois ja käveleskelin upeassa auringonpaisteessa ja helteessa. Niin kato, urheilinkin!

Aluksi bussimatkustaminen oli kivaa. Wruum wruum, katselin maisemia ja ihmettelin muita matkustajia. Bussista nimittäin löytyy jos jonkinlaista tallaajaa... Eräskin nainen kovaäänisesti kertoi kaikille kuinka kerran meinasi mennä naimisiin, mutta sitten tuli jänispupu (mies soitti liian kovalla musiikkia). Muu porukka on työtöntä, ehkä syrjäytynyttä, joukossa tietysti muutama opiskelija sekä työntekijä. Yleensä olen täysipäisin matkaaja, ja se jos jotain on se! 

Lopulta alkoi haukotuttamaan samat talot ja kadut seka samat naamat. Otin kirjan mukaan. Ja johan alkoi kyyti taas maistumaan! Oikein odotin, että pääsiskö sinne autoon taas vähän lukasemaan. 

Mutta nyt se kirja on luettu! Tarvitsen uuden. Suosituksia otetaan vastaan. 

Kirja oli Catherine Gildiner: After the Falls, joka on omaelämänkertakertomus Cathyn nuoruusvuosista. Cathyyn tutustuin jo aikaisemman kirjan merkeissä book clubissa. Too Close to the Falls kertoo hänen lapsuudestaan Niagaran putousten lähellä. 

P.S. Täällä matka maksetaan tasarahalla. Raha tiputetaan laatikkoon ja jos ei ole tasarahaa niin maksat sitten enemmän. $2,65 eli ihan kohtuuhinta.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Sääntöjä ja voikukkia

Mehän asutaan nyt tällasessa semi-gated communityssä. Asuinalue on alunperin rakennettu kuulemma 70-luvulla ja kohderyhmänä oli silloin lähinnä vanhemmat ihmiset (helppoa kun ei tarvitse itse leikata nurmikkoa, yms). Kappas, 70-luvulla ihan tähän kulmille perustettiin myös Lakeheadin yliopisto. Joku neropatti täytyi olla kyllä kyseessä, koska yliopiston läheisestä sijainnista johtuen täällä asuu myös tosi paljon opiskelijoita. Mummelit + bailaava nuoriso = erinomainen naapurisopu.

Olemme tämän saaneet tuta myös itsekin, nimittäin aivan meidän vieressä asuu kaksi siskosta. Olemme heidän kanssaan ihan hyvissä väleissä, sillä emme järjestä bileitä, mutta naapurisopu oli koetuksella voikukkien takia. Kyllä, luit oikein. Heillä on käynnissä voikukkasota, johon yritettiin värvätä myös meitä. Ilmoitimme, että emme aio ostaa mitään suihkeita, kun nurmikko täällä kuitenkin leikataan, ja ne voikukat ei meidän mielestä ole mikään itse piru. Siitähän riemu repesi ja saimme kuulla kuinka emme siis ollenkaan pidä huolta tästä paikasta. Kyllä vähän nauratti... Myrsky on onneksi jo vähän laantunut heidän puoleltaan ja saattavat he jututtaa vähän jostain muustakin aiheesta jos satumme olemaan samaan aikaan pihalla. (Toivottavasti he eivät muuten osaa suomea, hehhee! No mutta kohta me muutetaan!)

Saimme postissa viime viikolla asuinalueen tiedotuslehden. Siitä opimme mm. seuraavaa:
- Jos mielii tehdä kukkapenkki, siitä tulee lähettää hallitukselle suunnitelma hyväksyttäväksi.
- Verhoina ei saa käyttää lippuja tai lakanoita.
- Terassin aidalla ei saa kuivata pyykkiä.
- Terassilla saa olla pyykkinaru, kunhan se ei ole korkeampi kuin aita.
- Koirat ei saa haukkua. (Ha, naapurin koira haukkuu taukoamatta kun on pihalla.)

YMS! Ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen ostaa itse tällaiselta alueelta asuntoa... Harkitsen ompelevani "Rakastan voikukkia" -lakanan verhoksi.  Kiitos ja hei.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Taloa mä metsästän...

(Ja kukas sieltä takavasemmalta taas pölähtää blogimaailmaan... No MINÄ!!)

... tahdon saada ihanan!

Ja sainkin!

Mutten tätä! Talo nro 2.

Talo on ostettu ja avaimet saamme 12.7. Hyvä me! Pärjäsimme vasta kolmannen talon kohdalla: kaksi ekaa menikin muille. Täällä on siis jouduttu ihan taistelemaan melkeinpä käsirysyä näistä taloista (ei vaiskaan - tai no ehdotin kyllä kun yhtä taloa mentiin katsomaan ja näimme ulkona pari edellistä katsojaa, että 'ajetaanko päälle', mutta ei se Allu ajanut). Ihan hyvä, koska se talo oli sisältä aika kökkö, vaikka ulkoa olikin ihana. (Hei eiks ookin aika kätsyä että pitää kävellä koko talon halki (siis niin kuin puoliympyrän) jos haluaa mennä yhtään mihinkään, ja että portaikko ansaitsee ihka oman huoneen itselleen?)

Kaipa se näin oli siis tarkoitus, että se oli juuri tämä talo, mikä oli meidän! Laittaisin mielelläni kuvia, mutta niitähän ei tietenkään ole. Näette sitten ensi kuussa! Nyt tietysti sisustuslehdet ja Ikean kataloogi pyörii mielessä vaan koko ajan. Tai pyöri sillon kun ostettiin (olisko siitä jo pari viikkoa), nyt ei pyöri enää talo niin kauheasti mielessä kun toinen odotettu juttu, eli rakkaiden ystävien vierailu, on edessä ensi viikolla. Sitten kun ne lähtee niin onkin enää sopivasti 12 päivää aikaa ennen kun saamme avaimet! (Eli 11 päivää sisustushaaveita ja 1 päivä kuumeista pakkaamista.)

Jännää!

P.s. Nykyisestä asumuksestamme en taida ikävöidä kuin ihan vieressä olevaa koirapuistoa. Aitaamaton alue kahden puron välissä, joka on polkumainen eli siellä voi kävellä päästä päähän ja moikkailla välissä koiria. On niin kätevä kun sinne voi luikahtaa pikku kävelylle.



tiistai 7. toukokuuta 2013

House hunting

Olemme etsiskelleet taloa täältä Thunder Baysta. Ihan jopa ostoaikeissa! Vuokrat ovat niin korkeita, että tuntuu turhauttavalta maksaa sellaista summaa jollekin muulle. Tässä vähän esimerkkejä:

Huone omakotitalossa: $350-550/ 264-415 euroa
Kaksio: $600-900/ 453-680 euroa
Kolmio: $800-1200/ 604-906 euroa
Talo: $1000-2200/ 755-1662 euroa

Meillä kun on koirat niin asuttaisiin mieluiten jossain missä on piha. Ehkä olen piloille hemmoteltu kun olen asunut täällä koirien kanssa aina taloissa, mutta ajatus kerrostaloasumisesta koirien kanssa ei houkuttele. Niin kätevää kun voi vain laittaa koirat pihalle eikä tarvitse joka hädän vuoksi lähteä koiria narun nokassa kävelyttämään. Muutenkin olen (sukuuni tullut ja) aamu-uninen niin juuri pystyn silmät sikkarassa päästämään koirat ulos, mutta jos silloin jo heti joutuisi kävelylle niin ei olisi meidän talossa kovin leppoisat tunnelmat silloin kukonlaulun aikaan...

Vaihtoehtoina oli siis kamalat läävät halvemmalla tai kalliimmat (esim. 1200 + lämmitys, vesi, yms) asunnot/talot. Auts! Hirvittää ajatellakin, mitä vuokria jossain Torontossa on!

Kaiken huipuksi koiranomistajan asunnon etsintä näillä markkinoilla on niin turhauttavaa. Niitä parempia kämppiähän ei todellakaan saa jos ihan rehellisesti kertoo, että on lemmikkejä. Eikä välttämättä edes niitä huonompia! Kissat olisivat moneen paikkaan kelvanneet, mutta eivät koirat. Tähän nykyiseenkin kämppään päästiin koirien kanssa varmaankin vain sen vuoksi, kun satumme tuntemaan vuokranantajat.

Aloitimme talojen katselun käymällä muutamassa asuntonäytössä, ja yhdessä niistä tapasimme kiinteistövälittäjän, jonka olemme nyt valinneet etsimään meille taloa. Olemme hänen kanssaan käyneet katsomassa ehkä vajaat kymmenen taloa. Mukana on ollut vasta remontoitua ja vanhempaa polvea (kuvittele oranssit kokolattiamatot ja Paavin kuva seinällä). Vihdoin viime viikolla satuimme kahteen taloon, joista pidimme molemmista. Apua, mikä dilemma?! Päätimme lopulta kuitenkin tarjota vain toisesta, sillä yksinkertaisesti pidämme siitä enemmän ja mitä jos sitten harmittaisi, jos sattuisi saamaan sen kakkosvaihtoehdon. Luonnollisesti kakkosvaihtoehdosta tarjoukset otetaan vastaan päivää ennen kuin lempparista, eli ei voi jättää sitä Plan B:ksi... Ja näillä markkinoilla ne eivät jää hyllylle vaan menevät kaupaksi. Nyt siis peukut pystyyn siellä!

Toisaalta en usko, että se olisi meille maailmanloppu, jos joku muu sattuisi nappaamaan kyseisen talon paremmalla tarjouksella. Kunhan erona ei ole 49 dollaria, niin kuin välittäjällemme oli käynyt hiljattain! Meillä on kuitenkin koko kesä aikaa etsiskellä taloa, sillä tämä asunto on meidän elokuun lopulle.

Onko kenelläkään tarjota asunnon osto/remppaus/yms -vinkkejä?

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kevättä ilmassa?

No terve!

Muutettiin puolitoista viikkoa sitten kesäkämppään opiskelija-alueelle. Paikka on tuttu, Allu on nimittäin asunut täällä pari vuotta ollessaan opiskelijana. Hänen kaverinsa vanhemmat omistavat asunnon. Heillä kun on viisi lasta niin ostivat Thunder Baysta asunnon, jossa kelpaa lasten asua samalla kun ovat ylipistossa. Viime lukuvuoden täällä asui yksi tyttäristä kahden muun tytön kanssa. Kesän he ovat kaikki kuitenkin poissa kesätöissä.

Minäkin jouduin sitten kesäksi töihin! Minulle tarjottiin nimittäin osa-aikaista pestiä toimistosta, missä olin jo kevään. Otin työn vastaan - varsinkin kun vapaita lupailtiin niille ajoille kun minulle on tulossa vieraita Suomesta.

Viime viikolla meitä hellittiin vielä lumimyrskyllä. Parin päivän ajan satoi kunnolla lunta ja sitä jäi maahankin ihan kunnon kerros. Nyt lumi on jo suurimmaksi osaksi sulanut, onneksi. Ihmiset alkavat olla jo väsyneitä kevään odotteluun! Tänään oli jo onneksi melko lämpöstä!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Intiaanitaide

Olen tykästynyt Kanadan alkuperäsasukkaiden taiteeseen. Aiheena on yleensä luonto, eläimet sekä ihmisten ja luonnon vuorovaikutus. Tässäpä muutama kuva (täältä ja täältä)!








Meillä on myös muutama kortti taiteilijalta, jonka tyyli on vähän samanlainen, mutta en ole varma onko hän alkuperäisasukas. Ainakaan ihan perinteisimpää intiaanitaidetta hän ei edusta. Kuvat täältä




Mitäs itse tykkäätte tällaisesta taiteesta?

torstai 11. huhtikuuta 2013

Sauna



Olen kirjoittanut jo kerran aikaisemmin saunan kaipuustani, mutta nyt se taas iski!

En ole koskaan ollut ahkera saunomaan. Meillä kotona käytiin muistini mukaan ehkä kerran viikossa saunassa. Pärjäsin ihan hyvin vuosikausia kerrostalossa ilman omaa saunaa tai edes saunavuoroa. Välillä kun (lähinnä kai asuessani Allun kanssa - hänen pyynnöstään) otimme saunavuoron, saattoi olla kuukaudessa kerran kun oikeasti pääsimme saunaan asti. Unohdin koko jutun tai sitten muuten vain ei vaan tehnyt mieli saunoa. Minun saunottelu ei katso kelloa vai halu on spontaani. Vuoden verran meillä oli jopa oma sauna kerrostalossa ja se sopi hyvin minulle. Silloin kun teki mieli saunoa niin ei kun sauna lämpimäksi. Tuskin saunoimme kuitenkaan enempää kuin kertaa viikossa.

Täällä kuitenkin huomaan miten tärkeä asia saunominen minulle kuitenkin on. Joskus minä mietin ihan ihmeissäni: miten voi olla maa ja kulttuuri ilman saunaa, ihmiset hoitavat päiväaskareensa, käyvät töissä ja hoitavat lapset. Ilman saunaa! Käyvät aamulla suihkussa ja siinäpä se. Puhtaina, mutta ilman lauteita. Ihan niin kuin se olisi normaalia! Oikein hämmästelen asiaa:

- Ajatella! Ei saunaa!
- Onpa kyllä eriskummallista!

Suomessa sauna on niin oleellinen osa kulttuuria. Sitä on vaikeaa selittää kanadalaiselle. Ensimmäisenä he usein tarttuvat vaan pintapuoliseen asiaan eli alastomuuteen. Silmät pyöreinä ja skandaalintoivossa kyselevät, miten me voimme mennä saunaan toisten kanssa - joskus vielä tuntemattomien ihmisten kanssa! Mutta kun siihen on tottunut niin ei se tunnu miltään!

Täältä löytyy saunoja omakotitaloista ja jopa yleinen sauna (Kangas Sauna), kiitos suomalaisten maahanmuuttajien. Samaa saunomiskokemusta kuin Suomessa en ole kuitenkaan saanut täällä. Bikinit tai shortsit päällä, hieman uhmaa mukana ("saunottiin viimeksi kuusi tuntia!"), kädessä olutjuoma, peseytyminen jää väliin, vähän ollaan olevinaan kerta ollaan jopa päästy saunaan.

Pääsin Allun työkavereiden luona saunaan viime vuoden puolella. On se niin jännää nähdä miten erilainen sekin oli! Saunaan kulku oli jonkinlaisen varastohuoneen kautta. Varastohuoneen yhdessä syvennyksessä oli suihku, joka oli eristetty muusta huoneesta suihkuverholla. Jos saunasta (jossa oli muuten betonilattia) siis pinkaisi pesulle, piti hipsutella kylmässä varastohuoneessa ja pomppia kylmissään odotellen veden lämpenemistä.

Toisaalta olen ollut myös saunoissa, joissa pesumahdollisuutta ei ole ollenkaan. Tämä oli siis paremmasta päästä... Toisen kaverimme mökillä saunan jälkeen puettiin vaan vaatteet päälle ilman mitään suihkuttelua. Järveen pystyi toki pulahtamaan, mutta oli meinaan aika kylmää silloin. Pakolla hyppäsin sinne kuitenkin, koska vaatteiden pukeminen saunan hikiselle iholle ei houkutellut. Mitä ihmeen järkeä koko saunassa on jos sinne ei mennä peseytymään? Tuntuu, että monilta on mennyt ohi koko saunomisen perusidea.

Olen käynyt myös Kangas Saunassa Allun kanssa kerran. Paikka oli kyllä yllättävänkin kiireinen, jouduimme odottelemaan vapaata (ja siivottua) saunaa jonkin aikaa. Paikassa on pienten saunojen lisäksi isompia saunoja. Moni tuntuikin vuokraavan saunan bileitä varten tai muutaman kaverin kanssa illanviettoon. Viereisessä saunassa oli aikamoiset pippalot huudoista päätellen menossa. Sauna oli tästä syystä melko karu, ovenripa oli rikki ja lattian lisäksi betonia oli alalaude. Ei kai bilettäville opiskelijoille kannata muuta tarjotakaan. (Näimme tosin keski-ikäisen pariskunnan tulevan myös saunomaan, että käy siellä siis ilmeisesti muutkin).

Harmikseni sauna oli kuitenkin aivan liian lämmin. Sellainen ettei löylyä pysty heittämään, kun muutenkin on niin tukalat oltavat. Suihkuhuoneessa ja pukeutumishuoneessa oli viileämpää, mutta silti niin lämmintä, että piti pukea vaatteet kunnon hien päälle. En tiedä kuinka paljon tulee käytyä tuolla saunassa... Ei ainakaan vielä houkuta!

Allu on ollut isommassakin saunassa ja sanoi, että siellä ei pukuhuoneessa ollut samanlainen trooppinen tunnelma. Minulle tärkeää saunan jälkeen on päästä vilvottelemaan ja inhoan vaatteiden pukemista liian lämpimässä tilassa. Esimerkiksi suihkun jälkeen en juuri koskaan pue vaatteita kylpyhuoneen puolella. Entinen kämppiksemme pukeutui puolestaan aina vessassa suihkun jälkeen. Minä vaan reippaana ja saunakulttuuriin tottuneena porhalsin pyyhe päällä makuuhuoneeseen. Luulen, että häveliästä kanadalaista vähän ahdisti!

Kertokaas tekin erilaisista saunakokemuksistanne! Kuinka paljon muilla ulkosuomalaisilla saunaa on ikävä ja miten sitä tuskaa olette helpottaneet? Entäpäs onko kenelläkään kommentteja pohjois-amerikkalaisten alastomuuspelkoon liittyen?

P.S. Kävimme kuuntelemassa luentoa suomalaisesta shamanismista. Luennon pitäjä sanoi hyvin: saunassa ollaan alasti ja avoinna, ei siellä voi salailla vaan kaikki tulee ilmi. Ei suomalainen voi luottaa sellaiseen ihmiseen, jota ei ole nähnyt alasti.

Kuva: taloon.com

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Toiveajattelua

Tämän viikon oli oikein keväinen tunnelma. Linnut lauloivat, vesi solisi, olin jopa parina päivänä kevättakissa ulkona.

Chili komentaa puussa istuvaa lintua

Kunnes tuli tämä päivä ja lumimyräkkä. Hohhoi!

Kevät, tule jo!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Elävien kirjoissa

Kanadan "punainen jaffa"

Sairaus kampitti minut sängyn pohjalle lähes koko viikoksi. Toivottavasti olo on tänään parempi ja pääsen huomenna taas töihin. Onhan minulla viikossa niitä työpäiviä kokonaista kolme, että mieluummin menisin töihin kuin jättäisin menemättä... Olen kyllä jo sen verran reipas ollut että noin vain laittanut pyykit koneeseen. Eiköhän tästä vielä töihin selvitä!




Kesästä ja keväästä jo haaveilen, mutta valitettavasti talvi on ja pysyy. Innolla suunnittelen kavereitteni kesäkuun reissua Kanadaan. Jos on matkavinkkejä Torontoon, Niagaran putouksille tai Buffaloon, USA:an, niin laittakaa kommenttia!