keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Irtokarkit



Olen varmaan aikaisemminkin kirjoittanut irtokarkeista. Kirjoitanpa nyt uudestaan! Kävimme äsken kaupassa ja irtokarkkihyllyllä alkoi vähän himottamaan jopa nämä paikalliset karkit (Viinikumi ja sen serkku Toinen Viinikumi). Ostan täällä kanadalaista/ amerikkalaista karkkia melko harvoin, koska ne nyt ei vaan ole yhtä hyviä kuin suomalaiset, joten mitäpä sitä turhaa niitä rouskuttamaan (tai siis viinikumiahan varmaan vingutetaan).




Törpöissä on siis omat hintansa jokaisessa eli yhteen pussiin voi laittaa vain yhdenlaista karkkia. Suomen "maistanpa tätä karkkia yhden, tuota otan kolme" on siis heti kättelyssä aivan mahdoton. Ellei sitten halua poistua kaupasta kahdenkymmenen eri nyssykän kanssa.

Miten sitten kassatäti tai -setä pysyy kärryillä, varmaan siellä jo joku huolestuu. Sinä olet kassatädin paras apulainen. Samalla kun karkit noukkii pussukoihin saa pussinsulkijaan kirjoittaa lootan numerokoodin. Helppoa kuin heinän teko.




Ostimme tällä kertaa päärynänmakuisia jelly bellyjä (olivat ujoja ja piiloutuivat käsilaukkuuni kuvaussession ajaksi), vihreitä sammakoita, kolapulloja ja englantilaista lakua. Karkinosteluinto loppui neljän pussin jälkeen.

Laitanpa tähän vielä kilohinnat:
kolapullot $8.10 / 5,32 €
sammakot $9.20 / 6,04 €
päärynäpallerot $ 22.50 / 14,78 €
allsorts laku $8.30 / 5,45 €

Rouskis!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Tiettyjä ja satunnaisia

Kiitos haasteesta Inkku! Seuraavaksi 11 satunnaista faktaa minusta sekä vastaukset Inkun laatimiin kysymyksiin. (Katsoin muuten edellisistä "random fact" -postauksistani inspiraatiota ja huomasin, että olin niihin kahteen kirjoittanut osin samojakin juttuja. Nyt kai on sitten keksittävä ihan uudet faktat! klik ja klik.)

1) Rakastan ruokaa ja ruoanlaittoa. Kyselen usein kavereilta mitä he ovat syöneet. Minua vaan kiinnostaa! P.S. Mitä SINÄ söit tänään??

2) Jatketaan ruokalinjalla. Pari vuotta sitten kokkasin periaatteella "mitä minulla tänään tekee mieli", mutta olen vaihtanut sen järkevämpään "mitä meillä on jääkaapissa" -aatteeseen. Yritän käyttää kaiken mitä ostetaan, vaikka eihän se tietysti ihan aina onnistu.

3) Pidän luonnosta, mutta tykkään kuitenkin asua kaupungissa. Kaupungissakin voi olla luontoa ja mikään varsinainen betoniviidakko ei kiinnosta. Edellisessä asuinpaikassamme asuimme rinteessä, josta oli hienot näkymät Superiorjärvelle. Allun mielestä siellä oli niin kauniit maisemat ja upeat ulkoilumahdollisuudet, että hän muuttaisi varmasti vaikka heti takaisin, jos saisi töitä ja minä myöntyisin tähän. Itse en ole koskaan ollut mikään kova ulkoiluihminen, nyt tietysti koirien kanssa joutuu vähän sitäkin harrastamaan. Minulle riittää aivan hyvin nähdä ne maisemat satunnaisesti ja ennemmin asun kaupungissa, missä on minulle mieluista tekemistä. Minua kiehtoo myös arkkitehtuuri ja kaunis kaupunkimaisema.

4) Olen ylpeä suomaaisuudestani, mutta aina välillä kun tapaan ihmisiä en mainitse koko asiaa, sillä en jaksa vastata samoihin kysymyksiin. Miksi tulit tänne, mitä pidät Kanadasta/Thunder Baysta, mitä ikävöit kotoa, meinaatko jäädä tänne loppuelämäksi, yms. Varmaan jokainen muussa maassa asuva saa osakseen samantyyppisen litanian. Toisina hetkinä kerron näistä ihan mielelläni (varmaan useimmiten), mutta tosiaan joskus haluan ennemmin vain sulautua joukkoon.

5) Tykkään takeista. Töissä minua aina kiusataan takkien määrästä kun osalla taitaa olla vain yksi tai kaksi talvitakkia (tai ehkä niitä työkelpoisia on vain niin vähän). Minulla on ainakin 10 talvitakkia näin äkkiseltään arvioituna ja muut vuodenajat siihen päälle. Mutta jos asuu kylmässä paikassa kuten esim. Suomessa tai Kanadassa joutuu viettämään suuren osan vuodesta takin sisällä. Vaihtelu virkistää! (Allullakin on melko monta takkia että meidän eteinen on kyllä aika ruuhkainen ilman vieraitakin.)

6) Tykkään toki musiikista, mutta en erityisesti haaveile konserteissa tai keikoilla käymisestä. Soittolistojen tekemisessä olen huono, koska en vain keksi mitä laittaisin seuraavaksi. Aika usein jumitun kuuntelemaan samoja biisejä. Nyt olen jumissa Tegan & Sarahissa.

7) Minulla on suomalaisittain melko paksu tukka. Kanadalaiset ovat kuitenkin niin tuuheatukkaisia, että täällä minulla on ehkä jopa vähän ohut hiuskuontalo.

8) Olen kutonut viime aikoina eläimiä. Tässä kala.



9) Yhdeksän on lempinumeroni.

10) Olin 19-vuotias kun kävin ensimmäistä kertaa Helsingissä.

11) En edelleenkään osaa oikein kannustaa Kanadaa jääkiekossa. Olympiafinaalissakin kannustin salaa Ruotsia...

Seuraavaksi vastaukset Inkun laatimiin kysymyksiin.

1) Mitä tekisit jos saisit 100,000 dollaria ylimääräistä rahaa vain omaan käyttöösi?
Apua. Vain omaan käyttöön... Voisin harkita ostavani talon/asunnon silleen sijoitusmielessä että vuokraisin sen eteen päin. Käyttäisin rahaa myös matkustamiseen. Katselen aina kateellisena muiden matkusteluja ja olisi mukava reissata vähän enemmän. Tälleen ulkosuomalaisena matkustan tietysti varmaan enemmän kuin perustallaaja, mutta ne matkathan suuntautuvat useimmiten Suomeen perhettä ja ystäviä tapaamaan. Jos olisin rikkaampi matkustaisin Suomen lisäksi jonnekin muuallekin. 

2) Jos saisit muuttaa yhden asian Suomesta, mikä se olisi?

Voisko sen siirtää lähemmäksi... Ei varmaan. Mieleeni tulee oikeastaan vain pieniä asioita.  Tykkään tosi paljon CBC Radio 1:sestä, joten voisinkohan pakata sen laukkuuni sitten kun palaan Suomeen. Kanavalla on paljon asiapitoisia ohjelmia niin vakavaa kuin pilke silmäkulmassa kerrottua.

3) Samoin jos saisit muuttaa yhden asian Kanadasta, mikä se olisi?
Loma. Minusta kanadalaisella pitäisi olla enemmän lomaa. Miten ne kaikki jaksaa? Viime vuonna olin vuoden alussa työttömänä helmikuun puoleen väliin, kesällä kävin kahdella eri reissulla Suomen vierailijoiden kanssa, syksyllä pyrähdin Suomeen kolmeksi viikoksi ja jouluna olin lomalla viikon. Kaikki siis palkatta ja olen edelleen loman tarpeessa. (Muita mitä tuli mieleen: koulutus halvemmaksi ja hammashuolto kaikille.)


4) Mistä haaveilet?
Tavallisista asioista. Matkusteluista, hyvästä seurasta, siitä että jouluna ostamamme taulunkehykset olisivat vihdoin seinällä... 


5) Jos saisit olla jonkin elokuvan päähenkilö, mikä elokuva se olisi?
Voisin olla joku dramaattinen Tarantinon naishahmo. Se tuli ensimmäisenä mieleen!


6) Maailman turhin keksintö?
Jotkut keittiöhärpäkkeet on minusta turhia. Mitä näitä nyt on... Se munankeitin ja ihan kuin olisin nähnyt jonkun tosi "kätevän" mikroon laitettavan munakkaantekoastian. Jos ei munakasta viitsi tehdä pannulla niin voi minun puolesta jäädä ilman! 


7) Jos saisit valita vain yhden tv-kanavan, mikä se olisi?
Vaikea kysymys. Tykkään sekä monenlaisista hömppä- ja draamasarjoista että luonto- ja tiededokumenteista. Tosi TV:kin uppoaa... En osaa valita (enkä ole kartalla mikä ohjelma tulee miltäkin kanavalta Suomessa). Vastaan siis: joku on demand -systeemi, mistä voin katsoa ihan mitä haluan. :D


8) Unelma-ammattisi?
Lapsena halusin näyttelijäksi tai (varsinkin näin olympialaisten aikaan) taitoluistelijaksi. "Luistelin" veljeni automatolla villasukat jalassa.


9) Olisitko mielummin vuoristokiipeilijä vai syvänmerensukeltaja?
Tässä yhdistyy kaksi pelkoani: hukkuminen ja korkeat paikat. Vastaan kuitenkin syvänmerensukeltaja, koska olen aina pitänyt vedenalaisesta maailmasta (ks. ylhäällä, luontodokumentit). Vuorikiipeilyä voisin vaikka nytkin harrastaa, sillä useampi kuin yksi tutuistani harrastaa sitä. En vain innostu siitä yhtään!


10) Paras lukemasi kirja?
Hankala valita parasta. Yksi mihin aina palaan on nyt edesmenneen Iain Banksin The Crow Road. Suomeksi muistaakseni Crow Roadin käsikirjoitus. Luin sen joskus suomeksi ja ostin englannin kielisen version täältä Kanadasta. 


11) Lempivaatteesi?
Olen hame- ja mekkoihmisiä ja näin talvellakin kävelen töihin toppahousut jalassa ja alla on hamonen (tai vaihdan töissä päälle). Ensimmäinen lemppari, joka tuli mieleen, on kalamekko, joka toimii aina. (Kyseessä on kirpparilta löytämäni violetti-sini-vihreä mekko, jossa seikkailevat kalat.)

Haasteen lähetän Ottawan suuntaan Henkalle ja/tai Maarialle, Jennille ja rajan toiselle puolelle Johannalle.

Tässäpä teille kysymyksiä:
1) Jos sinusta tehtäisiin realitysarja, mitä se käsittelisi ja mikä olisi sen nimi?
2) Suosittele jotain viime aikoina näkemääsi hyvää elokuvaa.
3) Jos pitäisi valita yksi vuodenaika loppuelämäksi, minkä valitsisit ja miksi?
4) Lempiateriasi? (Kato, taas mä kyselen ruoasta.)
5) Ikimuistoisin matkasi?
6) Mikä on sinun pet peeve eli mikä pikkuasia ärsyttää eniten?
7) Vieno hihitys vai röhönauru?
8) Mikä on lempivärisi?
9) Missä kaupungissa haluaisit vierailla?
10) Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
11) Mitä kysymystä inhoat? (Siis yleisesti, ei näistä. :D)

Tässä vielä lopuksi nämä haasteen säännöt:
* tell 11 facts about yourselfanswer the 11 questions asked by the person who invited youcome up with 11 questions for the new participants*  select 11 new bloggers for the challenge and of course,  thank the person who invited you, and let the lucky 11 know they have questions waiting for them. Oh, and you can’t tag the person who challenged you.

Tulipa tästä pitkä sepustus!

lauantai 22. helmikuuta 2014

Talvi 1 minä 0

Tässäpä vähän maistiaisia meidän talvesta. Näin paljon oli satanut lunta erään työpäivän aikana (ja tuuli pukkasi kaiken juuri tuohon minun kulkureitille). 






Onneksi oli toppahousut!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ruokaostoksilla

Mielenkiinnolla luen aina paljonko ruoka maksaa muualla. Tässäpä teille meidän eilinen vähän isompi kauppareissu lueteltuna niin dollareissa kuin euroissakin. Mielestäni täällä ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa. Tuntuu, että parilla dollarilla ei saa sitten mitään. Pakkauskoot ovat kyllä aika isoja, että johtuuko tämä tunne sitten siitä. 

Näillä pärjäämme aika pitkään. Arvelisin, että joko viikonloppuna käydään tai vasta ensi viikolla. Maito tietysti loppuu ensimmäisenä. Yritämme käydä harvemmin kaupassa (1-2 kertaa viikossa) ja yleensä emme osta näin paljoa kerralla, että tässä ovat tavallista suuremmat ostokset. Lihasta osa meni pakkaseen (osa pekonista ja porsaankyljyksistä). Meillä on muutenkin pakasteessa kanaa, jauhelihaa, yms muuta lihaa, sillä pakkaukset ovat isoja ja se isoin pakkaus on tietysti aina halvin. 

Kauppa oli Real Canadian Superstore. Käymme useimmiten Metro-nimisessä kaupassa, sillä se on meidän kadun päässä. Joskus menemme isompaan kauppaan eli yleensä tuonne. Heillä on myös vaatteita ja kodin tavaraa, vähän siis kuin Prisma tai Citymarket. 

Ostimme:



kaksi isoa pakettia muroja yht 2,5 kg (alennuksessa) 12.00   (7,96 €)
pieniä tonnikalapurkkeja 5 x 1.38 = 6.90   (0,92/kpl, 4,58 €)
valmiskeitto purkissa 2 x 1.97 = 3.94   (2,61 €)
sardiineja 1.00   (0,66 €)
koirille siannahkarullia (yht 6 kpl) 2 x 3.44 = 6.88  (4,56 €)
erikoislimppari Karibialta 2 x 1.00 = 2.00   (1,33 €) 
1% maitopurkki 2 litraa 3.05  (2,02 €) 
kahvi (alennuksessa, luomumerkki) 11.98  (7,95 €)
Tropicana-appelsiinimehua 2 litraa (alennuksessa) 3.47   (2,30 €)
sitruunajogurtti (4 pientä jugurttia) 3.79   (2,51 €)    
kermaviili 5 dl 2.67   (1,77 €)
pekoni 500 g 5.27   (3,50 €) 
ohuet porsaankyljykset 7 kpl 8.06  (5,35 €)
viinirypäleet 900 g 3.94   (2,61 €)
herkkusienet 300 g 1.94  (1,29 €)
avokadopussi 5 kpl 4.85   (3,22 €)
valkosipuli 6.57/kg, 100 g 0.66   (4,36/kg, 0,44 €)
tuore inkivääri 3.68/kg, 55g 0.20   (2,44/kg, 0,13 €)
tuore ananas 3.46   (2,30 €) 
tuoreet mansikat 900 g 5.96   (3,95 €) 
salaattisekoitus 3.48   (2,31 €)
kirsikkatomaatteja 1.97   (1,31 €) 
sitruuna 0.58   (0,38 €) 
sipulipussi (alennuksessa) 1.00   (0,66 €)
perunapussi 3.98   (2,64 €)
banaaneja 1.26/kg, 585 g 0.74   (0,84/kg, 0,49 €)

leikkeleet tiskistä:
unkarilainen salami 130 g 3.64   (2,44 €)
kalkkunaleike 150 g 3.77  (2,50 €) 

lisäksi ostimme: 
pienen veitsen 2.00   (1,33 €)
isompi leipävuoka 4.50   (2,99 €)
kaksi pienempää leipävuokaa 3.50   (2,32 €)

verot 2.45 (ruoasta ei makseta veroja, paitsi jos se on jotain valmista)

yht 123.63  (82,03 €) 

Hintoja muuntaessa euroiksi huomasin, että Kanadan dollarin kurssi on aika huono tällä hetkellä. Viime syksynä nämä olisivat olleet euroiksi muutettuna huomattavasti kalliimmat ostokset! Silloisilla kursseilla (mitä muistelen siltä ajalta kun olin Suomessa vierailulla) näiden yhteishinta olisi ollut 93,96 €. 

lauantai 8. helmikuuta 2014

Ääääää!

Leikitään, että sukunimeni on Järvinen. Kanadassa minut tunnetaan kuitenkin (paikasta riippuen) joko Jarvisena tai Jaervisena. Ja sehän korpee suomalaista.

Kun sain viisumin Kanadaan, Lontoon suurlähetystö myönsi sen Jaerviselle. Tottahan on, että ae on ä:n kansainvälinen kirjoitusmuoto. Katsokaa vaikka passista. Alariveissä on passin tiedot tietokoneelle luettavassa muodossa, ja minulla ainakin lukee siinä kohtaa Jaervinen. Mutta kun. Olisin niin paljon mieluummin Jarvinen, sillä näinhän myös netin syövereissä suomalaiset tunnetaan.

SIN-korttia eli paikallista henkilötunnusta hankkiessa kävin pientä keskustelua aiheesta ae tai a. Virkailija oli sitä mieltä, että ei hän voi muuttaa minun nimeä noin vain. Ei auttanut minun selitykset, että kun se on jo muutettu... Hävisin ja näin nimekseni tuli Jaervinen. Sama on myös ajokortissani.

Kun puolestaan hain "kela"korttia täytin itse kaavakkeen, ja pistin siihen ilman suurempiä mietintöjä Jarvinen. Terveydenhuolto tuntee minut siis eri nimellä. Toisaalta tuntuu, että olisi parempi ollut jatkaa samalla linjalla kuin millä oli muutkin kortit. Toisaalta taas eri valtion virastot eivät kommunikoi toistensa kanssa, joten se ei sillä tavalla aiheuta ongelmia. Tylsää se nyt on silti. (Ja muutenkin aina ihmetyttää tämä, että ihmisen nimi voi olla muuttua eri virastoon mennessä!)

Viime aikoina olen vain hieman tuumaillut mielessäni, että pitäisiköhän minun yrittää taas uudelleen tätä nimenmuutosta. Olisi yksinkertaisempaa olla vain yksi näistä ja luonnollisesti valitsisin siis Jarvisen. Sähköpostiosoitettakin antaessa pitää painottaa, että muuten, se minun pitkä ja vaikea sukunimeni muuten kirjoitetaan sitten eri tavalla sähköpostiosoitteessa.

Onkos kukaan muu kohdannut samanlaista ongelmaa?

tiistai 4. helmikuuta 2014

Apua olen kanadalainen

Näin ruokapoliittisesti ainakin.

Olen huomannut huolestuttavasti seuraavaa:


- Osaan tehdä erinomaista kotitekoista mac&cheeseä ja himoitsen sitä jatkuvasti mutten tee, koska pasta ja juustohan on siis tosi terveellistä. Parempi olla tekemättä liian usein. Mutta on se hyvää!

- Joskus kun vähän hiukotuttaa syön paahtoleivän hillolla! Hävettää...

- Poutine on sikahyvää eli siis ranskalaisten päällä juustopaloja ja ruskeaa kastiketta.

- Shepherd's Pie eli jauhelihaa pohjalla, maissia ja päällä perunamuusia. Laitan itse myös juustoa, vaikka sitä ei esimerkiksi Allun isän mielestä pidä laittaa. Nam! Hyvää arkiruokaa. Huomautettakoon, että en tykännyt tästä ruoasta ollenkaan joskus muutama vuosi sitten.

- Rakastan cheddarjuustoa. Enkä tarkoita nyt sitä mäkkärin hampparin välissä olevaa, vaan ihan oikeaa ja herkullista kauan kypsytettyä cheddaria. Valkoisena tai keltaisena. Sitä oli itseasiassa ikävä silloin reilu vuosi sitten kun olin Suomessa syksyn.


Edelleen vierastan:
- Chiliä eli chili con carnea. Jauhelihasta tehdään ja tarjoillaan siis vaikka ties missä kekkereissä, varsinkin talvipäivänä. Syödään siis sitä lihakastiketta pelkästään, ikinä en ole nähnyt riisiä kyljessä niin kuin suomessa. Garlic toastit kuuluu yleensä jos ravintolassa annoksen tilaa.

- Salt&vinegar -sipsit (suolaa ja etikkaa). Mulla menee kitalaki rikki etikasta, enkä ymmärrä, eikö muka kanadalaisen suuta se etikka riko?? Tosin mä en kyllä voi syödä kovia karkkejakaan (esim. bonbon se kova pussi) kovin montaa kun mulla on jo veren maku suussa.

- Peanut butter & jam -leivät. Vaikka hillolla saatan joskus paahtoleipää syödä, en kuitenkaan ole niin pimahtanut, että laittaisin siihen päälle vielä maapähkinävoita.

- Makea aamupala. Olen toki jo tähän mennessä syönyt joskus lättyjä tai vohveleita aamupalaksi, mutta valitettavasti olen todennut, että se ei vaan minun mahalleni sovi. Ennemmin jotain suolasta ensin ja sitten vasta se lätty nassuun.

Mistä Kanadan (tai Amerikan) herkuista te muut pidätte ja mikä ei uppoa?
Tai jos asut Suomessa, niin miltäs ne nämä herkut kuulostavat?

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Luottoa

Viime vuonna hankin vihdoin kanadalaisen luottokortin. Oikeastaan kaksi, toisen pankista ja toisen kauppaketjulta. Ilman luottokorttiakin pärjäisi, mutta helpottuu elämä kun voin ostaa matkaliput ynnä muut harvat nettishoppailut omalla kortilla, ettei tarvitse lainata Allun korttia tai ostaa OP:n visalla, sitten kun joutuu maksamaan ne euroissa niin kirpaisee.

Alan tosin vihdoin ymmärtää, miksi niin monella kanadalaisella(ja amerikkalaisella) on kamalat luottokorttivelat. Minimimaksuni ovat nimittäin suunnattomat 15 dollaria! Jos kortti olisi käytetty luottorajaan asti, saisin maksella kyllä vuosikausia ellen jopa vuosikymmeniä tuota 10 dollaria kuussa. Suurin osa maksusta olisi varmasti pelkkää korkoa!

Kai se olisi ihan hyvä asia, jos sattuisi tulemaan joku hetkellinen rahanpuute, mutta muuten en näe mitään tarvetta noin alhaiselle minimimaksulle. (Ja silloinkin minusta se pienempi maksu pitäisi saada pyytämällä.) Luottokorttiyhtiön lihava kassa sekun paisuu!

Eräässä edellisessä työpaikassani oli työntekijä, jolle soitteli töihin perintätoimisto aina välillä. Hänellä oli luottokorttivelkaa ja olipa vielä jo kertaalleen maksunsa maksanut, mutta sitten hairahtanut taas ja ottanut luottokortin ja niinpä oli taas samassa veneessä. Aika surullista. Onhan noita Suomessakin varmasti, mutta kyllä minun korkeakouluopiskelijana saadussa luottokortissakin oli 50 euron vähimmäismaksu.

Pikavippifirmoja on täällä joka kulmalla. Kai niillä on pakko olla asiakaskuntaa, kerta niitä niin monta on! Telkkarissa pyörii jatkuvasti mainoksia, joissa luvataan lakiapua pienentämään luottokorttien korkoja. Onkohan muuten Suomessa näkynyt Gail Vaz-Oxladen ohjelmat Til Debt Do Us Part ja Princess? Gail rempseään tapaansa kouluttaa pariskuntia ja nuoria naisia rahankäyttöön. Olen katsonut ohjelmaa aina joskus, jos olen sattunut telkkarin ääreen sopivaan aikaan. Yleensä pariskunnat ja prinsessat tajuavat oman rahankäyttönsä seuraukset ja alkavat kiltisti Gailin ohjeiden mukaan maksamaan velkojansa pois. Poikkeuksiakin tietysti on: no mut kun mä haluun nää isot talot ja viisi autoa, ei mua kiinnosta että olen viiden vuoden päästä miljoonaveloissa.

Luottokortilla maksaminen on täällä minusta yleisempää. Suomessa jos luotolla maksaa niin silloin vähän häpeillen sanotaan, että luotolta (tosin nykyään kai näppäillään itse kummalta puolelta). Täällä moni ostaa luottokortilla ruokaa, yms muuta jokapäiväistä. Tietysti houkutuksia on monenlaisia, minunkin kaupan luottokortilla kerää jotain pisteitä kun sitä käyttää. Itsestä tuntuu vaan hassulta ostaa jotain sellasta velaksi, minkä voisi ostaa pankkikortillakin.

torstai 23. tammikuuta 2014

Tammikuun tuskailut

Jopas on koetelleet tammikuun aikana minua eri laitteet ja kulkupelikin vielä. Ensin hajosi tietokoneesta virtajohto ja hetken tuumailtuani päätin korvata koko tietokoneen uudella. Tietokone oli jo muutaman vuoden vanha ja kertaalleen koko höskä asennettu uudelleen. Akkukin kesti ruhtinaalliset 15 minuuttia, joten jos olisin johdon tilannut olisin halunnut samalla akunkin. Tilasin siis Future Shopista uuden, hieman pienemmän (mahtuu vanhempien joululahjaksi lähettämään Marimekon unikkokuosiseen läppärilaukkuun) tietokoneen. Nyt onkin harjoittelu tämän Windows kasin kanssa! Tietokone itsessään on englanniksi, mutta näppäimistön sai asetettua suomeksi. Jee! Onneksi sormet muistavat mistä tulee mikäkin näppäin, sillä ulkonäöllisesti näppäimistö on amerikkalainen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Seuraava koettelemus oli sitten auto. Yhtäkkiä lämpö lakkasi toimimasta ja samalla moottori ylikuumeni. Viime perjantaina ajelimme kotiin koirapuistosta aika hiljakseen kun piti pysähtyä jatkuvasti kun viiva oli punaisella. Autossa oli järkyttävän kylmä kun puhaltimet piti olla täysillä kun ikkunat muuten huuruttuivat. Huh mikä seikkailu! Vein auton maanantaina sitten autotohtorille. Ei maksanut auton korjaus onneksi kuin vajaan satasen ja taas sitä mennä pöristetään. Autokorjaajakin oli (Kanadan) suomalainen ja sujuvasti onnistui korjaus suomeksi. Tämäkin katastrofi selätetty.

Lauantaina jouduin kiroilemaan puhelinta auton lisäksi. Ja vähän Allua, koska hän oli lähtenyt työmatkalle ja minä en löytänyt laturia sitten mistään. Saatoin ehkä syyttää häntä molempien latureiden rohmuamisesta. Lopulta se kuitenkin löytyi, ja ei kun puhelin laturiin. Kahta tuntia myöhemmin ihmettelin, miksi puhelin sanoo 1 % jäljellä... Ei kai... Ei ole tosissaan... Puhelin rikki. Ei latautunut, ei sitten millään. Sain puhelimen vihdoin tänään vaihdettua uuteen (maksoimme ekstraa jostain vakuutuksesta). Kaikki muuten hyvin, mutta valkoiset olivat loppu ja jouduin ottamaan mustan. Nyyh. Kaikki ok, mutta ikävä edellistä puhelinta.

Eilen vielä internetti takkuili niin eikös toivota, että tämä oli tässä...

Terveisin nimimerkki "Samana päivänä uusi tietokone ja puhelin, kunpa vain olisi rahat riittäneet uuteen autoon."

P.S. Olipa muuten hyvä juttu, että ostin uuden koneen kun nyt tässä kuvitusta etsiessä tuolta vanhalta tietokoneelta sain yhtäkkiä eteeni sinisen blue screen of deathin! Siispä voitte vain kuvitella sen vanhempieni antaman unikkokodin uudelle tietokoneelleni.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Islannin kautta

Kävin syksyllä Suomessa kolmen viikon vierailulla. Tai siis - luulin meneväni syksyllä, mutta siellähän oli täysi talvi jo pohjoisessa! Olin sentään ollut fiksu ja ottanut talvikamppeet kuitenkin mukaan. Matka oli oikein mukava!

Lensin Icelandairilla ensimmäistä kertaa ja kokemukseni perusteella suosittelisin kyllä lentoyhtiötä Atlantin ylittämiseen. Ruoasta piti maksaa, mutta se ei minua haitannut. Ruumaan sai laittaa kaksi laukkua ilmaiseksi, joten ennemmin maksan 12 euroa siitä sämpylästäni kuin 50-100 euroa toisesta matkalaukusta... Palvelu toimi hyvin ja sain katsella omasta telkkariruudusta mitä halusin. Matka tuntui myös huomattavasti lyhyemmältä kuin Lontoon tai Frankfurtin kautta. Lento Islantiin oli vain hieman yli viisi tuntia ja sieltä Helsinkiin reilu kolme tuntia muistaakseni. Torontosta lentää Frankfurtiin 8,5 tuntia ja Lontooseen vajaa 8, eli Islannin kautta säästää jo heti matka-ajassa. Säästin minä hinnassakin, tämä lippu oli nimittäin halvin koskaan ostamani lippu Eurooppaan ja takaisin (n. 500 euroa)!

Suurin harmitus oli se, että Islannissa minulla oli molempiin suuntiin vaihtoaikaa vain tunti. Minua olisi nimittäin kiinnostanut shoppailla Islannin tuliaisia kentältä! Menomatkalla lentoni oli vielä myöhässä, eli jouduin juoksemaan suoraan vain seuraavaan koneeseen. Paluumatkalla ostin maailman nopeiten tulivuoren tuhkaa sisältävän saippuan. Olisi sitä aikaa ollut vähän enemmänkin, koska odottelimme jonkun aikaa pääsyä koneeseen. Toinen miinuspuoli oli Pohjois-Amerikkaan lähtiessä portin pienet tilat. Samalta alueelta lähti monta lentoa Pohjois-Amerikkaan ja ihmisiä oli aivan solkenaan eikä ollut läheskään kaikille istumapaikkoja vaan ihmisiä seisoskeli vähän joka puolella. Eipä se silleen haitannut, kun aikaa oli kuitenkin niin vähän. Eri asia varmasti jos olisi vaikka lasten kanssa liikenteessä.

Islannin jäätiköt ja karu maasto näytti sen verran kauniilta matkatessamme sen yli, että haaveilen jo Islantiin suuntautuvasta lomamatkasta. Icelandairiltahan voi osta stop over -matkoja samalla lentohinnalla, joten jospa joskus tekisin sitten niin. Mukavampihan tietysti olisi kahdestaan tai porukassa, nythän matkustin yksin.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Muodonmuutos



Syksyn projekteihin kuului myös tämä sohva. Olimme ostaneet sen jo yli vuosi sitten käytettynä. Sohva koostuu pelkästään tyynyistä, joten suunnittelin heti tekeväni sille uudet tyynynpäälliset. Viime syksynä kävin sitten IKEA:ssa ja ostin sieltä tätä kangasta ja ei muuta kuin hommiin! Olisikohan siinä mennyt reilu viikko kun surruttelin illalla töitten päälle näitä. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen!




Emme ole oikeastaan ostaneet juuri mitään uusia huonekaluja. Meidän sänky ja vierashuoneen sänky ovat molemmat IKEA:sta ja hankittu tänä syksynä. Lisäksi meillä on kaksi valkoista hyllykköä ja keittiössä oleva aputaso pyörillä. Uusia sohvia olemme kyllä vähän katselleet, mutta muista huonekaluliikkeistä kuin IKEA:sta ei tunnu löytyvän mukavaa sohvaa (ainakaan siis jos ei ole muutamaa tonnia siihen laittaa rahaa). Kirppareilta katson kyllä aina, jos sattuisi lykästämään, mutta amerikkalainen tyyli ei sitten nappaa millään eikä varsinkaan sieltä 90-luvulta...



P.S. Ennen joulua näimme eräässä käytettyjen huonekalujen kaupassa vinon pinon näitä samoja sohvia ja saman sarjan tuoleja ilman pehmusteita. Allun mielestä minun pitäisi ostaa muutama lisää ja tuunata ne ja myydä eteen päin. Jos projekteista olisi pulaa, voisin vaikka innostuakin tästä ideasta.

P.P.S. Olipa aikamoinen seikkailu. Otin tuon ylimmän kuvan viikonloppuna ja aioin heti laittaa kuvat koneelle. Etsin kameran johdon, istahdin sohvalle ja tökkäsin kameran koneeseen. Ei muistikorttia! Siis täh?! Muistikortti löytyi tänään suklaakaapista! Siskoni lähetti minulle suklaapatukoita teipattuna maalarinteipillä yhteen. Muistikortti oli kiinni tässä teipissä! Aikamoinen mysteeri. Katsoin kyllä kuvaa ottaessa intensiivisesti telkkarista Scottia, joten syytän tästä häntä!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Älykäs vai älytön?

Kesällä kerran kävi pieni vahinko.

Olemme vihdoin siirtyneet älypuhelinaikaan! Palveluntarjoajamme rakentaa parhaillaan 4G-verkkoa tänne pohjoiseenkin. Tällä hetkellä kuuluvuus säilyy hyvin länteen päin mennessä, mutta Thunder Baysta itään suuntaessa kentät katoavat n. 30 minuutin ajomatkan jälkeen ja palaavat vasta vähän isommissa pitäjissä. Esimerkiksi vanhoilla kotikulmillamme meillä ei ole kuuluvuutta. Hätänumeroon voi tietysti soittaa toisen firman verkkoa käyttäen.


Puunkaatohommissa.

Uutisissa on puhuttu, kuinka Kanadassa on maailman kalleimmat kännykkäpalvelut. Tuntuu nämä meidänkin liittymät melko kalleilta. Minun maksaa $56.50 (n. 40 euroa) ja siihen sisältyy 500 Mb dataa, 500 minuuttia (myös vastaanotetut lasketaan) ja rajoittamaton määrä tekstiviestejä. Kerran Allulla meni minuutit yli ja hän maksoi tunnin pituisesta vastaanotetusta kaukopuhelusta (Ottawa, eli samaa provinssia kuitenkin...) sata dollaria! Olin suorastaan pöyristynyt!


Herkullinen lounassalaatti: keitettyä pastaa, rucolaa, viinirypäleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja, prosciuttokinkkua, tuoretta parmesania ja pestoa. 

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen näihin meidän liittymiin. Ainakaan meidän ei tarvinnut ottaa mitään monen vuoden sopimusta ja kännyköistäkään ei maksettu mitään, vaan joka laskusta menee pieni prosenttiosuus puhelimeen. Allulla oli edellinen luuri näin jo maksettu, mutta minulla oli sitä 14 dollaria jäljellä. Ei siis kovasti kirpaissut. 

P.S. Kuvituksena tänään on älypuhelimellani otettuja kuvia. 

torstai 9. tammikuuta 2014

Taloprojekti: kaksi vihreää etupihalla

Ensin niitä oli kaksi...

Jo alusta asti nuo isot puskat eivät kuuluneet suosikkeihimme. Olohuoneesta ja ruokailuhuoneesta ei näkynyt ulos kunnolla. Puskien parturointikaan ei olisi auttanut, kun vihreää on vain ihan ulkopuolella ja puun sisäpuoli vain tyhjiä oksia. Eräs kirpakka talvipäivä siis pistimme töpinäksi. (Suurimmaksi osaksi Allu siis...)


Ja katos! Nyt talosta näkyy jopa numerot! Toinen puska jäi vielä paikalleen, sillä siihen oli kätevä laittaa jouluvalot. (Meillä on melko hillityt - vain yhtä väriä eikä mikään vilku tai soi. Myös puhallettavat jouluhahmot puuttuu.) Todennäköisesti toisellekin tulee kaatotuomio, vaikka ei tuo mielestäni nyt pahaltakaan näytä. Lähempänä tietä meillä on jokin puska (mielestäni se on ennemmin kyllä puu) sekä nuori pihlaja, joten puutta ei piha jää, vaikka tuokin lähtisi.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Ihana leipä


Olen löytänyt ruisleipää! Syksyllä huomasimme, että lauantaisin järjestettävällä Farmer's Marketilla on leipämyyjä, joka tekee myös hyvinkin suomalaisen oloista ruisleipää. Tosin tavallisessa ruisleivässä ei yleensä ole siemeniä päällä, niin kuin tässä, mutta hyvin ne nekin uppoaa. Lauantaisin siis suuntaamme yleensä aamusta hakemaan leipää. Joskus on käynyt niin että nämä ovat jo loppu, siksi pakkasessa on hätävarana vähintään yksi. Ottawassa muuten Allun vanhemmat löysivät Fazeria ja ruisleipää IKEA:n takana olevasta Lakomka -liikkeestä, joka myy eurooppalaisia ja venäläisiä herkkuja. Lakomka sijaitsee osoitteessa 
1127 Baxter Rd. 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Taloprojekti: olohuone

Aloitetaanpa talon esittely olohuoneesta!



Olohuone näyttää jo meiltä, vaikka onkin maalauksen tarpeessa. En ole kovinkaan ihastunut ruskeisiin seiniin, sillä koko huone tuntuu melko pimeältä niiden kanssa. Emme ole ihan päättäneet, mitä väriä näihin seiniin lätkitään, mutta jotain vaaleaa joka tapauksessa. Mielestäni kanadalaiset "perinteiset" värit ovat kovin tummia: viininpunaista, tumman vihreää, yms. Maalauksen vuoksi emme ole laittaneet tauluja seinille, sillä ne kaikki reiät pitäisi sitten paklata. Olohuone on maalausprojekteissa ainakin itselläni seuraavaksi vuorossa.




Tykkään erityisesti meidän matosta. En muista olenko maininnut, mutta kokemukseni mukaan Kanadassa ei monestikaan laiteta mattoja lattialle jos on puulattiat. Joululomalla olimme vierailulla Allun kaverilla, ja mietin, miten ihmeessä täällä on jotenkin kummallista ja tuntuu keskeneräiseltä. Lopulta tajusin, että se oli se mattojen puute, joka aiheutti minussa tämän tunteen. Matot voivat olla myös melko kalliita. Tämän hinta taisi olla $200, mutta ostimme sen alennuksesta n. 50 dollarilla. 


Tältä olohuone näytti heinäkuussa.

Takaseinälle oli joku talon aikaisempi omistaja laittanut (ameriikan) modernit seinävalot. (Suomessa nämä lamput eivät mielestäni ole modernia tyyliä edustavat.) Ihmettelimme muutettuamme miksi valoihin ei löydy mistään katkaisijaa. Selvisihän se, kun Allun isä tuli vierailulle. Seinälamppuihin ei ollut katkaisijaa seinällä, vaan niissä olisi pitänyt olla katkaisija itsessään. Tästä syystä takaseinällä on nyt kolot molemmin puolin ikkunaa. Ostimme IKEAsta uudet seinälamput katkaisijalla, mutta niitä ei ole vielä taiteiltu seinälle. Ei harmittanut edelliset lamput, sillä ne eivät tyyliltään miellyttäneet meistä kumpaakaan. 

Kanadassa ei muuten useasti ole kattolamppua olohuoneessa ollenkaan, eikä ole meilläkään. Ruokailuhuoneen puolella on kattolamppu ja eteisessä myös (molemmat olohuoneen kanssa oikeastaan samaa tilaa kun välissä ei ole ovia), joten tilassa on kuitenkin tarpeeksi valoa. 

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uusi vuosi



Täällä taas. 

Juuri kun sain lokakuisen Suomen reissun karkit syötyä pois alta ja kaapista kummittelemasta postipoju toi lisää siskolta ja veljeltä. Ei se auta kuin rouskuttaa menemään! Nyt suuta kohti etenee Hyvää makumaasta. Nam!

Joulu meni oikein leppoisasti Allun perheen luona Ottawassa. Oltiin siellä lauantaista lauantaihin ja matkustaessa menee kaksi päivää suuntaansa. Mahottoman kilttinä olin taas ollut ja lahjoja kuusen alla kuin lapsiperheissä. 

Tällä viikolla olen taas uurastanut töissä, lukuunottamatta tietysti uudenvuodenpäivää. Tämä päivä tuntuikin sitten ihan joltain muulta kuin perjantailta. Jo sitä jaksaa vähän huilatakin reissun ja työkiireiden jälkeen. 

Pakkasta meillä on riittänyt. Maanantaina oli aamulla -51 kun tuuli otettiin huomioon! Minä sekun kävelen reippaasti töihin säällä kuin säällä. Täksi viikonlopuksi on lupailtu vähän lauhempaa ja lumisadetta. Aamulla oli kyllä tuulen kanssa vielä -29, mutta nyt on jo varmasti lämpimämpää.



Leppoisaa uutta vuotta kaikille!