Kevättä ilmassa?

No terve!

Muutettiin puolitoista viikkoa sitten kesäkämppään opiskelija-alueelle. Paikka on tuttu, Allu on nimittäin asunut täällä pari vuotta ollessaan opiskelijana. Hänen kaverinsa vanhemmat omistavat asunnon. Heillä kun on viisi lasta niin ostivat Thunder Baysta asunnon, jossa kelpaa lasten asua samalla kun ovat ylipistossa. Viime lukuvuoden täällä asui yksi tyttäristä kahden muun tytön kanssa. Kesän he ovat kaikki kuitenkin poissa kesätöissä.

Minäkin jouduin sitten kesäksi töihin! Minulle tarjottiin nimittäin osa-aikaista pestiä toimistosta, missä olin jo kevään. Otin työn vastaan - varsinkin kun vapaita lupailtiin niille ajoille kun minulle on tulossa vieraita Suomesta.

Viime viikolla meitä hellittiin vielä lumimyrskyllä. Parin päivän ajan satoi kunnolla lunta ja sitä jäi maahankin ihan kunnon kerros. Nyt lumi on jo suurimmaksi osaksi sulanut, onneksi. Ihmiset alkavat olla jo väsyneitä kevään odotteluun! Tänään oli jo onneksi melko lämpöstä!

Hienoissa töissä

Annikan kanssa naureskelimme kanadalaisten hienoille titteleille. Jos selailee työpaikkailmoituksia löytää vaikka ties mitä titteleitä ihan tavallisille hommille. Tässäpä muutama esimerkki:

Seasonal Landscaping Associate - ruohonleikkaaja
Lawn  Care Specialist - ruohonleikkaaja
Sales Associate - myyjä
Retail loss prevention officer - vartija
Customer service agent - puhelinpalvelun työntekijä
Public opinion survey researcher - puhelinhaastattelija
Personal care attendant - lähihoitaja
Personal support worker - lähihoitaja
Visiting homemaker - lähihoitaja
Communications officer - jonkunlainen PR-henkilö

Höh ja mä oon vaan tavallinen Receptionist!

P.S. Pippan titteli on Laptop dog

Töissä/kotona

Olen paiskinut töitä jo melkein kolme viikkoa. Työpaikka on ollut mukava, työkaverit leppoisia ja itse työ perustoimistohommaa eli paperinpyörittelyä ja asiakaspalvelua. Olin aluksi puolipäiväisenä maanantaista perjantaihin, mikä oli vähän ärsyttävää kun neljän tunnin takia piti raahautua iltapäivästä töihin. En mä saa mitään aikaiseksi aamulla jos pitää mennä klo 13 töihin! Sitten toinen samalla palkattu tyttö löysikin toisen työpaikan ja nyt uuden tytön kanssa saimme sovittua paremman järjestelyn. Minä olen maanantaista keskiviikkoon kokopäiväisenä ja hän torstain ja perjantain. Mahtavaa!

Minulle tarjottiin kokopäivätyötäkin kun se ensimmäinen tyttö otti loparit, mutta sanoin ei. En ole tainnut edes muistaa raportoida teille Allun työkuvioista. Allu on tällä hetkellä nimittäin lomautettuna/työtön. Allun äitiysloman sijaisuus on nimittäin työhön, joka on itse asiassa vain 10 kuukautta vuodesta. Hän oli siis nyt kuukauden töissä ja palaa taas toukokuussa takaisin sorvin äärelle. Tämä minun työ on väliaikainen eli loppuu juuri huhtikuun lopussa/ toukokuun alussa ja meillä siintää mielessä Ottawan reissu ainakin mikä olisi osaltani jäänyt kokonaan väliin jos olisin ma-pe töissä. Mutta nytpä onkin neljän päivän viikonloput että siinähän ehtii vaikka mitä!

Allulla ei olekaan ollut juuri mitään lomaa varmasti muutamaan vuoteen, että ihan mielellään lepuuttelee nyt kotona. Ensimmäisen päivän jälkeen kommentoi: miten sä oot jaksanut olla koko päivän kotona? Ei mitään tekemistä! Mä neuvoin että pitää harjoitella laiskottelua ja keksiä harrastuksia. Itsehän olin Kanadaan tultuani reilun kuukauden tyhjänpanttina kotona. Eikä tullut edes tylsä kylään!

Kukkuu!

Hei olen hengissä! Kesä on vain tullut kirjoitusintojen tielle. Aurinko paistaa ja linnut laulaa... ja Maria se kun paiskii töitä. Mutta nyt kuulkaas tuli muutos! Työt muuttavat muotoaan ja siirtyvät piirun verran itään. Nimittäin sellaiseen paikkaan kun Suomi!

Miten tähän päädyttiin?

Turhauduin Ontarion opettajavaatimuksiin ja alkoi tuntumaan, että olen täällä aina vaan tarjoilija. Haeskelin siis keväällä opettajan paikkoja Suomesta Allun siunauksella. En kuitenkaan saanut mitään koko vuoden tai vakituista paikkaa, koska minullahan ei ole kokemusta yhtään kun valmistuin Kanadassa ollessani. Vähän yllättäen minulle tarjottiin syksyn pituista opettajan pestiä Suomesta ja hetken tuumailtuamme päätin ottaa sen. Saan siitä tarpeellista kokemusta ja näen enemmän perhettä ja kavereita. Allu jää tänne, sillä hänen sopimuksensa on joulukuun loppuun (kuten minunkin). Näemme sitten myöhemmin, mihin seuraavaksi suuntaammme.

Ensi tiistaina olisi jo lähtö Suomeen. Lennän ensimmäistä kertaa USA:n kautta kun kaikki muut liput olivat niin turkasen kalliita. Jänskättää! Onko kenelläkään vinkkejä? Lennän siis New Yorkin kautta.

Olemme nyt vähän lomailemassa Ottawassa ennen minun lähtöä. Syksyllä kirjoittelen sitten huomioita Suomesta hieman punavalkoisin lasein. Pysy mukana kelkassa vaikka se taitaakin sitten muuttua supisuomalaiseen potkukelkkaan!

Kanadalaisen loma

Minä (palkattomalla) lomalla.

Nyt muistui mieleen yksi niistä juttuaiheista! Kiitos Annika! Lue hänen juttu Kanadan työsuhde-eduista.

Loma!

Olen ollut ihan järkyttynyt kanadalaisten lomien pituudesta. Tai siis lyhyydestä! Lakimääräinen vuosiloma vakituisella työntekijällä on kokonaiset 10 päivää eli kaksi viikkoa! Pidempään olleet saattavat saada kolme viikkoa. (Miten minusta tuntuu, että olen jo kirjoittanut aiheesta kertaalleen, lienenkö höyrynnyt sitten muualla!) KÄÄK! Googlettelujeni perusteella suomalainen saa viisi viikkoa lomaa. Muistelisin vielä jossain mainittavan, että lomasta vähintään kolme viikkoa on pidettävä kesäkuukausien aikana peräjälkeen, mutta en keksi mistä tämän idean olen ottanut. Joka tapauksessa suomalainen on tottunut pitkiin kesäiltoihin, jätskikojuihin ja uimarantareissuihin lomatunnelmissa.

Suu loksahti auki kun Allun työkaveri (vakituinen työsuhde ministeriössä) kertoi tuosta kahden viikon lomastaan. Hän kertoi ottavansa viikon kesällä ja viikon talvella. Ainakin tänä talvena hän piipahti aviomiehensä kanssa lomalla ulkomailla. Lomailu tuolla tavalla on tietysti hauskaa, mutta itseä kuitenkin haluttaisi olla lomalla myös ihan vain kotona - köllötellä, lukea kirjoja, katsoa telkkaria ja touhuta kotihommia. Nytkin kun tulimme Torontosta ja jouduin menemään suoraan reissusta töihin tuntui, että en olisi neljän päivän lomalla ollutkaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin kuitenkin tullut kotiin jo päivää ennen, eli olisin saanut vähän rentoutua illan ja seuraavan aamun ennen iltapäivällä alkavaa työvuoroa. Jos loma on pituudeltaan viikon, ei siinä kauheasti voi sekä lomailla kotona että lentää ulkomaille humputtelemaan.

Milloin kanadalaisraukka rentoutuu? Minua huolestuttaa. Eihän viikon tai kahden lomalla ehdi päästä edes lomafiilikseen ja työasioista eroon. Minä laskisin ainakin jokaikisen päivän. Kaksi päivää lomaa takana, vielä 12 jäljellä, onhan tuota vielä. Viisi päivää takana, yhdeksän jäljellä, voi ei, en ole saanut vielä mitään aikaiseksi. Kahdeksan päivää takana, o-ou, puoliväli jo ylitetty, kohta takaisin töihin. Ja niin edelleen! Onneksi tein opeopinnot niin ehkä vielä joskus nautiskelen pitkistä lomista, maasta huolimatta. Haaveillahan saa!

Tosin tämän listauksen mukaan amerikkalainen saa pyöreät nolla päivää vuosilomaa, että ehkä täällä asiat ovat kuitenkin vähän paremmin. Käytännössä varmaan reilu työnantaja saattaa antaa lomaa Amerikassakin (kuten voi antaa äitiyslomaakin vaikkei sitä laissa ole määrätty). Moni minimipalkalla elävä jää silti varmasti ilman palkallista lomaa!

Hei Kanada ja USA! Nyt heti kaikille kunnon lomat! Eiks niin!

Kyllä joskus on vaan kivaa olla suomalainen!

Vielä jaksaa...

Meillä  satoi lunta keskiviikkoiltana ja torstaina. Vähän on vielä jäljellä!

Nyt olen ollut putkeen töissä 11 päivää (ravintolassa ja kasvihuoneilla). Ajattelin kyllä jättää kasvihuoneen työpaikan pois nyt kun saan vuoroja vissiin ravintolassa viisi per viikko. Ihan riittävästi töiden paiskimista siinäkin, toivon mukaan! Lisäksi huomasin, että jaksan mekaanista hommaa kasvihuoneilla ihan hyvin sellaiset 1,5 päivää peräkkäin, mutta sen jälkeen alkaa selkään sattua ihan liikaa (vaikka tekisi mitä jumppaliikkeitä koko aamupäivän).

Muutamia huomioita, mitä olen tehnyt tässä töiden ohessa:

- Kahvi/tee on ihan normaali ruokailujuoma. Siis porukka tulee päivälliselle ja yksi tilaa limpparin, kaksi tilaa kahvin ja yksi tilaa teen. Muistan kun joskus alkuaikoina Suomessa meille tuli amerikkalainen päivällisvieras ja Allu sitten tarjosi hänelle kahvia ruokajuomaksi. Minä olin ihan pöyristynyt, että ei kai sitä nyt kahvia tarjota ruoan kanssa kuin vasta jälkeen päin! Olin väärässä...

- Myös (useimmiten kylmä) kaakao tai pirtelö ovat normaaleja ruokailujuomia ja ihan aikuisillakin! Siis pirtelö! Pirtelö on minusta jälkiruoka. Miettikää nyt, pizza ja pirtelö. Nam nam. Olen jopa tehnyt itse yhden pirtelön. Kääk! Ei siitä ainakaan tullut valitusta, että kai se oli ihan ok!

- Ravintolasta tilataan aika paljon noutoruokaa iltaisin. Me kysytään aina tilaajan nimi, etteivät tilaukset menisi sekaisin. Nyt pyyntö kaikille kanadalaisille (ja miksei suomalaisillekin). Antakaa lapsillenne normaalit nimet, esim. David, Mary, jne... Minulla on aina kauhea tavaaminen ja tiedusteleminen, että jaa mitenkäs se nyt sitten kirjoitetaan! Vaikeaa ja kiireessä hankalaa ja noloa kysyä aina uudestaan!

Ja huomio itsestäni:
- Tykkään ma-pe 8-16 -tyyppisistä töistä. Nyt kun olen vuorotyössä niin jos on iltavuoro niin masistelen sitä koko päivän... Plääh pitää mennä vielä töihin (niin kuin tänäänkin!). Lisäksi musta on kivaa kun saa viikonloput vapaaksi, koska sillonhan Allullakin on vapaata. Olin töissä viime viikonloppuna, myös tänä viikonloppuna ja veikkaisin myös, että ensi viikonloppuna... Reissut Thunder Bayhin ovat siis vähissä!

Töiden raskaiden raataja

Tylsistyneenä ja Suomen matkasta haaveilevana päätin hakea töitä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun oikein alkaa töitä tosissaan etsimään niin sitten saakin kaksi työpaikkaa samana päivänä. Opettajan hommia ei toistaiseksi ole herunut kun olen tosiaan näiden silmissä epäpätevä kun minulla ei ole sitä yhtä paperia vielä, ja se puolestaan tarkoittaa sitä että sijaisuuksista koulujen pitää soittaa ensin kaikille mahdollisille päteville opettajille ennen kuin voivat  soittaa minulle. 

Ei kun tuumasta toimeen siis!

Näin maanantaina ilmoitustaululla ilmoituksen työpaikasta kasvihuoneilla, jossa kasvatetaan puuntaimia, ja lähetin sitten sähköpostilla hakemuksen. Sitten tiistaina lähdin kylille ja kappas, päätin mennä yhteen ravintolaan, jolla oli ikkunassa lappu, että tarjoilijaa tarvitaan. Siellä sitten sanottiin, että voisin tulla lauantaina (eli tänään) töihin. 

Samana iltana totta kai soitettiin kasvihuoneilta ja päätin mennä jo ke-pe töihin sinne kasvihuoneille kun sitä pystyi tekemään myös vain muutamana päivänä viikossa, sen mukaan milloin en ole ravintolassa töissä. Työhon kuuluu pienten puiden niputtamista 20 kpl paketeiksi. Palkka paranee hieman jos on työssään nopea ja minä olin mielestäni aika nopea (olin nyt kyllä vähän suomalaisen vaatimaton, oikeasti olin supernopea)! Siellä on nyt ehkä 15-20 ihmistä töissä sekä kasvihuoneen omistajat. Valitettavasti kasvihuoneet eivät ole ihan täällä missä me, vaan sinne on matkaa 30 kilometriä. Sain kuitenkin järkättyä erään toisen työntekijän kanssa kyydin itselleni sinne ja takaisin, ettei Allun tarvitse turhaa minua sinne ajaa aamuin illoin. (Minulla tosiaan on nyt sellainen harjoitteluajokortti, eli saan ajaa vain aikuisen kanssa... jes!)

Periaatteessa kasvihuoneilla palkka on parempi ja vuorot ovat pidempiä, mutta ravintolassa saa puolestaan tippiä, mikä voi nostaa ansion korkeammaksi kuin kasvihuoneen palkan (esim. tänään tienasin enemmän ravintolassa päivän aikana, olin tosin töissä 7,5 tuntia kun normaalisti vuorot ovat vain 5-6 tuntia). Toisaalta jos olisin kasvihuoneilla töissä viitenä päivänä viikossa voisin ansaita paremmin nyt viiden viikon aikana, mutta se työ olisi sitten tosiaan sitten siinä. Kolmen päivän kokemuksen perusteella sanoisin myös, että selkä on aika kipeä kun on kahdeksan tuntia tehnyt samaa liikettä niin ehkäpä se on siis ihan hyvä, ettei minun tarvitse mennä sinne joka päivä! 

Yritän nyt siis tehdä molempia töitä niin kauan kuin kasvihuoneilla riittää töitä. En vain nyt tiedä tarkemmin kuinka paljon saan työvuoroja tuolla ravintolassa, mutta ilmeisesti huomenna omistaja tekee listan. Tavallaan toivoisin, että pääsisin kasvihuoneillekin töihin nyt parina päivänä viikossa ja samalla voisin pitää pari vapaapäivääkin... Saa nähdä! Ravintolassa työskentely kyllä harmittavasti tarkoittaa usein myös sitä, että viikonloppuna (kun Allu on vapaalla jalalla) minun täytyy olla töissä. 

Raportti vielä ensimmäisestä päivästä: tarjoilijan homma oli ihan ok tänään, ei ollut mitenkään kauhean kiireistä. Sain ohjeeksi pukea valkoisen paidan (mallilla ei väliä) sekä mustat housut. Jostain syystä juuri näitä minulla ei ole kovin montaa... Mustat siistit housuni ovat pari kokoa liian isot (olen pudottanut vähän painoa), joten kurrasin ne vyötäröltä vyön avulla. Valkoisia paitojakin minulla on vain kaksi. Pärjäsin kuitenkin onneksi! Sain jopa yhdeltä pieneltä tytöltä hänen värittämänsä kuvan lahjaksi! En ole kyllä ihan varma vielä osaanko tehdä pirtelöitä (joka on muuten ihan normaali ruokajuoma täällä, samoin kuin kaakao ja ihan aikuisillakin)... Huomenna menen taas ravintolaan. Toivottavasti ei tarvitsi olla töissä maanantaina, että saisin joskus olla vapaallakin!

P.S. Kuvituksena tänään oli kuvia kävelylenkiltä muutaman viikon takaa, kun Peanut oli meillä vielä hoidossa. 

Arki on...

mm. kalastusta...

(kärtsähti muuten vähän naama tänään kalareissulla vaatimattomassa +32 C säässä... jes!)


hauskaa seuraa...

(osa porukasta on vähän ujompaa...)


"kompostointia"

lentokoneen hurinaa aamuisin

joskus myös niitä lentokonematkoja

metsäpaloja: tämä nähtiin matkalla! Jännityksellä odotamme yltääkö eräs toinen palo tänne asti. Me päästään kyllä aina pois mutta miten käy resortin? Allu & kaverit kyllä usein virittelevät sprinklereitä myös tällaisia paikkoja suojelemaan, toivottavasti myös meille asti!

(olispa muuten aika hassua jos Allu pölähtäisikin juuri tänne yhtäkkiä joukkoineen!)

ja tällaisia auringonlaskuja!

Eipä hullumpaa vaikka täällä metsän keskellä ollaankin!

Sadesäällä (eli kerran tähän mennessä) voi vitsailla "en minä olisi tänään mihinkään ollut menossakaan, ostoskeskus on vissiin tänään kiinni".

Lensimme pois

Nyt on päässyt käymään niin että Maria pääsi lomille viideksi päiväksi! Meille tuli nimittäin 20-henkinen ryhmä, jotka valmistavat itse omat ateriansa aamupalaa lukuunottamatta ja eivät tarvitse siivoojan palveluita. Homma hoituu siis ilman minua, kokkia (pomo osaa kyllä pekonit ja munat pojille pyöräyttää) sekä toista apupoikaa. Huhujen mukaan porukka on oikein mukava ja remakka, eräskin mies kuulemma kuljeskelee kylmälaukun kanssa josta tarjoilee (henkilökuntaa unohtamatta) "limonadia". Kolmen lentokoneen avustuksella pojat saapuivat sitten paikalle ja matkatavarat taisivat koostua lähinnä oluesta ja muista alkon tuotteista... Kokkimme Rouva B, 70-vuotias supermummo, harmistuneena pakkasi siis tavaransa ja lähti vapaapäiviä viettämään. Olisi hänellekin maistunut huikka ja hauska seura.

Tässäpä hieman kuvia lentokoneesta!

Tuolta se tulee!

Ja noin se kurvaa...

Ja tikkaita pitkin sinne mennään. Huom. tässä vaiheessa on hyvä ojentaa pilotille voileipä. Näin teemme aina kun oon aamulento!

Pilotti teki meille pienen kierroksen, että saimme ottaa kuvia. Tältä näyttää meidän paikka ilmasta käsin!

Näyttää tuo sujuvan ilman voileipääkin!

Järviä täällä riittää! 

Mukavaa viikonloppua! 

Vihainen metsämurmeli

Olen nyt herännyt kuutena aamuna klo 5 ja 7 välillä! Jaa että tuntuuko missään?

Hihityttää, naurunremakka pääsee...

Nauruntyrskähdyksiä on aiheuttanut esimerkiksi kuva meidän pihan metsämurmelinaapurista. Allu kun asetti sille ansan (siis sellaisen häkin), ettei se kaivelisi talon lisäosan alla. Pelkkä utelu metsämurmelin muuttoaikeista kun ei tuottanut toivottua tulosta!

Minä kävin ansaa aina välillä katselemassa kun olin Drydenissa. Murmelia ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan sinne huolella valitut herkut (kuulemma parsakaali olisi metsämurmeleiden herkkua). Nyt kun Allu sitten tuli metsäpalolta kotona odotti vihainen metsämurmeli. Katsokaa nyt vaikka. Ilmiselvästi murmeli tahtoo sanoa muutaman hyvin harkiten valitun sanan! (Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)

Herkut olivat kaikki häkistä kadonneet! Allu antoi vielä ennen vapauttamista porkkanoita naapurillemme, että jonkunlainen sopu syntyisi. Ne rouskutettiin menemään. Veden antaminen ei onnistunut, koska astiaa oli vaikea saada tarpeeksi lähelle murmelia ilman että menettää sormensa. Automatkalla metsämurmeli protestoi viheltämällä. Pääsi hän sitten lopulta vapauteen, Allu antoi matkaeväiksi vielä loput porkkanat!

Ensimmäiset vapaat ovat tiedossa jo ensi viikon perjantaina (8.7.) kun lennän takaisin viideksi päiväksi! Meille on nimittäin tulossa 20 hengen ryhmä, joka valmistaa itse ruokansa, joten pomoni pärjää täällä yksinäänkin. Minä ja kokki luikahdamme siis vapaille!

Paljon onnea Kanada!

Kolmas päivä takana ja osaan jo hommat ihan hyvin. Tarjoilu on melko helppoa ottaen huomioon että tarjolla on kuitenkin vain yksi vaihtoehto eikä tarvitse rahastaa. Juomavaihtoehtojakin on vain kaksi: vesi tai jäätee. Kun tänne kaikki lennätetään lentokoneella niin ei voi ihan odottaa juomavalikoimalta enempää! Asiakkaat tuovat itse sitten limpparia omassa painokiintiössään. Hauskaa muuten, että kun amerikan puolella limukka on soda niin täällä Kanadassa se onkin pop!

Tämä tyttö painuu nyt pehkuihin sillä työvuoro alkaa kello kuusi kun hätäisimmät kiiruhtavat hotkaisemaan aamiaisensa. Tänään on muuten Canada Day eli heidän versionsa itsenäisyyspäivästä. Mitenkäs minä päädyin viettämään Kanadan päivää amerikkalaisten kanssa... Tässäpä vielä muutama tunnelmakuva kesäisestä Kanadasta tätä päivää juhlistamaan!

Kesätyöni perämiehenä... eiku!

Nyt alkoi hommat!

Tänään anivarhain aamulla hyppäsin vesitason kyytiin ja se lennätti minut 35 minuutin päähän ja kohti työntekoa. Olipa muuten suoraan sanottuna aika MAKIAA istua siinä pilotin vieressä kun lensimme erämaan yli! Nyt en viittinyt ottaa kameraa esille, mutta jospa mä sitten kun pilotti käy tutummaksi niin uskallan, että pääsisitte tekin osalle niistä maisemista.

Paikka vaikuttaa näin ensimmäisen päivän jälkeen ihan kivalta. Mökkejä täällä on viisi, ei mitenkään uusia ja hienoja mutta ihan mukavia ja tosi siistejä. Mulla on huone päärakennuksessa eli siinä missä on keittiö ja ruokasali. Vessan jaan kahden muun kanssa, tosin valitettavasti vessaan pääsee vain minun tai kokin huoneesta eli kolmas joutuu sitten poukkaamaan jomman kumman huoneesta läpi.

Meitä ei täällä ole töissä kuin viisi eli kokki, pomo, apupojat x 2 ja minä. Ilmeisesti heillä on ollut joku tyttö ja poika täällä aikaisemmin, jotka päättivät ottaa loparit kun työt eivät maistuneetkaan. Muut ovat vanhempaa polvea paitsi toinen apupojista, joka on varmaan joku minun ikäinen tai vähän vanhempi. Hän on siis myös melko uusi täällä. Näin äkkiseltään pidän työn huonoimpana puolena sitä, ettei täältä voi lähteä mihinkään iltasella vaan on keksittävä jotain tekemistä paikan päälle. Vai tilaisinko lentsikan itselleni että pääsis vähän kaupoille?! Saattais tulla vähän kallis reissu...

Tähän mennessä on ollut kiusoittelua ja hauskaa meininkiä, sekä asiakkaat että työkaverit vitsailevat kovaan tahtiin. "Ai sä olet vieläkin täällä, minä jo että ottikohan se loparit jo." No enhän mä nyt vielä! Ja kyllä Lapin tyttö seisoo vaikka päällään kaksi kuukautta, että en ole ajatellutkaan luovuttaa!

Työ on ollut sinänsä mitä odotinkin eli olen tänään siivonnut yhden mökin ja neljä kylpyhuonetta sekä autellut keittiössä. Tarjoilijapuuhiin en ihan vielä joutunut vaan sain tänään seurailla vierestä miten homma toimii ja siinä samalla tiskailin ja kuivasin astioita sitä mukaa kun niitä salista tuli. Myönnettäköön, että tuli melko helppo päivä minun aloituspäiväksi nimittäin meillä on nyt kokonaiset neljä (4) asiakasta (kolme miestä ja yksi nainen).  Huomenna lentää kyllä aamulla lisää porukkaa! Tänään lähti aamulla kahdeksan takaisin kohti USA:a sillä samalla lentokoneella, missä minä olin perämiehenä (hihhii!).

Nälkään täällä tuskin kuolee! Pekonia ja munia oli aamupalaksi, lämmin kalkkunavoileipä lounaaksi ja päivälliseksi kanaa ja pastaa. Seitsemänkymppinen kokkimme kiikutti minulle myös huoneeseen muita herkkuja (asiakkaat jättävät huoneisiinsa aina suuret kasat avaamattomia herkkuja ja niitä on keittiö pullollaan) - oli vissiin huoli että minulla on vielä nälkä kaiken tämän syömisen jälkeen. Rousk rousk! Otin kyllä varalta karkkia mukaan... Eiköhän näillä eväillä pärjää!

Lennän täältä kohta töihin!

Kirjaimellisesti. Tiistaina alkaa siis uusi seikkailu ja tällä kertaa töiden merkeissä!

Bye bye yrttitarha nyt vähäksi aikaa!

Otin nimittäin vastaan työpaikan lomakeskuksesta, joka on 100 km + 40 minuutin pienlentokonereissun päässä järven rannassa eikä sinne pääse teitä pitkin. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta hyvin moni paikallinen on jossain vaiheessa ollut töissä jossain samanlaisessa paikassa, ja aina on viihdytty. Näitä "lodgeja" tai "resortteja" on täällä pilvin pimein ja ymmärtääkseni asiakkaita riittää, vaikka tällainen viikon kalastusreissu velottaa lompakkoa aikalailla (tässä resortissa n. 1300 euroa/viikko/hlö + matkat). Pääosa kalastajista on amerikkalaisia ja moni resort on myös amerikkalaisten omistajien pitämä. Ystäväni Kelly on samanlaisessa pestissä ja hän on viihtynyt ihan hyvin. Paljon varmaan riippuu ihan siitä, minkälaisia ihmisiä on työkavereina. Peukut siis pystyyn!

Pesti on nyt siis kahden kuukauden mittainen eli elokuun loppuun ja lähden tiistaina eli kahden päivän päästä. Siellä siis myös asutaan eli palkan lisäksi asuminen ja ruoka tulee talon puolesta. Mahdollisuudet säästää rahaa ovat siis hyvät, varsinkin kun metsän keskellähän ei saa oikein tuhlattua rahaa sitten mihinkään! Elleivät oravat ala siis kauppamiehiksi! Minut lennätetään pois sieltä aina parin viikon välein, että pääsee joskus myös sivistykseenkin. Huhujen mukaan amerikkalaiset ovat myös aika kovia antamaan tippiä lähtiessään, että jo melko tuhti alkupalkka (tarjoilijan/siivojan työstä) saa mahdollisuuden kasvaa tippien avulla.

Olin katsellut työilmoitusta aikaisemmin, mutta en ollut vielä ihan vakuuttunut haluanko tällaiseen työhön lähteä.  Sitten kun Allu lähti taas metsäpalolle (ja kämppis meni jo paria päivää aikaisemmin) niin tajusin, että ei tästä tule mitään jos minä täällä aina vain istun viikkokaudet yksinäni ja pyörittelen peukaloita. Kyseinen metsäpalo on vielä "out of control" eli ei vielä hallinnassa ja uhkaa ainakin yhtä kylää, josta on asukkaat nyt evakuoitu pois. Palon koko on vaatimattomat reilut 57 000 hehtaaria... Allu ei siis tule palaamaan kotiin ihan heti ja mitä kaikkien ennustuksiin on uskominen - koko kesä tulee olemaan tällaista. Tämänhetkistä metsäpalotilannetta voi katsoa tältä sivulta. 

Muista töistä ei ole oikein tietoakaan, suurin osa mitä olen hakenut ovat olleet osa-aikaisia, eli ansiot jäisivät kuitenkin melko alhaisiksi. Sinänsä me ei nälkään kuoltaisi, vaikka en olisikaan töissä, mutta onhan se nyt paljon kivempi kun on itsellä tekemistä ja saadaan säästettyä paljon enemmän rahaa. Puhumattakaan siitä, että voin kartuttaa kenkä- ja laukkukokoelmaani ilman, että pitää pyytää Allulta rahaa... Päätin siis ottaa työn vastaan, kun Allukin näytti sille vihreää valoa. 

Tämä kun nyt siis tarkoittaa ettemme Allun kanssa juuri näe seuraavan kahden kuukauden aikana. Tietysti kun Allu on myös itse metsäpaloilla niin emmepä olisi nähneet ehkä muutenkaan. Ainakin nyt Maria saa vähän tienattua rahaa säästöön!

Eniten huolestuttaa meidän puutarhan kohtalo... Mitä jos aurinko porottaa eikä sadetta tule koskaan (joka olisi myös se tilanne jolloin Allu ja Sarah ei ainakaan olisi kotona)? Myös pihalla käyskentelevä metsäkauris huolestuttaa - sitten kun minä lähden niin kuka sen pelästyttää pois puutarhan kimpusta! Tilaamamme Locavore Box saattaa myös jäädä saamatta, jos Allu ei sitä ole täällä noutamassa. Harmittaa myös se, mutta toivotaan, että ihan kaikki boksit eivät sentään mene hukkaan.

Ja ei huolta, siellä on myös netti, että raportoin elämästä Kanadassa myös sieltä töitten lomasta!

Että pääsen se minäkin lentämällä töihin, en ole Allua huonompi! 

Service not included!

Ensimmäinen ero täällä Suomen ravintoloihin verrattuna on tietysti tipin antaminen. Kanadassa palvelu ei kuulu ruoan hintaan, vaan siitä pitää erikseen maksaa tarjoilijalle. Tietysti jos palvelu ei pelannut niin voi jättää antamatta tippiä tai antaa vähemmän kuin sen vaaditun 15 % ruoan hinnasta. Tippaaminen on siis oletus, mutta ei pakko.

Mitenkäs lyhyen matikan käynyt sitten saa laskettua sopivan summan tipille? Ontariossa arvonlisävero on nyt muistaakseni 13 %. Tipin voi siis melko kätevästi laskea katsomalla kuinka paljon on maksanut veroa ja pyöristämällä sen ylöspäin sopivaan tasalukuun. Itse tarjoilijana työskennelleenä annan hyvän tipin ellei palvelu ole ollut suorastaan aivan kamalaa.

Tarjoilijana ollessani oli näin suomalaiselle aina niin käsittämätöntä, että joka päivä lähti töistä käteisen rahan kanssa. Ja sitten sai vielä palkkaakin erikseen! Ohhoh! Tarjoilijan palkka on yleensä minimipalkka, joka silloin v. 2007 taisi olla 8 dollaria eli n. 5,70 €/h, eli ei tosissaan mikään päätä huimaava. Palkan pystyi kuitenkin aivan hyvin tuplaamaan tipeillä ja hyvä tarjoilija kiireisessä vuorossa vaikka triplaamaankin. Meillä ei tarjoiltu alkoholia, joten luulen, että alkoholia myyvissä ravintoloissa laskun yhteissumma voi humpsahtaa sen verran ylöspäin, että tipeistä saatu ansio on vielä parempi.

Työpaikassani oli vaatimuksena antaa tipeistään keittiöhenkilökunnalle tietty osuus joka vuoron jälkeen. Osuus laskettiin jotenkin kokonaismyynnistä, mutta en muista miten, viittaan tässä kohtaa toisen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen... Yleensä annoin 3-7 dollarin edestä kokille ja keittiöapulaisille tippiä jaettavaksi. Pidin hassuna, että osa muista tarjoilijoista jurputti tästä! Helppo tietysti sanoa näin perheettömänä, mutta itse en pitänyt tätä ollenkaan pahana apuna heidän palkkoihinsa.

Jossain vaiheessa systeemiä muutettiinkin sitten niin, että tarjoilija sai itse päättää kuinka paljon antoi tippiä vuoronsa päätteeksi keittiöhenkilökunnalle. Annoin sen jälkeen varmaankin noin tuplasti kuin mitä aikaisemmin. Jos itsellä on vyölaukku (!) täynnä käteistä niin minä katsoin, että myös keittiöhenkilökunnalle kuuluu siitä kiitos. Pahoin pelkään, että osa tarjoilijoista jätti tipin kokonaan antamatta tämän muutoksen astuttua voimaan. Jostain syystä eräskin kokki vieläkin nimittää minua lempparitarjoilijakseen... Näin pysyi siis myös hyvissä väleissä keittiöhenkilökunnan kanssa!