keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Onpa ilmoja pidellyt

Kuva lokakuiselta koirapuistoreissulta. 


Kanadalaiset rakastaa small talkia ja erityisesti säästä puhumista. Tietty määrä uppoaa minuunkin, mutta joskus meinaa mennä hermot. Miltäs teille kuulostaa radio-ohjelma (ihan CBC:ltä eli Kanadan yleisradioyhtiöltä), jonne pystyi soittamaan ja ihmettelemään edellisen päivän lumimyrskyä. "Hei, meille tuli ainakin 15 senttiä lunta, olipa kyllä aika jännää!" "Juu meillä täällä Thunder Bayn pohjois-osissa oli 20 senttiä!" "Meillä päin tuuli tosi paljon ja olipas kyllä kamalan vaikeat tieolosuhteet!" "Kylläpä pyrytti, en meinannut saada ovea auki!"

Nämä kaikki siis seuraavana päivänä kun koko myrsky on jo ohi. PLÄÄÄÄH! Ei minua ainakaan jaksa kiinnostaa mitä mieltä puoli kaupunkia on eilisestä säästä. Kiinnostaisiko teitä, arvon lukijat? Todennäköisesti ne joko a) tykkää tai b) ei tykkää säästä. Makuasioita nämä...

Tämä laadukas radio-ohjelma oli siis jo kuukausi-pari sitten, että lumimyrskyt olivat kuitenkin ihan vielä normaali ilmiö Pohjois-Kanadassa. Tuo viime parin viikon takainen lumimyrsky sen sijaan yllätti ja harmituttaa vieläkin!

Hups... taisin eksyä säästä puhumiseen!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kanadalaisen loma

Minä (palkattomalla) lomalla.

Nyt muistui mieleen yksi niistä juttuaiheista! Kiitos Annika! Lue hänen juttu Kanadan työsuhde-eduista.

Loma!

Olen ollut ihan järkyttynyt kanadalaisten lomien pituudesta. Tai siis lyhyydestä! Lakimääräinen vuosiloma vakituisella työntekijällä on kokonaiset 10 päivää eli kaksi viikkoa! Pidempään olleet saattavat saada kolme viikkoa. (Miten minusta tuntuu, että olen jo kirjoittanut aiheesta kertaalleen, lienenkö höyrynnyt sitten muualla!) KÄÄK! Googlettelujeni perusteella suomalainen saa viisi viikkoa lomaa. Muistelisin vielä jossain mainittavan, että lomasta vähintään kolme viikkoa on pidettävä kesäkuukausien aikana peräjälkeen, mutta en keksi mistä tämän idean olen ottanut. Joka tapauksessa suomalainen on tottunut pitkiin kesäiltoihin, jätskikojuihin ja uimarantareissuihin lomatunnelmissa.

Suu loksahti auki kun Allun työkaveri (vakituinen työsuhde ministeriössä) kertoi tuosta kahden viikon lomastaan. Hän kertoi ottavansa viikon kesällä ja viikon talvella. Ainakin tänä talvena hän piipahti aviomiehensä kanssa lomalla ulkomailla. Lomailu tuolla tavalla on tietysti hauskaa, mutta itseä kuitenkin haluttaisi olla lomalla myös ihan vain kotona - köllötellä, lukea kirjoja, katsoa telkkaria ja touhuta kotihommia. Nytkin kun tulimme Torontosta ja jouduin menemään suoraan reissusta töihin tuntui, että en olisi neljän päivän lomalla ollutkaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin kuitenkin tullut kotiin jo päivää ennen, eli olisin saanut vähän rentoutua illan ja seuraavan aamun ennen iltapäivällä alkavaa työvuoroa. Jos loma on pituudeltaan viikon, ei siinä kauheasti voi sekä lomailla kotona että lentää ulkomaille humputtelemaan.

Milloin kanadalaisraukka rentoutuu? Minua huolestuttaa. Eihän viikon tai kahden lomalla ehdi päästä edes lomafiilikseen ja työasioista eroon. Minä laskisin ainakin jokaikisen päivän. Kaksi päivää lomaa takana, vielä 12 jäljellä, onhan tuota vielä. Viisi päivää takana, yhdeksän jäljellä, voi ei, en ole saanut vielä mitään aikaiseksi. Kahdeksan päivää takana, o-ou, puoliväli jo ylitetty, kohta takaisin töihin. Ja niin edelleen! Onneksi tein opeopinnot niin ehkä vielä joskus nautiskelen pitkistä lomista, maasta huolimatta. Haaveillahan saa!

Tosin tämän listauksen mukaan amerikkalainen saa pyöreät nolla päivää vuosilomaa, että ehkä täällä asiat ovat kuitenkin vähän paremmin. Käytännössä varmaan reilu työnantaja saattaa antaa lomaa Amerikassakin (kuten voi antaa äitiyslomaakin vaikkei sitä laissa ole määrätty). Moni minimipalkalla elävä jää silti varmasti ilman palkallista lomaa!

Hei Kanada ja USA! Nyt heti kaikille kunnon lomat! Eiks niin!

Kyllä joskus on vaan kivaa olla suomalainen!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Toronto, päivät 3 & 4

Lauantaina aamiaisen (kotitekoiset pannukakut ja muroja) jälkeen teimme superpyrähdyksen läheiseen ostoskeskukseen. Aikaa oli mahtavat puoli tuntia ja siinä ajassa sain ostettua itselleni uudet balleriinat ja mätsäävän laukun. Allu ei jäänyt minua huonommaksi vaan osti samassa ajassa itselleen hupparin sekä liivin muistotilaisuutta varten.

Allun mummi oli kuollessaan jo 93-vuotias ja hän kuoli jo aikaisemmin tänä vuonna. Hautajaiset pidettiin Ottawassa, missä hän asui vanhainkodissa pari viimeistä vuottaan. Hän oli kuitenkin suurimman osan elämästään asunut Torontossa, joten luonnollisesti Allun äiti siskoineen päätti pitää myös muistotilaisuuden siellä. Vieraita tulikin melko määrä, nimittäin ainakin 80 henkilöä! Muistotilaisuus oli kaavaltaan melko samanlainen kuin mitä Suomessa - papin puheita sekä virsiä. Allun äiti ja täti, Allu sekä hänen serkkunsa Janice myös sanoivat muutaman sanan. Allun mummista eli Bettystä oli esillä monta kuvaa niin nuoruudesta kuin uudempiakin. Esillä olivat myös hänen vanha nukke sekä sairaanhoitajakoulun diplomi.

Meillä oli Allun äidin toiveesta vähän värikkäämmät hautajaisvaatteet kuin yleensä.

Tilaisuuden jälkeen tarjolla oli virvokkeita ja kahvia sekä pieniä kolmioleipiä, kasviksia ja dippiä sekä monenlaisia jälkiruokaherkkuja. Muistotilaisuus pidettiin hautaustoimiston tiloissa ja heiltä tuntui olevan todella monta ihmistä auttamassa.

Muistotilaisuuden jälkeen suuntasimme isäntiemme kanssa läheiseen pubiin illalliselle. Allun äitin jalkoja vipatti kuitenkin jääkiekkoa katsomaan, joten emme viipyneet myöhään.

Sunnuntaina suuntasimme munakasaamiaisen jälkeen keskustan lentokentälle (Toronto City/ Billy Bishop Airport) ja vietimmekin siellä sitten vähän kauemmin kuin oli tarkoitus. Sumua oli nimittäin sen verran, että lentomme peruutettiin ja meidät buukattiin maanantaiaamun lennolle. Seikkailimme hetkeksi keskustaan ja söimme Casey's -nimisessä ketjuravintolassa ja päivän paras osuus olikin heidän Stacked sandwich - kanaa, pekonia, cheddarjuustoa, omenalohkoja ja seesaminsiemencoleslawta herkkuleivässä. Jonotimme paikkaa päivän muilta lennoilta, mutta palattuamme kentälle päätimme, että emme jaksa odottaa koko iltaa siellä. Suosiolla vaan maanantaiaamun lennolle! Suuntasimme siis takaisin Allun vanhempien tuttujen luo ja olimme yötä heidän vierashuoneessaan.

Neljän päivän matkasta tulikin sitten viiden päivän reissu ja menin suoraan reissusta töihin! Torontoon pitää päästä vielä uudestaan!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kengät jalkaan ja menoksi!

Vierailimme Toronton reissulla Batan kenkämuseossa. Kanadan museoista sen verran, että mielestäni niihin on korkeammat pääsymaksut kuin mitä Suomessa. Tämäkin museo maksoi 14 dollaria/henkilö (10,80 €) eikä loppujen lopuksi ollut mielestäni edes niin kauhean iso. Kenkäfanille oli kuitenkin ihan mukava nähtävyys!

Tässäpä vähän kuvasaldoa:


Vanhat saapikkaat!


Barbien kengät! 


Muotitossuset!


Kimalluskenkulit! 


Miksei mulla ole tällaista? 


Ei hullumpi kenkälokerikko...


Hapsusaappaat!


Koristeelliset tossut


Kukkapopot!

Olisin voinut ottaa omakseni aika monet! 

Esillä oli myös joidenkin julkkisten (Marilyn Monroe, Elton John, Justin Bieber) pitämiä kenkiä. Yksi vaihtuvista näyttelyistä oli kengät taiteessa, joka ei aiheena kauheasti kiinnostanut minua. Toisessa vaihtuvassa keskityttiin 20-luvun kenkiin (mistä oli myös Louis Vuittonin kenkälokerikko), mikä oli itselleni enemmän mieluisa kokoelma.

Museo ja kengät olivat ihan hauska nähtävyys, mutta ehkä jäin loppujen lopuksi kaipaamaan vähän vielä lisätietoa. Kävimme kyllä melko nopsaan museon läpi, että jos olisi jäänyt pällistelemään joka kohtaa niin ehkä mielipide olisi toinen. 

Suosittelen kuitenkin piipahtamaan, jos kengät kiinnostavat!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Torontossa... päivä 2!

Perjantaina pomppasimme ylös ja suuntasimme ylös aamupalalle. Isäntämme olivat kattaneet pöydän koreaksi bageleilla ja erilaisilla hilloilla. Puuro oli myös keitettynä! (Huh, onneksi ei muffinsseja!) Hyppäsimme aamupalan jälkeen taas metroon ja suuntasimme tällä kertaa kaupoille. Kävimme tutkimassa niin H&M:llä (ööh anteeksi mutta meillä täällä pohjoisessa ei ole tätä niin oli pakko käydä kun oli vieroitusoireita) kuin MEC:issä (Allun lempparikauppa).

Kävimme myös Batan kenkämuseossa (arvatkaa kenen idea! no ei ainakaan Allun!). Laitan täältä kuvia erikseen kun niitä on noin miljoona, enkä jaksa käydä niitä nyt läpi...


Sinne se katoaa!

Metro oli ihan kätevä menopeli Torontossa, vaikkakaan se ei ollut mielestäni yhtä selkeä ainakaan aluksi kuin Lontoon metro. Linjoilla oli värikoodit, mutta näitä ei käytetty kuin kartoissa että metroasemalla joutui kuitenkin pähkäilemään mihinkäs sitä pitikään mennä. Metromatkan pystyi joko maksamaan käteisellä ($3/ 2,30 €) tai ostamalla automaatista poletteja (hinta oli alhaisempi kun osti useamman). Kummallista oli mielestäni se, kun lipusta ei saanut automaattisesti lappua vaan piti erikseen ottaa vaihtolippu jos sellaista tarvitsi. Eikö metrossa ole tarkastajia? Eihän ne voi millään tietää kuka on maksanut jos monella kertalipun maksaneella ei ole lippua todistukseksi. (Bussissakin oli outo systeemi - vaihtolippu pyydettiin kuljettajalta, joka ojensi pinkasta lappusen.)

Illalla tapasimme Allun pari vanhaa kaveria panimoalueella ja söimme erinomaisessa Mill Street Breweryssä. Herkullisista vaihtoehdoista valitsin ankka- ja päärynäleivän, joka oli todella maittava. Join jopa pari olutta (!!) enkä irvistänyt... O-ou onko Kanada tehnyt minusta kaljanjuojan?! 

Panimoravintolasta löytyi myös pieni kauppa, josta sai ostaa erilaisia oluita. 


Kävimme kavereita odottaessa designjuttuja myyvässä kaupassa, josta löytyi myös Iittalaa! Panimoalue oli todella karismaattinen vanhoine tiilirakennuksineen ja harmitti, ettemme ehtineet tutkiskella siellä pidempään. Ensi kerralla sitten enemmän!



Illan päätteeksi kävimme myös eräässä toisessa pubissa, jonka nimi oli osuvasti Betty. Allun mummin kutsumanimi oli nimittäin Betty (ja matkan tarkoitushan oli oli osallistua hänen hautajaisiinsa). Sitten metrolla nukkumaan!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Toronto! Päivä 1!

Aloin kirjoittamaan Toronton raporttia ja huomasin, että tästä tulee aika pitkä sepustus! Päätin siis postata tälleen päivä kerrallaan.

Matka alkoi kello puoli neljä aamulla kun heräsimme ja lähdimme huristelemaan kohti lentokenttää.Ääk! Oli kyllä vähän liian aikaista. Perille pääsimme kuitenkin. Lensimme Porter-lentoyhtiöllä, joka maksaa saman verran tai vähemmän kuin muut lentoyhtiöt, mutta tarjoaa matkustajilleen ilmaisen pikkusnäkin ja juoman lentokoneessa sekä mukavan odotteluhuoneen lentokentällä. Tässäpä minun pikku boksini sisältöineen


Porterin maskottina toimii vekkuli pesukarhu.

Maailman minikokoisin voisarvi sekä mandariinilohkoja. Oli hyvää!


Toronto ei valitettavasti ottanut meitä vastaan kovin mukavasti. Koimme vastoinkäymisen kun hyppäsimme Porterin bussista Union Stationin eteen. Olimme ajatelleet, että laitamme matkalaukut lokeroihin ja seikkailemme kaupungilla kunnes Allun vanhemmat saapuisivat iltapäivällä. Kappas! Union Stationilta (joka on siis rautatieasema) ei löytynytkään enää lokeron lokeroa "turvallisuussyistä". Parin tunnin seikkailujen jälkeen löysimme viimein kaukoliikenteen bussiterminaalin lokerot, ja pääsimme jatkamaan kaupungille vähennetyin kantamuksin.

Suuntasimme ensimmäisenä päivänä Kensington Market -kaupunginosaan. Sieltä löytyi hauskoja pikku vintageputiikkeja ja muita huippuja kauppoja. Eräästä kaupasta löytyi jopa Marimekon tavaroita! Ostin vintageliikkeestä itselleni laukun sekä myös Marimekkoa myyneestä kaupasta hauskan Knit Your Own Dog -kirjan. Kartutin myös Bill Brysonin kirjojen kokoelmaani antikvariaatista löytyneellä A Walk in The Woodsilla.


Aurinko paisteli mukavasti!

Illalla suuntasimme metrolla kaupungin laidalle Allun vanhempien tuttavien luokse. He asuvat "aidatussa yhteisössä" (mahtava käännökseni sanoista gated community), jonne ei pääsekään vierailemaan sitten niin helposti. Kyse on siis kerrostaloista, joiden alue on kokonaan aidattu (lukuunottamatta sisääntuloportin vieressä kulkevaa kävelytietä). Asukkaat pääsevät portista sisään kaukosäätimellä, vieraiden tulee esittäytyä porttimiehelle, joka sitten tiedustelee asukkailta, voiko henkilöitä päästää sisään (paitsi jos asukkaat ovat ilmoittaneet vieraiden tulosta etukäteen).


Ulkona olevat parkkipaikat olivat kaikki vieraiden käyttöön - asukkaiden autot pääsivät kerrostalojen alla oleviin parkkihalleihin.

Talot olivat melko hienot, paikalta löytyi niin uima-allas kuin tenniskentätkin. Asukkaiden käytössä oli myös muutama hotellihuoneen tyyppinen vierashuone, jonka saattoi vuokrata vierailleen ($60 tai 46 € /yö). Allun vanhemmat nukkuivat tuttujensa asunnossa vierashuoneessa ja me olimme puolestaan tällaisessa hotellihuoneessa. Me olimme ensimmäisessä kerroksessa, mutta ylhäällä yhdeksännessä kerroksessa oli hienot maisemat, josta en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa!

Kanadalaiset muuten rakastavat vessoja ja niitä pitää aina olla riittävä määrä. Tässäkin kahden makuuhuoneen asunnossa oli kokonaiset kolme (3!) kylpyhuonetta. Pariskunnan oma, toinen vierashuoneen vieressä ja vielä kolmas eteisestä. Huh huh! Eipähän ainakaan kenelläkään tulee epämiellyttävää oloa kun joutuu käyttämään jonkun toisen vessaa...

Talon ihailun sekä iltadrinkin jälkeen suuntasimme petiin, kun alkoi aikainen herätys painamaan. Huomenna lisää Torontoa!

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kuulumisia

Minulla on niin monta juttuaihetta mielessä, mutta ei aikaa kirjoittaa! Viime viikolla paiskin töitä kuusi päivää niin jaksamista ei kauheasti jäänyt blogitouhuihin. Toivon mukaan huomenna saisin tehtyä vähän hommia blogiin eteen. Vapaapäivä nääs!

Torstaina hyppäämmekin sitten lentokoneeseen ja päräytämme Torontoon! Olen odottanut tätä reissua innolla, vaikkakin matkalle on surullinen syy: Allun mummin muistotilaisuus. Hän oli kuollessaan jo yli 90-vuotias, että oli kyllä elänyt pitkän ja mukavan elämän. Allu perhe on hauskaa ja viihdyttävää seuraa niin uskon, että matkasta tulee mukava. Jotain nähtävyyksiäkin ajattelimme nähdä. Palaan siis aiheeseen myöhemmin!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Sairaana

Mitä löytyy sairaan kanadalaisen mukista ja kulhosta?

Minuun iski viime (ha! nythän on jo huhtikuu!) kuussa epämiellyttävä mahatauti. Olen toki jo toipunut, mutta mieleeni tuli mainita pari asiaa sairastamisesta.

Sairaana juodaan ginger alea eli inkiväärilimsaa. Täällä on myös appelsiinilimsaa, eli orange pop (Kanadassa limpparista käytetään sanaa pop kun taas USA:ssa sama asia on soda), mutta se ei ole yhtä yleistä kuin Suomessa. Esimerkiksi juoma-automaateissa on jaffan tai fantan sijaan ginger alea. Suomessa en muista nähneeni kuin yhden inkiväärilimsamerkin, ja sekin on Allun mukaan se kaikista huonoin.

Kanadalainen uskoo kanakeiton parannusvoimaan. Allukin on minulle tosissaan väittänyt, että kanakeitossa on varmasti jotain erikoisainetta, joka parantaa sairaan. Minusta ennemminkin kyse on pelkästään siitä, että tulee syötyä jotain ja kappas, olo paranee. Lisäksi keitossa on paljon nestettä, joka on varmasti sairaalle hyväksi. En tiedä, voisiko joku tehdä tieteellisen tutkimuksen aiheesta? Voin rahoittaa tutkimusta vaikkapa kymmenellä dollarilla!