Matka

Matka New Yorkin kautta sujui yllättävänkin helposti. Kävin Toronton lentokentällä jo USA:n tullissa ja passintarkastuksessa, joten minun ei tarvinnutkaan hakea New Yorkin puolella matkatavaroitani! Jes! Myöskään sitä vihreää lappua eivät laittaneet passiini vaan leimasivat vain?! En kyllä ihan ymmärrä että miten tämä sitten toimiikaan, mutta kun sitä ärsyttävää lappua ei kukaan minulle antanut niin kai ne ovat sitten muuttaneet taas hieman näitä käytäntöjä.

No niin, saavuin siis New Yorkiin täynnä tarmoa ja bongailin onnellisena lentokoneesta vapaudenpatsaan. Suunnittelin I love NY -paidan hankkimista... Kunnes huomasin, että omatoimiset matkatavaroiden käsittelijät olivat ottaneet laukustani vähän tippiä itselleen!!! New York -fiilikset menivät kyllä sen siliän tien.

Torontosta lähtenyt kone oli sen verran pieni, että meidän piti kaikkien antaa isommat matkatavaramme portilla ruumaan laitettavaksi. Eli käytännössä siis sellaiset carry-on-kokoiset laukut joutui luovuttamaan pois. Tämä tuli itselleni aika yllättäen, joten annoin sitten laukkuni suuremmin miettimättä mitä siellä oli. Saimme ne sitten New Yorkin puolella siellä portilla takaisin. Jostain syystä pojilla kesti melko kauan saada ne sieltä koneesta ulos... Ja kuinkas ollakaan, minulla oli Amerikan rahaa sivutaskussa valmiina lentokentällä shoppailuihin ja syömiseen. Olihan siellä edelleen - kun menin maksamaan syömisiäni olivat "ystävälliset" pojat jättäneet minulle kaksi yhden dollarin seteliä!

Oma syynihän se silleen oli, että jätin rahaa laukkuun ja vieläpä päällä olevaan taskuun. Sen takia varmaan harmittikin eniten kun jos olisi tullut mieleen silloin laukkua pois antaessa, että ota nyt hyvä ihminen ne rahat pois niin ei olisi koko asiaa tapahtunut. Olisi siellä muuten ollut eurojakin samassa taskussa (eri rahat oli eri kukkaroissa), mutta ne eivät sentään kelvanneet. Oppia ikä kaikki, en muuten aio tehdä samaa virhettä toistamiseen!

Tein asiasta kyllä valituksen, vaikka tiesin, että eipä niitä rahoja saa koskaan takaisin. Olisi varmaan kannattanut mennä jo siellä kentällä huutamaan jonnekin matkatavarapalveluun, mutta olin asiasta niin järkyttynyt ja harmissani, että päätin jättää sen väliin. Rahojen menetyksen ohella itkeminen jossain tiskillä ei tuntunut kivalta ajatukselta. Aikaakaan minulla ei ollut kovin kauaa.

Jäi t-paita ostamatta!

(Kuva: Helsingin rautatieasemalla olevasta VR:n historiaa esittelevästä näyttelystä)