Hihityttää, naurunremakka pääsee...
Nauruntyrskähdyksiä on aiheuttanut esimerkiksi kuva meidän pihan metsämurmelinaapurista. Allu kun asetti sille ansan (siis sellaisen häkin), ettei se kaivelisi talon lisäosan alla. Pelkkä utelu metsämurmelin muuttoaikeista kun ei tuottanut toivottua tulosta!
Minä kävin ansaa aina välillä katselemassa kun olin Drydenissa. Murmelia ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan sinne huolella valitut herkut (kuulemma parsakaali olisi metsämurmeleiden herkkua). Nyt kun Allu sitten tuli metsäpalolta kotona odotti vihainen metsämurmeli. Katsokaa nyt vaikka. Ilmiselvästi murmeli tahtoo sanoa muutaman hyvin harkiten valitun sanan! (Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)
Herkut olivat kaikki häkistä kadonneet! Allu antoi vielä ennen vapauttamista porkkanoita naapurillemme, että jonkunlainen sopu syntyisi. Ne rouskutettiin menemään. Veden antaminen ei onnistunut, koska astiaa oli vaikea saada tarpeeksi lähelle murmelia ilman että menettää sormensa. Automatkalla metsämurmeli protestoi viheltämällä. Pääsi hän sitten lopulta vapauteen, Allu antoi matkaeväiksi vielä loput porkkanat!
Ensimmäiset vapaat ovat tiedossa jo ensi viikon perjantaina (8.7.) kun lennän takaisin viideksi päiväksi! Meille on nimittäin tulossa 20 hengen ryhmä, joka valmistaa itse ruokansa, joten pomoni pärjää täällä yksinäänkin. Minä ja kokki luikahdamme siis vapaille!
Olipa kivan näköinen kaveri. Oi oispa täälläkin tuollaisia viheltäjiä....
VastaaPoista