Ensimmäinen ero täällä Suomen ravintoloihin verrattuna on tietysti tipin antaminen. Kanadassa palvelu ei kuulu ruoan hintaan, vaan siitä pitää erikseen maksaa tarjoilijalle. Tietysti jos palvelu ei pelannut niin voi jättää antamatta tippiä tai antaa vähemmän kuin sen vaaditun 15 % ruoan hinnasta. Tippaaminen on siis oletus, mutta ei pakko.
Mitenkäs lyhyen matikan käynyt sitten saa laskettua sopivan summan tipille? Ontariossa arvonlisävero on nyt muistaakseni 13 %. Tipin voi siis melko kätevästi laskea katsomalla kuinka paljon on maksanut veroa ja pyöristämällä sen ylöspäin sopivaan tasalukuun. Itse tarjoilijana työskennelleenä annan hyvän tipin ellei palvelu ole ollut suorastaan aivan kamalaa.
Tarjoilijana ollessani oli näin suomalaiselle aina niin käsittämätöntä, että joka päivä lähti töistä käteisen rahan kanssa. Ja sitten sai vielä palkkaakin erikseen! Ohhoh! Tarjoilijan palkka on yleensä minimipalkka, joka silloin v. 2007 taisi olla 8 dollaria eli n. 5,70 €/h, eli ei tosissaan mikään päätä huimaava. Palkan pystyi kuitenkin aivan hyvin tuplaamaan tipeillä ja hyvä tarjoilija kiireisessä vuorossa vaikka triplaamaankin. Meillä ei tarjoiltu alkoholia, joten luulen, että alkoholia myyvissä ravintoloissa laskun yhteissumma voi humpsahtaa sen verran ylöspäin, että tipeistä saatu ansio on vielä parempi.
Työpaikassani oli vaatimuksena antaa tipeistään keittiöhenkilökunnalle tietty osuus joka vuoron jälkeen. Osuus laskettiin jotenkin kokonaismyynnistä, mutta en muista miten, viittaan tässä kohtaa toisen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen... Yleensä annoin 3-7 dollarin edestä kokille ja keittiöapulaisille tippiä jaettavaksi. Pidin hassuna, että osa muista tarjoilijoista jurputti tästä! Helppo tietysti sanoa näin perheettömänä, mutta itse en pitänyt tätä ollenkaan pahana apuna heidän palkkoihinsa.
Jossain vaiheessa systeemiä muutettiinkin sitten niin, että tarjoilija sai itse päättää kuinka paljon antoi tippiä vuoronsa päätteeksi keittiöhenkilökunnalle. Annoin sen jälkeen varmaankin noin tuplasti kuin mitä aikaisemmin. Jos itsellä on vyölaukku (!) täynnä käteistä niin minä katsoin, että myös keittiöhenkilökunnalle kuuluu siitä kiitos. Pahoin pelkään, että osa tarjoilijoista jätti tipin kokonaan antamatta tämän muutoksen astuttua voimaan. Jostain syystä eräskin kokki vieläkin nimittää minua lempparitarjoilijakseen... Näin pysyi siis myös hyvissä väleissä keittiöhenkilökunnan kanssa!
Mitenkäs lyhyen matikan käynyt sitten saa laskettua sopivan summan tipille? Ontariossa arvonlisävero on nyt muistaakseni 13 %. Tipin voi siis melko kätevästi laskea katsomalla kuinka paljon on maksanut veroa ja pyöristämällä sen ylöspäin sopivaan tasalukuun. Itse tarjoilijana työskennelleenä annan hyvän tipin ellei palvelu ole ollut suorastaan aivan kamalaa.
Tarjoilijana ollessani oli näin suomalaiselle aina niin käsittämätöntä, että joka päivä lähti töistä käteisen rahan kanssa. Ja sitten sai vielä palkkaakin erikseen! Ohhoh! Tarjoilijan palkka on yleensä minimipalkka, joka silloin v. 2007 taisi olla 8 dollaria eli n. 5,70 €/h, eli ei tosissaan mikään päätä huimaava. Palkan pystyi kuitenkin aivan hyvin tuplaamaan tipeillä ja hyvä tarjoilija kiireisessä vuorossa vaikka triplaamaankin. Meillä ei tarjoiltu alkoholia, joten luulen, että alkoholia myyvissä ravintoloissa laskun yhteissumma voi humpsahtaa sen verran ylöspäin, että tipeistä saatu ansio on vielä parempi.
Työpaikassani oli vaatimuksena antaa tipeistään keittiöhenkilökunnalle tietty osuus joka vuoron jälkeen. Osuus laskettiin jotenkin kokonaismyynnistä, mutta en muista miten, viittaan tässä kohtaa toisen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen... Yleensä annoin 3-7 dollarin edestä kokille ja keittiöapulaisille tippiä jaettavaksi. Pidin hassuna, että osa muista tarjoilijoista jurputti tästä! Helppo tietysti sanoa näin perheettömänä, mutta itse en pitänyt tätä ollenkaan pahana apuna heidän palkkoihinsa.
Jossain vaiheessa systeemiä muutettiinkin sitten niin, että tarjoilija sai itse päättää kuinka paljon antoi tippiä vuoronsa päätteeksi keittiöhenkilökunnalle. Annoin sen jälkeen varmaankin noin tuplasti kuin mitä aikaisemmin. Jos itsellä on vyölaukku (!) täynnä käteistä niin minä katsoin, että myös keittiöhenkilökunnalle kuuluu siitä kiitos. Pahoin pelkään, että osa tarjoilijoista jätti tipin kokonaan antamatta tämän muutoksen astuttua voimaan. Jostain syystä eräskin kokki vieläkin nimittää minua lempparitarjoilijakseen... Näin pysyi siis myös hyvissä väleissä keittiöhenkilökunnan kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti