Joulu Ottawassa, osa 3: Joulupöydässä

Joulupöytään kävimme joulupäivänä seitsemän maissa. Meitä oli yhteensä kahdeksan: Allun vanhemmat, kaksi veljeä, veljen tyttöystävä, perhetuttu sekä me kaksi. 

Tältä näytti hienon ruokailuhuoneen (tähän pöytään pääsee vain erikoistilanteessa) hienosti katettu pöytä. Ilmeisesti astiasarjan ovat Allun vanhemmat saaneet aikoinaan häälahjaksi. Pöytää koristaa myös kotipaikkakunnallani tehty kynttilä, jonka vanhempani lähetti meille tähän tarkoitukseen. 

Ruokana meillä oli kalkkunaa, kalkkunan täytettä, bataattilaatikkoa, vihreitä papuja ja paahdettuja manteleita, perunamuusia, karpalohilloa, kastiketta sekä minun tekemää rosollia. Allun äiti oli joutunut valmistamaan täytteen kalkkunan ulkopuolella kun Allun isä oli ostanut vahingossa kalkkunan, joka piti laittaa uuniin jäisenä ja ilman täytettä. Minua ei tämä haitannut, kun tykkään enemmän täytteestä näin valmistettuna. Pavut olivat myös oikein herkullisia, samoin kalkkuna ja kastike. Allun veljen tyttöystävä laittoi perunamuusin sekaan kevätsipulia, ja se oli oikein maittava lisä muusille. Rosolli oli menestys - Allun äiti otti sitä lisää kolme kertaa!

Tein Allulle oman pienen rosollikulhon, kun hän on allerginen omenalle. 

Noita papuja voisin tehdä joskus itsekin, ovat todella herkullinen lisäke!

Allun äidin tekemä ja minun koristelema kakku. Kanadalaiset kakut ovat minun makuun todella makeita. 

Allun veljen tyttöystävä toi korillisen omia leipomuksiaan. Vasemmanpuoleinen "norsun korva" oli lempparini - ei ollut liian makea vaan just hyvä!

Eilen pelailimme pelejä Allun serkkujen kanssa ja minulle iski siinä touhussa nälkä. Lähdin siis etsintäreissulle, nyt on pakko saada kalkkunaa! Mutta ei, kalkkunaa ei löytynyt mistään! Ei kellarissa, ei jääkaapissa, kuka sen puolikkaan kalkkunan ehti syödä? Hätä iski nälkäiseen. Mielessäni syytin Allun veljiä kalkkunan katoamisesta... Asia kuitenkin selvisi, kun Allun vanhemmat tulivat kotiin: kalkkuna oli sijoitettu tilanpuutteen vuoksi autotalliin, missä oli sopivan viileää. Huh!