Uusioperhe

Meidän perheeseemme liittyi tänään toinen perhe, nimittäin koirat Chilli (äiti, ruskea) sekä Kate (tytär, musta). Olimme haaveilleet jo pitkään koiran hankkimisesta ja harjoitellutkin tätä vastuuta hoitamalla kavereiden koiria. Nytpä sitten ajattelimme, että mitä tässä odotellaan, ei kun toimeksi! Vilkuilimme paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta koiria ja silmiimme osui parikin söpönpuoleista koiraa. Kun saavuimme tänään kyselemään koiria, saimme kuulla, että nämä kaksi annettaisiin vain samaan perheeseen. Hetken mietittyämme päätimme ottaa parivaljakon, sillä onhan kaksi aina parempi kuin yksi!

Pihakuusi, pukki ja myös ne välkkyvät

Meidän viime vuoden ainokainen joulukoriste, Herra Hirvi, kietoutuneena kauden kuumimpaan asusteeseen. 

Joulunodotus alkoi täällä heti Halloweenin jälkeen. Telkkarissa mainostetaan jo lahjaideoita, koristeita ja muita jouluhärpäkkeitä. Joulukoristeet ovat täällä melkolailla toista luokkaa Suomeen verrattuna. Niitä taidetaan paraikaa laitella pihoille, nyt kun Halloweenkoristukset ovat saatu pois. Jotkut laiskemmat saattavat jättää jouluvalot koko vuodeksi, tosin eivät pidä niissä valoja kuin talvella.

Koristusten määrässä enempi on parempi. Mikä Suomessa olisi vähän liikaa niin täällä onkin vasta liian vähän. Pihalla voi olla vilkkuvaa, välkkyvää ja erinväristä. Ja vielä porot, reki ja joulupukki tähän lisäksi, ettei vain jäätäisi naapuria huonommaksi. Miksei myös pumpattu lumiukko vaimoineen, muutama "karkkikeppi" sekä varmuuden vuoksi vielä muutama poro.

Tähän vaadittaisiin kyllä kuvia tai video, koska niitä koristuksia ei osaa hillitympi suomalainen edes kuvitella!

Ottawassa on eräs katu, jossa lähes jokaisella talolla on aivan ylitsepaisuvat koristukset. Kävimme siellä kun olimme joulun Kanadassa eli vuonna 2008. (Jännästi parilla talolla ei ole juuri mitään, varmaankin vastaiskuna muille!) Jospa tänäkin vuonna pääsisin sinne, voisin ottaa teille muutaman kuvan.

Törmäsimme ystäväämme ostoksilla ja hän oli järkyttynyt, kun kuuli, ettei meillä ole mitään ulkojouluvaloja. (Itseasiassa en tiennyt edes tuon pienen kuvan jouluvalon olemassaolosta mitään ennen kuin löysin sen tänään etsiessäni hirveä!) Ajattelimme kyllä ostaa jotkut jouluvalot, mutta minun suunnitelmien mukaan se laitetaan pihalla olevaan pensaaseen, eikä talon räystääseen, kuten täällä on tapana. Paljon helpompaa eikä tarvitse ostaa kiinnikkeitä. Allu kyseli varovaisesti, voitaisiinko laittaa myös keittiön ikkunaan valot... Eiköhän se ole vielä sopivaa, kunhan ne eivät vain välky! Herra Hirvi voi pitää asusteensa...

Ruokaostoksilla Pohjois-Ontariossa

Olen aikaisemmin jo purnannut Kanadan karkkivalikoimasta, joten tässä esimerkkinä meidän kaupan karkkihylly. Kuvassa siis aikalailla kokonaisuudessaan. Karkkia löytyy kyllä (lähinnä suklaapatukoita) kassalta.

Taisin mainita myös aikaisemmin, että näillä main Kanadaa ei kaupasta löydy välttämättä tuoretta kalaa. Drydenissa kalatiskissä oli vain pakastettua kalaa, joka oli sitten sulatettu myyntiin. Täällä meidän lähikaupassa on joitain savustettuja kaloja, mitä nyt sattuu olemaan tarjolla ilmeisesti (tänään ei ollut kyllä mitään). Käyvätkö ihmiset sitten itse kalassa niin paljon, ettei kalaa tarvitse kaupasta ostaa? Kanadan pitkät välimatkatkin varmasti vaikuttavat: mitä kauempaa kalan tuo, sitä tarpeellisempaa on pakastaa kala säilyvyyden vuoksi.

Sitten lihatiskille! Täältä saa tuoreita, raakoja makkaroita ja näitä nimenomaan grillaillaan useimmiten. On toki olemassa myös kypsiä makkaroita, niitä kutsutaan yleensä nimellä bavarians. Harmittavaa, että Suomesta ei löydy samanlaista valikoimaa! Monissa paikoissa lihamestari tekee makkarat vielä itse, esimerkiksi Thunder Bayn Maltese -kaupasta löytyy herkullisia makkaroita.

Valmiiksi marinoituja lihoja ei juurikaan ole. Joissakin paikoissa saattaa olla jotain erikseen lihatiskissä, mutta valmiita pakkauksia ei ole. Muutenkin lihat saatetaan pakata vasta kaupassa paketteihin kuluttajille, näin ainakin meidän lähikaupassa.

Kanadan leivontahylly koostuu hyvin pitkälti "lisää vain neste" -tyyppisistä valmispakkauksista. Allun äitikin kun leipoi kirkon myyjäisiin joitain kakkuja niin käytti valmiita kakkusekoituksia. Minä tykkään itse tehdä alusta alkaen, tulee varmasti paljon terveellisempää!

Vihanneksia saa melko laidasta laitaan, myös joitakin mistä minulla ei ole kuin arvaus mitä ne ovat. Vihannekset ja hedelmät voivat olla kanadalaisia, mutta usein ovat myös amerikkalaisia. Jostain syystä paprikoista halvin on aina vihreä paprika (siksipä myös pizzoissa on aina juuri vihreää paprikaa eikä muun väristä) kun Suomessa se on punainen paprika. Joitakin vihanneksia löytyy ympäri vuoden. Siinä missä Suomessa kevätsipulia saa oikeastaan vain kesällä, täällä kevätsipulia saa kaupasta talvellakin.

Laktoosittomia tuotteita löytyy melko vähän, ehkä paria juustoa, maitoa ja muutamaa jugurttia. Allu oli sitä mieltä, että edes kermaa ei löydy laktoosittomana. Olen huomannut joissakin lihapakkauksissa laktoositon-merkinnän, eli niitä löytyy jonkun verran. Saattavat olla kyllä enimmäkseen muualta tuotuja. Gluteenittomia tuotteita löytyy yleensä jokaisesta vähänkin paremmin varustellusta kaupasta. Keliakiasta ei tunnu kuitenkaan olevan samalla tavalla tietoa jokamiehellä ja -naisella. Esimerkiksi ravintolan kokki ei saata olla koskaan kuullutkaan koko asiasta. Näitä merkintöjä ei siis ole myöskään ravintoloiden menuissa samalla tavalla kuin Suomessa.

Loppuun vielä nippelitieto: kanadalaiset säilyttävät perunoita useimmiten huoneenlämmössä. Minusta niistä tulee ällöttäviä pehmeitä perunoita! Minä olen siis kummallinen kun laitan perunat jääkaappiin. Meillä on itseasiassa nyt tässä keittiössä vanhat keittiönkaapit, joista löytyy myös erityisesti perunoiden ja sipulien säilytykseen sopivat lokerot.

P.S. Haaveilen joulutorttujen tekemisestä. Luumuhilloa en ole löytänyt, joten mietiskelen nyt sen tekemistä sekä muita hillovaihtoehtoja. Eikös Suomessa ole erikseen paistonkestävät marmeladit? Täällä ei ainakaan lähikaupan valikoimissa ollut hilloa/marmeladia, joka mainitsisi paistonkestävyyden. Nyt on päästävä Thunder Bayhin!

Vielä jaksaa...

Meillä  satoi lunta keskiviikkoiltana ja torstaina. Vähän on vielä jäljellä!

Nyt olen ollut putkeen töissä 11 päivää (ravintolassa ja kasvihuoneilla). Ajattelin kyllä jättää kasvihuoneen työpaikan pois nyt kun saan vuoroja vissiin ravintolassa viisi per viikko. Ihan riittävästi töiden paiskimista siinäkin, toivon mukaan! Lisäksi huomasin, että jaksan mekaanista hommaa kasvihuoneilla ihan hyvin sellaiset 1,5 päivää peräkkäin, mutta sen jälkeen alkaa selkään sattua ihan liikaa (vaikka tekisi mitä jumppaliikkeitä koko aamupäivän).

Muutamia huomioita, mitä olen tehnyt tässä töiden ohessa:

- Kahvi/tee on ihan normaali ruokailujuoma. Siis porukka tulee päivälliselle ja yksi tilaa limpparin, kaksi tilaa kahvin ja yksi tilaa teen. Muistan kun joskus alkuaikoina Suomessa meille tuli amerikkalainen päivällisvieras ja Allu sitten tarjosi hänelle kahvia ruokajuomaksi. Minä olin ihan pöyristynyt, että ei kai sitä nyt kahvia tarjota ruoan kanssa kuin vasta jälkeen päin! Olin väärässä...

- Myös (useimmiten kylmä) kaakao tai pirtelö ovat normaaleja ruokailujuomia ja ihan aikuisillakin! Siis pirtelö! Pirtelö on minusta jälkiruoka. Miettikää nyt, pizza ja pirtelö. Nam nam. Olen jopa tehnyt itse yhden pirtelön. Kääk! Ei siitä ainakaan tullut valitusta, että kai se oli ihan ok!

- Ravintolasta tilataan aika paljon noutoruokaa iltaisin. Me kysytään aina tilaajan nimi, etteivät tilaukset menisi sekaisin. Nyt pyyntö kaikille kanadalaisille (ja miksei suomalaisillekin). Antakaa lapsillenne normaalit nimet, esim. David, Mary, jne... Minulla on aina kauhea tavaaminen ja tiedusteleminen, että jaa mitenkäs se nyt sitten kirjoitetaan! Vaikeaa ja kiireessä hankalaa ja noloa kysyä aina uudestaan!

Ja huomio itsestäni:
- Tykkään ma-pe 8-16 -tyyppisistä töistä. Nyt kun olen vuorotyössä niin jos on iltavuoro niin masistelen sitä koko päivän... Plääh pitää mennä vielä töihin (niin kuin tänäänkin!). Lisäksi musta on kivaa kun saa viikonloput vapaaksi, koska sillonhan Allullakin on vapaata. Olin töissä viime viikonloppuna, myös tänä viikonloppuna ja veikkaisin myös, että ensi viikonloppuna... Reissut Thunder Bayhin ovat siis vähissä!

Mainonnasta

On ollut jo vähän aikaa mielessä kirjoittaa mainonnasta. Meillä näkyy kanadalaisia ja amerikkalaisia kanavia ihan sekaisin, että aina minulla ei ole ihan selvyyttä kumman puolen sääntöjä noudatetaan. Jompien kumpien pitää mainita jos kyseessä on näyttelijä, joka esimerkiksi esittää lääkäriä ja ylistää jotain tuotetta. Ruutuun ilmestyy siis pieni teksti: actor portrayal. Olen myös huomannut tekstin dramatization, eli tätä käytetään kun mobilat auttaa kipuun ja siitä on tehty pieni animaatio: ensin on kipua, laitetaan lääkettä, kipu on poissa. Ettei kukaan ajattelisi, että animaatio oli totta... Muuta syytä en keksi!

Kanadan monikulttuurisuus näkyy myös mainoksissa. Usein, jos mainoksessa on useampia ihmisiä, he edustavat eri etsisiä ryhmiä. Voi olla vaikkapa yksi vaaleaihoinen, yksi tummaihoinen sekä yksi aasialainen.  Laitoin kuvitukseksi tähän juttuun kuvia erään lehden mainoksista, joista näkyy, ettei kaikki ole alkuperältään ihan pelkkiä kanadalaisia (tai siis englantilaisia ja ranskalaisiahan hekin oikeastaan alunperin ovat).

Olen huomannut lääkemainonnasta, että amerikkalaisilla kanavilla täytyy luetella kaikki lääkkeen sivuvaikutukset mainonnassa. Siis mies- tai naisääni luettelee miellyttävällä äänellä ja äänenpainolla kaikki: huimaus, ripuli, pääkipu, jne. Mielestäni tämä on aika huvittavaa... Kanadalaisilla kanavilla puolestaan lääkkeestä saa mainita vain joko sen nimen tai käyttötarkoituksen. Esimerkiksi potenssilääkemainoksessa mies käy eri paikoissa ja joka paikassa häneltä kysytään, mikä on uutta, onko uudet lasit, paita, tukka? Lopulta pesulassa (?) miespuolinen asiakaspalvelija ymmärtää että "ahaa!". Sitten ruudulle ilmestyy lääkkeen nimi. Ja kotisohvalla hekotetaan.

Mainoksissa saatetaan myös mainita ihan nimeltä, että "tämä tuote on parempi kuin se-ja-se tuote". Samaa taktiikkaa voi käyttää myös vaikkapa vaalimainonnassa. Pidän itse aika erikoisena, että vaalimainonnassa voidaan keskittyä vastapuolen mustamaalaamiseen. Esimerkiksi parlamenttivaalien aikaan telkkarissa oli mainos, jossa lueteltiin mitä kaikkea vastapuolen puolueen johtaja ei ole tehnyt kanadalaisten hyväksi. Mainokset olivat ilmeisesti aika tehokkaita, koska liberaalit menettivät paikkoja!

                      

Lehdissähän täällä on mainoksia koko lehti väärällään. Hinnatkin lehdillä ovat kyllä alhaisemmat, esimerkiksi tilaamani sisustuslehti on $5,50/ kpl eli n. 3,90 €. Elle Canada on puolestaan $3,99 eli 2,85 €. 

Mainostauot ovat täällä mielestäni lyhyempiä, mutta niitä on useammin. Kokonaisuudessaan siis varmaankin aikalailla saman määrän mainoksia saa ympättyä tunnin ohjelmaan niin täällä kuin Suomessakin. Joillakin kanavilla alkaa muuten uusi ohjelma heti edellisen loputtua - varmaankin on tarkoitus saada katsoja jäämään television eteen kun ei ole mainostaukoa, jonka aikana katsoja saattaisi näpäyttää telkkarin kiinni. Aika koukuttavaa!

Töiden raskaiden raataja

Tylsistyneenä ja Suomen matkasta haaveilevana päätin hakea töitä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun oikein alkaa töitä tosissaan etsimään niin sitten saakin kaksi työpaikkaa samana päivänä. Opettajan hommia ei toistaiseksi ole herunut kun olen tosiaan näiden silmissä epäpätevä kun minulla ei ole sitä yhtä paperia vielä, ja se puolestaan tarkoittaa sitä että sijaisuuksista koulujen pitää soittaa ensin kaikille mahdollisille päteville opettajille ennen kuin voivat  soittaa minulle. 

Ei kun tuumasta toimeen siis!

Näin maanantaina ilmoitustaululla ilmoituksen työpaikasta kasvihuoneilla, jossa kasvatetaan puuntaimia, ja lähetin sitten sähköpostilla hakemuksen. Sitten tiistaina lähdin kylille ja kappas, päätin mennä yhteen ravintolaan, jolla oli ikkunassa lappu, että tarjoilijaa tarvitaan. Siellä sitten sanottiin, että voisin tulla lauantaina (eli tänään) töihin. 

Samana iltana totta kai soitettiin kasvihuoneilta ja päätin mennä jo ke-pe töihin sinne kasvihuoneille kun sitä pystyi tekemään myös vain muutamana päivänä viikossa, sen mukaan milloin en ole ravintolassa töissä. Työhon kuuluu pienten puiden niputtamista 20 kpl paketeiksi. Palkka paranee hieman jos on työssään nopea ja minä olin mielestäni aika nopea (olin nyt kyllä vähän suomalaisen vaatimaton, oikeasti olin supernopea)! Siellä on nyt ehkä 15-20 ihmistä töissä sekä kasvihuoneen omistajat. Valitettavasti kasvihuoneet eivät ole ihan täällä missä me, vaan sinne on matkaa 30 kilometriä. Sain kuitenkin järkättyä erään toisen työntekijän kanssa kyydin itselleni sinne ja takaisin, ettei Allun tarvitse turhaa minua sinne ajaa aamuin illoin. (Minulla tosiaan on nyt sellainen harjoitteluajokortti, eli saan ajaa vain aikuisen kanssa... jes!)

Periaatteessa kasvihuoneilla palkka on parempi ja vuorot ovat pidempiä, mutta ravintolassa saa puolestaan tippiä, mikä voi nostaa ansion korkeammaksi kuin kasvihuoneen palkan (esim. tänään tienasin enemmän ravintolassa päivän aikana, olin tosin töissä 7,5 tuntia kun normaalisti vuorot ovat vain 5-6 tuntia). Toisaalta jos olisin kasvihuoneilla töissä viitenä päivänä viikossa voisin ansaita paremmin nyt viiden viikon aikana, mutta se työ olisi sitten tosiaan sitten siinä. Kolmen päivän kokemuksen perusteella sanoisin myös, että selkä on aika kipeä kun on kahdeksan tuntia tehnyt samaa liikettä niin ehkäpä se on siis ihan hyvä, ettei minun tarvitse mennä sinne joka päivä! 

Yritän nyt siis tehdä molempia töitä niin kauan kuin kasvihuoneilla riittää töitä. En vain nyt tiedä tarkemmin kuinka paljon saan työvuoroja tuolla ravintolassa, mutta ilmeisesti huomenna omistaja tekee listan. Tavallaan toivoisin, että pääsisin kasvihuoneillekin töihin nyt parina päivänä viikossa ja samalla voisin pitää pari vapaapäivääkin... Saa nähdä! Ravintolassa työskentely kyllä harmittavasti tarkoittaa usein myös sitä, että viikonloppuna (kun Allu on vapaalla jalalla) minun täytyy olla töissä. 

Raportti vielä ensimmäisestä päivästä: tarjoilijan homma oli ihan ok tänään, ei ollut mitenkään kauhean kiireistä. Sain ohjeeksi pukea valkoisen paidan (mallilla ei väliä) sekä mustat housut. Jostain syystä juuri näitä minulla ei ole kovin montaa... Mustat siistit housuni ovat pari kokoa liian isot (olen pudottanut vähän painoa), joten kurrasin ne vyötäröltä vyön avulla. Valkoisia paitojakin minulla on vain kaksi. Pärjäsin kuitenkin onneksi! Sain jopa yhdeltä pieneltä tytöltä hänen värittämänsä kuvan lahjaksi! En ole kyllä ihan varma vielä osaanko tehdä pirtelöitä (joka on muuten ihan normaali ruokajuoma täällä, samoin kuin kaakao ja ihan aikuisillakin)... Huomenna menen taas ravintolaan. Toivottavasti ei tarvitsi olla töissä maanantaina, että saisin joskus olla vapaallakin!

P.S. Kuvituksena tänään oli kuvia kävelylenkiltä muutaman viikon takaa, kun Peanut oli meillä vielä hoidossa. 

Ruokalista

Mitä aion syödä ja juoda Suomessa ollessani:

- friteeratut/paistetut muikut
-> Mun lemppariherkkua en ole tähän mennessä nähnyt täällä. Näillä mailla tuoretta kalaa ei välttämättä muutenkaan näy kauheasti (siis ei ruokakaupassa ole välttämättä kuin pakastettua ja "tuorekin" on pakastettu ja sulatettu kertaalleen).

- savustettu lohi
-> Kylmäsavustettua lohta saa kyllä täältä, mutta vain pakasteena. Thunder Bayn ja meidän välillä on eräs paikka, josta saa ostettua tuoretta savustettua kalaa. Olemme tähän mennessä kokeilleet savustettua siikaa. Ehkäpä ensi kerralla ostamme lohta. Hinta on kyllä aika suolainen!

- piimä
-> Täällä on kyllä jotain salaperäistä buttermilkkiä, mutta en ole siihen vielä tarkemmin tutustunut ja epäilen, ettei se ole piimää!

- ruisleipä
-> Ruispalat, ruispuikulat, jälkiuunileipä, ruisnappiset, reissumies, ruislimppu. Unelmissain aina. Thunder Baysta saa kyllä Finn Toasteja, jotka ovat vähän kuin ruispuikuloita mutta pyöreitä. Eivät ole halpoja, muistaakseni $4/2,85 € per 4 leipää (siis yhteensä 8 palaa).

- viili
-> I <3 viili. Thunder Bayn Hoito-ravintolassa mainostetaan kyllä muistaakseni viiliä, mutta en ole koskaan sitä siellä maistanut.

- rahka
-> En ole mikään rahkan suurkuluttaja, mutta toivoisin sitä täällä kuitenkin olevan. Rahkapiirakat ja itsetehty marjarahka jälkkäriksi olisi kyllä hitti mulle nyt.

- veriappelsiini-lime jaffa
-> Kiva kirpsakka maku, jota täältä en ole vielä löytänyt. Limpparit on yleensä aika makeita täällä.

- oltermanni
-> Kanadassa juusto on mun mielestä kalliimpaa ja sitä ostetaankin yleensä vähän pienemmissä pakkauksissa. Juustohöylää täällä ei yleisesti käytetä (olen kyllä nähnyt joillain olevan) vaan yleensä juusto leikataan veitsellä. Kanadassa perusjuustoja ovat muuten cheddar (ei siis sellainen mitä on hampurilaisen välissä vaan parempi, kylläkin hyvin oranssi väriltään) ja mozzarella (ei samaa mitä Suomessa on mozzarella, sellasta tavallisempaa... jos Suomessa on mozzarellajuustoraastetta niin siis sellaista).

Ja Lapin herkut:
- verimakkara
-> Mun lempparikouluruoka. Tätä, muusia ja puolukkahilloa!

- kuivaliha
-> Lappilainen kuivaliha valmistetaan poronlihasta (valmistetaanko muusta?). Todellista herkkua minulle. Täällä on kyllä kuivattua naudan lihaa (beef jerky), mutta se ei vedä vertoja tuolle auringossakuivatulle herkulle.

Oi voisin kirjoittaa vaikka oodin näille suussa sulaville Suomen antimille!