tiistai 9. heinäkuuta 2013

Reissussa, osa 3: CN Tower ja 360°


Kun suunnittelimme reissua meillä oli heti ajatuksena käydä vierailulla tässä kerran maailman korkeimmassa tornissa. Hinta torniin pääsystä on taas aikalailla kohdillaan... turisteilta rahat kaikki pois! $32/ 23,70 € olisi kustantanut hissimatka ylös per hlö. Olin aivan järkyttynyt hinnasta!

Ylhäällä sijaitsee kuitenkin myös tämä vähän fiinimpi ravintola joka pyörii hitaasti ympyrää. Torniin menosta ei tarvitse erikseen maksaa, jos on menossa ravintolaan. Tuumattiin siis, että syödä kuitenkin täytyy, ja mitä jos tehtäisiinkin tästä oikein kunnon elämys! Torniin oli aikamoiset jonot jo kesäkuussa, joten suosittelen tätä vaihtoehtoa, mikäli olet herkkusuu. Ravintolatiketillä pääsimme jonoista ohi ja lopulta odottelimme vain jonkin aikaa hissiin pääsyä (ehkä viisi, maksimissaan 10 minuuttia).


Leipä maistuu vaikka vähän jännittää - ei kai tuuli pukkaa tätä maahan?! 

Alkuun saimme heti vinkin: älkää jättäkö mitään "ikkunalaudalle". Se olisi nimittäin kadonnut meidän siinä pyöriessä! Laskimme, että menimme illallisen aikana ympäri 1,5 kertaa. Aluksi tosiaan vähän hirvitti korkeus, mutta siihen kyllä tottui aika nopeasti (eikä tilaamamme viinipullokaan varmasti asiaa vaikeuttanut).



Ruuaksi valitsimme kaikki neljän ruokalajin illallisen, jossa sai valita muutamasta vaihtoehdosta itselleen mieluisimman.

 Alkuun pikkupala. Tonnikalaa ja chiliä.


 Alkupala - sienipiiras prosciuttolla. Tosi hyvää!


 On ne vaan korkeita!

Kalaa ja mausteista perunaa. Maistui!


 Allun pääruoka eli possua. 






Bongaa mun paatti! P.S. Ei mulla oo!


Toronto Billy Bishop Island Airport




3/5 otti tämän eli vaahterasiirappia kolmella tavalla.  


Loput kaksi, mukaan lukien minä, otti valkosuklaamoussea ja kirsikkakavereita. 


Allun mukaan tämä näkemämme sumu on smogia eli saastetta.


Illallisen jälkeen suuntasimme yhden kerroksen alaspäin näköalatasanteelle. Harmittavasti (ja varmaankin tarpeellisesti) siellä on verkko estämässä onnettomuuksia. Näköalat olivat siis paremmat ravintolasta kuin näköalatasanteelta! Samassa kerroksessa oli myös GlassFloor, jossa saa katsella alas kun seisoo  pelkän lasin päällä korkeuksissa. Minua meinasi jänistää, en ole nimittäin varsinaisesti korkeiden paikkojen ylin ystävä. Uskaltauduin kuitenkin, ja siitä todisteena tämä hämärä kuva!

Kääk!


Allu kyseli tarjoilijaltamme, millaista on olla töissä tornissa ukonilmalla. Maisemat ovat kuulemma aivan mahtavat! Jospa seuraavalla visiitillä luontoäiti soisi meille salamointia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti