Oikotie kakkuun - muttei onneen

Viikot kuluvat tosi nopeasti. Nytkin on taas torstai! Siis kohta on viikonloppu. (Kah, oonpa mä fiksu!)

Harmi kun kirjoitusinnot ovat olleet minulla vähäiset. Väkisinkin tulee tehtyä vertailuja Kanadan ja Suomen välillä, mutta ne pitäisi laittaa jonnekin ylös, että muistaisi myöhemmin niistä kirjoittaa. No tässäpä niistä yksi:

Klikkaa tästä niin pääset kakun ohjeeseen. 

Yksi asia mitä en voi käsittää Kanadassa on valmisleivontajauhojen määrä ja suosio. (Mistäköhän tämäkin tuli mieleen?! Kakun teko lienee minulla haaveissa. Vai johtuuko siitä, kun teimme mökillä lättyjä lisää vain vesi-pakkauksesta.)

Suomessa kun tehdään kakku niin sillon tarvitaan ainakin munia, jauhoja ja sokeria. Kanadassa kakun teko onkin paljon helpompaa, sillä moni tuntuu tekevän kakun pakkauksesta - myös Allun äiti. Ne on kuulemma vain niin käteviä, esim. kirkon myyjäisiin tehdä. Suoraan sanottuna jos ostan kakun myyjäisistä oletan sen olevan kyllä ihan alusta asti itse tehty!

Kurkkasin joskus kaupassa pakkausten aineslistaa. Oli muuten melko pitkä... Maku näissä valmispakkauskakuissa on mielestäni ihan hirveä, sellainen ällömakea ja keinotekoinen. Toisaalta kanadalaisille maistuu se yhdistelmä muutenkin. Samaa sarjaa on purkista tuleva töhnä, mitä kakun päälle levitetään. Tässä vaiheessa osaan jo sujuvasti kieltäytyä Kanadan kakuista. Ei tule kyllä näin äkkiseltään mieleen ainuttakaan kakkua, joka olisi ollut mieleeni.

Pakkauksesta voi tehdä myös muffinssit, suklaapikkuleivät, yms mitä tahansa ihminen voi herkkuja haluta. Itse teen kaikki leipomukset ihan perinteisellä tavalla eli "from scratch" ja niiden herkullisuutta ylistetään. Yllätys kerta ovat ihan oikeista aineksista tehdyt!

Olen myös nähnyt naistenlehden, jonka kaikissa leivontaohjeissa reseptiin kuului valmisleivontapaketti. Niin kätsyy! Lehti oli suunnattu vähän vanhemmalle polvelle ja printattu kiiltävälle, halvalle paperille (vrt. Apu). Sanomattakin selvää, että en kuulu lehden vakituiseen lukijakuntaan.

Entäpäs te? Maistuuko valmispaketista tullut kakku tai muffinssi? Oletteko muut Kanadassa asuvat edes huomanneet samaa, vai korostuuko tämä oikoteiden ottaminen siellä pohjoisessa?

Matka

Matka New Yorkin kautta sujui yllättävänkin helposti. Kävin Toronton lentokentällä jo USA:n tullissa ja passintarkastuksessa, joten minun ei tarvinnutkaan hakea New Yorkin puolella matkatavaroitani! Jes! Myöskään sitä vihreää lappua eivät laittaneet passiini vaan leimasivat vain?! En kyllä ihan ymmärrä että miten tämä sitten toimiikaan, mutta kun sitä ärsyttävää lappua ei kukaan minulle antanut niin kai ne ovat sitten muuttaneet taas hieman näitä käytäntöjä.

No niin, saavuin siis New Yorkiin täynnä tarmoa ja bongailin onnellisena lentokoneesta vapaudenpatsaan. Suunnittelin I love NY -paidan hankkimista... Kunnes huomasin, että omatoimiset matkatavaroiden käsittelijät olivat ottaneet laukustani vähän tippiä itselleen!!! New York -fiilikset menivät kyllä sen siliän tien.

Torontosta lähtenyt kone oli sen verran pieni, että meidän piti kaikkien antaa isommat matkatavaramme portilla ruumaan laitettavaksi. Eli käytännössä siis sellaiset carry-on-kokoiset laukut joutui luovuttamaan pois. Tämä tuli itselleni aika yllättäen, joten annoin sitten laukkuni suuremmin miettimättä mitä siellä oli. Saimme ne sitten New Yorkin puolella siellä portilla takaisin. Jostain syystä pojilla kesti melko kauan saada ne sieltä koneesta ulos... Ja kuinkas ollakaan, minulla oli Amerikan rahaa sivutaskussa valmiina lentokentällä shoppailuihin ja syömiseen. Olihan siellä edelleen - kun menin maksamaan syömisiäni olivat "ystävälliset" pojat jättäneet minulle kaksi yhden dollarin seteliä!

Oma syynihän se silleen oli, että jätin rahaa laukkuun ja vieläpä päällä olevaan taskuun. Sen takia varmaan harmittikin eniten kun jos olisi tullut mieleen silloin laukkua pois antaessa, että ota nyt hyvä ihminen ne rahat pois niin ei olisi koko asiaa tapahtunut. Olisi siellä muuten ollut eurojakin samassa taskussa (eri rahat oli eri kukkaroissa), mutta ne eivät sentään kelvanneet. Oppia ikä kaikki, en muuten aio tehdä samaa virhettä toistamiseen!

Tein asiasta kyllä valituksen, vaikka tiesin, että eipä niitä rahoja saa koskaan takaisin. Olisi varmaan kannattanut mennä jo siellä kentällä huutamaan jonnekin matkatavarapalveluun, mutta olin asiasta niin järkyttynyt ja harmissani, että päätin jättää sen väliin. Rahojen menetyksen ohella itkeminen jossain tiskillä ei tuntunut kivalta ajatukselta. Aikaakaan minulla ei ollut kovin kauaa.

Jäi t-paita ostamatta!

(Kuva: Helsingin rautatieasemalla olevasta VR:n historiaa esittelevästä näyttelystä)

Suomessa

Terveisiä Suomesta!

Täällä sitä ollaan oltu jo melkein kaksi viikkoa! Alkushokki on jo ehkä hieman parantunut. Osaan jo vastata sujuvasti suomen kielellä, punnita omat hedelmäni ja olla moikkaamatta jokaista vastaantulijaa.

Olin ensin kaverini luona Vantaalla pari yötä ja sitten vielä toisen kaverin luona Helsingissä yön ennen kuin hyppäsin junan kyytiin kohti Joensuuta. Maksoin muuten junalipustani viime kuussa 15 € eli kannattaa kytätä VR:n sivuja alennusten toivossa! Pääkaupunkiseudulla oli kivaa, mutta oli kiva jatkaa matkaa Joensuuhun. Siinä vaiheessa olin ollut reissussa jo pari viikkoa niin alkoi tehdä mieli jo purkaa tavarat!

Kyllästyin tosin tavaroideni raahaamiseen niin pahasti, että jätin toisen laukun Vantaalle kaverini luokse. Todisteena taisteluistani laukkujen kanssa minulla on (nykyisin himmeä) mustelma käsivarressa. Enkä missään vaiheessa raahannut tavaroitani edes yksin!  Huh! Tulipa ehkä pakattua vähän liikaa. Vaikkapa monen kesävaatteen olisin voinut jättää Kanadaan kun eipä täällä kauhean kesä enää ole. Parina päivänä on ollut kyllä yli +20C, mutta kyllä se silti melko vilpoisalta tuntuu vaikkapa kun vertaa siihen Ottawan +36C!

Asustelin sitten su-pe uudessa kämpässäni melko vähäisillä varusteilla kunnes tänä viikonloppuna siskoni ja hänen miehensä tulivat tuomaan minulle huonekaluja sekä vanhemmillani säilytyksessä olleita tavaroitani. Nyt on kuulkaas sohvat ja ruokapöydät ja haarukat ja imurit ja kaikki!

Ottawan ostoksia

Miten käy kun peräkylällä asuva Maria pääsee isolle kirkolle? No se menee tietysti shoppailemaan eikä tule kotiin tyhjin käsin!

Kaikki alkoi kun ostin mukavat sandaalit, jollaisia minulla ei aikaisemmin ole ollutkaan (tai no ehkä lapsena).Suosittelen muuten Apple Saddlery -nimistä hevostarvikekauppaa jos halajaa terveyskenkiä - siellä on iso valikoima Birkenstockeja. Omani ovat Merrel -merkkiset, mutta Allu osti huonoksi menneiden Birkenstockien tilalle uudet.

Jo matkan alussa ostin itselleni kaksi toppia Smart Set -nimisestä liikkeestä. Shoppailu ulkomailla on muuten joskus mielestäni hankalaa kun ei tunne liikkeitä ollenkaan. Voi kyllä katsella ulkoa, että ovatko vaatteet mielenkiintoisen näköisiä ja minkälaista porukkaa siellä on, mutta jotenkin en ole löytänyt kovinkaan montaa kauppaa jotka tuntisin ihan omakseni. Täällä on mielestäni aika paljon ostoskeskuksissa vähän vanhemmille/ konservatiivisemmin pukeutuville kauppoja, joista käännyn aika nopsaan takaisin. Joissakin paikoissa taas hinta tulee esteeksi. Sitten taas jotkut paikat tuntuvat jo liian teineiltä omaan makuuni (ja ensi tammikuussa lasiin kolahtavaan kolmeenkymmeneen ikävuoteeni). Smart Set tuntuu kuitenkin suht osuvan omaan tyyliini ja hintahaarukkakaan ei ole kovin paha. Olen tosin alennusmyyntiostelija! Aikaisemmin tykkäsin myös vierailla Costa Blanca -nimisessä kaupassa, mutta nyt ne ovat kaikki kadonneet?!

Eilen vietin varmaan kaksi tuntia Forever21-liikkeessä kokeillen miljoonia eri mekkoja/ hameita/ toppeja/ yms. Olin katsellut muiden blogeista, että tuolta saa näköjään kivan näköisiä mekkoja. Poistuin 2x mekon ja 2x topin kanssa. Suosittelen piipahtamaan kyseisessä liikkeessä jos se sattuu eteen. Ottawassa on yksi eli ihan keskustassa Rideau Centerissä. Jos yritän verrata Suomessa oleviin liikkeisiin niin sanoisin, että on lähimpänä Gina Tricotia ja henkkamaukkaa.

Kenkäkaupoista lempparini taitaa olla Aldo, josta olen ostanut yhdet sandaalit, balleriinat sekä yhdet korkokengät. En tosin tällä reissulla!

Place D'Orléansista eli lähimmästä ostoskeskuksesta ostin Tommy Hilfiger -trenssin, jotta näyttäisin kuulilta kun tulen Suomeen. Osa heidän tuotteistaan ei ole oikein minun tyyliä, mutta olen sieltä varmaan silti jotain löytänyt. Jostain syystä niillä on ollut aina alennuksia kun olen siellä käynyt. Nytkin sain tuosta puolet pois ja maksoin n. 70 euroa (n. 85 CAD). Euron valuuttakurssi näyttäisi kyllä olevan ihan kamalalla tolalla tällä hetkellä kun 1 CAD = 0,81 EUR. Muistan sen kesän kun yksi dollari oli 66 eurosenttiä! Siinä mielessä minulle hyvä juttu kun tulen täällä dollareineni niin saan niillä paljon enemmän euroja, mutta olisihan se mukavampaa jos eurolla menisi vähän paremmin...

Höyrähdin myös kirpputorilla (Value Village) ja ostin (kah, tämä sana tuleekin joka lauseeseen) haalarimekon, topin, farkkutakin ja mekon. Toisella kertaa myös korvikset ja kaksi rannekorua.

Pakotin myös Allun ostamaan minulle pinkin pöllöpaidan ja itselleen vihreän puupaidan. Joskus vastaan tulee vaatekauppa mistä me molemmat saamme jotain! Hei kai pöllöt on vielä muotia Suomessakin?! Puuthan nyt on aina muotia, että Allu on turvassa.

Nämä Forever21 -mekot maksoivat 24 ja 29 dollaria. 

Onneksi olin jo suunnitellut ottavani kaksi laukkua (maksan yhdestä ylimääräisestä), että mahtuvat nämä uudet ostokset vielä mukaan. Kotoa lähtiessä toinen laukku painoi 23 kg ja toinen jotain huomattavasti vähemmän, n. 12 kg. Carry on -laukussa oli tosin enemmän tavaraa kuin mitä sinne loppujen lopuksi tulee, mutta uskon että enköhän selviä pakkausoperaatiosta melko kivuttomasti. Peukut pystyyn!

P.S. Minulle saa vinkata kivoja vaate- ja kenkäkauppoja tulevaisuutta varten!

Kukkuu!

Hei olen hengissä! Kesä on vain tullut kirjoitusintojen tielle. Aurinko paistaa ja linnut laulaa... ja Maria se kun paiskii töitä. Mutta nyt kuulkaas tuli muutos! Työt muuttavat muotoaan ja siirtyvät piirun verran itään. Nimittäin sellaiseen paikkaan kun Suomi!

Miten tähän päädyttiin?

Turhauduin Ontarion opettajavaatimuksiin ja alkoi tuntumaan, että olen täällä aina vaan tarjoilija. Haeskelin siis keväällä opettajan paikkoja Suomesta Allun siunauksella. En kuitenkaan saanut mitään koko vuoden tai vakituista paikkaa, koska minullahan ei ole kokemusta yhtään kun valmistuin Kanadassa ollessani. Vähän yllättäen minulle tarjottiin syksyn pituista opettajan pestiä Suomesta ja hetken tuumailtuamme päätin ottaa sen. Saan siitä tarpeellista kokemusta ja näen enemmän perhettä ja kavereita. Allu jää tänne, sillä hänen sopimuksensa on joulukuun loppuun (kuten minunkin). Näemme sitten myöhemmin, mihin seuraavaksi suuntaammme.

Ensi tiistaina olisi jo lähtö Suomeen. Lennän ensimmäistä kertaa USA:n kautta kun kaikki muut liput olivat niin turkasen kalliita. Jänskättää! Onko kenelläkään vinkkejä? Lennän siis New Yorkin kautta.

Olemme nyt vähän lomailemassa Ottawassa ennen minun lähtöä. Syksyllä kirjoittelen sitten huomioita Suomesta hieman punavalkoisin lasein. Pysy mukana kelkassa vaikka se taitaakin sitten muuttua supisuomalaiseen potkukelkkaan!

Voi leipä!

Miten voi niin pieni, mutta olennainen asia olla niin erilainen eri maissa.

"Ruista" ranteeseen

Kanadalainen voileipä on siis sändvitsi ja siihen kuuluu kaksi leipäpalaa, joiden väliin laitetaan täytteet. Leipä leikataan vielä tämän jälkeen kahdeksi kolmioksi. Kanadalainen voileipä on siis kolmioleipä. (Nippelitieto: yhden leipäpalan leipä on nimeltään open-faced.)

Tässäpä lista perussändvitseistä:
- Egg salad sandwich - keitettyä munaa, majoneesia, kevätsipulia sekoitettuna leivän välissä. Ei kuulu omiin lemppareihini (aika mauton mielestäni), mutta kanadalaisten ikisuosikki.
- Kinkku & juusto
- Chicken salad sandwich - kanaa, majoneesia, kevätsipulia sekoitettuna.
- Kalkkuna - voi laittaa myös salaattia, majoneesia, ja/tai sinappia.
- Paahtopaisti - sama kuin yllä
- BLT - pekoni, salaatti, tomaatti, majoneesi.
- Clubhouse - kalkkunaa/ kanaa, pekonia, tomaattia, salaattia, majoneesia.
- Grilled cheese - pannulla paistettu juustoleipä, siis voidellaan nurjat puolet ja laitetaan sisälle vain cheddarjuustoa.

Näiden lisäksi on myös lämpimät voileivät. Äläpäs innostu, nyt en puhu herkullisista uunissa paistetuista leivistä. Hot beef, hot hamburger (=jauhelihapihvi) sekä hot turkey -leivät kuuluvat ehdottomasti ällöimpiin leipiin mitä tiedän. Ne tehdään näin: paahtoleipäpalan (siis ei paahdettuna vaan ihan sellaisenaan) päälle laitetaan jotain edellä mainituista lihoista, tähän päälle gravya eli siis lihakastiketta (jota laitetaan myös ranskalaisten päälle). Toinen leipä tähän päälle ja vielä lisää kastiketta. Leipä imee itseensä gravya ja sen koostumus on hyvin kostea. Nämä leivät syödään siis haarukalla ja veitsellä. Kokeile jos uskallat. 

Yksi ilta söin normaalin suomalaisen voileivän ja tuntuipa kotoisalta. Paahtoleipää (ihan kuin täältä muuta löytyisi...), juustoa (cheddaria), kalkkunaleikettä ja kurkkua viipaleina. Olipa hyvää!

Voisin kirjoittaa oikein oodin suomalaiselle ruisleivälle. Kanadalaisten leipätottumukset tuntuvat niin rajoittuneilta. Täältä pohjoisesta ainakin saa aika rajoitetusti erilaisia leipiä (Ottawassa oli kyllä tarjolla monia erilaisia). On vaaleaa (pulla)paahtoleipää (tarttuu hampaisiin, on niin kamalan höttöä), täysjyväleipää ja "ruisleipää" (eli siis vaaleampaa paahtoleipää kuin mitä Suomessa ruispaahtoleipä). Nyt siellä ajattelette, että entäs sämpylät. No minäpä kerron! Sämpylä on minun huomioitteni mukaan joku seuraavista: dinner roll (ruoan yhteydessä voin kera syötävä pikkusämpylä) tai hampurilais- tai hotdogsämpylä.

Unelmissani siintävät reikäleipä, ruislimppu, tuore sämpylä, ruisnappi, puikula, kaurapala... Eikä mitään majoneesia tai sinappia aleta tähän sotkemaan!

Hammas- ja autoasiaa

Meillä on autossa navigaattori. Aloin tutkimaan sitä kerran ja huomasin, että tarjolla on vaikka mitä kieliä. Australian englanti - ei, saksa - ei, suomi - JOO! Automatkat sujuvat siis kotoisissa merkeissä!

Navigaattorin apua tarvittiin viime viikolla kun matkustin hammaslääkäriin Thunder Bayhin ihan itsekseni! Kääk! Tässä kohtaa voisinkin mainita, että kukkaroa tuo ei onneksi verottanut kuin $35 eli 27 € verran. Minulta paikattiin siis hammas. Vakuutus korvaa tällaiset "normijutut" melko mukisematta (75 %). Yksi hampaani tarvitsisi kruunun ja siitä vakuutus korvaa vain puolet. Maksettavaksi minulle jäisi reilut 500 dollaria (eli siis 390 € +). Hampaan voisi myös paikata niin kuin reiän, joka puolestaan olisi samaa luokkaa hinnaltaan kuin tuo viime viikkoinen. Nyt siis mietinkin, että kumpi vai kampi! Kruunu tietenkin kestäisi pitempään, toisaalta voi tuo paikkakin kestää. Mitenkäs Suomessa, kuka tietää paljonko kruunun laitto maksaa?

Takaisin viime tiistain ajeluun. Uskaltauduin hammaslääkärin jälkeen vielä jopa ostoksille ja kurvasin ostoskeskuksen pihaan. Parkkeerasin tietenkin jonnekin parkkipaikan perimmäiseen nurkkaan (paniikki - kato tuossa on vapaa paikka). Saaliiksi sain kahdet kengät: balleriinat (le chateau) ja sandaalit (Aldo). Olivat molemmat aika roimassa alennuksessa ja maksettavaa jäi lopulta 50 euroa yhteensä. Ei paha!

Ajelu Kanadassa ei nähdäkseni kauheasti eroa Suomesta. Muutama kummallinen juttu kuitenkin löytyy. Joka kulmassa on stop-merkki eli pitää koko ajan pysähdellä. Ohituskaista ei ole se joka päättyy vaan se laitimmainen kaista. Ärsyttävää! Minusta on väärin, että se joka ei ole ohittamassa saattaa jäädä sinne loukkuun kun taas ohittajalla on kaista millä päristellä. Parempi jos ohituskaista loppuisi kuin Suomessa niin ne hulluimmat eivät lähde enää ohittamaan kun itse jää ilman kaistaa. Ontariossa voi myös kääntyä oikealle vaikka olisi punainen valo. Pitää ensin pysähtyä ja sitten jos ei ketään tule niin voi kääntyä. Tämä on kyllä ihan kätevä juttu!

Selvisin siis kotiin kunnialla ja kiitos suomea puhuvan navigaattorin säästyin suuremmilta panikoinneilta. Nyt jos vielä vähän treenaisin niin ehkä uskaltaisin mennä siihen pysyvän ajokortin testiin!