Islannin kautta

Kävin syksyllä Suomessa kolmen viikon vierailulla. Tai siis - luulin meneväni syksyllä, mutta siellähän oli täysi talvi jo pohjoisessa! Olin sentään ollut fiksu ja ottanut talvikamppeet kuitenkin mukaan. Matka oli oikein mukava!

Lensin Icelandairilla ensimmäistä kertaa ja kokemukseni perusteella suosittelisin kyllä lentoyhtiötä Atlantin ylittämiseen. Ruoasta piti maksaa, mutta se ei minua haitannut. Ruumaan sai laittaa kaksi laukkua ilmaiseksi, joten ennemmin maksan 12 euroa siitä sämpylästäni kuin 50-100 euroa toisesta matkalaukusta... Palvelu toimi hyvin ja sain katsella omasta telkkariruudusta mitä halusin. Matka tuntui myös huomattavasti lyhyemmältä kuin Lontoon tai Frankfurtin kautta. Lento Islantiin oli vain hieman yli viisi tuntia ja sieltä Helsinkiin reilu kolme tuntia muistaakseni. Torontosta lentää Frankfurtiin 8,5 tuntia ja Lontooseen vajaa 8, eli Islannin kautta säästää jo heti matka-ajassa. Säästin minä hinnassakin, tämä lippu oli nimittäin halvin koskaan ostamani lippu Eurooppaan ja takaisin (n. 500 euroa)!

Suurin harmitus oli se, että Islannissa minulla oli molempiin suuntiin vaihtoaikaa vain tunti. Minua olisi nimittäin kiinnostanut shoppailla Islannin tuliaisia kentältä! Menomatkalla lentoni oli vielä myöhässä, eli jouduin juoksemaan suoraan vain seuraavaan koneeseen. Paluumatkalla ostin maailman nopeiten tulivuoren tuhkaa sisältävän saippuan. Olisi sitä aikaa ollut vähän enemmänkin, koska odottelimme jonkun aikaa pääsyä koneeseen. Toinen miinuspuoli oli Pohjois-Amerikkaan lähtiessä portin pienet tilat. Samalta alueelta lähti monta lentoa Pohjois-Amerikkaan ja ihmisiä oli aivan solkenaan eikä ollut läheskään kaikille istumapaikkoja vaan ihmisiä seisoskeli vähän joka puolella. Eipä se silleen haitannut, kun aikaa oli kuitenkin niin vähän. Eri asia varmasti jos olisi vaikka lasten kanssa liikenteessä.

Islannin jäätiköt ja karu maasto näytti sen verran kauniilta matkatessamme sen yli, että haaveilen jo Islantiin suuntautuvasta lomamatkasta. Icelandairiltahan voi osta stop over -matkoja samalla lentohinnalla, joten jospa joskus tekisin sitten niin. Mukavampihan tietysti olisi kahdestaan tai porukassa, nythän matkustin yksin.

Muodonmuutos

Syksyn projekteihin kuului myös tämä sohva. Olimme ostaneet sen jo yli vuosi sitten käytettynä. Sohva koostuu pelkästään tyynyistä, joten suunnittelin heti tekeväni sille uudet tyynynpäälliset. Viime syksynä kävin sitten IKEA:ssa ja ostin sieltä tätä kangasta ja ei muuta kuin hommiin! Olisikohan siinä mennyt reilu viikko kun surruttelin illalla töitten päälle näitä. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen!

Emme ole oikeastaan ostaneet juuri mitään uusia huonekaluja. Meidän sänky ja vierashuoneen sänky ovat molemmat IKEA:sta ja hankittu tänä syksynä. Lisäksi meillä on kaksi valkoista hyllykköä ja keittiössä oleva aputaso pyörillä. Uusia sohvia olemme kyllä vähän katselleet, mutta muista huonekaluliikkeistä kuin IKEA:sta ei tunnu löytyvän mukavaa sohvaa (ainakaan siis jos ei ole muutamaa tonnia siihen laittaa rahaa). Kirppareilta katson kyllä aina, jos sattuisi lykästämään, mutta amerikkalainen tyyli ei sitten nappaa millään eikä varsinkaan sieltä 90-luvulta...

P.S. Ennen joulua näimme eräässä käytettyjen huonekalujen kaupassa vinon pinon näitä samoja sohvia ja saman sarjan tuoleja ilman pehmusteita. Allun mielestä minun pitäisi ostaa muutama lisää ja tuunata ne ja myydä eteen päin. Jos projekteista olisi pulaa, voisin vaikka innostuakin tästä ideasta.

P.P.S. Olipa aikamoinen seikkailu. Otin tuon ylimmän kuvan viikonloppuna ja aioin heti laittaa kuvat koneelle. Etsin kameran johdon, istahdin sohvalle ja tökkäsin kameran koneeseen. Ei muistikorttia! Siis täh?! Muistikortti löytyi tänään suklaakaapista! Siskoni lähetti minulle suklaapatukoita teipattuna maalarinteipillä yhteen. Muistikortti oli kiinni tässä teipissä! Aikamoinen mysteeri. Katsoin kyllä kuvaa ottaessa intensiivisesti telkkarista Scottia, joten syytän tästä häntä!

Älykäs vai älytön?

Kesällä kerran kävi pieni vahinko.

Olemme vihdoin siirtyneet älypuhelinaikaan! Palveluntarjoajamme rakentaa parhaillaan 4G-verkkoa tänne pohjoiseenkin. Tällä hetkellä kuuluvuus säilyy hyvin länteen päin mennessä, mutta Thunder Baysta itään suuntaessa kentät katoavat n. 30 minuutin ajomatkan jälkeen ja palaavat vasta vähän isommissa pitäjissä. Esimerkiksi vanhoilla kotikulmillamme meillä ei ole kuuluvuutta. Hätänumeroon voi tietysti soittaa toisen firman verkkoa käyttäen.

Puunkaatohommissa.

Uutisissa on puhuttu, kuinka Kanadassa on maailman kalleimmat kännykkäpalvelut. Tuntuu nämä meidänkin liittymät melko kalleilta. Minun maksaa $56.50 (n. 40 euroa) ja siihen sisältyy 500 Mb dataa, 500 minuuttia (myös vastaanotetut lasketaan) ja rajoittamaton määrä tekstiviestejä. Kerran Allulla meni minuutit yli ja hän maksoi tunnin pituisesta vastaanotetusta kaukopuhelusta (Ottawa, eli samaa provinssia kuitenkin...) sata dollaria! Olin suorastaan pöyristynyt!

Herkullinen lounassalaatti: keitettyä pastaa, rucolaa, viinirypäleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja, prosciuttokinkkua, tuoretta parmesania ja pestoa. 

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen näihin meidän liittymiin. Ainakaan meidän ei tarvinnut ottaa mitään monen vuoden sopimusta ja kännyköistäkään ei maksettu mitään, vaan joka laskusta menee pieni prosenttiosuus puhelimeen. Allulla oli edellinen luuri näin jo maksettu, mutta minulla oli sitä 14 dollaria jäljellä. Ei siis kovasti kirpaissut. 

P.S. Kuvituksena tänään on älypuhelimellani otettuja kuvia. 

Taloprojekti: kaksi vihreää etupihalla

Ensin niitä oli kaksi...

Jo alusta asti nuo isot puskat eivät kuuluneet suosikkeihimme. Olohuoneesta ja ruokailuhuoneesta ei näkynyt ulos kunnolla. Puskien parturointikaan ei olisi auttanut, kun vihreää on vain ihan ulkopuolella ja puun sisäpuoli vain tyhjiä oksia. Eräs kirpakka talvipäivä siis pistimme töpinäksi. (Suurimmaksi osaksi Allu siis...)

Ja katos! Nyt talosta näkyy jopa numerot! Toinen puska jäi vielä paikalleen, sillä siihen oli kätevä laittaa jouluvalot. (Meillä on melko hillityt - vain yhtä väriä eikä mikään vilku tai soi. Myös puhallettavat jouluhahmot puuttuu.) Todennäköisesti toisellekin tulee kaatotuomio, vaikka ei tuo mielestäni nyt pahaltakaan näytä. Lähempänä tietä meillä on jokin puska (mielestäni se on ennemmin kyllä puu) sekä nuori pihlaja, joten puutta ei piha jää, vaikka tuokin lähtisi.

Ihana leipä

Olen löytänyt ruisleipää! Syksyllä huomasimme, että lauantaisin järjestettävällä Farmer's Marketilla on leipämyyjä, joka tekee myös hyvinkin suomalaisen oloista ruisleipää. Tosin tavallisessa ruisleivässä ei yleensä ole siemeniä päällä, niin kuin tässä, mutta hyvin ne nekin uppoaa. Lauantaisin siis suuntaamme yleensä aamusta hakemaan leipää. Joskus on käynyt niin että nämä ovat jo loppu, siksi pakkasessa on hätävarana vähintään yksi. Ottawassa muuten Allun vanhemmat löysivät Fazeria ja ruisleipää IKEA:n takana olevasta Lakomka -liikkeestä, joka myy eurooppalaisia ja venäläisiä herkkuja. Lakomka sijaitsee osoitteessa 

1127 Baxter Rd. 

Taloprojekti: olohuone

Aloitetaanpa talon esittely olohuoneesta!

Olohuone näyttää jo meiltä, vaikka onkin maalauksen tarpeessa. En ole kovinkaan ihastunut ruskeisiin seiniin, sillä koko huone tuntuu melko pimeältä niiden kanssa. Emme ole ihan päättäneet, mitä väriä näihin seiniin lätkitään, mutta jotain vaaleaa joka tapauksessa. Mielestäni kanadalaiset "perinteiset" värit ovat kovin tummia: viininpunaista, tumman vihreää, yms. Maalauksen vuoksi emme ole laittaneet tauluja seinille, sillä ne kaikki reiät pitäisi sitten paklata. Olohuone on maalausprojekteissa ainakin itselläni seuraavaksi vuorossa.

Tykkään erityisesti meidän matosta. En muista olenko maininnut, mutta kokemukseni mukaan Kanadassa ei monestikaan laiteta mattoja lattialle jos on puulattiat. Joululomalla olimme vierailulla Allun kaverilla, ja mietin, miten ihmeessä täällä on jotenkin kummallista ja tuntuu keskeneräiseltä. Lopulta tajusin, että se oli se mattojen puute, joka aiheutti minussa tämän tunteen. Matot voivat olla myös melko kalliita. Tämän hinta taisi olla $200, mutta ostimme sen alennuksesta n. 50 dollarilla. 

Tältä olohuone näytti heinäkuussa.

Takaseinälle oli joku talon aikaisempi omistaja laittanut (ameriikan) modernit seinävalot. (Suomessa nämä lamput eivät mielestäni ole modernia tyyliä edustavat.) Ihmettelimme muutettuamme miksi valoihin ei löydy mistään katkaisijaa. Selvisihän se, kun Allun isä tuli vierailulle. Seinälamppuihin ei ollut katkaisijaa seinällä, vaan niissä olisi pitänyt olla katkaisija itsessään. Tästä syystä takaseinällä on nyt kolot molemmin puolin ikkunaa. Ostimme IKEAsta uudet seinälamput katkaisijalla, mutta niitä ei ole vielä taiteiltu seinälle. Ei harmittanut edelliset lamput, sillä ne eivät tyyliltään miellyttäneet meistä kumpaakaan. 

Kanadassa ei muuten useasti ole kattolamppua olohuoneessa ollenkaan, eikä ole meilläkään. Ruokailuhuoneen puolella on kattolamppu ja eteisessä myös (molemmat olohuoneen kanssa oikeastaan samaa tilaa kun välissä ei ole ovia), joten tilassa on kuitenkin tarpeeksi valoa. 

Uusi vuosi

Täällä taas. 

Juuri kun sain lokakuisen Suomen reissun karkit syötyä pois alta ja kaapista kummittelemasta postipoju toi lisää siskolta ja veljeltä. Ei se auta kuin rouskuttaa menemään! Nyt suuta kohti etenee Hyvää makumaasta. Nam!

Joulu meni oikein leppoisasti Allun perheen luona Ottawassa. Oltiin siellä lauantaista lauantaihin ja matkustaessa menee kaksi päivää suuntaansa. Mahottoman kilttinä olin taas ollut ja lahjoja kuusen alla kuin lapsiperheissä. 

Tällä viikolla olen taas uurastanut töissä, lukuunottamatta tietysti uudenvuodenpäivää. Tämä päivä tuntuikin sitten ihan joltain muulta kuin perjantailta. Jo sitä jaksaa vähän huilatakin reissun ja työkiireiden jälkeen. 

Pakkasta meillä on riittänyt. Maanantaina oli aamulla -51 kun tuuli otettiin huomioon! Minä sekun kävelen reippaasti töihin säällä kuin säällä. Täksi viikonlopuksi on lupailtu vähän lauhempaa ja lumisadetta. Aamulla oli kyllä tuulen kanssa vielä -29, mutta nyt on jo varmasti lämpimämpää.

Leppoisaa uutta vuotta kaikille!