Ihana leipä

Olen löytänyt ruisleipää! Syksyllä huomasimme, että lauantaisin järjestettävällä Farmer's Marketilla on leipämyyjä, joka tekee myös hyvinkin suomalaisen oloista ruisleipää. Tosin tavallisessa ruisleivässä ei yleensä ole siemeniä päällä, niin kuin tässä, mutta hyvin ne nekin uppoaa. Lauantaisin siis suuntaamme yleensä aamusta hakemaan leipää. Joskus on käynyt niin että nämä ovat jo loppu, siksi pakkasessa on hätävarana vähintään yksi. Ottawassa muuten Allun vanhemmat löysivät Fazeria ja ruisleipää IKEA:n takana olevasta Lakomka -liikkeestä, joka myy eurooppalaisia ja venäläisiä herkkuja. Lakomka sijaitsee osoitteessa 

1127 Baxter Rd. 

Taloprojekti: olohuone

Aloitetaanpa talon esittely olohuoneesta!

Olohuone näyttää jo meiltä, vaikka onkin maalauksen tarpeessa. En ole kovinkaan ihastunut ruskeisiin seiniin, sillä koko huone tuntuu melko pimeältä niiden kanssa. Emme ole ihan päättäneet, mitä väriä näihin seiniin lätkitään, mutta jotain vaaleaa joka tapauksessa. Mielestäni kanadalaiset "perinteiset" värit ovat kovin tummia: viininpunaista, tumman vihreää, yms. Maalauksen vuoksi emme ole laittaneet tauluja seinille, sillä ne kaikki reiät pitäisi sitten paklata. Olohuone on maalausprojekteissa ainakin itselläni seuraavaksi vuorossa.

Tykkään erityisesti meidän matosta. En muista olenko maininnut, mutta kokemukseni mukaan Kanadassa ei monestikaan laiteta mattoja lattialle jos on puulattiat. Joululomalla olimme vierailulla Allun kaverilla, ja mietin, miten ihmeessä täällä on jotenkin kummallista ja tuntuu keskeneräiseltä. Lopulta tajusin, että se oli se mattojen puute, joka aiheutti minussa tämän tunteen. Matot voivat olla myös melko kalliita. Tämän hinta taisi olla $200, mutta ostimme sen alennuksesta n. 50 dollarilla. 

Tältä olohuone näytti heinäkuussa.

Takaseinälle oli joku talon aikaisempi omistaja laittanut (ameriikan) modernit seinävalot. (Suomessa nämä lamput eivät mielestäni ole modernia tyyliä edustavat.) Ihmettelimme muutettuamme miksi valoihin ei löydy mistään katkaisijaa. Selvisihän se, kun Allun isä tuli vierailulle. Seinälamppuihin ei ollut katkaisijaa seinällä, vaan niissä olisi pitänyt olla katkaisija itsessään. Tästä syystä takaseinällä on nyt kolot molemmin puolin ikkunaa. Ostimme IKEAsta uudet seinälamput katkaisijalla, mutta niitä ei ole vielä taiteiltu seinälle. Ei harmittanut edelliset lamput, sillä ne eivät tyyliltään miellyttäneet meistä kumpaakaan. 

Kanadassa ei muuten useasti ole kattolamppua olohuoneessa ollenkaan, eikä ole meilläkään. Ruokailuhuoneen puolella on kattolamppu ja eteisessä myös (molemmat olohuoneen kanssa oikeastaan samaa tilaa kun välissä ei ole ovia), joten tilassa on kuitenkin tarpeeksi valoa. 

Uusi vuosi

Täällä taas. 

Juuri kun sain lokakuisen Suomen reissun karkit syötyä pois alta ja kaapista kummittelemasta postipoju toi lisää siskolta ja veljeltä. Ei se auta kuin rouskuttaa menemään! Nyt suuta kohti etenee Hyvää makumaasta. Nam!

Joulu meni oikein leppoisasti Allun perheen luona Ottawassa. Oltiin siellä lauantaista lauantaihin ja matkustaessa menee kaksi päivää suuntaansa. Mahottoman kilttinä olin taas ollut ja lahjoja kuusen alla kuin lapsiperheissä. 

Tällä viikolla olen taas uurastanut töissä, lukuunottamatta tietysti uudenvuodenpäivää. Tämä päivä tuntuikin sitten ihan joltain muulta kuin perjantailta. Jo sitä jaksaa vähän huilatakin reissun ja työkiireiden jälkeen. 

Pakkasta meillä on riittänyt. Maanantaina oli aamulla -51 kun tuuli otettiin huomioon! Minä sekun kävelen reippaasti töihin säällä kuin säällä. Täksi viikonlopuksi on lupailtu vähän lauhempaa ja lumisadetta. Aamulla oli kyllä tuulen kanssa vielä -29, mutta nyt on jo varmasti lämpimämpää.

Leppoisaa uutta vuotta kaikille!

Ai miten niin nyt on jo syyskuu?

Täytyy sanoa, että on ollut kyllä aika hektinen kesä. Se alkoi talon etsimisellä ja lopulta ostolla, sitten oli kavereiden reissu kesäkuussa, sitten muutimme uuteen taloon. Huilattiin hetki ja sitten tuli taas vieras Suomesta. Tämän jälkeen tuli Allun veli vierailulle. Allun vanhemmat suunnittelevat myös visiittiä tänne loppukuusta. Ja mikäs mulla häämöttää tuossa reilun kuukauden päästä? No kolmen viikon reissu Suomeen tietenkin!

Huh huh!

Näiden lisäksi olen viime aikoina käynyt töissä, sisustanut, kääntänyt (teen joskus käännöshommia), kestittänyt vieraita, tuunannut sohvan ja käynyt mustikassa.

Tässäpä katsausta, mistä toivon mukaan voisin kohta taas kirjoitella

- sisustushaaveet
- luottokortti & pankkihommat
- tuunailuprojektit
- elokuun reissu
- uusi talo (kuvia luvassa!)
- älypuhelin

Heips!

P.S. Kuvituksena kirjakaupan lastenosastolta löytämäni... öö... hieman erikoinen lelu!
P.P.S. Kuvista näkee, että mustikkareissulla itikat söivät minut melko pahasti!

Reissussa, osa 6: Niagaran viinitilat

Nyt tuli hätä jatkaa matkakertomusta. Ensi viikolla olen lähdössä toiselle kesäreissulle niin pitää tämä edellinen saada käsiteltyä ennen uutta matkaa...

Palatkaamme siis ajassa taaksepäin eli kesäkuuhun. Niagaran putoukset oli nähty ja puolen päivän mittaisen USA:n reissun jälkeen laitoimme nokan kohti Torontoa. Matkalla vierailimme muutamalla viinitilalla. Oltiin niin kulturelleja että! Ei kun loppasuina viinejä maistelemaan...

Tässä Allu haistelee minun viiniannosta. Allu oli kuskina ja sai luvan maistaa vain ensimmäisessä paikassa. Kävimme yhteensä kolmella tilalla (vai käytiinkö me neljällä? muistikuvat hataria...). Maistelusta piti vähän maksaa. Kuvat on otettu viimeisestä paikasta, jossa maistelu taisi olla 5 dollaria, jolla sai maistaa viittä eri viiniä. Jos osti pullollisen eivät velottaneet maisteluista mitään. Lieneekö syy se, että oltiin jo muutamassa paikassa käyneet tätä ennen vai missä, mutta paikan viinit maistuivat erityisen makosilta.

Suosittelen lämpimästi viinitiloilla vierailua jos on Niagara-On-The-Laken suunnalla. Jokaisessa paikassa oli ystävälliset oppaat, jotka kertoivat asiantuntevasti viinin ominaisuuksista ja viinin valmistamisesta. Jos laskutaitoni on kohdallaan, ostimme reissulta ehkä 6-7 pulloa viiniä (siis me viisi ihmistä yhteensä - Suomeen taisi pulloja lähteä 2).

Meillä taitaa olla pullo tai pari vielä odottamassa sopivaa hetkeä. Lurps!

Reissussa, osa 5: Niagaran putoukset

Horseshoe Falls

Matkakertomus jatkuu!

American Falls ja oikealla pienen pieni Bridal Veil Falls.

Auton vuokrauksesta selvittyämme suuntasimme Niagaran putouksille ja Niagara Fallsin kaupunkiin. Kaupunki on melkoisen kaupallinen turistimeininkineen, mutta silti vierailun arvoinen. Lähellä putouksia on paljon tyyriitä hotelleja, joissa voi ihailla putouksia ihan omasta huoneesta käsin. Me valitsimme kuitenkin budjettivaihtoehdon, ja olimme motellissa keskustan ulkopuolella. 

Ohjelmaksi valitsimme Maid of the Mist -veneajelun putousten kupeeseen. Puolen tunnin reissu kustansi henkeä kohden $19.75 eli n. 14,50 €. Tällä reissulla huomasin viimeistään, että turistina joutuu kyllä maksamaan nähtävyyksistä ja museoista ihan itsensä kipeäksi. CN Toweriin ($32/23,45 €) verrattuna putouksille pääsi vieläpä oikein edullisesti! 

Porukkaa putouksia ihailemassa tuntui olevan paljon, vaikka olimmekin liikenteessä jo kesäkuussa. Epäilin jo, että joutuisimme jonottamaan veneajelua vaikka ties kuinka kauan, mutta pääsimme sinne kuitenkin yllättävänkin sutjakkaasti. 

Smurffiko se siinä? 

Tyylistä ei tarvitse veneajelulla huolehtia, sillä kaikille matkustajille jaetaan siniset kertakäyttösadeviitat. Siinä hiostavassa ilmassa vähän mietiskelin, että kannattaako koko viittaa laittaa, mutta laitoin kuitenkin. Ihan fiksusti tehty, sillä siellä putousten juurella tosiaan sataa ihan kunnolla! Ihan kuin olisi joutunut myrskyn kouriin kun vettä tuli naamalle ja tuuli riepotti viittaa.

Veneajelulla mainittiin tarina, josta etsin kotona vielä lisätietoa. 

Vuonna 1960 7-vuotias Roger, hänen 17-vuotias siskonsa Deanne ja heidän vanhempiensa ystävä Jim ovat veneretkellä Niagarajoella. Jim on joko eksyksissä tai haluaa antaa ystäviensä lapsille kunnon elämyksen ja niin he matkaavat joella eteen päin, ohi sillan, jonka kohdalla muut veneilijät kääntyvät takaisin. Hetken matkattuaan kolmikkoa kohtaa epäonni: moottori tekee tenän, vene kaatuu ja he joutuvat veden varaan. Virtaus on kova, mutta Deanne on hyvä uimaan ja päättää yrittää rannalle. Goat Island -saarella on on paljon turisteja, jotka kauhusta kankeina seuraavat Deannan kamppailua. Joukossa on rohkea rekkamies John, joka kiipeää turvakaiteiden toiselle puolelle ja ojentaa kätensä jo väsyneelle Deannalle. Deanna saadaan lopulta turvaan toisen avuliaan Johnin avustuksella, vain kuusi metriä ennen putouksia. 

Horseshoe Falls

Samaan aikaan Roger on vedessä yllään aikuisten pelastusliivit. Häntä kiukuttaa, kun hän näkee ihmisten säntäilevän ympäriinsä, mutta kukaan heistä ei tule auttamaan. Hän ei tiedä, että on putoamaisillaan Niagaran putouksia alas. Putoamisesta Roger ei muista mitään, eikä myöskään veteen iskeytymisestä. Rogerin pelastaa vedestä turisteja kuljettava Maid of the Mist -laiva. 

Jimillä puolestaan ei ole onni matkassa; hän kuolee laskiessaan alas. 

Heippa taas! Seuraavaksi suu napsasee kun päästään viinitiloille!

Lue lisää Rogerin ja Deannen tarinasta täältä. 

Onko normaalia - Grillaus

Palataanpa taas pohdiskelemaan, onko jokin mikä on täällä ihan normaalia Suomessakin normaalia. Katsos minä en aina muista.

Muutama päivä sitten olin pippaloissa, jossa alettiin porukalla miettimään miesten ja naisten töitä. Lumenluonti, roskien vieminen ulos (siis roskispäivänä kun ne viedään tien viereen), ruohonleikkuu ja grillaus mainittiin miesten töiksi, vaikka niitä osa naisista tunnusti silti tekevänsä. Allu saa mun puolesta hoitaa lumet ja roskat, mutta minä tykkään ruohon leikkaamisesta ja grillaukseenkin tungen mukaan. Aijai! Tuli naisväeltä nuhteita - jos mies saa tästä tietää niin nehän patistaa oman vaimonkin grillin ääreen kerta se Mariakin!

Olen jo kyllä aikaisemminkin huomannut, että Kanadassa grillaus on selkeästi miesten hommaa. Naiset köökissä valmistelevat salaatit ynnä muut samalla kun miehet grillaavat oluet kädessä. Onko Suomessakin näin, kyselee nimimerkki epätietoinen eli minä. Mielestäni olen kotopuolessa grillannut siinä missä miehetkin. Vai olenko vain grillaustyrkky?

Toisekseen täällä grilli laitetaan päälle vaikka 30-asteen pakkasessa. Läpi talven voi ihan hyvin grillata, jos kulku (kaasu)grillille on vaan mahdollista. Suomessa mielestäni grillaus on selkeästi kesäpuuhaa - tosin joka talosta ei välttämättä löydy kaasulla toimivaa isoa grilliä niin kuin täältä.

P.s. Matkakertomus jatkuu kunhan jaksan kirjoittaa jatkoa.