Kuponkihulluutta

Kuinka monta muropakettia ihminen tarvitsee?

Meillä näkyy kanavaa jos minkälaista ja niille mahtuu myös kaikenlaista tositelkkariohjelmaa. Eräs näistä ihmeellisistä ohjelmista esittelee ihmisiä, jotka juoksevat alennusten perässä ja mitään ei osteta ilman kuponkia.  Tervetuloa Extreme Couponingin maailmaan!

Meillä on keittopurkkeja vain yksi.

Kuponkien keräily on ohjelman ihmisille elämäntapa. Usein siihen on ajauduttu kun ollaan jouduttu rahallisesti ahdinkoon ja jatkettu myös sen jälkeen kun asiat ovat paremmalla tolalla. Myös osalla kuponkihulluus on suvussa periytyvää. "Kupongittelulla" saatetaan ruokkia koko suku pilkkahintaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole ja vaatii kokonaisvaltaista sitoutumista tavoitteeseen sekä suurta ajallista panostusta. Useimmat kertovat käyttävänsä kuponkien leikkelyyn, alennusten etsimiseen ja ostosten suunnitteluun kokopäivätyön verran viikossa. Yllättäen suurin osa on siis kotirouvana (useimmiten he ovat naisia, mutta eivät aina). Kupongit pidetään tietysti ojennuksessa siististi kansioissa. Lehdet joko tilataan, niitä kerätään tutuilta (esim. yksikin lapsi toi äidilleen aina koulusta opettajan antamat lehdet) ja rohkeimmat sukeltavat ihan reippaasti lehtiroskikseen.

Kuponkihullujen mottona on miksi ostaa vain yksi alennuksesta kun voi ottaa sata! Ei ihmekään, että heidän talonsa tai asuntonsa täyttyvätkin varastopinoista. Varastopino voi olla vaikkapa autotallissa, mutta tilanteen sitä vaatiessa myös lapsen sängyn alla sekä omassa vaatekaapissa (missä kyseinen rouva piti vaatteitaan, sitä en arvaa!). Kuponkihulluilla saattaa olla siis esimerkiksi 150 pakettia vessapaperia, laatikollinen deodorantteja, 40 muropakettia tai hyllyittäin valmiskeittoja. Eräällä naisella oli sanomansa mukaan 35 000 dollarin edestä ruokaa ja tavaraa varastopinoissaan. Toinen puolestaan voisi ruokkia perheensä viiden kuukauden ajan varastopinollaan.

Mihin laitat 20 pakettia jauhoja?

Ja ne alennukset sitten! Ohjelmassa ostetaan satojen dollareiden edestä tavaraa, mutta itse maksu jää hyvin alhaiseksi. Esimerkiksi kärryissä on 800 dollarin edestä tavaraa ja maksuksi tulee pyöreät nolla euroa. Tai 600 dollarin edestä ja maksu on päätähuimaavat 5 dollaria. Yleensä kuponkihullujen tavoitteena on käyttää 0-50 dollaria ostosreissullaan.

Miten näihin summiin sitten päästään? Lähtökohtana on siis alennus, esimerkiksi 2 yhden hinnalla. Tähän kun lisätään kaupan tai valmistajan kuponkeja saadaan yksittäisen tuotteen hinta alhaiseksi ellei jopa ilmaiseksi. Lisäksi kaupan kanta-asiakaskortilla saatetaan saada alennusta. Esimerkiksi tonnikalasta voi olla alennus ja lisäksi kuponkihullulla on riittävästi "-50 senttiä ostoksestasi" -kuponkeja ja näin olemme saaneet 10 tonnikalapurkkia 25 sentillä. Kuponkihullujen taktiikkana on siis katsoa viikon alennukset ja alkaa yhdistelemään niitä mapeissa lymyäviin kuponkeihin.

Taisi tulla ostettua tämä astianpesuaine ihan normaalihintaan... Aijai!

Jännitysmomenttina ohjelmassa on yleensä aina se kun kassakone ei enää hyväksykään uusia kuponkeja! Esimerkiksi kuitin maksimirivimäärä ylittyy kuitissa! Aapuuuaaa! Aina löytyy kuitenkin joku ratkaisu, että homma saadaan jatkumaan. Vieressä seuraavat muut asiakkaat katsovat suut ammollaan kun kassakone näyttää aina vain alhaisempaa hintaa.

Sitä minä kyllä ihmettelen, että miten kaupat hyväksyvät samasta tuotteesta monta erilaista kuponkia. Suomessahan yleensä lukee "alennusta ei voi yhdistää toiseen tarjoukseen". Kyseessä on siis amerikkalainen tv-ohjelma eli heillä tämä tuntuu käyvän päinsä!  Kanadassakaan ei ymmärtääkseni tällainen kupongittelu onnistuisi.

Onko lähikaupassa sokeri alennuksessa? Nyt ostoksille, sokerihan säilyy ikuisesti!

Kuponkihullut mainostavat katsovansa tarkkaan, että aina vanhemmat käytetään ensin ennen kuin siirrytään uudempiin tuotteisiin. Mietin kyllä vähän, että tuleekohan kuitenkin osalla heitettyä tavaraa pois. Aika hyvät systeemit täytyy olla käytössä, että saa kaikki käytettyä ajallaan. Ehkäpä tähän kokopäivätyöhön kuuluu myös ruokailujen suunnittelu niin, että kaikki tulee aina käytetyksi.

Mielestäni kupongit on ihan kivoja, mutta en kyllä jaksaisi ihan tuollaiseen hommaan ryhtyä. Puhumattakaan siitä, että en olisi valmis uhraamaan näin isoa osaa asunnostani varastopinon käyttöön... Enkä varsinkaan vaatekaappia!

Onneksi osa käyttää kuponkikelpottelutaitojaan myös hyvään lahjoittamalla ruokaa hyväntekeväisyyteen!