Lennän täältä kohta töihin!

Kirjaimellisesti. Tiistaina alkaa siis uusi seikkailu ja tällä kertaa töiden merkeissä!

Bye bye yrttitarha nyt vähäksi aikaa!

Otin nimittäin vastaan työpaikan lomakeskuksesta, joka on 100 km + 40 minuutin pienlentokonereissun päässä järven rannassa eikä sinne pääse teitä pitkin. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta hyvin moni paikallinen on jossain vaiheessa ollut töissä jossain samanlaisessa paikassa, ja aina on viihdytty. Näitä "lodgeja" tai "resortteja" on täällä pilvin pimein ja ymmärtääkseni asiakkaita riittää, vaikka tällainen viikon kalastusreissu velottaa lompakkoa aikalailla (tässä resortissa n. 1300 euroa/viikko/hlö + matkat). Pääosa kalastajista on amerikkalaisia ja moni resort on myös amerikkalaisten omistajien pitämä. Ystäväni Kelly on samanlaisessa pestissä ja hän on viihtynyt ihan hyvin. Paljon varmaan riippuu ihan siitä, minkälaisia ihmisiä on työkavereina. Peukut siis pystyyn!

Pesti on nyt siis kahden kuukauden mittainen eli elokuun loppuun ja lähden tiistaina eli kahden päivän päästä. Siellä siis myös asutaan eli palkan lisäksi asuminen ja ruoka tulee talon puolesta. Mahdollisuudet säästää rahaa ovat siis hyvät, varsinkin kun metsän keskellähän ei saa oikein tuhlattua rahaa sitten mihinkään! Elleivät oravat ala siis kauppamiehiksi! Minut lennätetään pois sieltä aina parin viikon välein, että pääsee joskus myös sivistykseenkin. Huhujen mukaan amerikkalaiset ovat myös aika kovia antamaan tippiä lähtiessään, että jo melko tuhti alkupalkka (tarjoilijan/siivojan työstä) saa mahdollisuuden kasvaa tippien avulla.

Olin katsellut työilmoitusta aikaisemmin, mutta en ollut vielä ihan vakuuttunut haluanko tällaiseen työhön lähteä.  Sitten kun Allu lähti taas metsäpalolle (ja kämppis meni jo paria päivää aikaisemmin) niin tajusin, että ei tästä tule mitään jos minä täällä aina vain istun viikkokaudet yksinäni ja pyörittelen peukaloita. Kyseinen metsäpalo on vielä "out of control" eli ei vielä hallinnassa ja uhkaa ainakin yhtä kylää, josta on asukkaat nyt evakuoitu pois. Palon koko on vaatimattomat reilut 57 000 hehtaaria... Allu ei siis tule palaamaan kotiin ihan heti ja mitä kaikkien ennustuksiin on uskominen - koko kesä tulee olemaan tällaista. Tämänhetkistä metsäpalotilannetta voi katsoa tältä sivulta. 

Muista töistä ei ole oikein tietoakaan, suurin osa mitä olen hakenut ovat olleet osa-aikaisia, eli ansiot jäisivät kuitenkin melko alhaisiksi. Sinänsä me ei nälkään kuoltaisi, vaikka en olisikaan töissä, mutta onhan se nyt paljon kivempi kun on itsellä tekemistä ja saadaan säästettyä paljon enemmän rahaa. Puhumattakaan siitä, että voin kartuttaa kenkä- ja laukkukokoelmaani ilman, että pitää pyytää Allulta rahaa... Päätin siis ottaa työn vastaan, kun Allukin näytti sille vihreää valoa. 

Tämä kun nyt siis tarkoittaa ettemme Allun kanssa juuri näe seuraavan kahden kuukauden aikana. Tietysti kun Allu on myös itse metsäpaloilla niin emmepä olisi nähneet ehkä muutenkaan. Ainakin nyt Maria saa vähän tienattua rahaa säästöön!

Eniten huolestuttaa meidän puutarhan kohtalo... Mitä jos aurinko porottaa eikä sadetta tule koskaan (joka olisi myös se tilanne jolloin Allu ja Sarah ei ainakaan olisi kotona)? Myös pihalla käyskentelevä metsäkauris huolestuttaa - sitten kun minä lähden niin kuka sen pelästyttää pois puutarhan kimpusta! Tilaamamme Locavore Box saattaa myös jäädä saamatta, jos Allu ei sitä ole täällä noutamassa. Harmittaa myös se, mutta toivotaan, että ihan kaikki boksit eivät sentään mene hukkaan.

Ja ei huolta, siellä on myös netti, että raportoin elämästä Kanadassa myös sieltä töitten lomasta!

Että pääsen se minäkin lentämällä töihin, en ole Allua huonompi!