perjantai 20. toukokuuta 2011

Taistelu kirjastokortista



Ja niinpä niitä oli kaksi!

Kyllä tuli taas todistettua, että kirjastokortin hankinnastakin voi saada vaikeata.

Kävin tänään vähän asioilla ja siinä samalla kaupungilla ollessani ajattelin käväistä kirjastossa. Allu on ollut koko viikon metsäpalolla ja myös kämppiksemme Sarah katosi niille teille keskiviikkona, joten kaipailin vähän viihdykettä viikonloppuun. Ongelmat alkoivat kuitenkin jo heti kun astelin ovesta sisään. Olin ottanut mukaani vanhan kirjastokortin, jonka sain v. 2007 ollessani täällä kesän. Koska tiesin Kanadan kirjastokäytännöistä marssin ensimmäisenä kysymään voinko käyttää vanhaa korttia, vai pitääkö minun hankkia uusi. No ei todellakaan kelpaa vanha!

Syynä on tämä: täällä kirjastokortin saa ilmaiseksi vain jos asuu kyseisellä paikkakunnalla. Muutoin kortti maksaa, tosin täällä Drydenissä vain 60 dollaria/perhe/vuosi. Paikalliseen tapaan sanaan ei luoteta vaan todisteeksi pitää kiikuttaa kirjastotädille jotain konkreettista. Ontarion ajokortissa sekä OHIP-kortissa (paikallinen kelakortti) on näkyvillä myös osoite (joka onkin hyödyllinen ominaisuus ihmisille, jotka muuttavat monta kertaa vuodessa... vertaa me!), joten ensimmäinen todiste mitä minulta tivattiin oli siis nämä kortit. Minullahan ei ole Ontarion ajokorttia, joten se ei siis auttanut asiaa. OHIP-korttini puolestaan on vielä postissa, vaikka olenkin jo vakuutettu täällä.

Seuraavaksi kirjastotäti siirtyikin kuulustelussa uteluihin postilaatikkoni sisällöstä. Olin matkalla käynyt postilaatikolla, joten minulla oli saamamme pakettikortti, jossa oli meidän molempien nimet. En kotoa nimittäin muistanut ottaa mitään saamaani postia. Mutta katsos, pakettikortissa ei ollut siis meidän fyysistä osoitetta vaan postilaatikkomme osoite! Aijai. Ei tämä kyllä nyt kelpaa...



Puhelinlasku, kirje pankilta, nettilasku, vesilasku, sähkölasku, eikö olisi mitään muuta, josta näkisi sen meidän fyysisen osoitteen? Meillähän kaikki kuuluu vuokraan, joten tällaisia ei ole ylipäätään minun nimissä. Minulla ei myöskään ole täällä pankkitiliä vielä kun en ole katsonut tarpeelliseksi avata sellaista ilman töitä. Oijoijoi huonolta näyttää...

Seuraavaksi ehdoteltiin, että voisiko vuokranantaja kirjoittaa kirjeen, jossa hän vakuuttaisi, että asumme hänen talossaan ja siitä näkisi talon osoitteen. Joo-o... aloin tässä vaiheessa tuumailemaan, että jospa nyt kuitenkin odoteltais sitä minun OHIP-korttia, ettei vuokranantajaa tarvitse alkaa häiritsemään minun kirjastokortin vuoksi!

Kirjastotäti päätti tässä vaiheessa kuitenkin kysyä neuvoa toiselta. Onneksi hän oli hyvällä tuulella ja antoi toiselle luvan antaa minulle kortin, mikäli antamani osoite olisi heidän listansa mukaan kaupungin rajojen sisällä. Kyllähän se oli, joten pääsin sitten kuitenkin lähtemään kortin ja kahden kirjan kanssa viikonloppua viettämään!



Nyt minun pitää enää vain keksiä miten saan saamamme paketin hinattua kotiin asti... Meidän auto on nimittäin Allun työpaikan pihalla, jonne on enemmän kilometrejä kuin helteisessä toukokuussa (jos täällä olisi helleraja niin se olisi jo paukkunut) haluaisin pyöräillä. Puhumattakaan siitä, että en periaatteessa saa enää ajaa autoa täällä ilman Ontarion ajokorttia! Allun pyörässä ei puolestaan ole edes tarakkaa, mikä auttaisi paketin kantamista. Toivotaan siis yhdessä hellettä huonosti kestävän Marian vuoksi, että kyseessä on vain ihan pienen pieni paketti!

2 kommenttia:

  1. Ooh, loistava kirjavalinta! Luin tuon Year of the Floodin lähes yhteen putkeen tässä muutama viikonloppu sitten, ja vieläkin harmittaa että se loppui.

    VastaaPoista
  2. Olen kuunnellut sitä vähän jo äänikirjana, mutta ei tule tartuttua mp3-soittimeen niin kauhean useasti (missäköhän se edes tällä hetkellä on??) niin ajattelin että jos kirjana tulisi luettua ahkerammin. Tosi mielenkiintoiselta vaikutti äänikirjan perusteella!

    VastaaPoista