Torontossa... päivä 2!

Perjantaina pomppasimme ylös ja suuntasimme ylös aamupalalle. Isäntämme olivat kattaneet pöydän koreaksi bageleilla ja erilaisilla hilloilla. Puuro oli myös keitettynä! (Huh, onneksi ei muffinsseja!) Hyppäsimme aamupalan jälkeen taas metroon ja suuntasimme tällä kertaa kaupoille. Kävimme tutkimassa niin H&M:llä (ööh anteeksi mutta meillä täällä pohjoisessa ei ole tätä niin oli pakko käydä kun oli vieroitusoireita) kuin MEC:issä (Allun lempparikauppa).

Kävimme myös Batan kenkämuseossa (arvatkaa kenen idea! no ei ainakaan Allun!). Laitan täältä kuvia erikseen kun niitä on noin miljoona, enkä jaksa käydä niitä nyt läpi...

Sinne se katoaa!

Metro oli ihan kätevä menopeli Torontossa, vaikkakaan se ei ollut mielestäni yhtä selkeä ainakaan aluksi kuin Lontoon metro. Linjoilla oli värikoodit, mutta näitä ei käytetty kuin kartoissa että metroasemalla joutui kuitenkin pähkäilemään mihinkäs sitä pitikään mennä. Metromatkan pystyi joko maksamaan käteisellä ($3/ 2,30 €) tai ostamalla automaatista poletteja (hinta oli alhaisempi kun osti useamman). Kummallista oli mielestäni se, kun lipusta ei saanut automaattisesti lappua vaan piti erikseen ottaa vaihtolippu jos sellaista tarvitsi. Eikö metrossa ole tarkastajia? Eihän ne voi millään tietää kuka on maksanut jos monella kertalipun maksaneella ei ole lippua todistukseksi. (Bussissakin oli outo systeemi - vaihtolippu pyydettiin kuljettajalta, joka ojensi pinkasta lappusen.)

Illalla tapasimme Allun pari vanhaa kaveria panimoalueella ja söimme erinomaisessa Mill Street Breweryssä. Herkullisista vaihtoehdoista valitsin ankka- ja päärynäleivän, joka oli todella maittava. Join jopa pari olutta (!!) enkä irvistänyt... O-ou onko Kanada tehnyt minusta kaljanjuojan?! 

Panimoravintolasta löytyi myös pieni kauppa, josta sai ostaa erilaisia oluita. 

Kävimme kavereita odottaessa designjuttuja myyvässä kaupassa, josta löytyi myös Iittalaa! Panimoalue oli todella karismaattinen vanhoine tiilirakennuksineen ja harmitti, ettemme ehtineet tutkiskella siellä pidempään. Ensi kerralla sitten enemmän!

Illan päätteeksi kävimme myös eräässä toisessa pubissa, jonka nimi oli osuvasti Betty. Allun mummin kutsumanimi oli nimittäin Betty (ja matkan tarkoitushan oli oli osallistua hänen hautajaisiinsa). Sitten metrolla nukkumaan!

Toronto! Päivä 1!

Aloin kirjoittamaan Toronton raporttia ja huomasin, että tästä tulee aika pitkä sepustus! Päätin siis postata tälleen päivä kerrallaan.

Matka alkoi kello puoli neljä aamulla kun heräsimme ja lähdimme huristelemaan kohti lentokenttää.Ääk! Oli kyllä vähän liian aikaista. Perille pääsimme kuitenkin. Lensimme Porter-lentoyhtiöllä, joka maksaa saman verran tai vähemmän kuin muut lentoyhtiöt, mutta tarjoaa matkustajilleen ilmaisen pikkusnäkin ja juoman lentokoneessa sekä mukavan odotteluhuoneen lentokentällä. Tässäpä minun pikku boksini sisältöineen

Porterin maskottina toimii vekkuli pesukarhu.

Maailman minikokoisin voisarvi sekä mandariinilohkoja. Oli hyvää!

Toronto ei valitettavasti ottanut meitä vastaan kovin mukavasti. Koimme vastoinkäymisen kun hyppäsimme Porterin bussista Union Stationin eteen. Olimme ajatelleet, että laitamme matkalaukut lokeroihin ja seikkailemme kaupungilla kunnes Allun vanhemmat saapuisivat iltapäivällä. Kappas! Union Stationilta (joka on siis rautatieasema) ei löytynytkään enää lokeron lokeroa "turvallisuussyistä". Parin tunnin seikkailujen jälkeen löysimme viimein kaukoliikenteen bussiterminaalin lokerot, ja pääsimme jatkamaan kaupungille vähennetyin kantamuksin.

Suuntasimme ensimmäisenä päivänä Kensington Market -kaupunginosaan. Sieltä löytyi hauskoja pikku vintageputiikkeja ja muita huippuja kauppoja. Eräästä kaupasta löytyi jopa Marimekon tavaroita! Ostin vintageliikkeestä itselleni laukun sekä myös Marimekkoa myyneestä kaupasta hauskan Knit Your Own Dog -kirjan. Kartutin myös Bill Brysonin kirjojen kokoelmaani antikvariaatista löytyneellä A Walk in The Woodsilla.

Aurinko paisteli mukavasti!

Illalla suuntasimme metrolla kaupungin laidalle Allun vanhempien tuttavien luokse. He asuvat "aidatussa yhteisössä" (mahtava käännökseni sanoista gated community), jonne ei pääsekään vierailemaan sitten niin helposti. Kyse on siis kerrostaloista, joiden alue on kokonaan aidattu (lukuunottamatta sisääntuloportin vieressä kulkevaa kävelytietä). Asukkaat pääsevät portista sisään kaukosäätimellä, vieraiden tulee esittäytyä porttimiehelle, joka sitten tiedustelee asukkailta, voiko henkilöitä päästää sisään (paitsi jos asukkaat ovat ilmoittaneet vieraiden tulosta etukäteen).

Ulkona olevat parkkipaikat olivat kaikki vieraiden käyttöön - asukkaiden autot pääsivät kerrostalojen alla oleviin parkkihalleihin.

Talot olivat melko hienot, paikalta löytyi niin uima-allas kuin tenniskentätkin. Asukkaiden käytössä oli myös muutama hotellihuoneen tyyppinen vierashuone, jonka saattoi vuokrata vierailleen ($60 tai 46 € /yö). Allun vanhemmat nukkuivat tuttujensa asunnossa vierashuoneessa ja me olimme puolestaan tällaisessa hotellihuoneessa. Me olimme ensimmäisessä kerroksessa, mutta ylhäällä yhdeksännessä kerroksessa oli hienot maisemat, josta en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa!

Kanadalaiset muuten rakastavat vessoja ja niitä pitää aina olla riittävä määrä. Tässäkin kahden makuuhuoneen asunnossa oli kokonaiset kolme (3!) kylpyhuonetta. Pariskunnan oma, toinen vierashuoneen vieressä ja vielä kolmas eteisestä. Huh huh! Eipähän ainakaan kenelläkään tulee epämiellyttävää oloa kun joutuu käyttämään jonkun toisen vessaa...

Talon ihailun sekä iltadrinkin jälkeen suuntasimme petiin, kun alkoi aikainen herätys painamaan. Huomenna lisää Torontoa!

Kuulumisia

Minulla on niin monta juttuaihetta mielessä, mutta ei aikaa kirjoittaa! Viime viikolla paiskin töitä kuusi päivää niin jaksamista ei kauheasti jäänyt blogitouhuihin. Toivon mukaan huomenna saisin tehtyä vähän hommia blogiin eteen. Vapaapäivä nääs!

Torstaina hyppäämmekin sitten lentokoneeseen ja päräytämme Torontoon! Olen odottanut tätä reissua innolla, vaikkakin matkalle on surullinen syy: Allun mummin muistotilaisuus. Hän oli kuollessaan jo yli 90-vuotias, että oli kyllä elänyt pitkän ja mukavan elämän. Allu perhe on hauskaa ja viihdyttävää seuraa niin uskon, että matkasta tulee mukava. Jotain nähtävyyksiäkin ajattelimme nähdä. Palaan siis aiheeseen myöhemmin!

Sairaana

Mitä löytyy sairaan kanadalaisen mukista ja kulhosta?

Minuun iski viime (ha! nythän on jo huhtikuu!) kuussa epämiellyttävä mahatauti. Olen toki jo toipunut, mutta mieleeni tuli mainita pari asiaa sairastamisesta.

Sairaana juodaan ginger alea eli inkiväärilimsaa. Täällä on myös appelsiinilimsaa, eli orange pop (Kanadassa limpparista käytetään sanaa pop kun taas USA:ssa sama asia on soda), mutta se ei ole yhtä yleistä kuin Suomessa. Esimerkiksi juoma-automaateissa on jaffan tai fantan sijaan ginger alea. Suomessa en muista nähneeni kuin yhden inkiväärilimsamerkin, ja sekin on Allun mukaan se kaikista huonoin.

Kanadalainen uskoo kanakeiton parannusvoimaan. Allukin on minulle tosissaan väittänyt, että kanakeitossa on varmasti jotain erikoisainetta, joka parantaa sairaan. Minusta ennemminkin kyse on pelkästään siitä, että tulee syötyä jotain ja kappas, olo paranee. Lisäksi keitossa on paljon nestettä, joka on varmasti sairaalle hyväksi. En tiedä, voisiko joku tehdä tieteellisen tutkimuksen aiheesta? Voin rahoittaa tutkimusta vaikkapa kymmenellä dollarilla!

Haastetta pukkaa

Reissussa ollessani satuin saamaan tällaisen pienen haasteen. Kiitos vain Uusi Aamu ja pahoitteluni, että huomioin asian vasta nyt!

Kapinoin ja linkkaan tähän vain yhden blogin, joka tosin on sitäkin mahtavampi.
Isoäidin matkapäiväkirja 1963 - Suomalainen perhe 1960-luvun New Yorkissa. Puhtaaksikirjoitettuna isoäidin matkapäiväkirjat. Ahmin eräänä sateisena vapaapäivänä ja nyt toivon, että matka jatkuisi.

Kiitos vielä kerran!

P.S. Tämä on sopivasti 100. kirjoitukseni! OHHOH!

Vähän käteistä tai isompi potti

Pohjois-Amerikassa kaikki on suurta - tai ainakin lottovoitot!

Huhujen mukaan joku Thunder Baylainen 23-vuotias henkilö voitti vastikään 50 miljoonaa lotossa. Telkkarissa olen myös nähnyt harvahampaisen pariskunnan, joka voitti 200 miljoonaa. Siis tä? Hä? Mitä noilla rahoilla edes osaisi tehdä? Verot noista joutuu tosin maksamaan, että kaikki ei tule ihan puhtaana käteen. Veikkaisin tosin, että verot ovat pienemmät kuin mitä Suomessa.

Raaputusarvoissakin löytyy monenmoista, myös "käteistä loppuelämäksi" (cash for life), jossa voittaja saa esimerkiksi tonnin joka viikko kunnes kuolee. Nuoren kannattaa siis pelata tätä peliä! Peliyhtiön sivuilla on kuvia voittajista, jotka eivät kyllä ole ihan siitä nuorimmasta päästä.

Voitot ovat Suomeen nähden käsittämättömän suuria. Voittojen suuruudet selittyvät tietysti jälleen kerran Kanadan koolla, eli kun 33 miljoonaa ihmistä lottoaa, niin kyllähän sitä rahaa kertyy sitten enemmän kuin piskuisessa Suomessa. Osa peleistä on tosin pelkällä Ontarion alueella, mutta täälläkin asuu yli 12 miljoonaa ihmistä.

Allua aina ihmetyttää Suomessa kauppojen hedelmäpelit. Täällä pelejä saa olla mun käsittääkseni vain kasinoilla tai enpä ole niitä missään ainakaan nähnyt! Työkaverini tykkäävät kaikenlaisista uhkapeleista: lotto, raaputusarvat, kasinot, kaikki kelpaavat. Itse olen tyytynyt ostamaan silloin tällön loton tai Bingo-raaputusarvan. Kasinolle en millään jaksaisi lähteä! Shoppailu on paljon kivempaa - silloin voittaa aina!

Kop kop!

Kevät kolkuttelee jo ovella. Lumet ovat sulaneet kaikki pois. Muutamana päivänä oli jopa +15 astetta päiväsaikaan! Kyllä on hämmentävä  sää näin maaliskuulle. Mekin olemme grillailleet pihalla ja koirat ovat innoissaan tutkineet sulavan pihan hajuja.

Paikalliset ennustavat kuitenkin, että kyllä tässä lunta tulee pakosta vielä ainakin kerran. Eipä se haittaa vaikka tulisikin vielä talvi, on ihan mukava nautiskella lämpimästä nyt kun sitä on.

Tänään tosin satelee kuin syksyllä konsanaan! Vaihdoin olohuoneen seinäkoristeeksi tämän toisen Marimekon kankaan kevättä tekemään.