lauantai 14. tammikuuta 2012

Luota minuun!



Aina joskus mietiskelen ihmisiin luottamista ja miten täällä ei ole samanlaista luottamiskulttuuria kuin Suomessa. Kuuntelin joskus Suomessa jotain radio-ohjelmaa, missä puhuttiin tästä luottamiskulttuurista. Jotenkin sitä Suomessa on tottunut luottamaan ihmisiin, että jos minä tämän lompakon hukkaan niin se voi hyvinkin löytyä löytötavaratoimistosta, taikka jos jätän nyt pyörän lukitsematta niin tuskin sitä kukaan vie. Virastoonkin riittää minun vakuutus, että tämä on tilanne (tietyissä asioissa, esim. ulkomaalainen saa suomalaisen ajokortin vakuuttamalla, että on ajanut Suomessa kuuden kuukauden ajan). Radio-ohjelmassa sanottiin, että tietyllä tapaa tämä luottamisenkulttuuri lähtee liikkeelle siitä, että Suomessa oletetaan, että kyllä ne muut ovat rehellisiä eivätkä valehtele/petä/huijaa. Vastapuolelle/ muille annetaan siis mahdollisuus olla rehellisiä.




Valitettavasti omien kokemuksieni perusteella Kanadassa ollaankin toisin päin: ihmisistä oletetaan ensimmäisenä, että tuo saattaa huijata, en luota niin eipä pääse jekuttamaan. En nyt puhu ystävyyssuhteista ja sellaisista vaan lähinnä justiinsa virastojen ja muiden virallisten tahojen toiminnasta. Pyörätkin on aina lukittava ja jos lompakon hukkaa niin on ihme, jos sen vielä saa takaisin. (Tosin luulisin, että näin pienemmillä paikkakunnilla, missä ihmiset tietävät toisensa niin mahdollisuus lompakon löytymiseen voisi olla suurempi.)




Otetaanpa nyt se minun ajokortin saaminen: siihen tarvitsi virallista paperia ja silläkin sain vain oikeuden mennä ajotestiin ilman aikarajoituksia kun minulla kuitenkin on 10 vuoden ajokokemus toisesta maasta (yleensä harjoitteluajokortilla joutuu ajamaan pidemmän aikaa ennen kuin voi mennä ajotestiin). Ajotestiä varattaessa piti maksaa maksu heti, muuten ei aikaa saanut. Jos ei satu olemaan luottokorttia ja asuu kauempana ajotestin toimistosta voi kätevästi hoitaa tämän lähettämällä shekin lähimpään toimistoon, josta informoidaan sitten ajotestin varaamispalvelua (sama numero koko provinssille), että nyt tämä henkilö voi varata itselleen ajan. Eli siis: tuo ei varmasti maksa, jos sille ajan menee varaamaan ilman rahaa!

Opettajan pätevyyden saa kun lähettää tsiljoona eri lippulappua ja ne pitää olla justiinsa eikä melkein mitä he haluavat ja osan tulla suoraan koululta/ opetushallitukselta, yms. Ja äläpä huoli jos niissä ei olekaan oikeanlaisia leimoja takana, nyt on tapahtunut vilppi! Lähettäkää uudestaan. Ennakko-oletus on siis, että tuo on nämä nyt väärentänyt. (No sinänsä hyvähän se on, että tarkasti tutkivat nämä asiat, mutta jotkut heidän vaatimuksistaan menevät kyllä yli hilseen...)




Allu kun oli Suomessa vaihto-oppilaana sai hän lähtiessä kouraan opintorekisteriotteen, mistä näkyi hänen käymänsä kurssit ja arvosanat. Kotiyliopistoonsa saapuessaan vei ne sitten näytille niin eipä niitä sitten hyväksyttykään, sillä eihän tämä nyt näin käy, että sinä meille tämän paperin antaisit. Huijari! Pyysivät siis yliopistoa lähettämään heille suoraan paperit, jotka siis olivat prikulleen samannäköiset leimoineen ja allekirjoituksineen kuin Allun heille kiikuttamat. (Miten minusta tuntuu, että olen tämän tarinan jo täällä kertonut??)

Kirjastokorttia hakemassa ei uskota, että asut paikkakunnalla ennen kuin ojennat kirjastotädille virallisen kirjeen/henkilökortin, josta ilmenee osoitteesi. (Paikkakuntalaiset saavat kirjastopalvelut ilmaiseksi, mutta muut joutuvat maksamaan.) Ennakko-oletus on taas se, että tuo varmasti huijaa, että saa tämän ilmaiseksi.




Apua, tulipa hieman negatiivinen kirjoitus! Jotenkin on itsellä pistänyt nämä asiat silmään. Allukin on toki huomannut, miten Suomessa monessa asiassa luotetaan ihmisiin enemmän. Osaksi tämä on myös se syy, miksi haluamme muuttaa vielä takaisin Suomeen. Joskus on vaan mukavaa kun saa osakseen luottamusta!

(Ja ymmärrän tietysti sen, että ei näillä suoraan minuun kohdisteta epäilyksiä, vaan kaikki saavat saman kohtelun. Halusin vain kiinnittää huomionne tähän kulttuurieroon, mikä on itseä mietityttänyt.)

Onkos kellään muulla tullut tehtyä samankaltaisia huomioita? Luottaako kanadalainen vähemmän?

P.S. Finland on kylä Pohjois-Ontariossa!

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus! Enpä olekaa asiaa tuolta kannalta ajatellut, siis että suomalaiset olisivat jotenkin erityisen luottavia- Mutta kun noin sen kerran pistät, niin..hmm. Saatatpa olla oikeassakin!

    Muutama vastaava seikka kyllä on tullut vastaan, esim Australiassa meidän piti maksaa vielä viimeisenkin kuukauden vuokra, eikä siis etukäteen maksettu takuuvuokra käynyt tuohon, niin kuin Kanadassa on tapana.

    Tässä kun oikein pohdin, niin saattaapa se olla niin, että Kanadassa vaaditaan jos jonkinlaista todistusta juuri osoitteista jne. Nyt pistää pohdituttaan tämä :D

    VastaaPoista
  2. Frederictonissa jätettiin aika monikin asia lukitsematta kun ihmisiin luotettiin. Dakota sano mulle että "voit sä jättää sen siihen, ei sitä kukaan vie"

    Eikä muuten vienyt. Meillä Rovaniemellä taas viedään kaikki heti jos jää sekunniksikaan huomioimatta. Lieneekö sitten pakolaisten syytä. Ainiin btw, äänestin tuon yllämainitun asian takia Timo Soinia presidentinvaaleissa toissapäivänä.

    VastaaPoista
  3. Mulle tuli tämä sun kirjoitus mieleen, kun kävin hakemassa opintolainan luovutukseen tarvittavia lappusia koululta. Saadakseni lainarahaa, minun pitää ilmoittaa pankkitietoni koululle. Ilmoitukseksi ei kuitenkaan riitä se, että kerron heille tilinumeroni. Minun pitää joko hankkia omalla nimelläni varustettuja shekkejä, joista käy ilmi tilinumero ja pankin yhteystiedot, tai virallinen kirje pankilta, jossa em. asiat mainitaan. Shekkejä minulla ei ole, sillä en yksinkertaisesti ole sopeutunut niin vanhanaikaiseen rahankäsittelyyn. Minun sanaani tilinumerosta ei siis luoteta, sillä voisin kuulemma ilmoittaa jonkun toisen henkilön tilinumeron heille, jolloin lainaraha maksettaisiin jollekin toiselle henkilölle. Miksi edes tahtoisin, että minulle kuuluvat rahat menevät jonkun muun tilille? Tämä rumba toistuu joka lukukauden alussa, sillä "tietoturvallisuussyistä" he eivät talleta tilitietojani minnekään, eli ne pitää joka kerta ilmoittaa uusiksi. Doh!

    VastaaPoista
  4. Annika: Nyt tuli mieleen myös tuo että kun työpaikkaa haetaan niin pitää olla myös ne suosittelijat eli pelkkä kirje/työtodistus ei riitä. Tässäkin näkyy mielestäni tämä ettei luoteta noin vain sanaan. Mitäs mieltä olet?

    Yuukkis: Alunperin olen varmaan alkanut kiinnittämään huomiota tuohon suomalaisten luottamiskulttuuriin kun kaikki vaihtarit ovat mulle ihmetelleet, että Suomessa voi kaiken jättää, eikä sitä suurella todennäköisyydellä kukaan varasta. Muutama jätti pyöränsä aina lukitsematta koko lukuvuoden ajan ja lopulta kyllä voro kävi, mutta vasta yhdeksän kuukauden jälkeen... Ei hassumpaa! Toisaalta on minultakin varastettu yksi pyörä, että se tarvitsee sitten vain sen yhden ihmisen, jolla on vilppipeli mielessä.

    Maiju: Just tällaset jutut minua ihmetyttää... Siis eikö ne usko, että sinä olet sinä vai minkä ihmeen takia ne kuvittelee, että sä antaisit niille väärän tilinumeron! Älytöntä ja aiheuttaa vaan ylimääräistä vaivaa!

    VastaaPoista
  5. Kyllä muakin naurattaa tuo että mitätöity shekki pitäisi jollekin antaa, jotta siitä vois tarkistaa tilinumeron oikeellisuuden. Kuka sitä nyt haluaisi jonkun toisen tilinumeron tosiaan antaa? :)

    Ja kirjastosta lainaaminen tosiaan oli alussa ihan uskomattoman vaikeaa, kun piti se kirje olla mukana, josta näki, että juu, kyllä sinä tuossa osoitteessa asut. Toinen kerta oli, kun kirjastokorttini olikin vanhentunut (uusitaan siis kai joka vuosi?) ja eikun taas pitää näyttää osoitetta. No eihän minulla ollut sitä sitten mukana, kirjettä..

    Pyysi siis alun alkaen ajokorttia osoitteen näyttämiseen, mutta no, kirja jota olin lainaamassa liittyi liikennemerkkeihin ja ajotestiin ;). Sanoin, että no sitäpä tässä juuri hankkimassa ollaan.

    Mun mielestä toisaalta oli hassua saada ajokortti ja pysyvän oleskeluluvan kortti postitse kotiin. Suomessa se olisi pitänyt mennä hakemaan laitokselta.

    Toisaalta Suomessa lopetin tilini ja nostin kaikki rahat näyttämättä kertaakaan henkilötodistusta! Kunhan nyt sanoin olevani äitini tytär, joka oli työskennellyt samassa pankissa tyyliin 15 vuotta sitten viimeksi. Tätä tätiä en ikinä ollut nähnyt!

    VastaaPoista
  6. No tässä täällä suomessa asuvan "mamun" kommentti.

    Kyllä suomessakin tuo luottamus ulkomaalaisia kohtaan on aika nihkeätä. Eli puolin ja toisin näköjään samaa ilmiötä. Henk. koht. minusta olisi kivempi, että joutuisi näyttämään jos jonkinlaista todistusta ja paperia, koska sitten ainakin ihmiset uskoisivat paremmin :D
    Suomessa kun tahtoo joutua vain paheksuvien ja epäilevien katseiden alaiseksi, kun ei kehdata varmistaa loppuun asti, että puhuu varmasti totta. Tai ne todistukset on varmasti oikeita.
    Olisi niin kivaa, että paperit ja todistukset varmistettaisiin kerralla kunnolla ja sitten voisi jatkaa työntekoa, opiskelua tms. ihan puhtaalta pöydällä ja kaikilla olisi luottavainen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ps. tämän kaiken vuoksi äänestin Haavistoa. (Ps. Mamullakin voi olla äänioikeus ja suomenkielentaito)

      Poista
  7. Hei Anonyymi!

    Kiitos kommentistasi! Kivaa kun tuot vähän eriä näkökulmaa keskusteluun.

    Minulla ei ole kovin paljoa kokemusta ulkomaalaisen asioimisesta Suomen virastoissa. Tarkoituksenani ei ollut ottaa kantaa kanadalaisten ja suomalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin (luottavatko vai eivät) vaan yleisesti Kanadan ja Suomen suhtautumista asukkaisiinsa. Tietysti omat esimerkkini ovat ulkomaalaisen näkökulmasta. (Tosin myös kanadalaiset joutuvat samoja asioita todistelemaan, esimerkiksi opettajat joutuvat kaikki hakemaan samalta taholta opetuslupaa.)

    Jos ammattini olisi jokin muu kuin opettaja (eikä kuuluisi muihin rajoitettuihin ammatteihin) tilanteeni voisi olla hyvinkin samanlainen kuin sinulla: joka paikkaan pitäisi erikseen todistella ja vakuutella, että minulla on ammattitaitoa ja koulutusta. Toisaalta ymmärrän kyllä, että kun sitten lopulta ne paperit saan olen siinä mielessä etuoikeutettu, että olen samalla viivalla kuin kanadalaisetkin työnhakijat. Valitettavasti prosessi on vain tehty niin vaikeaksi, että on helppo lykätä ja lykätä sitä ja suoraan sanottuna on luovuttaminenkin käynyt mielessä. Helpompaa olisi kohta mennä täällä opettajakouluun (kestää tällä hetkellä vuoden...)!

    P.s. Haavistoa äänestin minäkin. ;)

    VastaaPoista