tiistai 28. kesäkuuta 2011

Muista se nimi!

Täällä (ja ilmeisesti myös muissakin englannin kielisissä maissa?) on tosi tärkeää tietää toisen nimi ja sitten toistella sitä useaan kertaan keskustelun aikana. Eli näin:

- Hei Maria! Mitä sinulle kuuluu, Maria? Ai, sepä mielenkiintoista, Maria. Oli tosi kiva nähdä, Maria!

No minähän tätä vasta opettelen:

- Ai terve! Ihan hyvää kuuluu. Entäs itelles? Juu kiva nähdä... Heippa! (Ai hitsit unohdin sanoa sen nimen!?! Ja tuolla se nyt jo menee! Olinpa epäkohtelias...).

Toisen nimeä pitää siis ilmeisesti käyttää sen vuoksi, että tulee varmasti selväksi että se nimi on muistissa (ja että kaveri/tuttu on siis hyvin tärkeä ihminen ja nimi on muistamisen arvoinen?). Ai kamala miten hirveetä jos unohtaa jonkun nimen! Harmi juttu, että Joensuussa kun olin niin paljon tekemisissä vaihto-opiskelijoiden kanssa jossain vaiheessa omaksuin kätevän "kun kättelet, älä turhaan edes kuuntele toisen nimeä - se on todennäköisesti hyvin vaikea etkä muista sitä kuitenkaan" -taktiikan. Joudun siis aina pari minuuttia esittäytymisestä kuumeisesti miettimään, ei perhana mikä tuon nimi nyt olikaan??

Olen siis kovasti yrittänyt harjoitella tätä nimien käyttämistä ja muutenkin kohteliaisuutta. Pahoin pelkään, että paikalliset pitävät minua kuitenkin vähän epäkohteliaana tyyppinä... Toivotaan, että he laittavat sen kielimuurin syyksi!

Tämä nimien toistelu ei rajoitu pelkästään tuttuihin ja kavereihin vaan myös asiakaspalvelijat kutsuvat usein asiakkaita nimeltä. Esim. kaupan kassa lukee nimen pankkikortista ja toivottaa hyvää päivänjatkoa, Mr Brown. Minun kohdallani ne tosin sanoo "hyvää päivänjatkoa, neiti ... ööööh.... Maria". Saatan olla myös Mrs (laita tähän Allun sukunimi) jos käytän Allun kanta-asiakaskortteja. Ai kun kiva!

Muutenkin täällä ollaan paljon kohteliaampia. Aina kun tapaa jonkun uuden ihmisen niin ollaan aina oikein  kohteliaita ja veri nais tu miit juu Maria, have a nice day Maria, hope to see you soon again Maria, jne. Sama myös jos esim. avaa pankkitilin niin kuin minä tänään. Veri nais tu miit juu, Maria, jne se koko rimpsu. Ja mä oon vaan silleen että moikka! Tämä toimii myös toisinpäin, eli kun olin tarjoilijana ja minulla oli nimilappu niin osa asiakkaista käytti ihan nimeäni.

Jotenkin tuntuu, että Suomessa tällainen nimien käyttäminen voisi helposti olla jopa epäkohteliasta. Siis mitä kauppatäti luki kortista nimeni ja nyt kutsuu minua sillä! On sillä ottaa! "Mahtaako teillä olla plussakorttia, Rouva Virtanen?" Miltäs teistä tuntuu, olisko kivaa olla Neiti/Rouva/Herra se-ja-se asiakkaana ollessa?

7 kommenttia:

  1. Mie en ainakaan haluais, että miun nimeä huudeltais tuolla pitkin kyliä :D

    Tässä hei muuten se Joutsenon rieskaohje, jota kai joskus lupailin. Voit sitten joskus kokeilla, kun tuut pois korvesta :) Äiti just teki, hyviä tuli, vaikkei ihan noussukkaan kovin korkeiksi.

    Rieskaemäntä Ulla Viskari-Lippojoen ohje:

    1 ½ l maitoa, piimää tai vettä
    80 g hiivaa
    850 g ohralestyjä (ohrajauhoa siis, lesty on joku hieno sana vaan täällä päin vissiin :D )
    650 g vehnäjauhoja
    1 ½ rkl suolaa

    Lämmitä nesteet 35-40 asteisiksi. Lisää hiiva ja ohralestyjä niin paljon, että saat sakean juuren. Anna kuhista n. 30 minuuttia. Lisää suola ja vehnäjsuhot, sekoita nopeasti. Kohota 20 minuuttia. Ota leivän määrä, noin 250-300 g taikinaa höpsötyskuppiin, höpsäytä ja kohota liinalla n. 15 minuuttia. Pistä lapiolla kuumaan uuniin (300 astetta) ja paista n. 15-20 min.

    Höpsötyskuppi on laakea, pahkamainen puuvati, johon taikina-annos laitetaan. Höpsäyttäminen tarkoittaasetä, että kädenliikkeellä pyörsytetään taikinaa niin, että siihen tulee pyöreä, kaunis rieskan muoto, onnistuu myös muovikulholla.

    --

    Äiti laittoi 7,5 dl piimää ja loput vettä (yht. 1 l ). Ja hiivan kannattaa kuulemma antaa olla huoneenlämmössä, ei kauheen kylmänä taikinaan.. Äiti höpsytti lautasella, ku meillä ei tuota höpsytytskuppia ole (eipä juuri kellään, vaikka rieskapitäjä ollaankin).

    Hyviä juttuja siulla! Näitä on niin hauska lukee :)

    -kaisa, jno-

    VastaaPoista
  2. Moi Kaisa ja kiitti ohjeesta!

    Mitä tarkoittaa ohjeiden kohta "höpsäytä" ja miten kääntäisit sen :D

    Täällä ei oo kuin kuivahiivaa... En ole nähnyt missään kunnon tuorehiivaa.

    VastaaPoista
  3. Höpsäytys on vähä semmosta, että laitetaan se taikina kulhoon ja vähä heilutellaan ja heitellään sitä siinä. Oiskohan 'toss' hyvä käännös :D swoosh, swirl the rieska dough. Onkin vaikeempi pala tuo. Osaiskohan Keke tai Michael kääntää ;)

    k

    VastaaPoista
  4. Alright. Mä käännän sen sitten jotenkin miten tuntuu käännöshetkellä parhaimmalta :D

    VastaaPoista
  5. Aaah, tuo nimijuttu on pelottavaa. Mie en muutenkaan muista ihmisten nimiä, saati sitten vielä enkuksi, kun ei voi heti sisäistää kirjoitusasua. Kaikki miljoonat Kayla, Kayleigh, Keiliegh, Cayla, Kala...

    -Maija P.

    VastaaPoista
  6. Maija,

    oon täällä just kuumeisesti miettinyt yhden asiakkaan nimeä: Rody, Rona, Rudy, siis mikä?? Pakko kysyä tänään pomolta että voin sitten tarjoilla asiakasta parhaani mukaan! On se noloa kun muistin aamulla kaikkien muiden nimet ja sit kutsuin niitä muita nimeltä mutta en uskaltanut ottaa tämän rouvan kanssa arvaustekniikkaa käyttöön!

    VastaaPoista