maanantai 25. kesäkuuta 2012

Voi leipä!

Miten voi niin pieni, mutta olennainen asia olla niin erilainen eri maissa.

"Ruista" ranteeseen


Kanadalainen voileipä on siis sändvitsi ja siihen kuuluu kaksi leipäpalaa, joiden väliin laitetaan täytteet. Leipä leikataan vielä tämän jälkeen kahdeksi kolmioksi. Kanadalainen voileipä on siis kolmioleipä. (Nippelitieto: yhden leipäpalan leipä on nimeltään open-faced.)

Tässäpä lista perussändvitseistä:
- Egg salad sandwich - keitettyä munaa, majoneesia, kevätsipulia sekoitettuna leivän välissä. Ei kuulu omiin lemppareihini (aika mauton mielestäni), mutta kanadalaisten ikisuosikki.
- Kinkku & juusto
- Chicken salad sandwich - kanaa, majoneesia, kevätsipulia sekoitettuna.
- Kalkkuna - voi laittaa myös salaattia, majoneesia, ja/tai sinappia.
- Paahtopaisti - sama kuin yllä
- BLT - pekoni, salaatti, tomaatti, majoneesi.
- Clubhouse - kalkkunaa/ kanaa, pekonia, tomaattia, salaattia, majoneesia.
- Grilled cheese - pannulla paistettu juustoleipä, siis voidellaan nurjat puolet ja laitetaan sisälle vain cheddarjuustoa.

Näiden lisäksi on myös lämpimät voileivät. Äläpäs innostu, nyt en puhu herkullisista uunissa paistetuista leivistä. Hot beef, hot hamburger (=jauhelihapihvi) sekä hot turkey -leivät kuuluvat ehdottomasti ällöimpiin leipiin mitä tiedän. Ne tehdään näin: paahtoleipäpalan (siis ei paahdettuna vaan ihan sellaisenaan) päälle laitetaan jotain edellä mainituista lihoista, tähän päälle gravya eli siis lihakastiketta (jota laitetaan myös ranskalaisten päälle). Toinen leipä tähän päälle ja vielä lisää kastiketta. Leipä imee itseensä gravya ja sen koostumus on hyvin kostea. Nämä leivät syödään siis haarukalla ja veitsellä. Kokeile jos uskallat. 

Yksi ilta söin normaalin suomalaisen voileivän ja tuntuipa kotoisalta. Paahtoleipää (ihan kuin täältä muuta löytyisi...), juustoa (cheddaria), kalkkunaleikettä ja kurkkua viipaleina. Olipa hyvää!

Voisin kirjoittaa oikein oodin suomalaiselle ruisleivälle. Kanadalaisten leipätottumukset tuntuvat niin rajoittuneilta. Täältä pohjoisesta ainakin saa aika rajoitetusti erilaisia leipiä (Ottawassa oli kyllä tarjolla monia erilaisia). On vaaleaa (pulla)paahtoleipää (tarttuu hampaisiin, on niin kamalan höttöä), täysjyväleipää ja "ruisleipää" (eli siis vaaleampaa paahtoleipää kuin mitä Suomessa ruispaahtoleipä). Nyt siellä ajattelette, että entäs sämpylät. No minäpä kerron! Sämpylä on minun huomioitteni mukaan joku seuraavista: dinner roll (ruoan yhteydessä voin kera syötävä pikkusämpylä) tai hampurilais- tai hotdogsämpylä.

Unelmissani siintävät reikäleipä, ruislimppu, tuore sämpylä, ruisnappi, puikula, kaurapala... Eikä mitään majoneesia tai sinappia aleta tähän sotkemaan!

4 kommenttia:

  1. Juu, toi paahtoleipä on ihan kamalaa. Kuin olin töissä USA:ssä yritin sitä valtaa mutta on vaikea saada jotain täysin muuta. Ja jos vaikkapa ostaa sämpylöitä, ne menee kovaksi toisena päivänä :(

    VastaaPoista
  2. sympatiat täältäkin päin.. Täällä ensimmäistä kertaa elämässäni opettelin leipomaan ruisleipää, kun sitä ei kunnollista täältä kerran saa (tai no saa täältä Montréalista kyllä, mutta se on vähän tuurista kiinni, että osaa mennä oikeaan aikaan hakemaan tuolta saksalaisesta lihakaupasta!). Mun ruisleipäjuureni on nyt kai kolmisen vuotta vanha ;)

    Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi leivoin, mutta joka kerta siitä on tullut vähän enemmän aidon ruisleivän makuista. Jos kaipaat ohjetta, niin kaivan sen sulle. Juuren teko onnistui muutamasta palasta finncrispejä (niitä muistaakseni jostain jo löysitkin)...

    VastaaPoista
  3. Bea: Onneksi Allu ei ole vaalean paahtoleivän ystävä. En kestäisi jos pitäisi syödä sitä. Yäk!

    Maria B: Leivoin viime vuonna kerran ruisleipää ja tein näkkileivästä sen juuren. Tuli ihan hyvää, vaikka kaipasi kyllä lisää suolaa. Thunder Baysta saa ihan Suomessa leivottuja leipiä, mutta hinta on aika suolainen. Voin ottaa kyllä ohjeesi vastaan jos leipomisinto yllättäisi! Kiitän.

    VastaaPoista
  4. Ruisleipä on kyllä se mitä odotan eniten kun meen syyskuussa Suomeen! Ah, ja tuon kyllä mukananikin ja pistän pakkaseen, vaikkei se niin hyvää ole sulatettuna. En ole koskaan kokeillut sitä itse tehdä..Ehkä pitäis koittaa täälläkin? Mä oon paremman puutteessa syönyt sellasia luomu pumpernickel tai jotain vastaavaa tummaa leipää, mutta ne tahtoo olla melko kuivia.

    Mä olen kans saanut kummastuneita katseita kun oon syönyt paahdettua paahtoleipää margariinin ja kurkun kera.. Mutta kyllä tuo toinen puolisko ainakin tykästyi kun se kokeili, oli kuulemma paljon kevyempää kuin maapähkinävoin kanssa syötynä..No kidding!

    VastaaPoista