lauantai 13. elokuuta 2011

Lähtö


Lensin eilen pois resort-työpaikastani ja nyt viimeistä kertaa. Ensi viikolla kun nimittäin meillä on vain neljä asiakasta (tilatusta olutmäärästä päätellen tosin tuntuisi, että ainakin kaksinkertainen määrä on tulossa...) ja muutenkin loppukuu on vähän hiljaisempaa peruutusten vuoksi niin minut lähetettiin sitten pois. Ihan mukava kokemus oli tosiaan tuollainen resorttyö ja lompakollekin se teki hyvää, vaikka olikin loppujen lopuksi vain viisi viikkoa. Meillähän on myös nyt muutto edessä eli siis tämän kuun loppupuolella, joten ehdin nyt rauhassa pakkailla ja suunnitella sitä.


Onpas tämä jännää! Ulkomaailmahan on täynnä mahdollisuuksia: on supermarketteja, kauppoja, elokuvateattereita, TV, ihan itse voi päättää mitä tänään syötäisiin ja herranen aika, tapaan myös ihmisiä, jotka eivät ole a) amerikkalaisia, b) työkavereita, c) kalastushulluja (siis ainakaan kaikki).


Tässäpä vielä pieni yhteenveto kokemuksistani:
- Kyllä osaa mies olla sokea. Kaksi vierastamme oli mökissään useamman päivän ja kävivät aina keittiöstä pyytämässä jäätä ja vettä lasiinsa. Me tätä ihmettelimme - jokaisessa mökissä kun on jääkaappi, jossa on kannullinen  vettä ja pakastelokerossa jäitä. Tarkistin vielä, että niitä oli riittävästi ja näin oli. Lopulta kävi ilmi, että herrat eivät siis olleet muutaman päivän aikana huomanneet ollenkaan jääkaapin läsnäoloa mökissään. Ai siellä on jääkaappi! Mökit eivät siis ole mitenkään niin isoja, että se jääkaappi sinne hukkuisi vaan jääkaappi on ihan selkeästi huomattavassa paikassa. Kah! Johan pojat laittoivat juustonsa ja juomansa jääkaappiin kun olimme heille kädestä pitäen opastaneet jääkaapin olemassaolosta.


- Koskaan en ole nähnyt yhtä paljon iPadeja kuin tuolla. Myös lapsilla on omat (tytöillä pinkit).

- Ihan mukava, että olut maistuu lomalla, pyytäisin kuitenkin, että et pissaisi sänkyyn tai ainakaan useampaan kertaan loman aikana. Kiitos.

- Kalastushan on ihan mukavaa, ainakin jos sää suosii ja vaatimuksena ei ole olla ihan hissunkissun veneessä... Tuolla suurin osa kalastuksesta oli siis Catch & Release eli kalat palautettiin takaisin järveen. Asiakkaat saivat tuoda yhden kalan lounasta varten päivittäin ja ottaa mukaansa lähtiessään kaksi kuhaa sekä kaksi haukea (nämä siis yhtä henkilöä kohden), mutta me työntekijät emme saaneet tuoda kalaa rantaan ollenkaan. Saimme silti kyllä kalaa syödäksemme, sillä usein asiakkaille tehdystä lounaasta jäi kalaa yli.

Näin rennosti istuvat kaksi lentokapteenia; oikealla istuva asiakkaamme on nimittäin lentokapteeni amerikkalaisella lentoyhtiöllä.

- Pilottikouluun taitaa olla joku vaatimus hyvästä ulkonäöstä. Koko aikana en nähnyt rumaa pilottia, vaan kaikki olivat komeita ja ihan mielissään heidän kyytiinsä lähti. Niitä pystyi siis ihailemaan kilpaa seitsemänkymppisen kokkimme kanssa, hän meistä oli vieläpä pahempi...

- Opetin myös joillekin asiakkaille suomea. Kiitos, hyvää iltapäivää, neiti, ja ole hyvä kuuluivat repertuaariin. Eräät hoksasivat, että kiitos lausutaan kuin Cheetos (juustonaksumerkki) mutta k:lla! Koko porukka osasi kiittää tämän oivalluksen jälkeen oikein sujuvasti. Kaikki olivat muutenkin kiinnostuneita suomesta ja ylipäätänsä siitä, että miten olin päätynyt työskentelemään Pohjois-Ontarioon kalastusresorttiin.


- Erikoisimpiin saamiini lahjuksiin kuuluivat viivotin sekä Babtistien lehtinen. Viivotin minulla edelleen on, mutta lehtinen raamatunlauseineen ei ihan osunut nyt nappiin.

- Kuulemani palautteen mukaan olin resortissa asiakkaiden keskuudessa oikein pidetty, eräskin oli kuvaillut minua sanoilla a breath of fresh air ja toisen mukaan olen puolijuoksua aina menevien kokin ja omistajan rinnalla a calming effect. 


- Työkavereistani 2/4 oli Newfoundlandista, joka on kuuluisa erikoisesta englannin aksentistaan. Alussa en ymmärtänyt juupeli en mitään mitä nämä kaksi minulle yrittivät sanoa. Nykyään puhun tätä Newfie-englantia melko sujuvasti. Erityispiirteitä: vokaalilla alkavan sanan eteen lipsahtaa usein h, esim. air onkin hair. Sanan alussa oleva h saattaa taas puolestaan kadota. Lisäksi yksikön kolmatta persoonaa käytetään verbien kanssa muissakin persoonissa (we thinks, I likes, jne). Saankohan jo kohta kunnia-newfie-arvonimen...


- Metsäpalot näkyivät konkreettisesti tuolla ollessa. Meillä oli usein savua ja järveltä näkyi myös mistä savu nousi. Lähellämme ollut 40 000 hehtaarin metsäpalo on nyt saatu jotenkin haltuun ilmeisesti, ministeriöstä on lähetetty meille päivittäin katsaus tilanteesta kuvineen. Aikamoista! Tuuri oli kuitenkin kohdallamme hyvä emmekä joutuneet varsinaisesti vaaraan. Omistajan ystävä puolestaan omistaa useita resortteja, joista moni paloi ja usealle muulle ei pystynyt savun ja rajoitetun lentoliikenteen (tietyillä alueilla oli niin paljon ministeriön omaa lentoliikennettä, että ei ollut turvallista muiden mennä sinne sekaan) vuoksi tuomaan asiakkaita. Sprinklerein saatiin kuitenkin paljon resortteja pelastettua, mutta luonnollisesti jos kaikki puut ovat palaneet ympäriltä niin kauppa voi käydä vähän huonosti tulevina vuosina. Kalastusreissuun kuuluu kuitenkin oleellisena myös ne maisemat.


Nämä tulivat nyt äkkiseltään mieleen ja saa kysellä, jos jokin asia askarruttaa!

Postauksen kuvituksena oli siis lähtö resortista ja viimeinen lentomatkani vesitasolla, ainakin nyt toistaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti