Maahanmuutto ja paperisota!

Ajattelin valaista hieman maahanmuuttoprosessiani tänne Kanadaan. Ajattelin myös kertoa teille, että meillä on hoidossa Peanut, joka on myös maahanmuuttaja. Peanut toimii siis oivallisesti jutun kuvituksena!

Tarkempia ohjeita maahanmuutosta kiinnostuneille löytyy tästä osoitteesta. Kerron tässä miten meidän osalta maahanmuutto siis tapahtui ja varmasti jokaisen maahanmuutosta haaveilevan kohdalla tilanteet ovat vähän erilaiset. Kannattaa siis lukea tuota Canada Immigrationin nettisivua kuin raamattua. Valitettavasti sivut ovat välillä vähän sekavat, mutta onnistuin ainakin itse sitten lopulta lukemaan ohjeet siihen malliin, että hakemuksestamme ei palautunut mitään takaisin korjailtavaksi/ lisäiltäväksi.

"Eli siis moi, olen Peanut ja muutin tänne Kanadaan Meksikosta. Pidän pitkistä kävelyistä, nuuskimisesta, lelujen rikkomisesta ja kaikenlaisista herkuista. En pidä automatkoista enkä siitä, kun minut yritetään vapauden jälkeen pyydystää takaisin hihnaan laitettavaksi."

Kaikki alkoi siis (meillä ihmisillä) tammikuussa 2010 kun aloin kunnolla suunnittelemaan ja tutkimaan maahanmuuttoa. Tarkoituksenani oli valmistua keväällä 2010, joten maahanmuutto oli siis ajankohtainen. Kanada vaatii lippua ja lappua jos toistakin joten kuten ennustelinkin, papereiden kokoaminen ja hakemuksen saattaminen lähtökuntoon vei meiltä melko kauan. Vasta heinäkuussa vihdoin ja viimein saimme paperit menemään! Aikalailla saimme siis puoli vuotta kulumaan tähän vaiheeseen.

Meillä ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin hakea minulle pysyvää oleskelulupaa Allun avopuolisona. Voin siis tehdä töitä, opiskella, oleskella, saan terveydenhuollon palvelut, ym, aivan kuten kanadalaisetkin, en vain voi äänestää täällä vaaleissa. Tietyt ammatinharjoittajat saattavat pystyä hankkimaan oleskeluluvan pelkästään ammattinsa perusteella, mutta minua sieltä listasta ei tietenkään löytynyt. Avopuolisoksi kelpaa, jos on asunut vähintään vuoden yhdessä kanadalaisen kanssa. Mehän olimme asuneet yhdessä jo ylimääräistäkin.

Homma toimi siis sillä tavalla, että Allusta tuli minun "sponsori". Kuulostaa aika hauskalta, mutta tätä varten meidän piti allekirjoittaa ihan lainmukainen sopimus. Allu on siis minusta vastuussa taloudellisesti ensimmäiset kolme vuotta kun asun täällä Kanadassa. Käytännössä en ole oikeutettu työttömyysturvaan yms valtion rahalliseen toimeentulotukeen ennen kuin tuo kolme vuotta tulee täyteen. Ensimmäisenä siis Kanada päättää, täyttääkö sponsoriehdokas vaatimukset, ja kun se hyväksytään, lähtevät he käymään läpi maahanmuuttajan hakemusta. Nämä molemmat hakemukset lähetetään kuitenkin samaan aikaan (eli minä lähetin kirjekuoressa hakemuksen Allulle joka oli silloin täällä Kanadassa ja hän sitten lisäsi mukaan oman hakemuksensa ja postitti sen eteenpäin).

Peanutin "sponsori" on ystävämme Kelly, jonka Peanut uskoo piilottelevan kellarissamme. Portaat ovat kuitenkin sen verran pelottavat, ettei asiaa ole tutkittu kuin vasta hieman nuuskimalla sekä vartiota pitämällä.

Hakemus maksoi muistaakseni hieman yli 1000 dollaria eli n. 712 euroa. Tämän lisäksi kustannuksia tuli lääkärintarkastuksesta (Suomessa valtuutettuja lääkäreitä on vain yksi, jonka vastaanotto on Helsingissä), rikosrekisteriotteesta sekä käännöstöistä. Lääkärin varasin helmikuun puoleenväliin. Lääkäri tiesi käytännöt ja se menikin sitten oikein sutjakkaasti. Maksua tarkastukselle kertyi 250 euroa + matkat Helsinkiin. Rikosrekisteriote ei ollut kovinkaan kallis, sen pystyi tilaamaan netistä ja sai suoraan englanniksi, hintaa olisiko ollut hieman reilu kymmenen euroa. Käännätytin myös yhden vuokrasopimuksemme auktorisoidulla kääntäjällä ja se maksoi muistaakseni n. 70 euroa. Vuokrasopimuksella siis todistimme asuneemme yhdessä. Yhteensä maahanmuutto siis maksoi yli 1000 euroa ilman matka- ja muuttokuluja.

Allun osa hakemuksesta oli vähän helpompi kuin minun, joka olikin aikamoinen romaani kirjoitettavaksi. Niitä ohjeita ja lomakkeita kannattaa yrittää tutkiskella ja täytellä jo hyvissä ajoin, ettei tule yllätykseksi viime tinkaan, mitä kaikkea tietoja sinne tarvitaankin. Papereita oli erikseen yleisempiä oleskelulupaan liittyviä kysymyksiä taustoistani, perheestäni, yms sekä sponsor questionnaire, jossa kyseltiin tarkemmin meidän suhteesta. Minun tuli esimerkiksi listata kaikki osoitteet, missä olen asunut sen jälkeen kun olen täyttänyt 18 vuotta, sekä kirjoittaa kattava listaus mitä olen milloinkin tehnyt sekä missä. Listauksesta ei saanut puuttua yhtään kuukautta, tai Kanada alkaisi epäilemään mitä olen silloin tehnyt... Lista tehtiin siis yksinkertaistetusti tähän malliin:
9/2004-5/2005 - koulussa Joensuussa
6/2005-8/2005 - kesätöissä Helsingissä

Tässäpä Peanutin listaus, tosin minuuteittain:
12:03 - nuuhki siankorvaa

12:04 - käännä selkä ja rapsuta

Muita tärkeitä tietoja, mitä minun piti kirjoitella lappuihin olivat muun muassa kaikki kerhot joihon olen kuulunut sekä kaikki maat, joissa olen vieraillut 18. syntymäpäivän jälkeen kuukauden ja vuoden tarkkuudella. En onneksi ollut matkustellut mitenkään suunnattomasti, että sain maalistauksen tehtyä melko helposti. Tässäpä muuten myös hyvä syy säilytellä vanhoja kalenteita nimittäin niistä sain tarkistettua oikeat kuukaudet reissuille!

Missään kohdassa ei tietenkään ollut kovin montaa kohtaa, joten jatkoin listauksia siis ylimääräisellä paperilla, joita kertyikin hakemuksen sisään aika monta!

Sponsor questionnairessa kyseltiin kaikkea suhteestamme lähtien "miten tapasitte", "kuvaile miten suhteenne eteni" aina "onko sponsorisi tavannut perhettäsi/ystäviäsi, merkitse tähän nimi sekä päivämäärä" -kysymykseen asti. Lomakkeen lopussa oli vielä teksti, jossa kehoitettiin kirjoittamaan erilliselle paperille muita mahdollisia asioita, jotka todistaisivat suhteemme aitouden ja jatkuvuuden. Kirjoittelin siis kaikenlaisia randomjuttuja paperille ja liitin sen mukaan hakemukseen. Jossain myös mainittiin, että minun tulisi myös antaa tietoja suhteemme historiasta, joten kirjoitin siihen myös erillisen lapun, jossa listasin merkittäviä tapahtumia suhteessamme (esim. tapasi vanhempani, kävimme yhteisellä matkalla, muutimme yhteen, yms yms).

Meidän piti myös pyytää paria kaveria allekirjoittamaan todistukset, että he uskovat meidän olevan oikeassa suhteessa. Hakemuksen mukaan liitimme myös kirjeitä, kortteja ja valokuvia. Tuloksena oli hyvin pullea iso kirjekuori!

Pieni lepuuttelu ja venyttely oli myös tarpeellista meidän hakemusten kokoamisten ja postiin pukkaamisen jälkeen!

Uskon kyllä, että tämän kaiken saa tehtyä nopeampaankin tahtiin ja varmasti jos meilläkin olisi ollut huutava hoppu niin olisimme saaneet hakemuksen aikaisemmin postiin. Tässähän kävi siis lopulta niin, että en valmistunutkaan keväällä 2010 vaan jatkoin opintoja syksyllä. Heinäkuussa kun sitten saimme hakemuksen postiin oletimme, että minä saan vastauksen vasta 6-12 kuukauden päästä. Allu oli palannut Kanadaan jo huhtikuun alussa, joten olimme olleet jo melko pitkään erossa. Ostin sitten liput Kanadaan vierailulle lokakuu-joulukuu, yhteensä 1,5 kuukautta.

Yllättäen sainkin sitten myöntävän vastauksen jo viikkoa ennen lähtöäni Kanadaan (n. 3 kuukautta hakemuksen lähettämisestä). Sepäs aiheuttikin sitten päänvaivaa, sillä minulle annettin 45 päivää aikaa lähettää passi Lontoon suurlähetystöön viisumin myöntämistä varten ja olin juuri lähdössä Kanadaan... Sain kyseltyä heiltä kuitenkin asiaa, ja he vain sanoivat, että matkusta Kanadaan ja lähetä passi sieltä. Näin teimme ja sainkin passin sitten takaisin muistaakseni noin kuukaisi sen lähettämisen jälkeen. Hätäratkaisuna olisi tietenkin ollut pidentää oleskeluani siellä kunnes saisin passin käteeni.

Peanutilla taival kanadalaiseksi koiraksi oli huomattavan helpompi: tarvittavat rokotukset piikillä takapuoleen ja Kanadan portit aukesivat orvolle neidille. "Kiitti!" sanoo Peanut kun jyrsii leluaan  rikki. 

Saamani viisumi oli siis "one entry" viisumi, jolla pääsin siis maahan kerran, ja joka tekisi minusta siis pysyvän oleskeluluvan haltijan. Tämä status minulla säilyy niin kauan kun vietän Kanadassa kaksi vuotta viiden vuoden aikana (muistaakseni, heh faktat hallussa minulla!). Aikaa maahanmuuttoon minulle annettiin siihen asti, kun lääkärintarkastuksestani olisi kulunut tasan vuosi. Jos en olisi saapunut maahan ajoissa, minun olisi pitänyt hakea lupaa uudestaan.

Lopettelin sitten työt sekä saatoin kouluhommat tammikuussa siihen malliin, että pystyin Kanadasta käsin lähettämään loput kirjoitustyöt (niitä taisi olla kaksi sekä gradun työstäminen loppuun jäljellä) ja suuntasin kohti Ottawaa 28. tammikuuta 2011. Olin ohjeiden mukaisesti laatinut listan kaikesta, mitä tuon mukanani. Sain siis tuoda kaikki omassa käytössäni olleet tavarat ilman tullimaksuja maahan. Listan laatiminen oli kyllä melko vaativaa... Onneksi tein listan kuitenkin, koska sitä kyseltiin!

Ensimmäisenä marssin siis Immigrationin puoleen. Jonottamassa oli muutama ilmeisesti saksalainen nuori aikuinen, joilla oli joitain ongelmia oleskeluluvan kanssa. Ilmeisesti heille oli jostain luvattu, että heillä olisi työlupa, mutta käytännössä asia ei ollutkaan näin... Tukkiansa raastaen maahanmuuttovirkailijat yrittivät heille selittää, ettei asia ihan nyt mennytkään niin kuin he olivat ajatelleet. Kun minä siis purjehdin vuorostani tiskille otettiin minut avosylin vastaan: kaikki oli kunnossa ja minusta tuli pysyvän oleskeluluvan haltija, olin helppo tapaus! Tämän jälkeen kävin vielä tullissa, jossa laukkujani ei onneksi alettu käymään läpi ja vertaamaan tekemästäni listasta, että onko siellä nyt varmasti juuri se mitä siellä sanotaan olevan... Sitten vain exit-sortieta kohden ja pihalle.

Ja näin minusta tuli melkein kanadalainen!

Peanut sen sijaan on saanut Söpön Kanadalaisen Koiran Arvonimen jo aikoja sitten! "Näin helppoa on olla koira" tuumaa Peanut vielä loppuun.