Irtokarkit

Olen varmaan aikaisemminkin kirjoittanut irtokarkeista. Kirjoitanpa nyt uudestaan! Kävimme äsken kaupassa ja irtokarkkihyllyllä alkoi vähän himottamaan jopa nämä paikalliset karkit (Viinikumi ja sen serkku Toinen Viinikumi). Ostan täällä kanadalaista/ amerikkalaista karkkia melko harvoin, koska ne nyt ei vaan ole yhtä hyviä kuin suomalaiset, joten mitäpä sitä turhaa niitä rouskuttamaan (tai siis viinikumiahan varmaan vingutetaan).

Törpöissä on siis omat hintansa jokaisessa eli yhteen pussiin voi laittaa vain yhdenlaista karkkia. Suomen "maistanpa tätä karkkia yhden, tuota otan kolme" on siis heti kättelyssä aivan mahdoton. Ellei sitten halua poistua kaupasta kahdenkymmenen eri nyssykän kanssa.

Miten sitten kassatäti tai -setä pysyy kärryillä, varmaan siellä jo joku huolestuu. Sinä olet kassatädin paras apulainen. Samalla kun karkit noukkii pussukoihin saa pussinsulkijaan kirjoittaa lootan numerokoodin. Helppoa kuin heinän teko.

Ostimme tällä kertaa päärynänmakuisia jelly bellyjä (olivat ujoja ja piiloutuivat käsilaukkuuni kuvaussession ajaksi), vihreitä sammakoita, kolapulloja ja englantilaista lakua. Karkinosteluinto loppui neljän pussin jälkeen.

Laitanpa tähän vielä kilohinnat:
kolapullot $8.10 / 5,32 €
sammakot $9.20 / 6,04 €
päärynäpallerot $ 22.50 / 14,78 €
allsorts laku $8.30 / 5,45 €

Rouskis!

Tiettyjä ja satunnaisia

Kiitos haasteesta Inkku! Seuraavaksi 11 satunnaista faktaa minusta sekä vastaukset Inkun laatimiin kysymyksiin. (Katsoin muuten edellisistä "random fact" -postauksistani inspiraatiota ja huomasin, että olin niihin kahteen kirjoittanut osin samojakin juttuja. Nyt kai on sitten keksittävä ihan uudet faktat! klik ja klik.)

1) Rakastan ruokaa ja ruoanlaittoa. Kyselen usein kavereilta mitä he ovat syöneet. Minua vaan kiinnostaa! P.S. Mitä SINÄ söit tänään??

2) Jatketaan ruokalinjalla. Pari vuotta sitten kokkasin periaatteella "mitä minulla tänään tekee mieli", mutta olen vaihtanut sen järkevämpään "mitä meillä on jääkaapissa" -aatteeseen. Yritän käyttää kaiken mitä ostetaan, vaikka eihän se tietysti ihan aina onnistu.

3) Pidän luonnosta, mutta tykkään kuitenkin asua kaupungissa. Kaupungissakin voi olla luontoa ja mikään varsinainen betoniviidakko ei kiinnosta. Edellisessä asuinpaikassamme asuimme rinteessä, josta oli hienot näkymät Superiorjärvelle. Allun mielestä siellä oli niin kauniit maisemat ja upeat ulkoilumahdollisuudet, että hän muuttaisi varmasti vaikka heti takaisin, jos saisi töitä ja minä myöntyisin tähän. Itse en ole koskaan ollut mikään kova ulkoiluihminen, nyt tietysti koirien kanssa joutuu vähän sitäkin harrastamaan. Minulle riittää aivan hyvin nähdä ne maisemat satunnaisesti ja ennemmin asun kaupungissa, missä on minulle mieluista tekemistä. Minua kiehtoo myös arkkitehtuuri ja kaunis kaupunkimaisema.

4) Olen ylpeä suomaaisuudestani, mutta aina välillä kun tapaan ihmisiä en mainitse koko asiaa, sillä en jaksa vastata samoihin kysymyksiin. Miksi tulit tänne, mitä pidät Kanadasta/Thunder Baysta, mitä ikävöit kotoa, meinaatko jäädä tänne loppuelämäksi, yms. Varmaan jokainen muussa maassa asuva saa osakseen samantyyppisen litanian. Toisina hetkinä kerron näistä ihan mielelläni (varmaan useimmiten), mutta tosiaan joskus haluan ennemmin vain sulautua joukkoon.

5) Tykkään takeista. Töissä minua aina kiusataan takkien määrästä kun osalla taitaa olla vain yksi tai kaksi talvitakkia (tai ehkä niitä työkelpoisia on vain niin vähän). Minulla on ainakin 10 talvitakkia näin äkkiseltään arvioituna ja muut vuodenajat siihen päälle. Mutta jos asuu kylmässä paikassa kuten esim. Suomessa tai Kanadassa joutuu viettämään suuren osan vuodesta takin sisällä. Vaihtelu virkistää! (Allullakin on melko monta takkia että meidän eteinen on kyllä aika ruuhkainen ilman vieraitakin.)

6) Tykkään toki musiikista, mutta en erityisesti haaveile konserteissa tai keikoilla käymisestä. Soittolistojen tekemisessä olen huono, koska en vain keksi mitä laittaisin seuraavaksi. Aika usein jumitun kuuntelemaan samoja biisejä. Nyt olen jumissa Tegan & Sarahissa.

7) Minulla on suomalaisittain melko paksu tukka. Kanadalaiset ovat kuitenkin niin tuuheatukkaisia, että täällä minulla on ehkä jopa vähän ohut hiuskuontalo.

8) Olen kutonut viime aikoina eläimiä. Tässä kala.

9) Yhdeksän on lempinumeroni.

10) Olin 19-vuotias kun kävin ensimmäistä kertaa Helsingissä.

11) En edelleenkään osaa oikein kannustaa Kanadaa jääkiekossa. Olympiafinaalissakin kannustin salaa Ruotsia...

Seuraavaksi vastaukset Inkun laatimiin kysymyksiin.

1) Mitä tekisit jos saisit 100,000 dollaria ylimääräistä rahaa vain omaan käyttöösi?
Apua. Vain omaan käyttöön... Voisin harkita ostavani talon/asunnon silleen sijoitusmielessä että vuokraisin sen eteen päin. Käyttäisin rahaa myös matkustamiseen. Katselen aina kateellisena muiden matkusteluja ja olisi mukava reissata vähän enemmän. Tälleen ulkosuomalaisena matkustan tietysti varmaan enemmän kuin perustallaaja, mutta ne matkathan suuntautuvat useimmiten Suomeen perhettä ja ystäviä tapaamaan. Jos olisin rikkaampi matkustaisin Suomen lisäksi jonnekin muuallekin. 

2) Jos saisit muuttaa yhden asian Suomesta, mikä se olisi?
Voisko sen siirtää lähemmäksi... Ei varmaan. Mieleeni tulee oikeastaan vain pieniä asioita.  Tykkään tosi paljon CBC Radio 1:sestä, joten voisinkohan pakata sen laukkuuni sitten kun palaan Suomeen. Kanavalla on paljon asiapitoisia ohjelmia niin vakavaa kuin pilke silmäkulmassa kerrottua.

3) Samoin jos saisit muuttaa yhden asian Kanadasta, mikä se olisi?
Loma. Minusta kanadalaisella pitäisi olla enemmän lomaa. Miten ne kaikki jaksaa? Viime vuonna olin vuoden alussa työttömänä helmikuun puoleen väliin, kesällä kävin kahdella eri reissulla Suomen vierailijoiden kanssa, syksyllä pyrähdin Suomeen kolmeksi viikoksi ja jouluna olin lomalla viikon. Kaikki siis palkatta ja olen edelleen loman tarpeessa. (Muita mitä tuli mieleen: koulutus halvemmaksi ja hammashuolto kaikille.)

4) Mistä haaveilet?
Tavallisista asioista. Matkusteluista, hyvästä seurasta, siitä että jouluna ostamamme taulunkehykset olisivat vihdoin seinällä... 

5) Jos saisit olla jonkin elokuvan päähenkilö, mikä elokuva se olisi?
Voisin olla joku dramaattinen Tarantinon naishahmo. Se tuli ensimmäisenä mieleen!

6) Maailman turhin keksintö?
Jotkut keittiöhärpäkkeet on minusta turhia. Mitä näitä nyt on... Se munankeitin ja ihan kuin olisin nähnyt jonkun tosi "kätevän" mikroon laitettavan munakkaantekoastian. Jos ei munakasta viitsi tehdä pannulla niin voi minun puolesta jäädä ilman! 

7) Jos saisit valita vain yhden tv-kanavan, mikä se olisi?
Vaikea kysymys. Tykkään sekä monenlaisista hömppä- ja draamasarjoista että luonto- ja tiededokumenteista. Tosi TV:kin uppoaa... En osaa valita (enkä ole kartalla mikä ohjelma tulee miltäkin kanavalta Suomessa). Vastaan siis: joku on demand -systeemi, mistä voin katsoa ihan mitä haluan. :D

8) Unelma-ammattisi?
Lapsena halusin näyttelijäksi tai (varsinkin näin olympialaisten aikaan) taitoluistelijaksi. "Luistelin" veljeni automatolla villasukat jalassa.

9) Olisitko mielummin vuoristokiipeilijä vai syvänmerensukeltaja?
Tässä yhdistyy kaksi pelkoani: hukkuminen ja korkeat paikat. Vastaan kuitenkin syvänmerensukeltaja, koska olen aina pitänyt vedenalaisesta maailmasta (ks. ylhäällä, luontodokumentit). Vuorikiipeilyä voisin vaikka nytkin harrastaa, sillä useampi kuin yksi tutuistani harrastaa sitä. En vain innostu siitä yhtään!

10) Paras lukemasi kirja?
Hankala valita parasta. Yksi mihin aina palaan on nyt edesmenneen Iain Banksin The Crow Road. Suomeksi muistaakseni Crow Roadin käsikirjoitus. Luin sen joskus suomeksi ja ostin englannin kielisen version täältä Kanadasta. 

11) Lempivaatteesi?
Olen hame- ja mekkoihmisiä ja näin talvellakin kävelen töihin toppahousut jalassa ja alla on hamonen (tai vaihdan töissä päälle). Ensimmäinen lemppari, joka tuli mieleen, on kalamekko, joka toimii aina. (Kyseessä on kirpparilta löytämäni violetti-sini-vihreä mekko, jossa seikkailevat kalat.)

Haasteen lähetän Ottawan suuntaan Henkalle ja/tai Maarialle, Jennille ja rajan toiselle puolelle Johannalle.

Tässäpä teille kysymyksiä:
1) Jos sinusta tehtäisiin realitysarja, mitä se käsittelisi ja mikä olisi sen nimi?
2) Suosittele jotain viime aikoina näkemääsi hyvää elokuvaa.
3) Jos pitäisi valita yksi vuodenaika loppuelämäksi, minkä valitsisit ja miksi?
4) Lempiateriasi? (Kato, taas mä kyselen ruoasta.)
5) Ikimuistoisin matkasi?
6) Mikä on sinun pet peeve eli mikä pikkuasia ärsyttää eniten?
7) Vieno hihitys vai röhönauru?
8) Mikä on lempivärisi?
9) Missä kaupungissa haluaisit vierailla?
10) Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
11) Mitä kysymystä inhoat? (Siis yleisesti, ei näistä. :D)

Tässä vielä lopuksi nämä haasteen säännöt:
* tell 11 facts about yourself* answer the 11 questions asked by the person who invited you* come up with 11 questions for the new participants*  select 11 new bloggers for the challenge and of course,  thank the person who invited you, and let the lucky 11 know they have questions waiting for them. Oh, and you can’t tag the person who challenged you.

Tulipa tästä pitkä sepustus!

Talvi 1 minä 0

Tässäpä vähän maistiaisia meidän talvesta. Näin paljon oli satanut lunta erään työpäivän aikana (ja tuuli pukkasi kaiken juuri tuohon minun kulkureitille). 

Onneksi oli toppahousut!

Ruokaostoksilla

Mielenkiinnolla luen aina paljonko ruoka maksaa muualla. Tässäpä teille meidän eilinen vähän isompi kauppareissu lueteltuna niin dollareissa kuin euroissakin. Mielestäni täällä ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa. Tuntuu, että parilla dollarilla ei saa sitten mitään. Pakkauskoot ovat kyllä aika isoja, että johtuuko tämä tunne sitten siitä. 

Näillä pärjäämme aika pitkään. Arvelisin, että joko viikonloppuna käydään tai vasta ensi viikolla. Maito tietysti loppuu ensimmäisenä. Yritämme käydä harvemmin kaupassa (1-2 kertaa viikossa) ja yleensä emme osta näin paljoa kerralla, että tässä ovat tavallista suuremmat ostokset. Lihasta osa meni pakkaseen (osa pekonista ja porsaankyljyksistä). Meillä on muutenkin pakasteessa kanaa, jauhelihaa, yms muuta lihaa, sillä pakkaukset ovat isoja ja se isoin pakkaus on tietysti aina halvin. 

Kauppa oli Real Canadian Superstore. Käymme useimmiten Metro-nimisessä kaupassa, sillä se on meidän kadun päässä. Joskus menemme isompaan kauppaan eli yleensä tuonne. Heillä on myös vaatteita ja kodin tavaraa, vähän siis kuin Prisma tai Citymarket. 

Ostimme:

kaksi isoa pakettia muroja yht 2,5 kg (alennuksessa) 12.00   (7,96 €)

pieniä tonnikalapurkkeja 5 x 1.38 = 6.90   (0,92/kpl, 4,58 €)

valmiskeitto purkissa 2 x 1.97 = 3.94   (2,61 €)

sardiineja 1.00   (0,66 €)

koirille siannahkarullia (yht 6 kpl) 2 x 3.44 = 6.88  (4,56 €)

erikoislimppari Karibialta 2 x 1.00 = 2.00   (1,33 €) 

1% maitopurkki 2 litraa 3.05  (2,02 €) 

kahvi (alennuksessa, luomumerkki) 11.98  (7,95 €)

Tropicana-appelsiinimehua 2 litraa (alennuksessa) 3.47   (2,30 €)

sitruunajogurtti (4 pientä jugurttia) 3.79   (2,51 €)    

kermaviili 5 dl 2.67   (1,77 €)

pekoni 500 g 5.27   (3,50 €) 

ohuet porsaankyljykset 7 kpl 8.06  (5,35 €)

viinirypäleet 900 g 3.94   (2,61 €)

herkkusienet 300 g 1.94  (1,29 €)

avokadopussi 5 kpl 4.85   (3,22 €)

valkosipuli 6.57/kg, 100 g 0.66   (4,36/kg, 0,44 €)

tuore inkivääri 3.68/kg, 55g 0.20   (2,44/kg, 0,13 €)

tuore ananas 3.46   (2,30 €) 

tuoreet mansikat 900 g 5.96   (3,95 €) 

salaattisekoitus 3.48   (2,31 €)

kirsikkatomaatteja 1.97   (1,31 €) 

sitruuna 0.58   (0,38 €) 

sipulipussi (alennuksessa) 1.00   (0,66 €)

perunapussi 3.98   (2,64 €)

banaaneja 1.26/kg, 585 g 0.74   (0,84/kg, 0,49 €)

leikkeleet tiskistä:

unkarilainen salami 130 g 3.64   (2,44 €)

kalkkunaleike 150 g 3.77  (2,50 €) 

lisäksi ostimme: 

pienen veitsen 2.00   (1,33 €)

isompi leipävuoka 4.50   (2,99 €)

kaksi pienempää leipävuokaa 3.50   (2,32 €)

verot 2.45 (ruoasta ei makseta veroja, paitsi jos se on jotain valmista)

yht 123.63  (82,03 €) 

Hintoja muuntaessa euroiksi huomasin, että Kanadan dollarin kurssi on aika huono tällä hetkellä. Viime syksynä nämä olisivat olleet euroiksi muutettuna huomattavasti kalliimmat ostokset! Silloisilla kursseilla (mitä muistelen siltä ajalta kun olin Suomessa vierailulla) näiden yhteishinta olisi ollut 93,96 €. 

Ääääää!

Leikitään, että sukunimeni on Järvinen. Kanadassa minut tunnetaan kuitenkin (paikasta riippuen) joko Jarvisena tai Jaervisena. Ja sehän korpee suomalaista.

Kun sain viisumin Kanadaan, Lontoon suurlähetystö myönsi sen Jaerviselle. Tottahan on, että ae on ä:n kansainvälinen kirjoitusmuoto. Katsokaa vaikka passista. Alariveissä on passin tiedot tietokoneelle luettavassa muodossa, ja minulla ainakin lukee siinä kohtaa Jaervinen. Mutta kun. Olisin niin paljon mieluummin Jarvinen, sillä näinhän myös netin syövereissä suomalaiset tunnetaan.

SIN-korttia eli paikallista henkilötunnusta hankkiessa kävin pientä keskustelua aiheesta ae tai a. Virkailija oli sitä mieltä, että ei hän voi muuttaa minun nimeä noin vain. Ei auttanut minun selitykset, että kun se on jo muutettu... Hävisin ja näin nimekseni tuli Jaervinen. Sama on myös ajokortissani.

Kun puolestaan hain "kela"korttia täytin itse kaavakkeen, ja pistin siihen ilman suurempiä mietintöjä Jarvinen. Terveydenhuolto tuntee minut siis eri nimellä. Toisaalta tuntuu, että olisi parempi ollut jatkaa samalla linjalla kuin millä oli muutkin kortit. Toisaalta taas eri valtion virastot eivät kommunikoi toistensa kanssa, joten se ei sillä tavalla aiheuta ongelmia. Tylsää se nyt on silti. (Ja muutenkin aina ihmetyttää tämä, että ihmisen nimi voi olla muuttua eri virastoon mennessä!)

Viime aikoina olen vain hieman tuumaillut mielessäni, että pitäisiköhän minun yrittää taas uudelleen tätä nimenmuutosta. Olisi yksinkertaisempaa olla vain yksi näistä ja luonnollisesti valitsisin siis Jarvisen. Sähköpostiosoitettakin antaessa pitää painottaa, että muuten, se minun pitkä ja vaikea sukunimeni muuten kirjoitetaan sitten eri tavalla sähköpostiosoitteessa.

Onkos kukaan muu kohdannut samanlaista ongelmaa?

Apua olen kanadalainen

Näin ruokapoliittisesti ainakin.

Olen huomannut huolestuttavasti seuraavaa:

- Osaan tehdä erinomaista kotitekoista mac&cheeseä ja himoitsen sitä jatkuvasti mutten tee, koska pasta ja juustohan on siis tosi terveellistä. Parempi olla tekemättä liian usein. Mutta on se hyvää!

- Joskus kun vähän hiukotuttaa syön paahtoleivän hillolla! Hävettää...

- Poutine on sikahyvää eli siis ranskalaisten päällä juustopaloja ja ruskeaa kastiketta.

- Shepherd's Pie eli jauhelihaa pohjalla, maissia ja päällä perunamuusia. Laitan itse myös juustoa, vaikka sitä ei esimerkiksi Allun isän mielestä pidä laittaa. Nam! Hyvää arkiruokaa. Huomautettakoon, että en tykännyt tästä ruoasta ollenkaan joskus muutama vuosi sitten.

- Rakastan cheddarjuustoa. Enkä tarkoita nyt sitä mäkkärin hampparin välissä olevaa, vaan ihan oikeaa ja herkullista kauan kypsytettyä cheddaria. Valkoisena tai keltaisena. Sitä oli itseasiassa ikävä silloin reilu vuosi sitten kun olin Suomessa syksyn.


Edelleen vierastan:
- Chiliä eli chili con carnea. Jauhelihasta tehdään ja tarjoillaan siis vaikka ties missä kekkereissä, varsinkin talvipäivänä. Syödään siis sitä lihakastiketta pelkästään, ikinä en ole nähnyt riisiä kyljessä niin kuin suomessa. Garlic toastit kuuluu yleensä jos ravintolassa annoksen tilaa.

- Salt&vinegar -sipsit (suolaa ja etikkaa). Mulla menee kitalaki rikki etikasta, enkä ymmärrä, eikö muka kanadalaisen suuta se etikka riko?? Tosin mä en kyllä voi syödä kovia karkkejakaan (esim. bonbon se kova pussi) kovin montaa kun mulla on jo veren maku suussa.

- Peanut butter & jam -leivät. Vaikka hillolla saatan joskus paahtoleipää syödä, en kuitenkaan ole niin pimahtanut, että laittaisin siihen päälle vielä maapähkinävoita.

- Makea aamupala. Olen toki jo tähän mennessä syönyt joskus lättyjä tai vohveleita aamupalaksi, mutta valitettavasti olen todennut, että se ei vaan minun mahalleni sovi. Ennemmin jotain suolasta ensin ja sitten vasta se lätty nassuun.

Mistä Kanadan (tai Amerikan) herkuista te muut pidätte ja mikä ei uppoa?
Tai jos asut Suomessa, niin miltäs ne nämä herkut kuulostavat?

Luottoa

Viime vuonna hankin vihdoin kanadalaisen luottokortin. Oikeastaan kaksi, toisen pankista ja toisen kauppaketjulta. Ilman luottokorttiakin pärjäisi, mutta helpottuu elämä kun voin ostaa matkaliput ynnä muut harvat nettishoppailut omalla kortilla, ettei tarvitse lainata Allun korttia tai ostaa OP:n visalla, sitten kun joutuu maksamaan ne euroissa niin kirpaisee.

Alan tosin vihdoin ymmärtää, miksi niin monella kanadalaisella(ja amerikkalaisella) on kamalat luottokorttivelat. Minimimaksuni ovat nimittäin suunnattomat 15 dollaria! Jos kortti olisi käytetty luottorajaan asti, saisin maksella kyllä vuosikausia ellen jopa vuosikymmeniä tuota 10 dollaria kuussa. Suurin osa maksusta olisi varmasti pelkkää korkoa!

Kai se olisi ihan hyvä asia, jos sattuisi tulemaan joku hetkellinen rahanpuute, mutta muuten en näe mitään tarvetta noin alhaiselle minimimaksulle. (Ja silloinkin minusta se pienempi maksu pitäisi saada pyytämällä.) Luottokorttiyhtiön lihava kassa sekun paisuu!

Eräässä edellisessä työpaikassani oli työntekijä, jolle soitteli töihin perintätoimisto aina välillä. Hänellä oli luottokorttivelkaa ja olipa vielä jo kertaalleen maksunsa maksanut, mutta sitten hairahtanut taas ja ottanut luottokortin ja niinpä oli taas samassa veneessä. Aika surullista. Onhan noita Suomessakin varmasti, mutta kyllä minun korkeakouluopiskelijana saadussa luottokortissakin oli 50 euron vähimmäismaksu.

Pikavippifirmoja on täällä joka kulmalla. Kai niillä on pakko olla asiakaskuntaa, kerta niitä niin monta on! Telkkarissa pyörii jatkuvasti mainoksia, joissa luvataan lakiapua pienentämään luottokorttien korkoja. Onkohan muuten Suomessa näkynyt Gail Vaz-Oxladen ohjelmat Til Debt Do Us Part ja Princess? Gail rempseään tapaansa kouluttaa pariskuntia ja nuoria naisia rahankäyttöön. Olen katsonut ohjelmaa aina joskus, jos olen sattunut telkkarin ääreen sopivaan aikaan. Yleensä pariskunnat ja prinsessat tajuavat oman rahankäyttönsä seuraukset ja alkavat kiltisti Gailin ohjeiden mukaan maksamaan velkojansa pois. Poikkeuksiakin tietysti on: no mut kun mä haluun nää isot talot ja viisi autoa, ei mua kiinnosta että olen viiden vuoden päästä miljoonaveloissa.

Luottokortilla maksaminen on täällä minusta yleisempää. Suomessa jos luotolla maksaa niin silloin vähän häpeillen sanotaan, että luotolta (tosin nykyään kai näppäillään itse kummalta puolelta). Täällä moni ostaa luottokortilla ruokaa, yms muuta jokapäiväistä. Tietysti houkutuksia on monenlaisia, minunkin kaupan luottokortilla kerää jotain pisteitä kun sitä käyttää. Itsestä tuntuu vaan hassulta ostaa jotain sellasta velaksi, minkä voisi ostaa pankkikortillakin.