Voi leipä!

Miten voi niin pieni, mutta olennainen asia olla niin erilainen eri maissa.

"Ruista" ranteeseen

Kanadalainen voileipä on siis sändvitsi ja siihen kuuluu kaksi leipäpalaa, joiden väliin laitetaan täytteet. Leipä leikataan vielä tämän jälkeen kahdeksi kolmioksi. Kanadalainen voileipä on siis kolmioleipä. (Nippelitieto: yhden leipäpalan leipä on nimeltään open-faced.)

Tässäpä lista perussändvitseistä:
- Egg salad sandwich - keitettyä munaa, majoneesia, kevätsipulia sekoitettuna leivän välissä. Ei kuulu omiin lemppareihini (aika mauton mielestäni), mutta kanadalaisten ikisuosikki.
- Kinkku & juusto
- Chicken salad sandwich - kanaa, majoneesia, kevätsipulia sekoitettuna.
- Kalkkuna - voi laittaa myös salaattia, majoneesia, ja/tai sinappia.
- Paahtopaisti - sama kuin yllä
- BLT - pekoni, salaatti, tomaatti, majoneesi.
- Clubhouse - kalkkunaa/ kanaa, pekonia, tomaattia, salaattia, majoneesia.
- Grilled cheese - pannulla paistettu juustoleipä, siis voidellaan nurjat puolet ja laitetaan sisälle vain cheddarjuustoa.

Näiden lisäksi on myös lämpimät voileivät. Äläpäs innostu, nyt en puhu herkullisista uunissa paistetuista leivistä. Hot beef, hot hamburger (=jauhelihapihvi) sekä hot turkey -leivät kuuluvat ehdottomasti ällöimpiin leipiin mitä tiedän. Ne tehdään näin: paahtoleipäpalan (siis ei paahdettuna vaan ihan sellaisenaan) päälle laitetaan jotain edellä mainituista lihoista, tähän päälle gravya eli siis lihakastiketta (jota laitetaan myös ranskalaisten päälle). Toinen leipä tähän päälle ja vielä lisää kastiketta. Leipä imee itseensä gravya ja sen koostumus on hyvin kostea. Nämä leivät syödään siis haarukalla ja veitsellä. Kokeile jos uskallat. 

Yksi ilta söin normaalin suomalaisen voileivän ja tuntuipa kotoisalta. Paahtoleipää (ihan kuin täältä muuta löytyisi...), juustoa (cheddaria), kalkkunaleikettä ja kurkkua viipaleina. Olipa hyvää!

Voisin kirjoittaa oikein oodin suomalaiselle ruisleivälle. Kanadalaisten leipätottumukset tuntuvat niin rajoittuneilta. Täältä pohjoisesta ainakin saa aika rajoitetusti erilaisia leipiä (Ottawassa oli kyllä tarjolla monia erilaisia). On vaaleaa (pulla)paahtoleipää (tarttuu hampaisiin, on niin kamalan höttöä), täysjyväleipää ja "ruisleipää" (eli siis vaaleampaa paahtoleipää kuin mitä Suomessa ruispaahtoleipä). Nyt siellä ajattelette, että entäs sämpylät. No minäpä kerron! Sämpylä on minun huomioitteni mukaan joku seuraavista: dinner roll (ruoan yhteydessä voin kera syötävä pikkusämpylä) tai hampurilais- tai hotdogsämpylä.

Unelmissani siintävät reikäleipä, ruislimppu, tuore sämpylä, ruisnappi, puikula, kaurapala... Eikä mitään majoneesia tai sinappia aleta tähän sotkemaan!

Hammas- ja autoasiaa

Meillä on autossa navigaattori. Aloin tutkimaan sitä kerran ja huomasin, että tarjolla on vaikka mitä kieliä. Australian englanti - ei, saksa - ei, suomi - JOO! Automatkat sujuvat siis kotoisissa merkeissä!

Navigaattorin apua tarvittiin viime viikolla kun matkustin hammaslääkäriin Thunder Bayhin ihan itsekseni! Kääk! Tässä kohtaa voisinkin mainita, että kukkaroa tuo ei onneksi verottanut kuin $35 eli 27 € verran. Minulta paikattiin siis hammas. Vakuutus korvaa tällaiset "normijutut" melko mukisematta (75 %). Yksi hampaani tarvitsisi kruunun ja siitä vakuutus korvaa vain puolet. Maksettavaksi minulle jäisi reilut 500 dollaria (eli siis 390 € +). Hampaan voisi myös paikata niin kuin reiän, joka puolestaan olisi samaa luokkaa hinnaltaan kuin tuo viime viikkoinen. Nyt siis mietinkin, että kumpi vai kampi! Kruunu tietenkin kestäisi pitempään, toisaalta voi tuo paikkakin kestää. Mitenkäs Suomessa, kuka tietää paljonko kruunun laitto maksaa?

Takaisin viime tiistain ajeluun. Uskaltauduin hammaslääkärin jälkeen vielä jopa ostoksille ja kurvasin ostoskeskuksen pihaan. Parkkeerasin tietenkin jonnekin parkkipaikan perimmäiseen nurkkaan (paniikki - kato tuossa on vapaa paikka). Saaliiksi sain kahdet kengät: balleriinat (le chateau) ja sandaalit (Aldo). Olivat molemmat aika roimassa alennuksessa ja maksettavaa jäi lopulta 50 euroa yhteensä. Ei paha!

Ajelu Kanadassa ei nähdäkseni kauheasti eroa Suomesta. Muutama kummallinen juttu kuitenkin löytyy. Joka kulmassa on stop-merkki eli pitää koko ajan pysähdellä. Ohituskaista ei ole se joka päättyy vaan se laitimmainen kaista. Ärsyttävää! Minusta on väärin, että se joka ei ole ohittamassa saattaa jäädä sinne loukkuun kun taas ohittajalla on kaista millä päristellä. Parempi jos ohituskaista loppuisi kuin Suomessa niin ne hulluimmat eivät lähde enää ohittamaan kun itse jää ilman kaistaa. Ontariossa voi myös kääntyä oikealle vaikka olisi punainen valo. Pitää ensin pysähtyä ja sitten jos ei ketään tule niin voi kääntyä. Tämä on kyllä ihan kätevä juttu!

Selvisin siis kotiin kunnialla ja kiitos suomea puhuvan navigaattorin säästyin suuremmilta panikoinneilta. Nyt jos vielä vähän treenaisin niin ehkä uskaltaisin mennä siihen pysyvän ajokortin testiin!

Please and thank you

Englannin tunnilla opittiin kuinka englantilaiset ovat kohteliaita. No on kyllä kanadalaisetkin!

Minua joskus väsyttää ainainen kohteliaisuus. Suoraan sanottuna en epäile ollenkaan, etteikö ihmiset pitäisi minua epäkohteliaana tyyppinä täällä. Yritän sanoa pliis ja kiitti, mutta varmasti se usein unohtuu.

Edellisessä työpaikassani kuulin kuinka toiset juttelivat minusta selän takana: vois sekin joskus sanoa kiitos ja pliis. Täytyy kyllä sanoa, että siellä kiiteltiin ihan liikaa. Minusta ei ole normaalia, että pomoni kiittää minua joka jutusta, niin kun näin: "kiitos kun pesit astiat", "kiitos kun tarjoilit tänään", "kiitos kun laitoit tuon astian paikoilleen". Öö siitähän sä mulle maksat?? Minulle tuli melkeinpä stressi siitä kun piti koko ajan olla sanomassa "no eipä tuo mitään", "juu ihan mielelläni minä", yms. Kiitos on mielestäni paikallaan jos työ on tehty erityisen hyvin, mutta tällainen kiittely tuntui lähinnä rasittavalta.

Nykyisessä työpaikassa ei onneksi kiitetä joka asiasta. Maria kiittää tästä!

Olen myös huomannut seuraavanlaista. Minä ja joku muu olemme menossa ja sitten tulee ruuhkaa ovensuuhun kolmannen tyypin kanssa. Kolmas tyyppi sanoo, että menkää te vain ja sitten minun seurassani oleva alkaa kursailemaan, ei kun mene sinä. Ja sitten taas tämä tuntematon, että ei menkää te. Jne. Kuulkaa eikö voitais vaan nyt mennä tästä ovesta! Tapahtuuhan tätä Suomessakin, mutta mielestäni pienimuotoisemmin. Jos minulle joku tarjoaa ohituskaistaa ovelle niin minä sen otan enkä ala väittelemään. Olen siis varmasti myös epäkohtelias tässä suhteessa.

Kuulumisten kysyminen on tietysti tärkeä osa kanadalaisten vuorovaikutusta. Kysyn "how are you doing today" melkeinpä kaikilta ravintolan asiakkailta, usein he tosin ehtivät ensin. Tähän kuitenkin aikalailla aina vastataan, että ihan kivasti menee kiitos. Tuntuu turhalta olla aina kyselemässä samaa vaikka tietää mikä vastaus tulee olemaan! Kiinnostaisi enemmän, jos ihmiset oikeasti kertoisivat miten menee! Tämä sama tietenkin jatkuu kaupan kassalle ja kadulle kun sattuu joku tuttu kulkemaan ohi.

Sitten tietysti se nimien muistaminen! Tapasin aikalailla koko Allun isän puolen suvun tällä viikolla oikein kertaheitolla ja kaikki muisti aina ohikulkiessaan mainita nimeni ("how's it going Maria", "so nice to finally meet you Maria", jne) ja minä taas monttu auki mietin, että mikäköhän tämänkin nimi on. Suoraan sanottuna en tainnut ketään kutsua nimeltä! En jaksanut alkaa stressaamaan tästä nimiasiasta. Epäkohtelias mikä epäkohtelias!

Tuntuuko teistä muista ulkosuomalaisista olo joskus epäkohteliaalta?

Se on numero 1!

Kun aikaisemmin valitin CBC:n eli Kanadan yleisradioyhtiön sääohjelmasta, ajattelin nyt kehua CBC:n radio-ohjelmatarjontaa kun se mielestäni sen myös ansaitsee. Kuuntelemme yleensä CBC Radio Ykköstä, sillä sieltä tulee paljon mielenkiintoista asiaa. En tiedä enkö ole viime vuosina kuunnellut kauheasti radiota Suomessa, mutta minusta tuntuu, että tältä Kanadan kanavalta tulee paljon enemmän kunnon dokumentteja ja muita viihdyttäviä ohjelmia.

Olen esimerkiksi tirauttanut kyyneleen possutilallisesta kertovalle dokumentille. Voi kun se puhui niistä sioista niin rakastavasti! Itselleni olennaisia ovat olleet dokumentit maahanmuuttajista ja kanadalaisesta kulttuuri-identiteetistä. 

Allun lemppariohjelma on Randy's Vinyl Tap, jossa musiikin veteraani valitsee aina viikolle teeman (esimerkiksi lauluja ajasta, erikoiset soittimet, lauluja eläimistä, yhden hitin artistit, kun tytöstä tulee nainen, jne) ja soittaa siihen liittyen erityylisiä kappaleita (useimmat vanhempaa tuotantoa). Netistä pystyy jotain kuuntelemaan, mutta en ole varma kuuluvatko ne Kanadan ulkopuolella.

Muita hyviä ovat ainakin The debaters (stand-up komiikkaa), As it happens, Age of persuasion (mainonnasta). 

Radio Ykköseltä tulee myös aika paljon politiikkaa, joka ei minua niin kauheasti jaksa kiinnostaa. Silloin voi vaihtaa kanavaa! Pitkällä automatkalla joskus saattaa myös puheradio kyllästyttää, ja myös silloin käännymme jonkun muun kanavan puoleen tai viritämme MP3-soittimen soimaan. 

Nykyinen hallitus on valitettavasti leikannut yleisradion määrärahoja reilusti. Kun rahoja leikattiin viimeksi, Allu huomasi selkeästi eron ohjelmatarjonnassa. Moni (vai jopa kaikki?) mainitsemani ohjelma tulee moneen kertaan viikossa. Toivottavasti eivät nyt leikkaa hyviä ohjelmia - ne sääpulinat voi lähteä minun puolesta!

Putousbongarit seikkailulla

Meillä on tapana käydä seikkailuilla aina välillä vapaapäivinä tai iltaisin töitten jälkeen. Edellinen seikkailu oli niin jännä että melkein bensa loppui ja rengaskin puhkesi autosta! Selvisimme kuitenkin kotiin asti.

Viime aikoina olemme erikoistuneet bongailemaan vesiputouksia. Meillä satoi aikalailla viikon putkeen, joten putouksissa riittää nyt vettä. Thunder Bayssa ollaan ihan pulassa, kun vedentulon vuoksi monilla alueilla jätevedet ovat nousseen kellareihin ja pilanneet kaiken.

Tässäpä oikein kuvapläjäys meidän viimeaikaisilta seikkailuilta!

 Kakabeka Falls lähellä Thunder Bayta

 Miten rauhalliselta näyttääkin vesi jo pienen matkan päässä putouksesta!

Koirien kävelylenkillä joen varrella. 

 Tämä jättiläismäinen lohkare oli joskus tipahtanut tuolta yyyylhäältä. En haluaisi jäädä tällaisen alle!

"Ei se reitti ole kovin vaikea", sanoi Allu ja minä menin mekossa. Polulla piti pomppia isojen puiden yli, että menin sitten aika tyylikkäästi!

Hauskan näköistä kun sumu peitti kukkulat! 

Kukkulan kuningatar 

Superiorjärvelle katson haaveillen.  

 Eräs seikkailuistamme oli hylättyyn kalastuskylään nimeltä Jackfish. Sieltä löytyi vanha purkki poikineen. 

Taas löytyi putous!

Putouksen kastelemana. 

Terrace Baysta, en muista minkä niminen

Jackfishiin pitää mennä uudestaankin! Sinne ei päässyt autolla ihan perille asti ja kun ihan kahdestaan olimme niin emme ihan tienneet tarkalleen miten sinne pääsee. Löysimme kuitenkin ilmeisesti toisen laidan ja sitten hairahduimme rannalle tutkailemaan. Seuraavalla kerralla pitää mennä vielä vähän eteen päin tiellä, että tulisi nähtyä loputkin! Meiltä unohtui myös koirien hihnat autoon - olisivat olleet tarpeen siellä kun kylän ihan vierestä meni vielä ihan toiminnassa oleva rautatie ja kun minä en luota etteivät nuo koirat hyppää teatraalisesti junan alle. Autoja päin ne ainakin kovasti haluaisivat juosta! Ensi kerralla siis ne mukaan ja lupaan raportoida retkestä tänne!