Piha koreana

Mainitsin jo aikaisemmin kanadalaisten hullut joulukoristelut. Tässäpä vähän kuvamateriaalia!

Ottawan Orlèansista löytyy Taffy Lane -niminen katu, jolla lähes jokainen talo on koristeltu uskomattomin joulukoristein. Kävimme siellä maanantaina ja trafiikkia kadulla oli meidän lisäksi muitakin! Allu kertoi, että jonain vuonna ruuhka oli niin kova, että kadulla joutui ihailemaan koristeita puolen tunnin verran ennen kuin pääsi sieltä pois. 

Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta koristeille. Joukossa on välkkyvää ja vilkkuvaa ja liikkuvaa ja vilkuttavaa ja soivaa ja niin edelleen. Toivottavasti kuvista jonkunlaista ideaa kuitenkin saa! 

Viimeinen kuva ei ole Taffy Lanelta, osui vain muuten silmään tämä talo kun ajelimme ympäriinsä!

Koristeluun uppoaa varmasti ihan kiitettävä määrä rahaa. Puhumattakaan sähkölaskusta! Useimmat eivät kyllä ihan näin reippaalla kädellä ripustele jouluvaloja pihalle. Meillä on lupaamani mukaisesti yksi valo kieputettuna pihan pensaaseen. Pärjättiin! 

Joulu Ottawassa, osa 3: Joulupöydässä

Joulupöytään kävimme joulupäivänä seitsemän maissa. Meitä oli yhteensä kahdeksan: Allun vanhemmat, kaksi veljeä, veljen tyttöystävä, perhetuttu sekä me kaksi. 

Tältä näytti hienon ruokailuhuoneen (tähän pöytään pääsee vain erikoistilanteessa) hienosti katettu pöytä. Ilmeisesti astiasarjan ovat Allun vanhemmat saaneet aikoinaan häälahjaksi. Pöytää koristaa myös kotipaikkakunnallani tehty kynttilä, jonka vanhempani lähetti meille tähän tarkoitukseen. 

Ruokana meillä oli kalkkunaa, kalkkunan täytettä, bataattilaatikkoa, vihreitä papuja ja paahdettuja manteleita, perunamuusia, karpalohilloa, kastiketta sekä minun tekemää rosollia. Allun äiti oli joutunut valmistamaan täytteen kalkkunan ulkopuolella kun Allun isä oli ostanut vahingossa kalkkunan, joka piti laittaa uuniin jäisenä ja ilman täytettä. Minua ei tämä haitannut, kun tykkään enemmän täytteestä näin valmistettuna. Pavut olivat myös oikein herkullisia, samoin kalkkuna ja kastike. Allun veljen tyttöystävä laittoi perunamuusin sekaan kevätsipulia, ja se oli oikein maittava lisä muusille. Rosolli oli menestys - Allun äiti otti sitä lisää kolme kertaa!

Tein Allulle oman pienen rosollikulhon, kun hän on allerginen omenalle. 

Noita papuja voisin tehdä joskus itsekin, ovat todella herkullinen lisäke!

Allun äidin tekemä ja minun koristelema kakku. Kanadalaiset kakut ovat minun makuun todella makeita. 

Allun veljen tyttöystävä toi korillisen omia leipomuksiaan. Vasemmanpuoleinen "norsun korva" oli lempparini - ei ollut liian makea vaan just hyvä!

Eilen pelailimme pelejä Allun serkkujen kanssa ja minulle iski siinä touhussa nälkä. Lähdin siis etsintäreissulle, nyt on pakko saada kalkkunaa! Mutta ei, kalkkunaa ei löytynyt mistään! Ei kellarissa, ei jääkaapissa, kuka sen puolikkaan kalkkunan ehti syödä? Hätä iski nälkäiseen. Mielessäni syytin Allun veljiä kalkkunan katoamisesta... Asia kuitenkin selvisi, kun Allun vanhemmat tulivat kotiin: kalkkuna oli sijoitettu tilanpuutteen vuoksi autotalliin, missä oli sopivan viileää. Huh! 

Joulu Ottawassa, osa 2: Joulusukat ja muu lahjonta

Kanadan lapset avaavat lahjat vasta joulupäivän aamuna. En ole tosin ihan varma, että onko joillain tapana avata jo aattona. No, me kuitenkin jännitimme pukin tuloa aamuun asti. Ja kappas, Joulupukki oli yön aikana tuonut kaikille joulusukat! Aloitimme aamun siis joulusukkien tutkimisella, jonka jälkeen siirryimme aamupalapöytään.

Koiratkin saivat oman joulusukan. Siitä paljastui tosi herkullisia siankorvaherkkuja. 

Omassa joulusukassani piiliotteli t-paita (itseostama, hihhii), pieni enkelityyny, violetti UglyDoll, toblerone, lankasakset, kirjanmerkki, perinteinen kanadalainen tiskirätti (virkattu pinkki-kelta-oranssi), karkkikeppi sekä joulukoriste, jossa hurmaava (kröhm) kuva minusta, äidistäni ja Allun äidistä, kun syömme eväitä. Allun isä myhäili kuvasta onnellisena - taisi olla junaillut kuvan tonttujen kanssa!

Pippa porona. 

Aamupalan jälkeen siirryimme itse asiaan eli lahjavuoren kimppuun! Ensin Allun isä luki tosin perinteisen joulusadun. Olin ollut tosi kilttinä! Sain ompelukoneen (jeeee!!!), yöpaitasetin, t-paidan, ompelutarvikkeita sekä Fiskarsin sakset, joita Allun vanhemmat olivat metsästäneet joka kiven alta (halusivat nimenomaan sellaiset, jotka olisi tehty Suomessa). Kaikki lahjat olivat mieluisia!

Kaikenkaikkiaan mukava joulupäivä, viihdyn ihan hyvin Allun vanhempien luona, vaikka jollain tapaa kaipaan sitä jouluaaton tunnelmaa, mitä Suomessa on. Tuntuu vähän kummalliselta availla lahjoja päiväsaikaan ja jopa auringonpaisteessa kun on tottunut Lapin pilkkopimeään jouluun. Onneksi tänne oli päivää ennen tuloamme satanut kuitenkin vähän lunta, ettei tullut elämäni ensimmäinen lumeton joulu!

Tarina jatkuu vielä ainakin joulupöydän merkeissä!

Joulu Ottawassa, osa 1: matka ja joulukoristeet

Täällä sitä ollaan, Ottawassa! Pukki on jo käynyt, kalkkunaa on syöty, vieraita on kestitetty, joulunjälkeisalennusmyynneissä on rahaa tuhlattu, yms. Ajattelin kertoilla joulunvietostamme useassa postauksessa, kun kuvia ja kertomuksia on niin paljon.

Aloitetaanpa siis matkastamme tänne Ottawaan. Matkustimme siis autolla koko lähes 1400 kilometriä. Lähdimme aamulla kuudelta ja perillä olimme vasta keskiyöllä. Pysähdyimme matkalla syömässä pari kertaa sekä ulkoiluttamassa/ ruokkimassa koiria. Koirat pärjäsivät hyvin autossa, vaikka tylsistytti tietenkin välillä. Minuakin tylsistytti!

Urheat matkalaiset tirsoilla.

Perillä meitä odotti Allun vanhemmat sekä veli, joka lensi tänne joulunajaksi Vancouverista. Kuulumisten vaihdon jälkeen uni maittoi! Aamulla kuvailin sitten vähän joulukoristeita. Tänä vuonna Allun vanhemmat olivat koristelleet kuusen vanhoilla koristeilla, joista osa on lasten tekemiä. Mukana on myös muutama perinteisemman näköinen joulupallo. Tosi nätti kuusi mielestäni!

Pukki oli käynyt jo salaa ennen jouluyötä kun kuusenalus oli täynnä lahjoja jo tullessa. 

Piparkakkutalo oli tehty kuulemma yhteistyössä koko perheen kesken. Siitä on jo muutama hiiri käynyt nakertamassa. 

Allun vanhemmat ovat ahkeria käymään kirkossa - tämä näkyy myös joissain koristeissa. 

Äiti lähetti minulle lippuja, jotta voimme tehdä lippunauhan kuuseen!

Hauskat jouluaiheiset legot!

Liput pääsivät kuuseen!

 Nyt kun vain muistaisin ottaa nämä lähtiessä mukaan, että meidänkin kuusi saa edes vähän aikaa olla isänmaallinen!

Keittiössä on jättiläismäinen lumiukkokynttilä, joka on kuulemma ollut vakiovieras joulun aikaan jo 25 vuoden ajan. 

Nyt tekisi mieli mennä jääkaapille etsimään kalkkunanjämiä... nam! Lisää aiheesta kun pääsen joulupatojen ääreltä taas pakenemaan. 

Joulutohinaa

Apua. Nyt on varmaankin ollut Maria-tädillä joulukiire kun on blogikin päässyt melkein unohtumaan. Olen minä kyllä miettinyt kaikenlaista, mistä voisi kirjoittaa. Nyt kun muistaisi vain, että mitä ne huiput ideat nyt olivatkaan?!

Joulunvietto alkaa täällä lähestymään. Olen jopa ensimmäistä kertaa omillani koristellut joulukuntoon asuntoa! Meillä on joulukuusi (!), keittiön ikkunassa valot sekä ulkona jouluvalot pensaaseen kiedottuina. Kuusen haimme porukalla Allun työkaverin äidin omistamasta metsästä (ovat muuten suomensukuisia). Paistelimme samalla makkaraa ja vaahtokarkkeja tulilla. Koirat juoksivat lasten kanssa kilpaa!

Eilen lahjoimme toisiamme töissä. Olen ollut näköjään kilttinä! Arpa antoi minulle toisen kokeista ja ostin hänelle Pandan lakritsia, Fazerin minttusuklaata sekä Marimekon patalapun Suomen väreissä. Tuntui olevan ihan mieluinen lahja. Minä sain (sattumalta) häneltä takaisin lahjan; LCBO:n eli paikallisen Alkon lahjakortin joulupöydän viinihankintoihin. Kiitoksia vaan!

Olen tänään töissä viimeistä päivää ennen joululomaa. Huomenna auto starttaa kohti Ottawaa (1400 km). Mitähän koirat tykkäävät pitkästä matkasta? Pitää tietenkin pysähdellä ja jos tuntuu, ettemme jaksa perille asti niin sitten jäämme jonnekin yöksi. Ostin matkalle Trivial Pursuit -korttipelin kun ajattelin, että siinä olisi hauska ajanviete matkalle. Muuten kuuntelemme radiota (yleensä CBC Radio 1) tai kuuntelemme musiikkia iPodilta.

Mattimyöhäisenä joudun tänään vielä jouluostoksille. Tässäpä myös syy siihen, että jouduin heräämään tänään aikaisin! Alkoi tässä pikkuhiljaa valkenemaan, että sehän on tänään ostettava jos meinaa jotain ostaa. Onneksi Allun veljien lahjatoiveet ovat melko helppoja - toinen on muuttanut vähän aikaa sitten omilleen ja tarvitsee kodintarvikkeita. Toinen puolestaan haluaa sukkia, sillä sukat ovat vähissä hänellä. Löytyy täältä korvestakin!

Kirjoituslistalla oli ainakin joulukoristeet ja joulun vietto kanadalaisittain! Jos siis joulupyhinä kaipaa pientä sukellusta tänne kauas niin minä saatan olla jotain kirjottanut!

Ruudun ääressä

Olen jäänyt koukkuun syksyn sarjauutuuksiin! Tässä esittelyssä lempparini.

Once Upon a Time

Perheetön Emma löytää itsensä satujen keskeltä, kun hänen ovelleen kolkuttaa 10-vuotias Henry, Emman adoptoimaksi antama poika. Emma lähtee viemään Henryä takaisin adoptioäidilleen. Kaikki ei olekaan niin yksinkertaista, kun Henry kertoo Emmalle erikoisen teoriansa: kaikki kaupungin asukkaat ovat oikeasti satuhahmoja, ja Emma on ainoa, joka heidät voi pelastaa. Jännää!


Pan Am

Pan Amissa seikkailevat legendaarisen Pan Am -lentoyhtiön hehkeät lentoemot Maggie, Kate, Laura ja Colette. 60-luvulle sijoittuvasta sarjasta löytyy romantiikkaa, salaisia tehtäviä ja tietenkin upeita vaatteita. Milloin ollaan Pariisissa rouskuttamassa upeita leivoksia, tai Lontoossa pubissa siemaillen olutta, joskus myös Berliinissä kuuntelemassa Kennedyn puhetta. Tehdäänpä välillä välilaskuja epäilyttäviin valtioihinkin. Aina silti tukka ojossa ja vaatteet rypyttömiä! Mahtavaa!


Ringer

Bridget on ollut kuivilla puoli vuotta kun hän todistaa murhan. Pelko ammattirikollista vastaan saa Bridgetin pakenemaan poliisilta. Hän hakee apua identtiseltä kaksoissiskoltaan Siobhanilta. Siobhan kuitenkin katoaa ja Bridget varastaa hänen identiteettinsä. Salaisuuksia alkaa paljastua ja johan menee jännäksi!

P.S. Useimmat sarjat ovat täällä nyt joulutauolla. Greyn Anatomiakin jäi niin jännään kohtaan viikkoja sitten ja jatkuu vasta  tammikuussa! Buhuu!

Autolla liikenteessä, luonnollisesti

Syyskuussa pääsimme ihailemaan vanhoja autoja paraatin muodossa. 

Joko olen kirjoittanut autoilusta? Ihan kuin muistaisin joskus maininneeni, mutta en kyllä tähän hätään löytänyt sopivaa kirjoitusta.

Kanada on USA:n malliin rakennettu autoja varten. Autolla mennään kauppaan, postiin, kirjastoon, töihin, ostoksille, kylään, urheilemaan, ja niin edelleen. Jopa automaatille voi mennä nousematta autosta kun on Drive Through. Jotenkin minusta tuntuu, että urheilu on urheilua ja asia erikseen, muuten mennään autolla. Allun eräs entinen työkaveri kulki autolla töihin, vaikka asui alle sadan metrin päässä töistä.

Kävelevät kyllä jotkut liikuntaintoiset, vaikka kävely on tehty haastavammaksi kuin Suomessa. Jalkakäytävät (ainakin näin pienemmillä paikkakunnilla) ovat olemattoman kokoiset ja niitä ei välttämättä ole joka paikassa. Olen päräytellyt itse pyörällä kauppaan aiheuttaen samalla ihmetystä. Kassalla täti saattaa kysyä tarvinko apua ostosten kantamisessa autoon. Ei kiitti, olen pyörällä liikenteessä ja kyllä tässä pärjätään! Aiheutin kerran oikein ahdistusta ja päänvaivaa tällä. Autolla? Ei kai? Voi hyvänen aika! Miten me tästä nyt selvitään!? Voi kunpa löytäisin sinulle kyydin kotiin! Ai pärjäätkö? Ihanko varmasti? Voi sinua raukkaa...

Pärjäsin!

Ja pärjäsin myös ajotestissä ja saan vihdoin ajaa autoa ilman aikuisen valvontaa! Jeee! Kirjoitan tästä ajokortin saamisesta vielä oman postauksen, sillä nyt työt kutsuvat!

Itsenäisyys!

Tässäpä minä mallaan Thunder Baysta kirpputorilta löytynyttä supisuomalaista ylioppilaslakkia! Suomi löytyy täältä yllättävilläkin tavoilla. 

Vietin viime itsenäisyyspäivänkin Kanadassa, sillä olin silloin täällä vierailulla. Tänäkin vuonna juhlistin itsenäisyyspäivää katsomalla Linnan juhlat netistä (kiitos YLE Areena lähetyksestä koko maailmalle) hyvässä seurassa skypen välityksellä. Arvostelimme pukuja, niiden istuvuutta sekä pälätimme muista tärkeistä asioista. Valitettavasti emme olleet asianmukaisesti pukeutuneita eikä kädessä ollut kuohuviinilasia. Veikkailin, ettei töissä olisi ymmärretty, jos olisin ilmaantunut iltavuoroon pienessä juhlahiprakassa.

Ulkosuomalaisena isänmaanrakkaus korostuu. Kuuntelin aamulla tippa linssissä Finlandiaa sekä höystin työasuani (valkoinen paita ja mustat housut) sinisellä hiuslenkillä ihan tarkoituksella päivän kunniaksi. Töissä olen kuuluttanut ja luennoinut Suomen itsenäisyydestä ja itsenäisyyspäivästä ja juhlintaperinteistämme. Linnan juhlien selostaminen ulkomaalaisille on aina melko huvittavaa... Siis sit ne kaikki kättelee presidenttiä, siinä menee pari tuntia, juu tosi moni katsoo sitä, jne. Saan yleensä vähän kummastuneita katseita... Kotona luennointi on mennyt jo perille: Allu ymmärtää jo Linnan juhlien tärkeyden.

Koirat sen sijaan ymmärsivät itsenäisyyspäivästä yhtä paljon kuin komennoista poistua sylistä. Hah, kyllä virneet hyytyy niitten naamoilta kun huomenna Allu kuskaa ne eläinlääkäriin tarkastukseen!

Toivottaisin tähän kohtaan hyvää itsenäisyyspäivää, mutta kun aikaeron takia siellä kotosuomessahan on jo itsenäisyydet juhlittu! Minä jatkan juhlintaa täällä. Onnea Suomi!

P.S. Vilkaiskaapa Canadan Sanomien sivulta juttu suomalaisesta Sennistä, 5 v, joka muutti isovanhemmilleen syksyksi asumaan Thunder Bayhin. Aika rohkea tyttö!

Suut makiaksi kanadalaiseen malliin!

Kanadalaisia herkkuja, osa 1

Huom. Olen saanut vaikutuksia Allun kanadanranskalaisilta juurilta, joten nämä ruoatkin ovat myös ostin siltä suunnalta. 

Poutine (lausutaan putin, joskus jopa melkein putsin jos henkilö on ranskankielinen)

Otetaan kasa ranskalaisia. Lisätään päälle cheese curdseja (sellaisia jänniä juustopalasia, jotka vinkuvat kuin leipäjuusto syödessä). Monissa paikoissa laitetaan ihan vain juustoraastetta. Kruunataan komeus ruskealla kastikkeella. Monen baarinjälkeisherkku. Syödään myös päivänvalossa.

Ranskalaisten päälle täällä laitetaan muutenkin yleisesti ruskeaa kastiketta. Ravintolassakin minä aina kysyn jonkun tilatessa ranskalaisia, että haluatko gravy on your fries. (Toinen kummallinen juttu: ranskalaisten päälle pirskotellaan myös etikkaa.)

Butter tart

Leivonnainen, jossa keskellä fariinisokerista ja voista sekä rusinoista/ pecanpähkinöistä tehty täyte. Ihan herkullisia, vaikka omaan makuuni rusinat ovat kummallisia täytteessä (täällä on myös rusinapiirakkaa?!). Allu tykkää rusinoista, minä pähkinöistä. Ostamme yleensä rusinaversioita, koska ne ovat yleisempiä, ja Allun mieleen nuo ovat muutenkin enemmän kuin minun.

Tortière

Kanadan lihapiirakka. Makuuni ehkä turhankin lihaisa, mutta Allun ja veljiensä lemppariherkkuja.

Pet de Soeur

Nämä leikkisästi nimetyt nunnan pierut ovat herkullisia, jämäpiirakkataikinasta tehtyjä kanelikiekkoja. Allun mummi tehtaili näitä aina pakasteeseen ja ihmetteli, mihin herkut aina katosivat. Kyseessähän oli Allun serkut, tädit sekä sedät, jotka kilpaa napsivat mummin pakasteesta jäisiä kiekkoja parempiin suihin. Lopulta porukka jäi kiinni, kun eräs serkku erehtyi sanomaan mummille hänen tarjotessa herkkuja, että "ei kiitos, tykkään niistä jäisinä". Mummi ei tästä onneksi vihastunut, vaan nunnien pieruja saa mummin pakasteesta edelleenkin herkkuhimon iskiessä.


Kuvat ja reseptit: poutine, butter tart, tortière, pet de soeur