Maksullisesta koulutuksesta

Kanadalaiset muistavat aina kertoa, että hei meillä on maksuton koulutus. Haha! Ehkä tämä on vertailukohtana USA:lle, näin suomalaisen näkökulmasta Kanadassa koulutus ei ole maksutonta.

Peruskoulutus on Kanadassa periaatteessa maksutonta; kaikenlainen jatkokoulutus puolestaan on maksullista. Eli käytännössä koulutus high schoolin jälkeen on siis maksullista. Peruskoulutuksessakin joutuu eri tavalla ostamaan tarvikkeita kuin Suomessa. Kirjat, taidetuntien tarvikkeet, koulun reissut, pizzalounaat, vihkot ja kynät, yms, verottavat vanhempien kukkaroita (riippuen koulusta).

Yliopistossa lukukausimaksua joutuu maksamaan arviolta 2500-15 000 dollaria (1800-10 900 €) per lukukausi. Tämä on siis oma arvioni, että voi mennä metsäänkin. Tutkiskelin vähän ja esimerkiksi Toronton yliopistossa lakia opiskeleva maksaa 23 000-26 000 dollaria (17 000-19 000 €) vuodessa opinnoistaan. Allu on maksanut Collegessa ollessaan n. 1000 dollaria/ lukukausi (725 €) sekä yliopistossa n. 4000 dollaria/ lukukausi (2900€).  Kanadan korkeakouluissa ei välttämättä ole samanlaista kirjastosysteemiä kuin meillä vaan useimmat kirjat joutuu opiskelija ostamaan itse. Allu oli maksanut kirjoistaan n. 100 dollaria/ kirja (73 €).

Opiskelu täällä tuntuu olevan myös paljon ankarampaa kuin Suomessa: jos et pääse läpi koulutehtävästä/ tentistä, tervetuloa uudelleen seuraavana vuonna. Tentin voi uusia oikeastaan vain jos on ollut vaikkapa sairas. Juttelin tästä siskoni kanssa, ja hän ehdotti, että ehkäpä tämä johtuu juuri tästä koulutuksen maksullisuudesta: joka opiskelijalta nyhdetään mahdollisimman paljon rahaa ja tässäpä oiva syy saada vuoden lukukausimaksut lisää.

Muutenkin opiskelijaa velotetaan vaikkapa opiskelijatodistuksen tulostamisesta. Olen Suomesta saanut opiskelijatodistuksia, opintorekisteriotteita, tutkintoni on lähetetty ulkomaille, yms, ja koskaan en ole penniäkään näistä konkreettisesti maksanut.

Mistä nämä rahat koulutukseen sitten tulee? Opiskelijoille on kyllä tarjolla opintolainaa (joka on Suomeen verrattuna suuruudeltaan iso), mutta sen saa vain jos vanhemmat ansaitsevat tarpeeksi vähän. Tästä syystä Allu ei ole saanut koskaan opintolainaa. Vanhempien tulot vaikuttavat ilmeisesti siihen asti, kun olet asunut poissa kotoa viiden vuoden ajan.

Moni opiskelija tekee töitä opintojen ohessa kuten Suomessakin. Täällä osa-aikaisia työpaikkoja ja määräaikaisia ja hyvin palkattuja töitä tuntuu olevan tarjolla kuitenkin paljon enemmän kuin Suomessa. Minäkin suurimman osan opiskeluajastani etsiskelin työtä, mutta niitä ei vain ollut tarjolla ja mieluisiin oli hakijoita pilvin pimein. Aika moni opiskelija on täällä tarjoilijana. Kanadassa ravintolassa kun on melkeinpä aina pöytiintarjoilu niin senkin vuoksi tarvitaan enemmän työvoimaa. Toisaalta vaikkapa metsäpalomiehenä työskentely kesäisin tuo tilille 15-18 euroa/tunti ja siihen ylityöt päälle.

Tietyllä tavalla jos vanhemmat ovat alemminpalkattuja, saattaa täällä helposti itsekin joutua samanlaisille aloille. Suuri laina taskussa on pelottava asia kun tulevaisuuden työmarkkinoista ei ole varmuutta. Sano ei maksulliselle koulutukselle ja muista, että ehkä se 100 euron ylioppilaskunnan maksu ei ole niin paha asia!

Jätä viesti vastaajaan...

Tässäpä vaikean takana ollut kännykkäni!

Jos minun kohdalle osuu puhelinvastaaja, ensimmäinen reaktioni on panikoida ja lopettaa puhelu. Normikanadalainen kuitenkin läpättää luuriinsa sujuvasti terveiset ja muistaa sanoa nimensä, puhelinnumeronsa ja kaikki muut tärkeät ja olennaiset asiat. Minä kirjoitan paperille ja soitan uudestaan, jos on pakko jättää viesti. Jos kyseessä on kännykkä, lähetän ennemmin viestin. Tämä on mielestäni ihan normaali tapa toimia pelottavien puhelinvastaajien kohdalla. Jos joudun joskus ex tempore jättämään viestin jollekulle niin siitä tulee yleensä aika kamala. Minun silmääni kanadalaiset ovat siis sujuvia puhelinvastaajien käyttäjiä!

Monella työpaikalla (esim. Allun töissä) täytyy vastaajaviesti nauhoittaa joka päivä. Eli siis näin: "You have reached Allu XX, (tähän ammattinimike). Tänään on perjantai 25. marraskuuta. Olen toimistolla koko päivän, mutta en ole juuri nyt pöytäni ääressä. Ole hyvä ja jätä nimesi ja numerosi niin otan sinuun yhteyttä mahdollisimman pian". Työpaikalla saattaa olla myös puhelinvastaajapoliisi, joka soittaa ihmisten puhelimiin ja testaa onko viesti varmasti vaihdettu oikeaksi. Onko Suomessa tällaisesta kuultukaan?

Kouluruokailu on no no!

Jännä juttu tullut esille tästä breakfast programmista, missä olen ollut joskus apuna. Itse pidin ohjelmaa ihan hyvänä juttuja, mutta monien paikallisten mielestä se ei olekaan. Olen kuullut, kuinka aamupalan tarjoilu ilmaiseksi koulussa on aivan järkyttävää ja kamalaa, kyllä pistää vihaksi, SINUN verorahoilla ne siellä syö. Siinähän vanhemmat oppivat, ettei lapsia tarvitse enää ruokkia vaan koulu hoitaa sen. Onko tämä sitten niin kauhea asia? Eikö tärkeintä olisi kuitenkin se, että kaikki lapset saisivat ruokaa? Täällähän lapset eivät saa lounasta koulussa niin kuin Suomessa.  Onko näiden samojen ihmisten mielestä sitten ihan hirveää, että vanhemmat ovat tottuneet siihen, ettei lapsille tarvitse pakata eväitä mukaan?

Tässä näkyy Suomen ja Kanadan hyvinvointimallien erilaisuus. Kun Suomessa on normaalia, että lapset ruokitaan koulussa niin täällä voi ihan hyvin ajatella, että mitä se koulu tukkeutuu minun alueelleni, kyllä MINÄ ruokin lapseni. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa oletetaan, että yhteiskunta pitää huolta (esimerkiksi siis ruokkii lapset koulussa). Täällä vaikka perusterveydenhuolto onkin maksutonta niin silti täytyy ihmisellä olla vakuutus. Huolenpito kuuluu siis yksilön vastuulle. Tässäpä tuli konkreettisesti huomattua, että joskus teoriat ovat ihan paikkansapitäviä!

When life is sweet...

Sain Akissfromthepastin Akilta tällaisen hienon tunnustuksen. Kiitos paljon! Sinne vain kaikki estetiikasta, sisustuksesta ja elämän kivoista asioista kiinnostuneet tutustumaan! Minut haastettiin samalla paljastamaan kymmenen asiaa itsestäni. Koska olen kapinallinen ajattelin paljastaa kymmenen eri asiaa kuin mitä Aki. Haha!

1. Mun lempparieläimet on pöllö ja norsu.

2. En tykkää kuumista juomista eli esimerkiksi kahvista tai teestä. Kummatkin ovat lisäksi mielestäni tosi pahoja. Yäk! Toisaalta tykkään kyllä juoda glögiä joulun aikaan...

3. Kun olen lähdössä reissuun piirrän luonnoksen vaatteista, mitä otan matkalle mukaan. Kätevät nuolet ja muut merkinnät vaatteiden yhteensopimisesta kuuluvat tietysti asiaan.

4.  Tykkään lautapeleistä kuten Carcassonne, Matkalippu (Ticket to Ride) sekä Thurn und Taxis.

5. Tykkään leipomisesta enemmän kuin leipomusteni syömisestä. Jostain syystä Allun työpaikalla tykätään minusta... Kun leivontainto iskee, johonkinhan ne on kaikki tungettava!

6. Teen koruja, lähinnä korvakoruja sekä kaulakoruja.

7. Minulla on kinder-adventtikalenteri. Yksi tunnustus Allun puolesta: sillä on lego-joulukalenteri!

8. Olen tunnetusti aika sottainen ihminen. Ehkäpä alan jo näin 28-vuoden iässä oppimaan, koska tiskaan nykyisin joka päivä (!) ja yritän laittaa tavarat paikoilleen (!). Tietysti nyt kun meillä on koiria niin on pakkokin laittaa vaikkapa askarteluvälineet pois, etteivät ne ala liikaa kiinnostamaan.

9. Olen tehnyt itse joulukortit siitä lähtien kun olen muuttanut pois kotoa. Yritän aina keksiä jonkun hienon ja erilaisen idean joka vuodelle. Lähetänkin joulukortteja aika vinon pinon joka vuosi. Tämän vuoden joulukortit ovat lähteneet jo Suomea kohden!

10. Rakastan vaatteita ja nyt kun minulla on työ, missä joudun käyttämään tietynlaisia vaatteita, sekä koirat, joita joutuu luonnollisesti viemään ulos pitkin päivää, pelkään että jumitun "tylsiin" vaatteisiin. Kääk kamalaa!

Haluan ojentaa vuorostani palkinnon ja haasteen eteenpäin seuraaville:

Kanadassa kirjoittavat:
Maiju maailmalla
Tarinoita maailmalta
Yugata's room

Muualla maailmaa:
Une telle fille en France - Ranska
Omamaamansikka - USA

En tunne kauheasti muita ulkosuomalaisten blogeja. Tänne voi vinkata, jos on tiedossa hyvä!

Esittelyssä Chilli ja Pippa

Äiti ja tytär ovat vähän erinäköisiä, mutta niillä on samanlaiset silmät!

Chilli ja Pippa (ent. Chillin ja Princess) ovat oikein mukava parivaljakko. Chillissä on whippettiä sekä basset houndia - aika erikoinen yhdistelmä! Pippasta löytyy näiden lisäksi jonkinlaista terrieriä sekä mäyräkoiraa. Voin kertoa, että ainakin mäyräkoiran itsepäisyyttä löytyy!

Koirat ovat näin kolmen päivän perusteella sopeutuneet melko hyvin. Yöpaikka on tiedossa ja sinne marssitaan heti kun jompi kumpi meistä sitä osoittaa. Koirat osaavat istua ja isompi haluaisi tarjota tassua myös, mutta esim. kävelykäyttäytymistä pitäisi kyllä harjoitella. Koirat vetävät tosi paljon ja vastaantulevat koirat ja ihmiset saavat osakseen haukut. Varsinkin pienempi uhittelee isoillekin koirille kuin jokin pelottavakin monsteri. Muuten ovat kyllä ystävällisiä ja hännät heiluvat.

Minusta saa kuvan vain jos minua rapsuttaa.  

Olen ollut eilisen ja tämän päivän vapaalla, joten koirien ei ole tosin tarvinnut olla yksin. Keskiviikon kokeilu mitä jos jättäisimme ne vapaaksi asuntoon neljän tunnin ajaksi kun olemme töissä ei ollut varsinaisesti menestys. Mitään ei ollut järsitty, mutta isompi oli ilmeisesti loikannut kirjoituspöydän päälle ja tutkinut kasveja ja tiputellut ja kaadellut muita juttuja. Koiranruoan sijasta äiti oli pelastanut eväiksi paahtoleipää keittiön tasolta  sekä pakasterasian nuoltavaksi. Pari "mukavaa" ylläriäkin oli jätetty eri puolille asuntoa...

Chilli muistuttaa itseasiassa Allun perheen koiraa, nyt jo edesmennyttä, Sandya. 

Heidän yöpaikkansa sijaitsee vierashuoneessamme, joten ehkäpä lukitsemme ne sinne seuraavan kerran kun lähdemme molemmat. Siellä ei ole kokolattiamattoakaan niin jos hätä tulee niin minulla on helpompi se siivota!

Molemmat haluaisivat olla sylikoiria. 

Allu laittoi pihalle sellaisen juoksunarun, että voimme päästää ne sinne vähän vapaammin. Pitää varmaan rakentaa niitä kaksi, jotta molemmilla on oma. Allu on ihan että "isin tytöt". Heh! Huomenna Allun pitää mennä käymään Thunder Bayssa ja ostamme samalla lisää koiratarvikkeita, esim. valjaat, koiranhäkki autoon. Chillillä on myös tosi kulunut kaulapanta, joten myös uusi kaulapanta on ostoslistalla. Tyyli ennen kaikkea! 

Lepuuttelemassa eläintensuojeluyhdistyksestä mukaan saadulla viltillä. 

En mä oikein tiedä onko koiran omistaminen täällä erilaista kuin Suomessa... No, ainakin koirien asuja löytyy pilvin pimein, tavallisia ja sitten tietysti myös Halloweeniksi ja jouluksi. Täällä Pohjois-Ontariossa koirat näyttävät matkustavan usein myös ihan rennosti lava-auton lavalla... Sieltä ne sitten kuikuilevat kun omistaja on syömässä/kaupassa/pankissa/ym. Useimmat koirat, mitä löytyy huostaanotettuina tai luovutettuina, ovat saksanpaimenkoiria/ huskyja/rottweilereja/yms, vähän isompia ja "koviksempia" koiria. 

Me olemme oikein tyytyväisiä keskikokoiseen ja pieneen hauvaamme!

P.S. Jos ihmetyttää, niin Pippan nimeksi kaavailimme ensin Katea, mutta päätimme sitten vaihtaa vielä nimi hänen siskoonsa. ;)

Uusioperhe

Meidän perheeseemme liittyi tänään toinen perhe, nimittäin koirat Chilli (äiti, ruskea) sekä Kate (tytär, musta). Olimme haaveilleet jo pitkään koiran hankkimisesta ja harjoitellutkin tätä vastuuta hoitamalla kavereiden koiria. Nytpä sitten ajattelimme, että mitä tässä odotellaan, ei kun toimeksi! Vilkuilimme paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta koiria ja silmiimme osui parikin söpönpuoleista koiraa. Kun saavuimme tänään kyselemään koiria, saimme kuulla, että nämä kaksi annettaisiin vain samaan perheeseen. Hetken mietittyämme päätimme ottaa parivaljakon, sillä onhan kaksi aina parempi kuin yksi!

Pihakuusi, pukki ja myös ne välkkyvät

Meidän viime vuoden ainokainen joulukoriste, Herra Hirvi, kietoutuneena kauden kuumimpaan asusteeseen. 

Joulunodotus alkoi täällä heti Halloweenin jälkeen. Telkkarissa mainostetaan jo lahjaideoita, koristeita ja muita jouluhärpäkkeitä. Joulukoristeet ovat täällä melkolailla toista luokkaa Suomeen verrattuna. Niitä taidetaan paraikaa laitella pihoille, nyt kun Halloweenkoristukset ovat saatu pois. Jotkut laiskemmat saattavat jättää jouluvalot koko vuodeksi, tosin eivät pidä niissä valoja kuin talvella.

Koristusten määrässä enempi on parempi. Mikä Suomessa olisi vähän liikaa niin täällä onkin vasta liian vähän. Pihalla voi olla vilkkuvaa, välkkyvää ja erinväristä. Ja vielä porot, reki ja joulupukki tähän lisäksi, ettei vain jäätäisi naapuria huonommaksi. Miksei myös pumpattu lumiukko vaimoineen, muutama "karkkikeppi" sekä varmuuden vuoksi vielä muutama poro.

Tähän vaadittaisiin kyllä kuvia tai video, koska niitä koristuksia ei osaa hillitympi suomalainen edes kuvitella!

Ottawassa on eräs katu, jossa lähes jokaisella talolla on aivan ylitsepaisuvat koristukset. Kävimme siellä kun olimme joulun Kanadassa eli vuonna 2008. (Jännästi parilla talolla ei ole juuri mitään, varmaankin vastaiskuna muille!) Jospa tänäkin vuonna pääsisin sinne, voisin ottaa teille muutaman kuvan.

Törmäsimme ystäväämme ostoksilla ja hän oli järkyttynyt, kun kuuli, ettei meillä ole mitään ulkojouluvaloja. (Itseasiassa en tiennyt edes tuon pienen kuvan jouluvalon olemassaolosta mitään ennen kuin löysin sen tänään etsiessäni hirveä!) Ajattelimme kyllä ostaa jotkut jouluvalot, mutta minun suunnitelmien mukaan se laitetaan pihalla olevaan pensaaseen, eikä talon räystääseen, kuten täällä on tapana. Paljon helpompaa eikä tarvitse ostaa kiinnikkeitä. Allu kyseli varovaisesti, voitaisiinko laittaa myös keittiön ikkunaan valot... Eiköhän se ole vielä sopivaa, kunhan ne eivät vain välky! Herra Hirvi voi pitää asusteensa...

Ruokaostoksilla Pohjois-Ontariossa

Olen aikaisemmin jo purnannut Kanadan karkkivalikoimasta, joten tässä esimerkkinä meidän kaupan karkkihylly. Kuvassa siis aikalailla kokonaisuudessaan. Karkkia löytyy kyllä (lähinnä suklaapatukoita) kassalta.

Taisin mainita myös aikaisemmin, että näillä main Kanadaa ei kaupasta löydy välttämättä tuoretta kalaa. Drydenissa kalatiskissä oli vain pakastettua kalaa, joka oli sitten sulatettu myyntiin. Täällä meidän lähikaupassa on joitain savustettuja kaloja, mitä nyt sattuu olemaan tarjolla ilmeisesti (tänään ei ollut kyllä mitään). Käyvätkö ihmiset sitten itse kalassa niin paljon, ettei kalaa tarvitse kaupasta ostaa? Kanadan pitkät välimatkatkin varmasti vaikuttavat: mitä kauempaa kalan tuo, sitä tarpeellisempaa on pakastaa kala säilyvyyden vuoksi.

Sitten lihatiskille! Täältä saa tuoreita, raakoja makkaroita ja näitä nimenomaan grillaillaan useimmiten. On toki olemassa myös kypsiä makkaroita, niitä kutsutaan yleensä nimellä bavarians. Harmittavaa, että Suomesta ei löydy samanlaista valikoimaa! Monissa paikoissa lihamestari tekee makkarat vielä itse, esimerkiksi Thunder Bayn Maltese -kaupasta löytyy herkullisia makkaroita.

Valmiiksi marinoituja lihoja ei juurikaan ole. Joissakin paikoissa saattaa olla jotain erikseen lihatiskissä, mutta valmiita pakkauksia ei ole. Muutenkin lihat saatetaan pakata vasta kaupassa paketteihin kuluttajille, näin ainakin meidän lähikaupassa.

Kanadan leivontahylly koostuu hyvin pitkälti "lisää vain neste" -tyyppisistä valmispakkauksista. Allun äitikin kun leipoi kirkon myyjäisiin joitain kakkuja niin käytti valmiita kakkusekoituksia. Minä tykkään itse tehdä alusta alkaen, tulee varmasti paljon terveellisempää!

Vihanneksia saa melko laidasta laitaan, myös joitakin mistä minulla ei ole kuin arvaus mitä ne ovat. Vihannekset ja hedelmät voivat olla kanadalaisia, mutta usein ovat myös amerikkalaisia. Jostain syystä paprikoista halvin on aina vihreä paprika (siksipä myös pizzoissa on aina juuri vihreää paprikaa eikä muun väristä) kun Suomessa se on punainen paprika. Joitakin vihanneksia löytyy ympäri vuoden. Siinä missä Suomessa kevätsipulia saa oikeastaan vain kesällä, täällä kevätsipulia saa kaupasta talvellakin.

Laktoosittomia tuotteita löytyy melko vähän, ehkä paria juustoa, maitoa ja muutamaa jugurttia. Allu oli sitä mieltä, että edes kermaa ei löydy laktoosittomana. Olen huomannut joissakin lihapakkauksissa laktoositon-merkinnän, eli niitä löytyy jonkun verran. Saattavat olla kyllä enimmäkseen muualta tuotuja. Gluteenittomia tuotteita löytyy yleensä jokaisesta vähänkin paremmin varustellusta kaupasta. Keliakiasta ei tunnu kuitenkaan olevan samalla tavalla tietoa jokamiehellä ja -naisella. Esimerkiksi ravintolan kokki ei saata olla koskaan kuullutkaan koko asiasta. Näitä merkintöjä ei siis ole myöskään ravintoloiden menuissa samalla tavalla kuin Suomessa.

Loppuun vielä nippelitieto: kanadalaiset säilyttävät perunoita useimmiten huoneenlämmössä. Minusta niistä tulee ällöttäviä pehmeitä perunoita! Minä olen siis kummallinen kun laitan perunat jääkaappiin. Meillä on itseasiassa nyt tässä keittiössä vanhat keittiönkaapit, joista löytyy myös erityisesti perunoiden ja sipulien säilytykseen sopivat lokerot.

P.S. Haaveilen joulutorttujen tekemisestä. Luumuhilloa en ole löytänyt, joten mietiskelen nyt sen tekemistä sekä muita hillovaihtoehtoja. Eikös Suomessa ole erikseen paistonkestävät marmeladit? Täällä ei ainakaan lähikaupan valikoimissa ollut hilloa/marmeladia, joka mainitsisi paistonkestävyyden. Nyt on päästävä Thunder Bayhin!

Vielä jaksaa...

Meillä  satoi lunta keskiviikkoiltana ja torstaina. Vähän on vielä jäljellä!

Nyt olen ollut putkeen töissä 11 päivää (ravintolassa ja kasvihuoneilla). Ajattelin kyllä jättää kasvihuoneen työpaikan pois nyt kun saan vuoroja vissiin ravintolassa viisi per viikko. Ihan riittävästi töiden paiskimista siinäkin, toivon mukaan! Lisäksi huomasin, että jaksan mekaanista hommaa kasvihuoneilla ihan hyvin sellaiset 1,5 päivää peräkkäin, mutta sen jälkeen alkaa selkään sattua ihan liikaa (vaikka tekisi mitä jumppaliikkeitä koko aamupäivän).

Muutamia huomioita, mitä olen tehnyt tässä töiden ohessa:

- Kahvi/tee on ihan normaali ruokailujuoma. Siis porukka tulee päivälliselle ja yksi tilaa limpparin, kaksi tilaa kahvin ja yksi tilaa teen. Muistan kun joskus alkuaikoina Suomessa meille tuli amerikkalainen päivällisvieras ja Allu sitten tarjosi hänelle kahvia ruokajuomaksi. Minä olin ihan pöyristynyt, että ei kai sitä nyt kahvia tarjota ruoan kanssa kuin vasta jälkeen päin! Olin väärässä...

- Myös (useimmiten kylmä) kaakao tai pirtelö ovat normaaleja ruokailujuomia ja ihan aikuisillakin! Siis pirtelö! Pirtelö on minusta jälkiruoka. Miettikää nyt, pizza ja pirtelö. Nam nam. Olen jopa tehnyt itse yhden pirtelön. Kääk! Ei siitä ainakaan tullut valitusta, että kai se oli ihan ok!

- Ravintolasta tilataan aika paljon noutoruokaa iltaisin. Me kysytään aina tilaajan nimi, etteivät tilaukset menisi sekaisin. Nyt pyyntö kaikille kanadalaisille (ja miksei suomalaisillekin). Antakaa lapsillenne normaalit nimet, esim. David, Mary, jne... Minulla on aina kauhea tavaaminen ja tiedusteleminen, että jaa mitenkäs se nyt sitten kirjoitetaan! Vaikeaa ja kiireessä hankalaa ja noloa kysyä aina uudestaan!

Ja huomio itsestäni:
- Tykkään ma-pe 8-16 -tyyppisistä töistä. Nyt kun olen vuorotyössä niin jos on iltavuoro niin masistelen sitä koko päivän... Plääh pitää mennä vielä töihin (niin kuin tänäänkin!). Lisäksi musta on kivaa kun saa viikonloput vapaaksi, koska sillonhan Allullakin on vapaata. Olin töissä viime viikonloppuna, myös tänä viikonloppuna ja veikkaisin myös, että ensi viikonloppuna... Reissut Thunder Bayhin ovat siis vähissä!

Mainonnasta

On ollut jo vähän aikaa mielessä kirjoittaa mainonnasta. Meillä näkyy kanadalaisia ja amerikkalaisia kanavia ihan sekaisin, että aina minulla ei ole ihan selvyyttä kumman puolen sääntöjä noudatetaan. Jompien kumpien pitää mainita jos kyseessä on näyttelijä, joka esimerkiksi esittää lääkäriä ja ylistää jotain tuotetta. Ruutuun ilmestyy siis pieni teksti: actor portrayal. Olen myös huomannut tekstin dramatization, eli tätä käytetään kun mobilat auttaa kipuun ja siitä on tehty pieni animaatio: ensin on kipua, laitetaan lääkettä, kipu on poissa. Ettei kukaan ajattelisi, että animaatio oli totta... Muuta syytä en keksi!

Kanadan monikulttuurisuus näkyy myös mainoksissa. Usein, jos mainoksessa on useampia ihmisiä, he edustavat eri etsisiä ryhmiä. Voi olla vaikkapa yksi vaaleaihoinen, yksi tummaihoinen sekä yksi aasialainen.  Laitoin kuvitukseksi tähän juttuun kuvia erään lehden mainoksista, joista näkyy, ettei kaikki ole alkuperältään ihan pelkkiä kanadalaisia (tai siis englantilaisia ja ranskalaisiahan hekin oikeastaan alunperin ovat).

Olen huomannut lääkemainonnasta, että amerikkalaisilla kanavilla täytyy luetella kaikki lääkkeen sivuvaikutukset mainonnassa. Siis mies- tai naisääni luettelee miellyttävällä äänellä ja äänenpainolla kaikki: huimaus, ripuli, pääkipu, jne. Mielestäni tämä on aika huvittavaa... Kanadalaisilla kanavilla puolestaan lääkkeestä saa mainita vain joko sen nimen tai käyttötarkoituksen. Esimerkiksi potenssilääkemainoksessa mies käy eri paikoissa ja joka paikassa häneltä kysytään, mikä on uutta, onko uudet lasit, paita, tukka? Lopulta pesulassa (?) miespuolinen asiakaspalvelija ymmärtää että "ahaa!". Sitten ruudulle ilmestyy lääkkeen nimi. Ja kotisohvalla hekotetaan.

Mainoksissa saatetaan myös mainita ihan nimeltä, että "tämä tuote on parempi kuin se-ja-se tuote". Samaa taktiikkaa voi käyttää myös vaikkapa vaalimainonnassa. Pidän itse aika erikoisena, että vaalimainonnassa voidaan keskittyä vastapuolen mustamaalaamiseen. Esimerkiksi parlamenttivaalien aikaan telkkarissa oli mainos, jossa lueteltiin mitä kaikkea vastapuolen puolueen johtaja ei ole tehnyt kanadalaisten hyväksi. Mainokset olivat ilmeisesti aika tehokkaita, koska liberaalit menettivät paikkoja!

                      

Lehdissähän täällä on mainoksia koko lehti väärällään. Hinnatkin lehdillä ovat kyllä alhaisemmat, esimerkiksi tilaamani sisustuslehti on $5,50/ kpl eli n. 3,90 €. Elle Canada on puolestaan $3,99 eli 2,85 €. 

Mainostauot ovat täällä mielestäni lyhyempiä, mutta niitä on useammin. Kokonaisuudessaan siis varmaankin aikalailla saman määrän mainoksia saa ympättyä tunnin ohjelmaan niin täällä kuin Suomessakin. Joillakin kanavilla alkaa muuten uusi ohjelma heti edellisen loputtua - varmaankin on tarkoitus saada katsoja jäämään television eteen kun ei ole mainostaukoa, jonka aikana katsoja saattaisi näpäyttää telkkarin kiinni. Aika koukuttavaa!

Töiden raskaiden raataja

Tylsistyneenä ja Suomen matkasta haaveilevana päätin hakea töitä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun oikein alkaa töitä tosissaan etsimään niin sitten saakin kaksi työpaikkaa samana päivänä. Opettajan hommia ei toistaiseksi ole herunut kun olen tosiaan näiden silmissä epäpätevä kun minulla ei ole sitä yhtä paperia vielä, ja se puolestaan tarkoittaa sitä että sijaisuuksista koulujen pitää soittaa ensin kaikille mahdollisille päteville opettajille ennen kuin voivat  soittaa minulle. 

Ei kun tuumasta toimeen siis!

Näin maanantaina ilmoitustaululla ilmoituksen työpaikasta kasvihuoneilla, jossa kasvatetaan puuntaimia, ja lähetin sitten sähköpostilla hakemuksen. Sitten tiistaina lähdin kylille ja kappas, päätin mennä yhteen ravintolaan, jolla oli ikkunassa lappu, että tarjoilijaa tarvitaan. Siellä sitten sanottiin, että voisin tulla lauantaina (eli tänään) töihin. 

Samana iltana totta kai soitettiin kasvihuoneilta ja päätin mennä jo ke-pe töihin sinne kasvihuoneille kun sitä pystyi tekemään myös vain muutamana päivänä viikossa, sen mukaan milloin en ole ravintolassa töissä. Työhon kuuluu pienten puiden niputtamista 20 kpl paketeiksi. Palkka paranee hieman jos on työssään nopea ja minä olin mielestäni aika nopea (olin nyt kyllä vähän suomalaisen vaatimaton, oikeasti olin supernopea)! Siellä on nyt ehkä 15-20 ihmistä töissä sekä kasvihuoneen omistajat. Valitettavasti kasvihuoneet eivät ole ihan täällä missä me, vaan sinne on matkaa 30 kilometriä. Sain kuitenkin järkättyä erään toisen työntekijän kanssa kyydin itselleni sinne ja takaisin, ettei Allun tarvitse turhaa minua sinne ajaa aamuin illoin. (Minulla tosiaan on nyt sellainen harjoitteluajokortti, eli saan ajaa vain aikuisen kanssa... jes!)

Periaatteessa kasvihuoneilla palkka on parempi ja vuorot ovat pidempiä, mutta ravintolassa saa puolestaan tippiä, mikä voi nostaa ansion korkeammaksi kuin kasvihuoneen palkan (esim. tänään tienasin enemmän ravintolassa päivän aikana, olin tosin töissä 7,5 tuntia kun normaalisti vuorot ovat vain 5-6 tuntia). Toisaalta jos olisin kasvihuoneilla töissä viitenä päivänä viikossa voisin ansaita paremmin nyt viiden viikon aikana, mutta se työ olisi sitten tosiaan sitten siinä. Kolmen päivän kokemuksen perusteella sanoisin myös, että selkä on aika kipeä kun on kahdeksan tuntia tehnyt samaa liikettä niin ehkäpä se on siis ihan hyvä, ettei minun tarvitse mennä sinne joka päivä! 

Yritän nyt siis tehdä molempia töitä niin kauan kuin kasvihuoneilla riittää töitä. En vain nyt tiedä tarkemmin kuinka paljon saan työvuoroja tuolla ravintolassa, mutta ilmeisesti huomenna omistaja tekee listan. Tavallaan toivoisin, että pääsisin kasvihuoneillekin töihin nyt parina päivänä viikossa ja samalla voisin pitää pari vapaapäivääkin... Saa nähdä! Ravintolassa työskentely kyllä harmittavasti tarkoittaa usein myös sitä, että viikonloppuna (kun Allu on vapaalla jalalla) minun täytyy olla töissä. 

Raportti vielä ensimmäisestä päivästä: tarjoilijan homma oli ihan ok tänään, ei ollut mitenkään kauhean kiireistä. Sain ohjeeksi pukea valkoisen paidan (mallilla ei väliä) sekä mustat housut. Jostain syystä juuri näitä minulla ei ole kovin montaa... Mustat siistit housuni ovat pari kokoa liian isot (olen pudottanut vähän painoa), joten kurrasin ne vyötäröltä vyön avulla. Valkoisia paitojakin minulla on vain kaksi. Pärjäsin kuitenkin onneksi! Sain jopa yhdeltä pieneltä tytöltä hänen värittämänsä kuvan lahjaksi! En ole kyllä ihan varma vielä osaanko tehdä pirtelöitä (joka on muuten ihan normaali ruokajuoma täällä, samoin kuin kaakao ja ihan aikuisillakin)... Huomenna menen taas ravintolaan. Toivottavasti ei tarvitsi olla töissä maanantaina, että saisin joskus olla vapaallakin!

P.S. Kuvituksena tänään oli kuvia kävelylenkiltä muutaman viikon takaa, kun Peanut oli meillä vielä hoidossa. 

Ruokalista

Mitä aion syödä ja juoda Suomessa ollessani:

- friteeratut/paistetut muikut
-> Mun lemppariherkkua en ole tähän mennessä nähnyt täällä. Näillä mailla tuoretta kalaa ei välttämättä muutenkaan näy kauheasti (siis ei ruokakaupassa ole välttämättä kuin pakastettua ja "tuorekin" on pakastettu ja sulatettu kertaalleen).

- savustettu lohi
-> Kylmäsavustettua lohta saa kyllä täältä, mutta vain pakasteena. Thunder Bayn ja meidän välillä on eräs paikka, josta saa ostettua tuoretta savustettua kalaa. Olemme tähän mennessä kokeilleet savustettua siikaa. Ehkäpä ensi kerralla ostamme lohta. Hinta on kyllä aika suolainen!

- piimä
-> Täällä on kyllä jotain salaperäistä buttermilkkiä, mutta en ole siihen vielä tarkemmin tutustunut ja epäilen, ettei se ole piimää!

- ruisleipä
-> Ruispalat, ruispuikulat, jälkiuunileipä, ruisnappiset, reissumies, ruislimppu. Unelmissain aina. Thunder Baysta saa kyllä Finn Toasteja, jotka ovat vähän kuin ruispuikuloita mutta pyöreitä. Eivät ole halpoja, muistaakseni $4/2,85 € per 4 leipää (siis yhteensä 8 palaa).

- viili
-> I <3 viili. Thunder Bayn Hoito-ravintolassa mainostetaan kyllä muistaakseni viiliä, mutta en ole koskaan sitä siellä maistanut.

- rahka
-> En ole mikään rahkan suurkuluttaja, mutta toivoisin sitä täällä kuitenkin olevan. Rahkapiirakat ja itsetehty marjarahka jälkkäriksi olisi kyllä hitti mulle nyt.

- veriappelsiini-lime jaffa
-> Kiva kirpsakka maku, jota täältä en ole vielä löytänyt. Limpparit on yleensä aika makeita täällä.

- oltermanni
-> Kanadassa juusto on mun mielestä kalliimpaa ja sitä ostetaankin yleensä vähän pienemmissä pakkauksissa. Juustohöylää täällä ei yleisesti käytetä (olen kyllä nähnyt joillain olevan) vaan yleensä juusto leikataan veitsellä. Kanadassa perusjuustoja ovat muuten cheddar (ei siis sellainen mitä on hampurilaisen välissä vaan parempi, kylläkin hyvin oranssi väriltään) ja mozzarella (ei samaa mitä Suomessa on mozzarella, sellasta tavallisempaa... jos Suomessa on mozzarellajuustoraastetta niin siis sellaista).

Ja Lapin herkut:
- verimakkara
-> Mun lempparikouluruoka. Tätä, muusia ja puolukkahilloa!

- kuivaliha
-> Lappilainen kuivaliha valmistetaan poronlihasta (valmistetaanko muusta?). Todellista herkkua minulle. Täällä on kyllä kuivattua naudan lihaa (beef jerky), mutta se ei vedä vertoja tuolle auringossakuivatulle herkulle.

Oi voisin kirjoittaa vaikka oodin näille suussa sulaville Suomen antimille!

Naimisiin

Tässäpä vähän osviittaa kanadalaisten hääperinteistä!

Morsiamelle järjestetään bridal shower -juhlat (morsiuskutsut??) yleensä kaason toimesta. Juhlissa morsiamelle annetaan lahjoja ja siellä tarjoillaan kaikenlaisia herkkuja. Lahjat voivat olla pilailulahjoja, mutta mukana on varmaan aina jotain vakavampaakin. Juhliin osallistuu morsiamen ystäviä ja naispuolisia sukulaisia. Samantapaiset juhlat järjestetään myös lapsen syntyessä eli baby shower.

Sekä morsiamelle että sulhaselle järjestetään polttarit eli bachelor/bachelorette party. Kaavana on varmaankin aikalailla sama kuin Suomessa, morsian/sulhanen laitetaan tekemään hassuja juttuja ja illan kulkuun kuuluu myös alkoholi. Allun kaverit järjestivät naimisiinmenevällä ystävälleen merirosvopolttarit: kaikki pukeutuivat teeman mukaisesti ja sulhanen laitettiin aarrekartan avulla etsimään aarretta. Kuulostaa hauskalta!

Joissain paikoissa on myös Stag&Doe -juhlat (Manitobassa ja Luoteis-Ontariossa Wedding Social), joiden tarkoituksena on kerätä rahaa hääparille häitä varten. Stag&Doe -juhliin ostetaan lippu ja tuotto drinkeistä yms menee hääparille. Monesti juhlissa arvotaan kaikenlaisia palkintoja tai myydään 50/50 -lippuja. 50/50 -arvonnassa ideana on arpoa puolet tuotoista lippujen ostajien kesken. (Tällaisia arvontoja on myös monessa muussa paikassa, esim. jääkiekkopeleissä.) Ottawassa ei Allun mukaan ole tapana järjestää Stag&Doe -juhlia.

Itse vihkimisessä taitaa olla aika yleistä, että morsiuspari amerikkalaisten tapaan kirjoittaa omat valansa. Kanadalaisiin häihiin kuuluu myös morsiamen luovuttaminen (yleensä isä, eli siis morsian kävelee isänsä kanssa alttarille). Itse juhlissa taitaa olla melko sama kaava kuin Suomessa: puheita, ruokaa, juomaa. Morsian heittää naimattomille naisille kukkakimppunsa ja sulhanen heittää puolestaan morsiamen sukkanauhan.

Telkkarissa olen monesti nähnyt coctail hour -nimellä kulkevan drinkkihetken, joka on ennen varsinaista päivällistä ja ohjelman alkua seremonian jälkeen. Tänä aikana morsiuspari voi olla vaikkapa ottamassa kuvia valokuvaajan kanssa. Kyselin Allulta, niin kyllä näitä ilmeisesti on "normaalien" ihmistenkin häissä. Coctail hour pitää sisällään siis drinkkejä ja alkupaloja. Telkkarin hääohjelmissa coctailtunnit ovat melko ylenpalttisia hienoine drinkkeineen ja järkyttävän isoine buffetaterioineen. Ruokailu on Kanadassa yleensä vähän myöhemmin kuin Suomessa eli vasta illalla.

Kaiken kaikkiaan kaverin tai sukulaisen häihin saa siis rahaa tuhlattua aika paljon kun on rahankeruujuhlat, polttarit, morsiuskutsut ja itse häät!

Nämä häät missä kävimme tämän kuun alkupuolella olivat siinä mielessä erilaiset, että pariskunta oli mennyt naimisiin jo aikaisemmin pienemmillä menoilla. Morsiamen vanhemmat halusivat kuitenkin järjestää erikseen juhlat, jonne voisi tulla sitten enemmän kavereita ja sukulaisia, joten kolme viikkoa häiden jälkeen oli siis häiden vastaanotto. Paikkana oli hotellin juhlatila ja tarjolla oli pientä purtavaa ja alkupaloja. Baarista sai ostettua drinkkejä ja morsiuspari myös tarjosi jokaiselle kaksi drinkkilippua. Varsinaista ohjelmaa ei oikein ollut, morsiamen isä sekä äiti pitivät molemmat puheen ja DJ soitti musiikkia. Oli kyllä aika jännä tilaisuus ja jollain tapaa paistoi kyllä läpi se, ettei morsiuspari ollut itse oma-aloitteisesti järjestänyt juhlia... No saipahan morsian ainakin pitää mekkoaan kaksi kertaa!

Meillä olisi seuraavat häät maaliskuussa edessä kun Allun pitkäaikainen ystävä menee naimisiin. Polttarit oli suunniteltu järjestettävän helmikuussa ystävänpäivän aikoihin, mutta kavereiden vaimot/tyttöystävät eivät tätä hyväksyneet... Valentine's Day on täällä kuitenkin ennemmin rakastavaisten hempeilyjuhla. Innolla odotamme, millaiset häät pariskunnalle tulee!

Kurpitsajuhla takana

Joillakin koristelu menee täällä vähän yli, yhdelläkin pihalla on varmaan 50 eri koristetta, "hautakiviäkin" varmaan lähemmäs kymmenen! Meidän koristelut rajoittuivat Allun äidiltä saamiin servietteihin, kahteen kovertamaamme kurpitsaan (minä tein perinteisen ja Allu erikoisemman), metalliseen kurpitsalyhtyyn, vanhaan Allun kätköistä löytyneeseen halloweenaiheiseen kynttilään sekä tavallisiin kynttilöihin. 

Tunnelma oli mielestäni parempi kuin pihoilla, joista näkee, että rahaa on palanut koristeihin!

Valitettavasti (kuten oli ennustettu) lapset eivät juurikaan eksyneet meidän syrjäkadulla olevalle pihalle, vaan keskittyivät muiden katujen karkkiantimiin. Näimme ikkunasta, kuinka eräässä talossa, joka on eri kadulla, ovi kävi ahkeraan.

Iso osa lapsista taitaa kiertää vanhempiensa kanssa autolla keppostelemassa... Eikö ole ärsyttävää pukkautua aina autoon takaisin? Olisi hauskempaa käydä iltakävelyllä ja moikkailla muita matkan varrella, vertailla asuja. Ne harvat, mitä meillä kävi, olivat liikkeellä jaloin.

Täällä on ollut tapetilla halloween kouluissa. Joissakin kouluissa on tavallista, että lapset ja opettajat pukeutuvat halloweenina myös kouluun. Osassa kouluja tämä on kuitenkin kiellettyä, syynä "oppiminen jää vähälle kun lapset keskittyvät asuihin". Radiossa sanoi asiantuntija fiksusti, että nokkela opettaja kääntää tilanteen edukseen. Pelottavista asuista voi esimerkiksi johtaa keskustelun pelosta ylipäätään, mitkä asiat pelottavat ja miksi.

Naamiaisasuja näin kyllä eilen ihan mukavasti. Näin kun noita pujahti apteekkiin ja kuinka lihatiskillä oli lihamestarilla käynyt vahinko - iso veitsi oli päässä! Hyvin näytti hommat sujuvan tästä huolimatta.

Mukava Halloween vaikka ovi ei käynytkään kovin tiuhaan tahtiin! Nyt kun keksisi mihin ujuttaa kaikki ylimenevät karkit... Onko ottajia?